Tässä sitä taas ollaan...Löysin ihanan miehen muutama kuukausi sitten,elämä ollut suorastaan ruusuilla tanssimista, mutta nyt parin pikkuriidan takia ajankäytöstä toinen stressaantui ja epäilee suhteen tulevaisuutta. Hän on vaativassa ammatissa ja elämä muutenkin täynnä toimintaa,toisin sanoen hän on lähes aina menossa. Itse puolestaan olen vasta paikkakunnalle opintojeni perässä muuttanut,kaikki rakkaimmat (perhe ja ystävät) ovat kaukana toisella puolella Suomea ja elämäni täällä ei ole erityisen työntäyteistä..Hän on kuulemma alkanut tuntea seurustelun velvoitteeksi ja ei tiedä mitä tehdä. Epäilen nyt, että olenko itse vaatinut liikaa ja että olisiko tilaa antamalla mahdollista vielä pelastaa suhde...selkeästi stressi on se syy miksi hän nyt epäröi suhteessa jatkamista,itse olen valmis lähes mihin tahansa kompromisseihin tässä vaiheessa kun en haluaisi menettää häntä näin helpolla..
suhde karikossa
ko?
51363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eiköhän usein käy niin, että muutaman kuukauden päästä suhde alkaa väljähtyä. Olen itse kokenut tuskallisesti, kun olen itse ollut vielä kovin rakastunut ja huomaan, että toinen alkaa menettää kiinnostustaan. Eli se rakkauden ensihuuma alkaa haihtua ja huomataan puolin ja toisin vähemmän mukavia asioita. En usko, että sinun kannattaa aivan mitä hyvänsä tehdä suhteen eteen, kaveri voi vaikka säikähtää jos tarraat häneen kovin päättäväisesti. Ehkä voisi sopia vaikka illan pari viikossa jolloin tehdä jotain yhdessä tai sellainen aikataulu joka olisi mahdollinen kummallekin. Keskustella kannattaa tietysti, kysyä hänen mielipidettään seurustelun jatkosta.
Ja jos ystävät, sukulaiset ovat kaukana, niin hanki harrastuksia, tutustu muihinkin ihmisiin niin että sinulla on muutakin ajanvietettä kuin tämä kaverisi. Kun elämässäsi on mielenkiintoisia asioita, olet mukavampaa seuraakin hänelle. Pidä lippu korkealla!
Muutin itse uudelle paikkakunnalle ja salilta löysin aivan ihanan herrasmiehen, salin toisen omistajan. Alkuhuumassa molemmat etsivät tilaa tapaamisille, näimme usein salilla. Minulla ei ollut uudella paikkakunnalla kuin työni, joten minulla olisi ollut aikaa. Mies taas oli päivät töissä, tuli illalla salille, kuului moneen eri järjestöön eli viikonloput menivät niissä. Minä vielä stressasin häntä vaatimalla yhteistä aikaa. Päätin hankkia koiran, jotta saisin muutakin ajateltavaa. Koiran myötä tajusin, että haluan elämääni muutakin kuin työnarkomaanin. Lopetin suhteen siihen ja olen tyytyväinen
niin siinä sitten kävi, että keskustelut johtivat eroon,vapauden kaipuu oli toisella liian suurta...olimme vaan edenneet suhteessamme aivan liian vauhdilla,mutta se ei vaan sillon tuntunut yhtään liialta,molemmat vaan puskettiin täydellä vauhdilla eteenpäin..Nyt sisällä on niin tyhjä olo kun noin turhan asian takia hyvä suhteenalku kaatui aivan liian aikaiseen. Vaikeaa näytti olevan hänellekin ero, mutta ei kompromissia löytynyt. Ehkä parempi niin ettei aikaa tuhlaantunut kyseisessä suhteessa turhaan, nyt vaan pitää saada itsensä unohtamaan.
Sure rauhassa ajan kanssa, älä ala etsiä "korvaavaa rakkautta" vaan yritä selvitä yksin. Juttele hyvien luotettavien ystävien kanssa. Onko sinulla mahdollisuutta ottaa lemmikkieläintä? On terapeuttista silittää kissaa tai hoitaa koiraa... Elämässäsi voi olla myös etsikkoaika jolloin Jumala vetää sinua puoleensa. Rukoile ja lue Raamattua, parhaan avun voit löytää vain Jeesukselta.
Kyllä minusta on parempi analysoida ja miettiä asioita ihan ilman jeesuksia.On niin helppoa ajatella, että "tämähän oli vain jumalan määrämää" et todellisuudessa käsittele ongelmaa vaan peität sen seuraukset ja syyt tekaistuilla argumenteilla.Kipeää se tekee, mutta parempi sekin kuin haudata asiat jeesus teeman taakse.