heinää omasssa feikkiavauksessaan.
Suomi oli tasaveroinen osa Ruotsia.
Ei ollut, ei koskaan. Rotutietoiset ruotsalaiset eivät germaanisessa ylemmyydentunnossaan myöntäneet silloin eivätkä myönnä nytkään mongoleina pitämilleen suomalaisille tasa-arvoa missään suhteessa. Sotaväenottokin kohdistui Suomeen kovempana kuin Ruotsiin. Suomesta kelpasivat vain ihmiset, hevoset ja verot.
Olismme kehittyneet kilpaa muun Ruotsin kanssa yhdeksi maailman vauraimmista hyvinvointivaltioista.
Suomi olisi ollut halvan työvoiman lähde. Ruotsalaiset patruunat eivät olleet koskaan kovin innokkaita perustamaan tänne teollisuutta. Tehtaan perustaminen Suomeen oli sallittua koko autonomian ajan mutta vähänpä oli ruotsalaisia patruunoita tänne tulossa. Teollisuutemme perustajat olivat enimmäkseen muualta kuin Ruotsista.
Suomi oli tasaveroinen osa Ruotsia.
Ei ollut, ei koskaan. Rotutietoiset ruotsalaiset eivät germaanisessa ylemmyydentunnossaan myöntäneet silloin eivätkä myönnä nytkään mongoleina pitämilleen suomalaisille tasa-arvoa missään suhteessa. Sotaväenottokin kohdistui Suomeen kovempana kuin Ruotsiin. Suomesta kelpasivat vain ihmiset, hevoset ja verot.
Olismme kehittyneet kilpaa muun Ruotsin kanssa yhdeksi maailman vauraimmista hyvinvointivaltioista.
Suomi olisi ollut halvan työvoiman lähde. Ruotsalaiset patruunat eivät olleet koskaan kovin innokkaita perustamaan tänne teollisuutta. Tehtaan perustaminen Suomeen oli sallittua koko autonomian ajan mutta vähänpä oli ruotsalaisia patruunoita tänne tulossa. Teollisuutemme perustajat olivat enimmäkseen muualta kuin Ruotsista.
Vastaukset 135
Vanhimmat
Suomessa oli koskivoimaa. Myös Venäjän laajat sisämarkkinat kiinnostivat.
Mutta tosiaan, Ruotsin kiinnostus oli vähäistä.
Ruotsin vallan aikana ruukkeja kyllä perustettiin metsäisten rannikoiden jokien varsille. Ruotsista tuotiin malmia. Suomen metsät joutivat ruukkien tarvitseman hiilen valmistukseen.
Juankosken ruukki Pohjois-Savossa oli suuri ja se ainoana käytti paikallista järvi- ja suomalmia. Puun tarve uhkasi paikallisten perinteistä kaskiviljelyä ja riidat olivat kestäneet vuosikymmeniä.
Myös tervan polttajien tuotanto meni ruotsalaisille ja sitä kautta maailman laivojen ja puisten satamarakennelmien tervaamiseen. Britit olivat jo hakanneet omat metsänsä.
Suomi oli Ruotsin siirtomaa, sotaväen pakko-ottojen, halvan työvoiman ja verotuksen kohde.
Sellu keksittiin vasta 1838. Sinun idiootin mielestä sekin on siis ruotsalaisten vika ettei puuta ennen sitä osattu muuttaa selluksi.
No mikseivät ruotsalaiset keksineet sitä aiemmin jos kerran olivat niin suomalaisten ystäviä? Venäläiset sallivat selluteollisuuden Suomessa heti kun se oli mahdollista.
No kai ruotsalaisetkin olisivat voineet sen keksiä jo ennen vuotta 1838, että olisivat edes joksikin hyödyksi olleet.
” No mikseivät ruotsalaiset keksineet sitä aiemmin jos kerran olivat niin suomalaisten ystäviä?”
Lisääkö ystävyys kekseliäisyyttä? Siinäpä olisi ollut mainio lisä YYA-ajan liturgiaan?
” Venäläiset sallivat selluteollisuuden Suomessa heti kun se oli mahdollista.”
Vai oikein ”sallivat”? Näin jalomielinen voi olka vain Tarkkispojan venäläinen?
Suomen teollisuuden perustajat taisivat todellakin tulla ihan muualta kuin Ruotsista. James Finlayson ainakin tuli Skotlannista, Sinebrykoff Venäjältä, joitain Saksasta. Yhtään ruotsalaista ei tule mieleen.
Suomen teollisuuden selkärangan metsäteollisuuden perustajat tulivat käytännössä kaikki Ruotsista ja Norjasta. Se tuskin yllättää ettei sinulla läskipäällä ole asiasta tietoa.
"Olismme kehittyneet kilpaa muun Ruotsin kanssa yhdeksi maailman vauraimmista hyvinvointivaltioista."
Varsinainen vitsi. Suomi oli Ruotsille niinkö ennen isännillä oli se kuuluisa perämetsä mistä haettiin kaikkea mitä oli talossa tarvis. Ei sitä kehitetty.
Kyllä maaorjuudesta vapaa paikka oli melko kehittynyt sen ajan Euroopan oloissa.
Eikös se torpparilaitos ollut käytännössä maaorjuutta?
Ei ollut. Torppari oli vapaa lähtemään koska halusi, maaorja ei ollut. Joko vihdoin tajuat eron.
” Varsinainen vitsi. Suomi oli Ruotsille niinkö ennen isännillä oli se kuuluisa perämetsä mistä haettiin kaikkea mitä oli talossa tarvis. Ei sitä kehitetty.”
Jos olisimme jatkaneet yhteiseloa vuoden 1809 niin olisimme nyt ruotsalaisia ja jakaisimme sen elintason ja piirteet niin hyvässä kuin pahassa!
Huttiloisen tavanomaista valehtelua.
Suomessa oli voimassa samat lait kuin koko Ruotsissa. Suomalaiset istuivat valtiopäivillä,kuten muutkin.
Suomen maakunnista oli samanlaiset ruoturykmentit kuin muuallakin maassa. Upseeristo olisuomalaisia, tosin ruotsinkielisiä.
Meillä oli yliopisto,piispanistuimet ja hovioikeudet suomalaisin miehitettyinä
Suomeen perustettiin teollisuutta 1500-luvulta alkaen , vaikka huttiloiset eivät sitä tiedä,mm.sahoja,ruukeja ja telakoita.
Autonomian aikana Suomi kuului Venäjään,eikä siksi kiinnostanut ruotsalaisia. Toisaalta ruotsinkielisiä suomalaisia oli teollisuusmiesten joukossa,vaikka huttiloinen ei siitäkään tiedä.
Suomen+BKT+asukasta+kohden+oli+30+%+alhaisempi+kuin+emämaa+Ruotsissa.+
”+Suomen+BKT+asukasta+kohden+oli+30+%+alhaisempi+kuin+emämaa+Ruotsissa.+
Suomi oli kaikkia Venäjän alueita niin paljon kehittyneempi,että sen katsottiin toimivan parhaiten omana autonomianaan Ruotsin lakien alaisena.
Suomi oli myös monia Itä-Euroopan alueita ja mm.Balkania kehittyneempi. Ruotsi oli vauras valtio jo tuolloin saatuaan Ranskalta runsaasti varoja 1700-luvulla.Sillä oli myös merkittävä vuoriteollisuus rikkauden lähteenä.
Contours+of+the+World+Economy,+1–2008+AD+Angus+Maddison.
Ja siitä on petrattu kun Venäjä laahaa yhä jäljessä...
Tietenkin, kun toisin kuin Ruotsin vallan aikana, verotulot on voitu käyttää oman maan hyväksi.
Norjassa samaten lähti talous nousukiitoon kun maa pääsi irti Ruotsin vahingollisesta holhouksesta, ja norjalaiset pääsivät kehittämään maataan itsenäisenä valtiona.
Ei Suomesta Ruotsin vallan aikanakaan kummoisia verotuloja Ruotsille lähettäväksi kertynyt.
Maatalous tuotti huonosti ja teollisuus oli melko vähäistä.
Tervaa,pikeä,puutavaraa myytiin, ehkä hieman vuotia.
Ruotsi eivaikuttanut Norjan talouteen yhtikäs mitenkään. Se pärjäsi merenkululla,kalalla ja puutavaralla. Markkinat olivat Keski-Euroopassa lähellä.
”+Suomen+BKT+asukasta+kohden+oli+30+%+alhaisempi+kuin+emämaa+Ruotsissa.+
No sittenhän teitä Munsalan soutumiehiä olisi ollut sen verran paljon, että nyt puhuisitte kaikki venättä ja asuisitte Siperiassa;)
Ja mitään tekemistäkö vuoden 1696 nälänhädällä ei ollut asian kanssa, tolvana. Venäjän aloittama suuri pohjan sota satamakaupungin saamiseksi tuskin paransi Suomen asemaa.
Hehe koulupudokas yrittää päteä, sinulta pösilöltä se on turha yritys.
Suomen BKT asukasta kohden oli koko Ruotsin vallan ajan useita kymmeniä prosentteja alempi asukasta kohden, kuin mitä emämaa Ruotsissa.
Vuoden 1696 nälänhätä vaikutti merkittävästi Suomen tilanteeseen. Ethän sinä vesipää tätä tajua. Jankaa vain sitä miten suomalaisia vuosisatoja tappanut, ryövänyt, orjuuttanut ja raiskannut Venäjä oli hyvä. Oikeat suomalaiset lähinnä inhoavat sinua.
Hehehe pöhveIihän se siellä, taitaa ottaa totuus koville, Ruotsin vallan aikana Suomen BKT asukasta kohden oli koko ajan kymmeniä prosentteja alhaisempi kuin emämaa Ruotsissa, eli Venäjän tasolla.
PöhveIi, idiootti kun on, kuvittelee tämän kehuiksi Venäjää kohtaan 😂😂😂
1696 nälänhätä vaikutti merkittävästi Suomen asemaan. Sinun sukusi valitettavasti selvisi vuoden 1696 joka pettua syömällä tai insestillä, minä veikkaan jälkimäistä.
Kun Helsingissä alettiin rakentaa keskustaan kunnollisia, edustuskelpoisia kerrostaloja 1800-luvulla, merkittävä osa suunnittelijoista oli tukholmalaisia muotiarkkitehtejä.
Kerropa lähde.
Helsingin empirekeskusta ja useimmat arvorakennukset olivat koko 1800-luvun ajan Engelin ja mm. italialais- ja venäläisperäisten arkkitehtien tuotoksia.
1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla Suomen omat arkkitehdit vastasivat valtaosasta arvorakennuksia. Vain muutama Ruotsissa työttömäksi jäänyt ruotsalaisarkkitehti toimi täällä.
Mm. Kallion ja osaksi Katajanokan kivitalot ovat paljolta suomalaisten rakennusmestarien piirtämiä.
Mikä Teitä ruotsikiihkoisia vaivaa kun 108 vuoden rauhoituskaan saa Teitä todellisuuteen?
Mitä ihmeen kiihkoa se on todeta, että Helsingin ydinkeskustassa on monta ruotsalaisen arkkitehdin suunnittelemaa taloa.
HEH! Jätähän se arkkitehtuuri niille jotka siitä jotain tajuavat.
Sieltä puskasta kannata huudella tietäville.
Kaikki ruotsalaisarkkitehtien työt, joista valtaosa oli kilpailuissa hävinneitä ehdotuksia, ovat Joakim Hanssonin kirjassa Svenska arkitekters verksamhet i Finland 1870-1920.
Pääosin työt olivat arkitavanomaisia tiilisiä teollisuusrakennuksia ja asuinkerrostaloja.
Malliesimerkki, vaikkapa entisen Sisun tontin nurkalla Kalliossa entinen Strömbergin siirappitehdas. Samalla tontilla piilossa on sentään Vähäkallion merkittävä varhaistyö.
Se että Ruotsissa työttömiksi jääneitä ruotsalaisarkkitehteja oli täällä, johtui kahdesta syystä:
1/ Suomen voimakas yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys alkoi vasta kun vapauduimme Ruotsin vallan kahleista, ja aivan erityisesti 1860-luvulta lähtien.
Sitä ennen tehtiin lähinnä vain monumentaalirakennuksia keisariemme suosiollisella henkisellä kannustuksella.
Se tuottikin Helsinkiin Tukholmaa merkittävämmän monumentaalikeskustan.
Maallisempaan rakennuskantaan siirtymistä varten piti ensin luoda maamme arkkitehtuuri- ja muu tekninen koulutus 1870-luvulla.
Olimme luonnollisesti Ruotsia vuosisatoja jäljessä. Ruotsihan tarkoituksellisesti ei perustanut Åboon edes suomenkielen lehtoraattia, arkkitehtuurikoulutuksesta puhumattakaan.
2/ 1870-1910 tavanomaisempia asuinkerrostaloja tilasi valtaosin ruotsinkielinen ja -mielinen eliittimme, siis henkiset puoliruotsalaiset. Sille olisi ollut häpeällistä tilata arkkitehtuurityö suomalaiselta arkkitehdiltä. Vähintäänkin tämän piti olla koulutettu Tukholmassa.
Sama päti kunnallisiin rakennushankkeisiin, joista samat herrat yksin päättivät silloisessa kunnallisessa harvainvallassa.
Vasta itsenäisyytemme alussa vahvistetut kunnallislait ja suomalaistuminen alkoi muuttaa tätä tilannetta.
Kun luonnollisesti haluat väheksyä maamme omakseen kokevaa kansaamme, uiskentele mieluummin hiljaa siinä ankkalammessasi.
----- jos yhteys olisi säilynyt 1809 jälkeen olisimme osa Ruotsia ja puhuisimme VAIN ruotsia ja elintasomme ja BKT olisi sama kuin Ruotsissa!----
Ei BKT/asukas ole Ruotsissakaan sama kaikkialla, on varakkaampia ja köyhempiä alueita. Suomi Ruotsin osana olisi sitä Ruotsin köyhää aluetta, joka olisi erikoitunut tuottamaan raaka-aineita ja jotain vastaavaa bulkkia.
Jos Ruotsi oli niin rikas, niin miksi torpparit ja työläiset kärsivät nälkää ja muuttivat suurin joukoin Amerikkaan 1800-luvulla?
Kansankodin rakentaminen alkoi vasta 1920-luvulla ja hyvinvointiin Ruotsi kohosi sodan jälkeen vältyttyään sen tuhoilta.
Eteläkorealaisia on muuttanut Yhdysvaltoihin noin miljoona, pohjoiskorealaisia vain muutama. Etelässä ovat asiat siis todella huonosti pohjoiseen verrattuna?
Vaikeahan tuota on sinunlaisilla älynlahjoilla tajuta. Suomi ja muu Länsi-Eurooppa tasasivat tuloeroja maltillisen oikeiston ja sosialidemokraattien yhteistyöllä, Venäjä valitsi kommunismin ja Yhdysvallat Hayekin ja Friedmanin kapitalismin.
Sinun älynlahjoillasi ei siis käsitetä,että kyse on ruotsalaisten muutosta USA:an? Keskeltä hyvinvointia?
Kysymys+oli+normaalista+pääkaupungin+vaikutuksesta.+Nyky-Suomenkin+maakunnista+Uudenmaan+BKT+asukasta+kohti+on+30-50%+suurempi+kuin+muiden+maakuntien.+Minkähän+takia?
No ne melkoisen rotutietoisia olleet, jos jo 1690-luvulla rodusta tiesivät, tieteellisen rasismin isänä pidetty von Linnekin syntyi vasta 1707. Et saanut edes ensimmäistä asiaa oikein suoltamassasi sonnassa. Sinun suvulle toki ruotsalaisten olisi pitänyt jättää ruoat antamatta 1696.
Rotutietoisuus oli muotia 1800-luvun lopulla, mutta Ruotsissa siis jo ennen koko käsitteen keksimistä?
Ruotsi romahti jo Suuressa Pohjan Sodassa, eikä minkäänlaista halua Suomen puolustamiseksi ollut, kuten Ylikangas asiasta kirjoittaa:
Tulevaa pelätään aina. Vahva vastaisen pelko hallitsi Suomea 300 vuotta sitten. Ruotsin suurvalta romahti 1709 Pultavassa, Etelä-Venäjällä, kun tsaari Pietari I:n armeija tuotti perusteellisen tappion Ruotsin armeijalle. Kaarle XII pakeni Turkkiin jättäen maansa vaille riittävää puolustusta ja yhtenäistä johtoa.
Venäläiset etenivät Ruotsin Liivinmaalle ja kaakosta Suomeen. Viipuri menetettiin 1710. Etenemistä viivyttivät sota Turkkia vastaan ja huolto-ongelmat. Köyhästä Suomesta ei uskottu irtoavan elintarpeita kahdelle armeijalle: puolustavalle ja hyökkäävälle. Venäläiset ratkaisivat huollon rakentamalla kaleerilaivaston, joka operoi maa-armeijan tuntumassa merellä. Uusimaa joutui viholliselle kesällä 1713. Suomesta koottu Ruotsin armeija vetäytyi kenraaliluutnantti Lybeckerin johdossa taistelutta Hämeenlinnaan.
Neuvosto Tukholmassa keskittyi torjumaan tanskalaishyökkäystä etelästä ja venäläisiskua Ahvenanmaan kautta idästä. Miehistöapua tai verovaroja ei Suomeen liiennyt. Laivastokin pidettiin Ruotsin rannikolla. Lybecker sentään vaihdettiin kenraalimajuri C. G. Armfeltiin velvoittaen tämä aktiiviseen sodankäyntiin.
Suomea(kin) puolustettiin menestyksellä yli kymmenen vuotta 1700-10. Vain pitkän vihan aikana 1570-95 onnistuttiin vielä kauemmin.
Hehehe no puolustettiin menestyksellä, kun ei Suomeen edes suuremmilla voimilla yritetty hyökätä, luepas tuo Ylikankaan teksti, niin saattaa asiat valjeta jopa sinulle;)
Ei voitu hyökätä niin kauan kuin Baltian ja Karjalan puolustus kesti. Luepas välillä muutakin kuin Ylikangasta.
Myös Baltian, Inkerin ja Karjalan puolustus oli jätetty suomalaisille. Ainoat muut olivat Skoonen valloituksen jälkeen sinne karkoitetut tanskalaisupseerit, jotka täytyi saada kauas Skoonesta ja Tanskasta, etteivät kapinoisi kun Ruotsin palkkaamat venäläiset palkkasoturit terrorisoivat Skoonea ja kiduttivat snabbhaneja ennen teloitusta.
Kun merilaivasto siirrettiin Tukholmasta Tanskaa vastaan Karlskronaan, sinne tehtyyn valtavan kalliiseen merilinnoitukseen, vietiin sinnekin suomalainen laivaväkikin.
Suomen alueelle ei tehty edes yhtä ainoata varusteltua ankkuripaikkaa merilaivastolle.
Ei myöskään tehty rannikkolaivastoa, jonka venäläiset tekivät ensi töikseen.
Kun Viipuriin hyökättiin 1710, sai Venäjä pommittaa 83 päivää esteettä Viipurin linnaa romuksi ja pakottaa sen antautumaan. Merilaivastoa ei haluttu päästää Viipurin avuksi.
Kun se vihdoin lähti ja saapui, oli linna antautunut jo 3 päivää aikasemmin.
Suomalaiset joutuivat puolustamaan koko Ruotsia, kun puuteripäät katselivat oopperaa Tukholmassa. Ja yhä löytyy tätä vastuutonta hölmöilyä ihannoivia bemböleläisiä !!!
Eli suomalaiset joukot muodostivat miehistön pääosan valtakunnan itärajaa puolustavissa linnakkeissa. He olivat siis siellä missä pitikin, eikä jokainen Suomessa omaa torppaansa puolustamassa, mitä eräät vieläkin jaksavat ihmetellä.
Ylivoimaista ja omista tappioista piittaamatonta vihollista vastaan on hyvin vaikea puolustautua, kuten suomalaiset ovat saaneet havaita myös 1700-luvun jälkeen. Nojatuolistrategien on sen sijaan helppo voittaa sotia ja taisteluja jälkeenpäin.
Hehehe ei Baltia ole Suomea, eikä Baltian kautta Suomeen hyökätty.
Sinä se vaan jaksat puolustella Isovihan aiheuttajaa, eli Ruotsia, joka laiminlöi Suomen puolustuksen törkeällä tavalla.
Isovihan käskytti tsaari Pietari ja sen toteuttivat hänen sotilaansa. Suomeen hyökkääminen onnistui vasta, kun Baltia oli vallattu.
Niinkuin vallan hyvin tiedät, suomalainen sotaväki oli viety (myös täydennysmiehet menetettyjen tilalle) Puolan maille kuolemaan Karl XII:n järjettömissä sodissa, ja Suomi oli jätetty suojatta ja jopa torjuttu Suomelta laivaston apu.
Ei Pietari Suuren tarvinnut kuin napata alue kerrallaan.
Ensin napattiin Inkeri ja tapettiin sen suomalaiset puolustajat.
Sitten napattiin Baltia ja tapettiin sen suomalaiset puolustajat.
Sitten napattiin Viipuri ja Karjala ja tapettiin ja vangiksi Siperiaan vietiin sen suomalaiset puolustajat.
Sitten tapettiin Suomea puolustaneet nostomiehen nostomiehen varamiehet ja valloitettiin koko täysin suojatta jätetty Suomi.
Ettekö Te ruotsikiihkoiset kertakaikkiaan häpeä ruotsikiihkoanne. Vuosi on 2020 !
Ei yllätä että Teitä halveksitaan ylimielisyytenne ja heikkomielisyytenne vuoksi.
Ei Puolaan vaan Baltiaan ja Karjalaan. Puolassa soti vain yksi ratsurykmentti.
Suuri pohjan sota maksoi Piertarille ainakin 600 000 sotilasta, joten ei se ollut ihan "vain". niin helppoa.
Idän linnoitukset suojelivat koko valtakuntaa kymmenen vuoden ajan. Ruotsi kävi puolustussotaa sen rajojen yli hyökännyttä liittokuntaa vastaan, josta sekä Tanska että Puola voitettiin. Vain Venäjä oli liian paha tapaus (ja omista tappioistaan piittaamaton).
Ei+Kaarle+XII+etkä+itse+vieläkään+tajua,+että+Venäjä+oli+tiivistynyt+suurvallaksi+vuoden+1700+vaiheilla,+ja+Venäjän+johtaja+oli+ainoa+ei-tomppelijohtaja.+
Tökeröitä valeita.
Suomalaiset rykmentit taistelivat Baltiassa ja Inkerinmaalla Suomea puolustaen.
Kaarle XII:n pääarmeijassa oli vain URR.
Tietenkin Venäjä pystyi kokoamaan ylivoiman niin halutessaan ja työntämään Suomen puolustusta kohti pohjoista vaihe vaiheelta.
Kummasti silti kuitenkin venäläisiä kaatui 1808-1809.
Eiköhän ne pitkälti olleet palkkasotilaita jotka siellä olivat. Muutamasta pitäjästä ehkä muutama kylä autioitui Suomen sisämaassa.
Millä tavalla Ruotsi siis oli syyllinen Venäjän Suuressa Pohjan Sodassa aloittamaan hyökkäykseen? Kerrohan tolvana.
Suomalaisten osuus Baltian ja Inkerinmaan ulkopuolisesta sotaväestä Ruotsin armeijassa oli mitätön.
Ainoa ei-tomppelijohtaja? Siksikö se tarvitsi suomalaista työvoimaa rakentaakseen Vanhassa Suomessa kaikki sinun tapaisten idioottilaumojensa tuhoama. Jälleenrakennus tapahtui valehtelemalla RUOTSIN LAKIEN pysyvän myös Vanhassa Suomessa voimassa.
"Suuri pohjan sota maksoi Piertarille ainakin 600 000 sotilasta, joten ei se ollut ihan "vain". niin helppoa."
Hahahahah koulupudokas keksinyt ihan omat tappiolukunsa;)
Kerropa siis omat lukusi.
Tietenkin Venäjä pystyi tekemään näin, mutta Kaarle ei siitä välittänyt eikä Suomesta. Venäjä pystyi tekemään näin, koska Inkerin ja Baltian sekä Suomen lähinnä Kannaksen vähäisillä joukoilla oli kaikilla eri ylipäällikkö suoraan Kaarlelle alistettuna.
Koordinointikin puuttui siksi alusta alkaen, mutta täysin se puuttui Puolan ja Turkin välillä käydyn Kaarlen pitkittyneen seikkailun aikana.
Kertaa jo Lappalaisen kirja jotta ymmärtäisit lopettaa kiihkoruotsalaisen selittelyn ja puolustelun.
Kohtalokkain ja vastuuttomin Ruotsin osoitus täydellisestä piittaamattomuudesta Suomea ja Baltiaa ja Inkeriäkin kohtaan oli merilaivaston siirto Karlskronaan.
Vastuuttomuuden täydellisti edes yhden varustellun ankkuripaikan tekemättä jättäminen tänne ja rannikkolaivaston tekemättä jättäminen tänne.
Piittaamattomuuden kruunasi merilaivaston kieltäytyminen purjehduskausina purjehtimasta puolustamaan ensin Inkeriä, sitten Baltiaa ja sitten Kannasta (Viipurin linnaa) vaikka tuhoisa hyökkäys oli tapahtunut näitä vastaan.
Aikaa olisi ollut saapua jopa Karlskronasta astikin - venäläiset pommittivat Viipurin linnaa esteettä 83 päivää, kunnes tämä raunioituneena joutui antautumaan.
Niin siis alkoi Kaarlen järjestämä Iso Viha.
Ruotsin lakikäytännön ja muun jatkumisen lupasi Aleksanteri I vuonna 1808 ja 1809 ja hän piti lupauksensa Suomelle loisteliaan suosiollisella tavalla.
Pietari Suuri ja hänen edustajansa EIVÄT luvanneet Ruotsin lakeja Vanhalle Suomelle Ison ja Pikku Vihan jälkeen.
Täydellisen sotilaallisen ja henkisen tappion kärsinyt jäännösRuotsi ei ollut sellaisessa asemassa, että olisi voinut ylipäätään jotain vaatia.
Päinvastoin, jäännösRuotsi oli itse Venäjän armollisuuden ja sen mieluisilleen antamien lahjusten varassa.
Siitä huolimatta, lukuunottamatta osaan ns. lahjoitusmaiden talonpoikia vähitellen kohdistunutta väärinkohtelua Vanhaa Suomea johdettiin varsin hyvin.
Lainsäädäntö oli yhdistelmä Ruotsin ja Baltian säädöksistä ja johtohenkilöt olivat suomalaisia ja baltian saksalaisia. Kannattaa lukea Ulla-Riitta Kaupin ja Mihail Miltsikin Viipuri - Vanhan Suomen pääkaupunki (SKS, 1993)
Vanha Suomi yhdistettiin muuhun Suomeen 1812 alusta Aleksanteri I:n oma-aloitteisella päätöksellä. Keisari-suuriruhtinaamme antoi G.M. Armfeltille täydet valtuudet asian toteuttamiseen venäläisestä vastustuksesta välittämättä.
Vai on laivaston pitäminen sulan veden alueella piittaamattomuutta. Parempi olisi siis ollut antaa sen juuttua jäihin pohjoisessa puoleksi vuodeksi kerrallaan?
Ja isovihan käskytti tsaari Pietari ja toteuttivat hänen sotilaansa.
"Ja isovihan käskytti tsaari Pietari ja toteuttivat hänen sotilaansa."
Eikä Ruotsista Suomeen apuja tullut.
Isovihan aikana Tanska oli rikkonut (jälleen) rauhansopimuksen ja uhkasi Skoonea, jonka viljasta Ruotsi oli riippuvainen Liivinmaan menetyksen jälkeen. Siksi Kaarlenkin oli kiinnitettävä huomionsa tätä suurinta uhkaa vastaan. Pohjoiseen ei uusia joukkoja silloin riittänyt. Voisi myös sanoa, että Venäjän laivasto ryösti ja hävitti Uumajan, eikä Suomesta apuja tullut.
Ruotsikiihkoiset jatkavat väsymättä selittelyä ja jumaloimiensa ruotsalaisten puolustelua. Ruotsalaiset itse vähiten ymmärtävät tällaisia yksipuolisia ja naiveja rakkauden tunnustuksia Ruotsia kohtaan. Hekin ovat niistä kiusaantuneita.
Viipuri antautui siis venäläisille 83 päivän estettömien pommitusten jälkeen 13.6.1710. Pommitukset toki alkoivat maalle tehdyistä tuliasemista, mutta jatkuivat huhtikuun lopulla laivoista heti väylän avauduttua Pietarista ja Viipurinlahdelta.
Venäläislaivojen suuret tykit ja mörssärit siirrettiin Siikaniemelle ja etelän puolelle ampumaan linnoitukseen ja kaupunkiin.
Suomenlahti oli ollut avoimena jo pari viikkoa aikaisemmin ja Itämeri ainakin kuukautta aikaisemmin. Jos lähtö Karlskronasta olisi huvittanut Ruotsin laivastoa, olisi nyt voitu helposti tuhota koko Venäjän laivasto ja pelastaa Viipuri. Vaan ei huvittanut.
Linnoituksessa oli 4000 miehen sotajoukko, mutta käskynhaltija Lybecker oli teillä tietymättömillä hankkimassa apujoukkoja. Ei löytynyt. Useat ruotukunnat olivat jo joutuneet lähettämään kolmannenkin täydennysmiehen menetettyjä kovaamaan.
Vain Viipurin lukiolaisia voitiin lähettää päällekarkaamaan piirittäjien tuliasemiin.
Niin siis Viipurimenetettiin ja siitä tuli "vanhaa venäläistä maata". Kaarle XII vietti aikaansa kaikessa rauhassa Turkissa ja vähät välitti Suomen joutumisesta hänen syytään olleen Ison Vihan kurimukseen. Yhtä vähän tämä välitti suomalaisista, kuin Inkerin menetyksestä ja Baltian hävityksestä maan tasalle.
Päätös vuonna 1679 laivastotukikohdan tekemisestä Karlskronaan ja laivaston ja telakoiden siirtämisestä oli tehty VÄHÄÄKÄÄN VÄLITTÄMÄTTÄ siitä, että se hävitti Suomen puolustamisen edellytykset.
Karlskronaan siirrettiin Suomesta 1100 suomalaista merisotilasta, perheineen ehkä 3000 henkeä. Lisäksi Tukholmasta siirrettiin suomalaisia laivanrakentajia ehkä 1000 henkeä.
Kun Venäjän laivasto alkoi hävittää Ruotsin rannikoita, siirrettiin laivasto vuonna 1715 luonnollisesti takaisin Skeppsholmenille - kun ruotsalaisten OMIA varpaita alkoi polttaa.
Mutta ei tietekään sitä ennen, kun suomalaiset olivat Kaarle XII:n syytä olleen tuhon kohteena.
Ja lisää typerää tekstiä tulee pitkänä liutana. Tavallista ruotsalaista ei juuri Suomen asiat kiinnosta.
Sehän huomattiin monta kertaa Venäjän hyökätessä.
Tietenkin lupasivat! Ei ne Vanhan Suomen asukkaat yhtä tyhmiä olleet kuin sinun maattomat esi-isäsi Hämeen peräkorvissa. Vanhassa Suomessa sai Ruotsin aikana olla miten halusi kunhan maksoi kruunulle vuokraa. Vanhan Suomen asukkaille luvattiin länsimaisten vapauksien säilyminen, tapansa mukaan venäläiset pettivät lupauksensa ja olivat alistaneet lähes koko porukan melkein maaorjan asemaan vuoteen 1798 mennessä.
Vanhaa Suomea ei johdettu missäãn tapauksessa hyvin. Sinun sairaan vanhan pervon mielestä toki ihmisten ruoskiminen työn tai verojen rästeistä 'piiskapuussa' oli varmaan 'hyvää johtamista'. Vanhan Suomen asukkaat olivat käytännössä maanomistajia joilta Venäjä varasti vahvemman oikeudella, Ruotsi ei todellakaan valvonut korpimetsää yhtä tarkasti kuin vaikkapa puuta Itämeren laivastoonsa tarvinnut Venäjä.
Vanhasta Suomesta venäläiset rosvot hävisivät vasta 1870-luvulla senaatin lunastaessa näiden rosvojen esi-isien vahvemman oikeudella ottamat maat. Iso osa Vanhan Suomen talonpojista sai maansa takaisin sukunsa omistukseen vasta 1920-luvulla, mutta eivät silti kuitenkaan kapinoineet omaa maataan vastaan samalla tavalla kuin muutama torppari Hämeestä.
Ei tosiaan kiinnostakaan ruotsalaisia, mutta ruotsikiihkoisille suomalaisille on sydämenasia puolustella ja selitellä Ruotsin silloista piittaamattomuutta Suomea kohtaan.
Itäslaavilaiset sosiopaattiset paimentolaiset harrastivat kansanmurhia ja rosvousta nykyisen Laatokan ja Tarton alueella jo 900-luvulla oikein Kristuksen valtuuttamina. Onhan ne juutalaisetkin nykyään noudattaneet heimojumalansa ohjeita kaanaanilaisten eli palestiinalaisten kohdalla tappamalla lapsetkin.
Tartoon tulivat 1034, Laatokan eteläisellä rannalla olivat riehuneet jo 900.
Mitä ihmeen puolustella? Mitä hittoa taas autistina höpiset? Ruotsi toi länsimaiset käytännöt ja Venäjä erittäin julman hävityksen ja itäisen orjuuden. Pietari I:n ero Ruotsin hallitsijoihin oli hämmästyttävä etenkin Vanhan Suomen väestön mielestä, tai niiden joita sinä koprofaginen sosiopaatti tykkäät kutsua 'ureapäiksi'.
Ruotsin laivasto ja läntiset joukot olivat syksystä 1709 lähtien etelässä taistelemassa Tanskaa vastaan, joka oli hyökännyt Juutinrauman yli.
Vuonna 1679 Venäjällä ei ollut Itämerellä satamaa eikä laivastoa, Tanskalla oli.
Nytkö niitä torppareita siellä Hämeessä riittikin kapinoimaan? Eivätkös Rasila, Volanen ja sinä juuri äskettäin todistaneet, että ainoa kapinoinut torppari oli Väinö Linna ja hänkin oli tehtaalla töissä.
Hämäläiset ehkä kapinoivat omia isäntiään ja maananastajia vastaan, eivät venäläisiä, jotka eivät heidän maihinsa koskeneet ja joille eivät päivätöitä tehneet.
Sellaisia ne ruotsalaisten sukuiset viikingit tuppasivat olemaan.
Venäjän vallan aikana rangaistuskäytännöt Suomessa selvästi lievenivät, eli juttusi ovat tavallista hevon ulostetta.
Porvari ei kai osaa totta puhuakaan, saati kirjoittaa.
Ruotsin pääarmeija oli seikkailemassa vuosikausia Puolassa ja kauempana ja sille lähetettiin toistuvasti täydennysväkeä Ruotsin ja Suomen suunnalta.
Vihollisvaltiot Tanska, Preussi ja Venäjä tiesivät että Ruotsin joukkojen pääosa ei sieltä pois pääse. Kannattaa siis valloittaa Suomi, Ruotsin omistukset Inkerissä,Baltiassa ja Saksassa sekä Etelä-Ruotsi.
Ruotsi ei pystyisi estämään, niinkuin ei pystynytkään. Tämä oli Kaarle XII:n rajattoman typeryyden seuraus. Lisäksi Karlskronassa ollut laivasto oli passiivinen eikä puolustanut eikä estänyt mitään. Se oli tyhjän arvoinen :
Menetettiin siksi Inkeri ja Baltia ja annettiin sen seurauksena Venäjälle tukialue Inkeriin ja keinot luoda siellä nopeasti vastustamaton kaleerilaivasto ja merilaivastonsa ydinosa.
Hävittiin siksi Skoonessa, Tanskalaiset nousivat esteittä sitä miehittämään.
Menetettiin siksi Ruotsin omistukset ja puolustajat Saksassa.
Menetettiin siksi tuhottuna Suomi. Vain armosta saatiin rauhassa 1721 osa maasta takaisin.
Hangon edustalle oli vihdoin Karlskronasta päästetty vähäinen laivasto-osasto, mutta Venäjän kaleerilaivasto tuhosi sen Riilahdessa 1714 ja sai ensi voittonsa.
Se avasi Pohjanlahdenkin Venäjän hallintaan.
Nyt Ruotsille tuli kiire siirtää laivastonsa valtaosa Karlskronasta Tukholman Skeppsbrolle. Siellä se lepäili varalla kun Venäjän kaleerilaivasto tuhosi vapaasti Ruotsin itärannikon Norrköpingistä Piteåån 1719-1721.
Ruotsin merilaivasto oli passivisuutensa vuoksi siis tyhjän arvoinen.Rannikkolaivastoa ei vaivauduttu tekemään, vaikka Suomen rannikon telakat olisivat tehneet kaleerit parissa vuodessa vuoden 1700 jälkeen.
Sen esti merilaivaston ylimielinen johto, joka vastusti rannikkolaivaston rakentamista. Rannikon, ensin Suomenlahden, sitten Pohjanlahden ei kertakaikkiaan kiinnostanut.
Heikon Kaarle XI:n merilaivaston johto jyräsi puolelleen.
Tietenkin Ruotsin välinpitämättömyys ja kyvyttömyys koitui sittemmin maamme onneksi. Ei totisesti jäänyt vähintäkään kiitollisuudenvelkaa hyväksikäytetyn valtakunnanosan asemasta !
Kannattaa tosiaan puhua jollekin pakkomielteestäsi ulosteisiin. Lahjoitusmaista tehdyt kantelut tsaari kumosi käytännössä aina. Punaistenkin harrastamalle itkemällesi vuoden 1918 laittomuudelle luotiin siis jo pohja lahjoitusmaiden oikeuskäsittelyissä ja muissa venäläisen mielivallan ilmentymissä. Suomalaiset isännät oppivat venäläisiltä lahjoitusmaa-isänniltä, että maanomistajuus antaa 'oikeuve tehrä mitä huvittaa'.
Korpilaki on todennäköisesti myös venäläisten tuomaa perinnettä. Ruotsissa maanomistajille oli selvät säännöt, vaikka moni Amerikkaan lopulta lähtenyt ruotsalainen ei maata omistanutkaan.
Sinun suvussasi on saattanut tuollaisia isäntiä ollakin, muut kyllä noudattivat lakia. Aateliskouhokkaat tietysti kiristivät torppareistaan kaiken mahdollisen irti, mutta he olivatkin ruotsinkielisiä ja -mielisiä.
Helsingissä ja Viipurissa pikkulapset ryntäilivät venäläisissä kaupoissa ja saivat makeisia, joita ruotsalaiset piiskanheiluttajat eivät renkien pojille jaelleet.
Baltian valtaus onnistui vasta Ruotsin pääarmeijan tappion jälkeen. Suomen valtaus onnistui vasta Baltian valtauksen jälkeen. Nyky-Ruotsin alueen valtaus ei onnistunut.
Kun Venäjän rannikkolaivaston vaarallisuus oli selvinnyt, niin Ruotsin laivaston päätehtävä oli tietysti suojata Tukholmaa, ei Pohjanlahden rantoja. Se ei tarkoittanut Pohjanlahden unohtamista. Esimerkiksi sodan viimeisessä suuressa meritaistelussa Ahvenanmaalla kesäkuussa 1720 Venäjä kärsi niin suuret tappiot, että rannikoiden ryöstely piti lopettaa kokonaan yhdeksäksi kuukaudeksi ja sen jälkeenkin niitä uskallettiin jatkaa vain Merenkurkun ja Perämeren tienoilla.
Ainoat piiskanheiluttajat Suomessa olivat Vanhan Suomen venäläiset valtiaat.
Piittaamattomuudesta muuta kuin Tukholmaa ja Skoonea kohtaan johtui, että omaa rannikkolaivastoa ei annettu rakentaa. Suomen rannikon telakoilla sellainen olisi valmistunut parissa vuodessa, kun Pietari Suuren kaleerilaivaston vaarallisuus oli paljastunut jo 1700-luvun alkuvuosina.
Siitä huolimatta sellainen annettiin rakentaa vasta Sveaborgin yhteydessä puoli vuosisataa myöhemmin. Ranskalaisrahoilla luonnollisesti vasta sekin, koska merilaivaston johto pystyi estämään omien verorahojen käytön siihen.
Eihän Venäjä kanta-Ruotsin valloittamista yrittänyt. Pohjanlahden länsirannan hävitys oli järjen takomista ääliökuninkaan päähän. Painostusta rauhantekoon. Siihen soveltui mainiosti hävittäminen Gävlestä ylöspäin. Annettiin Ruotsin merilaivaston partioida vain Skeppsbron lähivesillä.
Järkeä rauhantekoon löytyi kuitenkin vasta kun omien kuula oli Kaarle XII:n kallossa.
Ruotsiuskovaisen usko Ruotsin silloisiin, Suomea syvästi vahingoittaneisiin touhuihin on todella syvällä. Bättre folk - aivopesun on täytynyt alkaa jo kotona, päiväkodissa (svenska) ja koulussa (svenska) ja jatkua herkeämättä sen jälkeenkin.
Se on ihan sama mitä joku muutama torppari teki. Torpareita ei ruoskittu Vanhan Suomen talonpoikien tavoin rästeistä ja heidän sopimuksensa yleensä otettiin huomioon. Tsaari kumosi esimerkiksi kaikki lahjoitusmailla venäläisille vuoden 1812 jälkeen annetut tuomiot. Ruotsissa oli selvät säãnnöt maanomistajille, Suomessa eteenkään lahjoitusmailla ei ollut. Sinä et toki ymmärrä vaikka kuinka paksuun kalloosi tosiasioita takoisi.
Itäslaavit ovat ruotsalaisten sukulaisia ainoastaan harhoissasi. Venäläisillä on täysin eri isälinjat kuin ruotsalaisilla.
Miitä et ymmärrä siitä että lahjoitusmaat olivat juridisesti tavallaan ei kenenkään-maata vuoden 1812 jälkeen. Lahjoitusmailla ei mielivalta johtunut sinun sukusi tekemistä tyhmistä 'kontrahteista'.
Jokainen voi perehtyä Venäjän maanomituskäytäntöihin vaikkapa Koitsanlahden hovissa. Koitsanlahden hovin tapaisia kapinoita tapahtui vuoden 1812 jälkeenkin, mutta tsaari armahti aina mielivaltaiset talonpoikia tappaneet venäläiset. Konkurssiin lopulta 1870 ajautunut von Etter lupasi omilleen Pohjanmaalta tulleille ruotsinkielisille edulliset ehdot kymmenessä vuodessa saada omakseen Etterin suvun muilta varastamat maat. Valtio osti lopulta 1870 konkurssiin ajautuneet von Etterin lahjoitusmaat. Freedrickszenit saivat myös sukunsa varastamista maista 380 000 markkaa. Suomen senaatti ja lopulta valtio toki peri takaisin ilmeisesti myös luovutettuun Karjalaan tulleilta ruotsinkielisiltä pohjalaisilta talonpojilta nämä aateliston lypsämät rahat lahjoitusmaista. Ainoastaan täysi idiootti voisi ihailla tuollaista maanomituskäytäntöä.
Ei ole, vaan samat R-linjat kummallakin. Mikä tietysti kuuluu kielestäänkin. Tietenkin ruotsalaiset ovat jonkun verran enemmän lappalaisten panemia.
Talonpojista polveutuvien ruotsalaisten yleisin isälinja on I. Jätä genetiikka niille jotka siitä jotain tajuavat.
Missä ihmeen telakoilla? Pohjanlahden hikipajoissako?
Johon kuului muuan muassa Mannerheimin kaverin Hjalmar Linderin äidinpuoleinen suku. Luterilainen kirkko siunasi ja venäläiset ortodoksiset kirkot harrastivat sitä. Aleksanteri Nevskin lavra riisti esimerkiksi Impilahtea 'Kristuksen nimeen' rajattomasti. Suomessa papit noudattivat Väinö Linnan renki esi-isänkin kohdalla 'Ristuksen rakkautta' kunhan renki pysyi lestissään. Aleksanteri Nevskin Lavran gangsterit hakkasivat kirjaimellisesti elleivät saaneet saataviaan tietyltä alueelta. Ilmankos järkevät suomalaiset ortodoksit eivät halunneet edes toisen maailmansodan jälkeen Stalinin uudelleen perustaman Moskovan patriarkaatin alaisuuteen. Täällä Pohjantähden Alla-kirjassa kuvattu hurvittelu Pietarissa tapahtui lähinnä lahjoitusmaiden alkuperäiskansan rahoilla, Urjalasta oli logistisesti jopa nälkävuosien jälkeen huonot yhteydet Pietariin. Lahjoitusmailla äitinsä ja isänsä kärsimyksiä todistaneet sata vuotiaat epäilemättä rukoilivat Hitlerin tuhoavan Pietarin lopullisesti vuonna 1941.
Nykyajan lahjoitusmaaherroiksi pyrkiviä ja transu-Huttilan niitä tänne kiihottuneena kaappihomona haluamia ovat toki Timitshenkot, Rotenbergit, Deripaskat, Putinit ja muut vastaavat. Me oikeat suomalaiset toivomme venäläisille herroille köyttä orjakansaltaan ja Venäjän kansalle sukupuuttoa mitä pikemmiten.
Etkö tiedä että 1700-luvun (ja sitä varhemmat) laivat kauppalaivat tehtiin rantojen veistämöissä. Perinne oli voimissaan vielä 1944, kun Kovistolta evakkoina tulleet alkoivat tehdä Raumalla sotakorvaukseen menneitä puukuunareita. Kyseisestä paljaalle kalliolle tehdystä veistämöstä tuli yli tuhannen työntekijän Hollming Oy.
Oulun, Raahen ja muiden kaupunkien kauppalaivasto tehtiin itse jo 1500-luvulla ja käytäntö jatkui teräslaivojen aikaan asti. Suurimmat laivoista olivat suuria fregatteja, jotka kulkivat 1800-luvulla kaikilla maailman merillä.
Kyllä taitoa ja rutiinia oli vuoden 1700 vaiheilla tehdä rannikkolaivasto täällä parissa vuodessa. Mutta Suomen puolustus ei kiinnostanut Ruotsia.
Pietari Suuri teki kaleerinsa vastaavilla Äänisen rantatelakoilla Aunuksessa.
Sitäpaitsi tehtiinhän Ruotsin merilaivastonkin laivat paljolti suomalaisvoimin ensin Skeppsbron ja sitten Karlskronan telakoilla. Laivamiehistökin oli pääosin suomalaista.
Hillitse siis ruotsikiihkoasi ja suhtaudu kunnioittavammin maanmiehiisi 1700-luvulla.
Ruotsin päävastustajia olivat Tanskan laivasto ja Puolan ja Venäjän kenttäarmeijat. Vuonna 1700 viimemainitulla ei ollut rannikkolaivastoa sen enempää kuin Itämeren satamaakaan.
Valehtelet, Puola ei ollut hyökkääjä, vaan Kaarle XII hyökkäsi itse neutraaliin Puolaan, kyseessä oli siis hyökkäyssota, minkä seurauksena Ruotsin Baltian provinssien ja Suomen puolustus laiminlyötiin.
Ruotsi oli aina valmis taistelemaan viimeiseen suomalaiseen asti.
Ruotsalaisten joukkojen pääosa oli usein varattu muihin taisteluihin joko Keski-Eurooppaan tai sitten Tanskaa vastaan. Se oli päävihollinen mm. 1788-90 ja 1808-1809.
Suomenkieliset sotilaat olivat armeijan näkökulmasta Kuninkaalle ja Isänmaalle erityisen arvokkaita germaanista kieltä käyttävässä maassa nimenomaan vartiotehtävissä. Suomenkieliset haluttiin pitää toimintakykyisinä.
Ruotsinkieliset sotilaat saattoivat käydä kauppaa ym paikallisten kanssa helpommin, koska saksaa ja tanskaa ruotsinkielinen sotilas pystyi ymmärtämään ja oppimaan ainakin jonkun verran kohtuu helposti.
Käydä kauppaa missä? Inkerinmaallako? Mitähän nyt taas oikein yrität sönköttää.
Inkeri ei ole germaanisen kieliryhmän aluetta.
in-GERMAN-land? Eli germaanit olivat siitä länteen...
Kuin myös Neuvosto-Venäjä pariin otteeseen... omista tappioista piittaamatta! Ei vain onnistunut!
Eivät suomalaisetkaan paljoa tappioista piitanneet kun Itä-Karjalaa vallattiin. Hyökkäysvaiheen menetykset olivat talvisotaa suuremmat ja kaikki verellä vallatut alueet kuitenkin menetettiin.
Kyllä tappiot tunnettiin kipeästi.Tavoitteisiin kuitenkin punnerrettiin, viimeisillä voimilla.
-----Kyllä tappiot tunnettiin kipeästi.------
Ei Mannerheimin jälkeläisiä tai sukulaisia ollut Karjalan korvissa rypemässä ja kuolemassa. Tuskin tunsi kipua, siihen ei venäläisherroja ollut opetettu.
” Eivät suomalaisetkaan paljoa tappioista piitanneet kun Itä-Karjalaa vallattiin. Hyökkäysvaiheen menetykset olivat talvisotaa suuremmat ja kaikki verellä vallatut alueet kuitenkin menetettiin.”
Vertailusi on naurettavaa! Talvisota kesti vain 105 päivää!
Itä-Karjalan valtaus tuplaten enemmän ja suurvallalta vietiin isompi siivu maata kuin mitä neukku itse valtasi Talvisodassa ja tosi kohtuullisin tappioin!
” Ei Mannerheimin jälkeläisiä tai sukulaisia ollut Karjalan korvissa rypemässä ja kuolemassa.”
Ei niin. Hänellä kun oli vain kaksi tytärtä.
”Tuskin tunsi kipua, siihen ei venäläisherroja ollut opetettu.”
Tosin hän oli suomalainen herra ja oli aina ylen huolestunut omista tappioista.
-----Talvisota kesti vain 105 päivää!----
Miten niin "vain", oliko Talvisota mielestäsi liian lyhyt. Tosin myös kesän -41 intensiivisin ja verisin vaihe kesti sekin n. 100 pv, että aika hyvin voi verrata siinäkin suhteessa.
Venäläinen se oli, suhde Suomeen oli lyhyt ja ohut. Elänyt parhaat aikuisvuotensa ryssälässä. Suomeenkin tuli vain bolsuja pakoon, ei isänmaan rakkaudesta.
Mannerheim eli Suomessa 1867-1887 saaden luterilaisen kotikasvatuksen ja kirjoittaen Helsingissä ylioppilaaksi. Venäjällä hän eli 30 vuotta.
Suomeen hän palasi 1917 saatuaan eron Venäjän armeijasta ja kuultuaan itsenäistymisestä.
Täällä hän eli vuoteen 1947 eli pääosan elämästään, yhteensä siis 50 vuotta.
Sveitsissä hän vietti viimeiset vuotensa käyden välillä Suomessa.
Hän oli mm. kolmen sodan ylipäällikkö ja kaksinkertainen valtionpäämies. Ainoa sotamarsalkka ja Suomen Marsalkka.Vastaavaa uraa ei ole kellään muulla.
Siinä riittää vihattavaa stallareilla ja kommunisteilla.
Sinulla taas riittää vihattavaa stallareissa ja kommunisteissa :=D
Et sinä olet TYHMÄ! Ei voi muuta sanoa. Vieläkö kumoat evoluution ihmisen hännättömyydellä.
Mitä vihattavaa noissa valehtelevissa luusereissa on?
Moskovaa hidän pitää puolustaa ja omaa maata mustamaalata.
Sääliksihän niitä käy.
Klaus Fleming oli lahtarina amatööri, kun ei ollut saanut oppejaan ryssält'.
Fleming kannatti laillista kuningasta eli Sigismundia.Kaarle Herttua oli kapinanjohtaja.
Vasta 1599 Ruotsin herrainpäivät tunnusti Kaarle Herttuan lailliseksi hallitsijaksi.
Suomeen tultuaan hän teloitutti noin 50 täkäläistä johtomiestä.
Voisiko joku Ruotsi-fani perustella miksi suomalaisia olisi pidetty ruotsalaisten kanssa tasa-arvoisina. Eihän läntinen valloittaja missään niin tehnyt.
Ruotsin valtakunnassa suomalaiset kuuluivat Sveanmaan ja Götanmaan jälkeen (tai jopa ohella) valtion ajallisesti kaikkein vanhimpaan kerrostumaan. Suomalaiset osallistuivat maan politiikkaan ja hallintoon tasaveroisesti.
Ruotsiin kuului myös alueita, provinsseja, joiden väestö ei osallistunut maan hallintoon samalla tavalla kuin Svean, Götan ja Suomen väki. Baltiassa ja Saksan alueilla asuvat ihmiset noudattivat ennen kaikkea vanhoja omia lakejaan. Lisäksi Tanskalta vallatuilla alueilla (Skoone, Blekinge, Hallanti, Gotlanti. Jämtlanti) saattoi olla jännitteitä, mitä muualla valtakunnan alueella ei ollut.
Ruotsi valloitti nykyisen Suomen alueet ristiretkien myötä. Niiden seurauksena Moisioiden suurtalonpojat joutuivat luopumaan asemastaan ja heidän tilansa joutuivat Ruotsin kruunun ja kirkon omistukseen.[1] Ristiretkien yhteydessä toteutetun rannikon kolonisaation vuoksi sen suomalaiset asukkaat menettivät lähtökohtaisesti kalastusoikeutensa alueella. Konflikteja tulokkaiden ja suomalaisten välille syntyi myös viljelyoikeuksista.[2] Ruotsin kielestä tuli aateliston ja ylemmän porvariston kieli ja myös pappien sekä oppineiden oli pakko käyttää sitä virkakielenään. Suomen kieli oli vaarassa näivettyä, sillä sitä ei voinut käyttää viranomaisten kanssa, eikä sillä kirjoitettu sanomalehtiä tai laadittu riittävästi tietokirjallisuutta. Maiden koko yhteyden ajan suomalaisia pidettiin erillisenä kansana ja kielikysymyksestä johtuen sillä ei ollut samoja oikeuksia kuin ruotsalaisilla. Ruotsin kuninkaat kävivät Suomessa harvoin ja suomalaisia pidettiin primitiivisempinä kuin ruotsalaisia tai saksalaisia ja heidän kieltään alempiarvoisena.[3] Ruotsissa vallan laajentamista itään ei pidetty poliittiselta tai moraaliselta kannalta ongelmallisena myöhemminkään, pikemminkin päinvastoin, ja suurvalta-ajalla Suomea pidettiin nimenomaan valloitettuna maana.[4]
Jassåå. Sama sitaatti on ollut täällä muistaakseni ennenkin.
Esimerkiksi keskiaikaiset Pohjois-Suomi (Satakunta) ja Etelä-Suomi (Turun seutu) ovat kuuluneet Ruotsin valtapiiriin niin kauan, kun sellaisesta on voinut puhua.
Hämeen ristiretki ei ollut mitenkään verinen. Birger Jaarlin miehet olivat juuri alkaneet rakentaa maalle uutta pääkaupunkia Tukholmaa, ja tulivat sitten rakentamaan itäiselle alueelle Hämeenlinnaa. Pirkkala oli jo kauan noudattanut Birkan kauppatapaa eli lakia, mistä ilmeisesti nimikin.
Sekä Götanmaalla että Suomella oli keskiajalla yhteinen uhka: Tanska. Tanska oli etelässä maarajan ja Smoolannin metsien takana ja Suomessa Suomenlahden vastarannalla Virossa.
Papisto toki käytti kielenään latinaa, kunnes kuningas Kustaa Vaasa vapautti Isänmaan ja määräsi Turun hiippakunnan käyttämään suomen kieltä. Suomalainen kirjallisuus aloitettiin Mikael Agricolan kirjoittamalla aapiskirjalla. Agricola oli saanut koulutuksen kuninkaan henkilökohtaisella rahoituksella Saksassa.
Ihmiset käyttävät niitä kieliä, joita pitävät itselleen hyödyllisimpänä. Siitä heitä on turha syyllistää. Niin se on tänäänkin, englannin vallatessa alaa eri puolilla yhteiskuntaa. Ruotsin hovi tiedotti myös kansaa jatkuvasti tiedotteilla, joita luettiin saarnastuoleista koko valtakunnassa -- Turun hiippakunnassa myös suomeksi.
Tohtori Teemu Keskisarja kertoo totuuden Ruotsin vallan ajasta:
Ruotsi kohteli Suomea vittumaisemmin kuin mikään Euroopan siirtomaavalta (alusmaitaan), täräyttää tutkija.
– Onko täysin unohtunut, ettei suomalainen ennen 1800-luvun loppua voinut käyttää suomea oikeudessa edes arkisissa perintö- ja lapsenruokkoasioissa?
Mistäköhän me oikeasti tiedämme, mitä kieliä on puhuttu jossain 1600-luvun käräjätilanteissa?
Pöytäkirjat on kirjoitettu ruotsiksi, kyllä, koska jo kuningas Magnus Eerikinpoika oli päättänyt, että kaikki Ruotsin valtion asiakirjat kirjoitetaan ruotsin kielellä. Tuolloin suljettiin pois saksa, jota porvaristo mielellään käytti, ja latina, jota kirkko käytti. Suomen kieltä ei tuolloin kukaan edes ollut kirjoittanut: suomen murteiden erot olivat valtaisat eikä suomenkielistä juridista sanastoa ollut olemassa. Koko Ruotsi oli samaa työmarkkinaa. Jos sait toimia tuomarina Tukholmassa tai Skaraborgissa, olit pätevä tuomariksi myös Seinäjoella tai Kuopiossa. Tämä oli todellinen tilanne. Ei se parane kauhistelulla vuosisatoja myöhemmin.
EI OIKEUTTA MAASSA SAA, KEN RUOTSIA EI TAIDA
Jo 1600-luvulla oli esitetty, että Suomeen asetettavat virkamiehet osaisivat suomea, sillä
käytännössä asioita oli vaikea hoitaa ilman suomentaitoa. Virkojen täyttäminen sai näin kielipoliittisia ulottuvuuksia, koska virkakielenä ja asiakirjojen kielenä oli vain ruotsi. Suomen-
kielisten asetusten ja määräysten puute vaivasi yhä kipeämmin etenkin verojen kantoa ja sotamiehen pitoa koskevien määräysten toteuttamista. Raaseporin ja Porvoon seutujen rahvas pyysikin — pyynnöt siis tulivat kaksikieliseltä Uudeltamaalta — uusien asetusten julkaisemista järjestelmällisesti suomeksi. Valtaneuvosto päättikin vuonna 1725, että tärkeimmät asetukset oli julkaistava myös suomen kielellä.
Lakien ja asetusten kääntäminen oli kuitenkin tilapäisjärjestelyiden varassa, koska Turun
hovioikeus ja lääninhallitus eivät siihen suostuneet työvoimapulaan vedoten. Tukholman
kansliakollegioon saatiin vuonna 1735 kielenkääntäjän virka, mutta sen hoitaja vangittiin
vuonna 1740. Vuoden 1734 uutta yleistä lakia alettiin kuitenkin oitis suomentaa, mutta kun hallitus ei suostunut maksamaan kääntäjälle palkkiota, sitä ei lähetetty painettavaksi. Kun suomalaiset yhä penäsivät suomennosta, hallitus määräsi sen painettavaksi ja se ilmestyi lo-
pulta vuonna 1759. Kääntäjäparka oli kuollut 15 vuotta aikaisemmin.
Ruotsalaiset eivät siis pitäneet kiirettä suomalaisten kielitoiveitten toteuttamisessa eivätkä virkanimityksissä. Tuomarinvirkoihin pyydettiin vuonna 1731 maan kieltä hallitsevia miehiä, ja hallitus vastasi, että kielitaito otettaisiin huomioon virkojen täytössä. Käytännössä ei
tapahtunut yhtään mitään, joten Suomessa alettiin olla yhä tyytymättömämpiä. Yleisesti valitettiin, että oikeuden saaminen ja asioitten hoito oli mahdotonta, ellei osannut ruotsia, koska tuomarinvirkoihin nimitettiin yhä useammin ruotsalaisia.
Varsinaissuomalaiset tekivät vuonna 1738 valtiopäiville aloitteen Suomen hallinnollisten
olojen korjaamiseksi. Se herätti melkoista huomiota ja hallintouudistusta koskevan kohdan marginaaliin valtaneuvokset merkitsivät: ”Luetaan siinä olevien monien outojen ehdotusten
johdosta”. Valtiopäivien salaisessa valiokunnassa sukeutui kova kiista Suomessa olevien virkamiesten suomentaidon tarpeellisuudesta. Turkulainen porvari Esaias Wechter uskalsi puhua jopa suomalaisten syrjinnästä. Tähän Turun hovioikeuden silloinen presidentti, Ruotsista tullut Samuel Åkerhielm lausui kuulijoitten harkittavaksi, oliko ”tarkoituksena erota
Ruotsista”. Mihinkään uudistuksiin ei anomus johtanut. Åkerhielm syytti vastustajiaan, että
anomuksella haluttiin estää ruotsalaisia hakemasta virkoja Suomesta. Kun Wechter erehtyi
käyttämään ilmaisua ”suomalainen kansakunta” hänelle huomautettiin kiihtyneessä mielialassa, ettei saanut puhua erosta Suomen ja Ruotsin välillä, ”jotka olivat yksi kansa, joilla on
sama laki ja sama hallitusmuoto”. Tässä keskustelussa suomenruotsalainen vapaaherra Henrik Wrede lausui sittemmin kuuluisat asennetta heijastavat sanansa ”Suomalaiset mätämunat aikovat liittyä venäläisiin ja antaa ruotsalaisille selkään, jos heitä kohdellaan huonosti.”
Päätökseksi tuli, että suomen kielen taito otettaisiin virkoja täytettäessä huomioon, sikäli
kuin olosuhteet sen sallivat. Käytännössä ne ”eivät sitä sallineet”, joskin joskus hakija nimittäjän iloksi ja kansan hyödyksi osasi myös suomea.
Olihan se hieno asia, että suomalaiset saatiin kuninkaallisen lain ja järjestyksen piiriin. Kuningas kykeni viisaasti huolehtimaan koko laajan Ruotsin valtakunnan eduista.
Ja kyllä. Pienikin suomalainen saattoi valittaa halutessaan kuninkaalle asti, Tukholmassa. Oikeusturva oli olemassa kaikille.
Ruotsin vuosien 1570—95 sota Venäjää vastaan rasitti pitkään itäisiä rajaseutuja. Savolaisten
muuttohalukkuus olikin suuri, kun heille tarjottiin mahdollisuus muuttaa Keski-Ruotsiin. Sen
karuille maille savolaisten kaskiviljely soveltui yhtä hyvin kuin Itä-Suomeen. Tärkeimmät vil-
jelykasvit olivat korpiruis ja nauris sekä niiden jälkeen niittyheinä karjalle. Ensimmäiset tiedot
kaskiviljelystä Keski-Ruotsista ovat vuodelta 1577. Juhana III protestoi vuonna 1580 veljel-
leen Kaarle herttualle savolaisten jousimiesten asuttamista herttuan maille. Sodan vauhdit-
tamana muutto kuitenkin jatkui Kaarle herttuan pyrkiessä lisäämään herttuakuntansa veroa
maksavaa väestöä. Voutien aktiivinen työvoiman värvääminen Suomesta oli perinne Kustaa
Vaasan ajoista lähtien.
Suomalaisten muutto suuntautui 1600-luvun alkupuoliskolla Värmlannin ohella myös
muualle Keski-Ruotsiin. Norjan rajan tuntumassa ja Norjan puolella oli 1600-luvun puolivä-
lissä niin suuri suomalaisasutus, että voidaan puhua suomalaisseudusta samaan tapaan kuin
Suomessa oli ruotsinkielistä asutusta Ruotsista tulleen muuttovirran jälkeen.
Ruotsin viranomaiset ja kantaväestö suhtautuivat 1630-luvun puolivälistä lähtien kieltei-
17
sesti, jopa vihamielisesti metsäsuomalaisiin. Heiltä kiellettiin kaskeaminen - ensi kerran 1636
- ja vaadittiin palautettavaksi Suomeen, häädettiin tiloiltaan ja heidän torppiaan revittiin
tai poltettiin. Fryksdalin kihlakunnanoikeus määräsi 1646, että jokaisen suomalaisen, joka ei
opiskellut ruotsia, torppa poltetaan. Asunnottomuus merkitsi irtolaisuutta ja sitä rangaistiin
pakkotyöllä kaivoksissa. Ruotsalaiset eivät suoneet metsäsuomalaisille edes suomea osaavia
pappeja, ja Kaarle XI määräsi 1683 karkotettaviksi Helsinglandista kaikki suomenkieliset, jot-
ka eivät opetelleet ruotsia ja opettaneet sitä lapsilleen. Metsäsuomalaisia kiellettiin nyt har-
joittamasta sitä ammattia, jota varten heidät oli Ruotsiin aikanaan houkuteltu. Kaskenpolt-
tokiellon ja suomenkielisten ahdistelun taustalla oli rautateollisuuden kasvanut työvoiman ja
puun tarve sekä kilpailu niukoista luonnonvaroista. Monet jäivät kuitenkin sitkeästi paikoil-
leen siitä sakkoja tai lahjuksia maksaen.
Värmlannin suomalaisasutus saavutti huippunsa vuonna 1670 ja arviot siitä vaihtelevat
5 000 hengestä 12 000:een. Värmlannin asekuntoisten miesten luettelossa vuonna 1716
suomenkielisten osuus oli kuusi prosenttia. Ruotsalaisten kielteisen suhtautumisen takia
suomalaiset olivat enemmistönä Amerikan Delawareen 1638 perustettuun Uuteen Ruot-
siin muuttaneitten joukossa — osin pakkosiirrettyinä. Uusi Ruotsi siirtyi 1654 hollantilai-
sille, mutta tämä ei pysäyttänyt ruotsalaispainostuksesta johtuvaa muuttoa Amerikkaan
Norjan kautta. Tylystä kohtelusta ja ruotsalaistamispaineista huolimatta metsäsuomalaiset
säilyttivät suomentaitonsa koko 1700-luvun käyttäen sitä keskenään, ruotsia osattiin vain
ruotsalaisia varten. Suomenkieliset sulautuivat vähitellen ruotsalaisiin 1800-luvun kuluessa
viimeisten suomenkielisten kuollessa 1930-luvulla. Muistoina suomalaisasutuksesta on Kes-
ki-Ruotsissa vain joukko muunneltuja suomenkielisiä paikannimiä.
Ruotsin todelliset ongelma-alueet olivat kuitenkin etelässä. Siellä oli todellisia aseellisia kapinoitakin esivaltaa vastaan.
Ruotsin suurvalta-ajan väestö sai toimeentulonsa lähes yksinomaan maataloudesta.
Talonpoikaisväestö, johon kuului noin 90 prosenttia ihmisistä, oli maan taloudellinen perusta.
Maataloustuotannon ylijäämä käytettiin miltei pelkästään sotatalouden tarpeisiin. Suurvalta-aikana talonpoikien verotaakka kasvoi mm. uusien ylimääräisten verojen takia. Eräänlaiseksi veroksi voidaan laskea myös väenotot, joissa verotuskohteena olivat ihmiset, tarkalleen ottaen15-60 -vuotiaat miehet. Väentoton ja verotuksen periaatteet liittyivät toisiinsa: sotaväkeen otettiin yleensä veronmaksukyvyttömät. Jos verotettavaa omaisuutta ei ollut, kruunu otti siis sen minkä pystyi eli verotettavan itsensä.
Maataloudesta saatavien verotulojen turvaamiseksi sotaväkeen otettu oli tavallisesti tilaton tai
talon ylimääräisin mies - usein myös naimaton. Sotien jatkuessa lähes koko vuosisadan
keskeiseksi ongelmaksi muodostui maatalouden ja rekrytoinnin yhteensovittaminen. Tilannetta
pahensi entisestään se, mihin edellä jo viitattiin, että kuolleisuus oli jalkaväen keskuudessa
erittäin korkea, sillä toisinaan lähes kokonaisia joukko-osastoja menehtyi kulkutauteihin.
Esimerkiksi vuoden 1633 paikkeilla, kun sotaa oli käyty Saksassa kolme vuotta, oli noin 70 prosenttia miesvahvuudesta tautien vuoksi menetetty.6
Kuolleisuuteen vaikutti ratkaisevasti
vastustuskyvyn puute erityisesti nuorilla ensimmäistä kertaa sotaväkeen joutuneilla.
Kolmikymmenvuotisen sodan aikaisten kotimaisten jalkaväkimiesten tyypillisin palveluspaikka
oli jokisuistoa hallitseva linnoitettu kaupunki Baltiassa tai Pohjois-Saksassa, jossa elinolosuhteet olivat kehnot ja varuskuntataudit yleisiä.
Joukkokuolleisuuden takia väenotot toistuivat pahimmillaan vuodesta toiseen, mikä rasitti lihasvoimaan perustuvaa maataloutta. Seurauksena oli, että maatilat autioituivat monin paikoin valtakuntaa, mikä merkitsi käytännössä yleensä paitsi veronmaksukyvyttömyyttä, myös
todellista demografista autioitumista kokonaisten kylien tyhjentyessä esimerkiksi
sotilaskarkuruuden takia asukkaista. Näin myös kruunun kassaan virtaavat verotulot vähenivät,
sillä jokainen sotaväkeen otettu talollinen vähensi maatalouden tuotantovoimaa ja verotuloja.
Ruotsalaistutkija Jan Lindegren onkin nimittänyt väenottoja "tuotantovoimien organisoiduksi hävittämiseksi".7
Väenottojen tuhoisuuden havaitsivat myös jo aikalaiset. Kuningas Kustaa
Aadolf kirjoitti kirjeessään vuonna 1626 Jacob De la Gardielle huolestuneena, miten suomalaiset
ja ruotsalaiset nihdit kuolevat varuskunnissa "kuin koirat." Samoin valtakunnankansleri
Oxenstierna kiinnitti vuonna 1630 huomion siihen, miten vierasta maata valloitettaessa samalla väenottojen takia omaa tuhotaan.
” Ruotsin suurvalta-ajan väestö sai toimeentulonsa lähes yksinomaan maataloudesta.”
Kuten KAIKKI muutkin Euroopan maat!
On aika helppo kritisoida Ruotsin kielioloja aikana, jolloin suomen kieltä oli vasta aloitettu kirjoittaa eikä vakiintunutta sanastoa ollut kehitetty järjestelmällisesti hallintoa, lääketiedettä, juridiikkaa ym varten. Raamatun tekstit oli toki saatu käännettyä suomenkielisen väestön tarpeisiin. Sen, joka halusi menestyä virkaurallaan Ruotsissa, oli opetteleminen asiasisällöt ruotsiksi -- tai latinaksi.
Kielen käyttämiseen liittyy monenlaisia tuntemuksia. Omana aikanamme kuulee jatkuvasti erilaisia mielipiteitä ruotsin kielen käyttämisestä Suomen eri osissa. Viihdeteollisuuden, EU:n ja yleensä globalisaation ansiosta englannin kieli levittäytyy ihmisten arkeen, työelämään, opintoihin ja vapaa-aikaan, eikä sitä juuri kukaan tunnu paheksuvan. Termi nation oli ja on käytössä Ruotsissa myös opiskelijoiden osakunnan merkityksessä. Jossain vaiheessa Uppsalan yliopistopiireissä valtakuntaan vasta liitetty Gotlanti oli samaa nationia nykyinen eteläinen Suomi.
Ruotsin historian mittakaavassa Suomi oli sisäisesti rauhallista aluetta. Etelässä esivalta kohteli sodalla valloittamaansa kansaa ajoittain väkivaltakoneistonsa avulla, mitä Suomessa ei tapahtunut.
Aikanaan Ruotsi joutui pakon edessä luopumaan Suomesta ja luovuttamaan Tornionjoen itäpuoliset alueet Venäjälle. Kannattaa lukea von Döbelnin puhe suomalaisille sotilaille Uumajassa. Siinä kenraali sanoo harvinaisen selvästi, mitä Ruotsin erikseen nimetyt viralliset tahot ajattelivat suomalaisista. Erityisen viisas oli tulevaisuuteen viittaava arvio, jonka mukaan ruotsalaisista ja suomalaisista ei koskaan voi tulla toistensa vihollisia.
"Ruotsin historian mittakaavassa Suomi oli sisäisesti rauhallista aluetta. Etelässä esivalta kohteli sodalla valloittamaansa kansaa ajoittain väkivaltakoneistonsa avulla, mitä Suomessa ei tapahtunut"
Joukkokuolleisuuden takia väenotot toistuivat pahimmillaan vuodesta toiseen, mikä rasitti lihasvoimaan perustuvaa maataloutta. Seurauksena oli, että maatilat autioituivat monin paikoin valtakuntaa, mikä merkitsi käytännössä yleensä paitsi veronmaksukyvyttömyyttä, myös
todellista demografista autioitumista kokonaisten kylien tyhjentyessä esimerkiksi
sotilaskarkuruuden takia asukkaista. Näin myös kruunun kassaan virtaavat verotulot vähenivät,
sillä jokainen sotaväkeen otettu talollinen vähensi maatalouden tuotantovoimaa ja verotuloja.
Ruotsalaistutkija Jan Lindegren onkin nimittänyt väenottoja "tuotantovoimien organisoiduksi hävittämiseksi"
Erikseen lainattakoon tähän Jokipiin tekstin täydennykseksi Kauko Heikkilän Ikaalisten seurakuntan vaiheita 1641-1941 –teoksen kuvaus tuon ajan oloista:
”Toistakymmentä vuotta sotanäyttämö pysyi vierailla mailla, mutta siitä huolimatta eläminen Suomessa vaikeutui. Miehet vietiin sotaan niin tyystin, että varamaaherra Brommenstedt jo vuonna 1707 kirjoitti: ”Porin läänissä ei voida löytää muita kuin ikäloppuja ukkoja tai pieniä poikia”. Toisaalta on kuitenkin muistettava, että miehiä syöpää sotaa karttaakseen asekuntoiset miehet usein pakenivat metsiin, vieläpä pakolla otettuina karkailivat matkalla joukko-osastoihinsa kuljettajiensa käsistä, kuten muun muassa Karkun ja Ikaalisten miesten vuonna 1710 kerrotaan tehneen. Miesten sotaanvieminen aiheutti työvoiman puutetta pelloilla ja kaskenkaadossa, joten vuodentulot vähenivät. Kun lisäksi vuodet 1704-1709 yli maan olivat katovuosia, täytyi Ikaalisissakin olla leipää niukasti. Vuodet 1710-1713 olivat vuorostaan hyviä vuosia, mutta viimeksi mainittuna Ikaalinenkin joutui venäläisten haltuun.”
Taistelu Skoonesta (Skoonelannista) Tanskan ja Ruotsin välillä eri vaiheineen alkoi joskus 1200-luvulla ja päättyi viimein Ruotsin yliotteeseen 1600-luvun lopulla. Varsinaisen sodan jälkeen oli vielä kauan monenlaista rauhattomuutta. Ruotsin oli taivuteltava koko Skoonen asujaimisto virkamiehistä ja papeista talonpoikiin katkaisemaan kaikki ikiaikaiset yhteydet Kööpenhaminaan ja tottelemaan vain Tukholman byrokratiaa. Lisäksi tanskan kieli oli vaihdettava ruotsiksi. Tämä ei ollut kivuton operaatio ja se jatkui 1800-luvun puolelle saakka.
----Teollisuutemme perustajat olivat enimmäkseen muualta kuin Ruotsista.-----
Kuten James Finlayson Skotlannista.