"HOITOON hakeutuvien naisvaltaisuus on universaali ilmiö, Kärnä sanoo. Muuallakin hoitoon hakeutuvat ovat yhä useammin nuoria, juuri naisistumismuutoksen kynnyksellä.
Osa haluaa vahvistuksen sille, että he ovat poikia. Iso osa ei tunne omaksi kumpaakaan sukupuolta, he ovat muunsukupuolisia.
Valtaosa muunsukupuolisista on syntyessä määritelty tytöiksi.
Samanlainen naisvaltaisuuden trendi on tunnistettu kaikissa länsimaissa, joissa on tällä alalla vakiintuneet hoitojärjestelmät. Vahvimmin se näkyy Pohjoismaissa. Kaikkein voimakkain se on Suomessa.
”Paradoksaalisinta on se, että ongelma on suurin juuri maailman tasa-arvoisimmissa maissa.”
Kärnä tietää, että arka aihe kääntyy helposti asiakkaita vastaan. Sitä hän ei halua, mutta kokee, että kysymys on pakko esittää:
”Miksi niin monella tuntuu juuri nyt olevan polttava tarve sanoutua irti naiseudesta?”
Hänellä ei ole siihen vastausta. Ei sitä voi kymmenkunta alan erikoislääkäriä Suomessa keskenään selvittää. Tarvitaan laajempaa keskustelua.
Jokaisen ihmisen kokemus on otettava vakavasti, hän sanoo. Mutta samalla on mietittävä myös sitä, onko yhteiskunnassa asioita, jotka tasa-arvosta huolimatta ruokkivat sukupuoliristiriidan kehittymistä juuri naisilla, hän sanoo.
Millaisena naiseuden vieraus sitten lääkärillä näyttäytyy?
Muunsukupuolisilla suurin vieraantumisen tunne kohdistuu rintoihin, Kärnä kertoo.
”Rintojen merkitys on valtavan suuri. Monet sanovat, että haluaisivat tulla kohdelluksi ihmisenä: että katsottaisiin silmiin eikä rintoihin. Jotkut jopa kokevat, että haluaisivat leikata irti rintansa ja sillä tavalla irtisanoutua naiseudesta.”
Ei haluta olla naisia, mutta ei miehiäkään. Joskus tavoite on lähinnä olla ikuisesti poika, ei mikään äijä.
”Ajatus siitä, että miehenä ääni madaltuu, on monelle ok. Mutta se, että karvoja alkaa kasvaa korvissa ja takapuolessa ei ole kutsuva.”
Moni sanoo, että haluaa olla mies, mutta mies omalla tavallaan. He voivat olla feminiinisiä miehiä. Miksi ei sitten voisi olla nainen omalla tavallaan, miksi naiseudesta on päästävä eroon? Siitä Kärnä haluaa nyt herättää keskustelua.
Ihmisen identiteetti on biologiaa, mutta se on myös kulttuurin tuottamaa. Se syntyy myös sosiaalisen vuorovaikutuksen piirissä. Sama pätee muunsukupuolisuuteen. Se on sekä biologiaa että kulttuuria. Ympäristö voi yrittää monella tavalla typistää ihmisen kokemusta.
Ajatus muunsukupuolisuudesta voi siis sisältää myös vapautuksen yhteiskunnan asettamista paineista, Kärnä sanoo. Mutta onko silloin muutettava yhteiskuntaa vai ihmistä?"
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006588177.html?utm_campaign=hs_tf&utm_term=4&utm_source=tf-other&share=3ad6dacf3ad65db99a188c8ac9aa888b
Osa haluaa vahvistuksen sille, että he ovat poikia. Iso osa ei tunne omaksi kumpaakaan sukupuolta, he ovat muunsukupuolisia.
Valtaosa muunsukupuolisista on syntyessä määritelty tytöiksi.
Samanlainen naisvaltaisuuden trendi on tunnistettu kaikissa länsimaissa, joissa on tällä alalla vakiintuneet hoitojärjestelmät. Vahvimmin se näkyy Pohjoismaissa. Kaikkein voimakkain se on Suomessa.
”Paradoksaalisinta on se, että ongelma on suurin juuri maailman tasa-arvoisimmissa maissa.”
Kärnä tietää, että arka aihe kääntyy helposti asiakkaita vastaan. Sitä hän ei halua, mutta kokee, että kysymys on pakko esittää:
”Miksi niin monella tuntuu juuri nyt olevan polttava tarve sanoutua irti naiseudesta?”
Hänellä ei ole siihen vastausta. Ei sitä voi kymmenkunta alan erikoislääkäriä Suomessa keskenään selvittää. Tarvitaan laajempaa keskustelua.
Jokaisen ihmisen kokemus on otettava vakavasti, hän sanoo. Mutta samalla on mietittävä myös sitä, onko yhteiskunnassa asioita, jotka tasa-arvosta huolimatta ruokkivat sukupuoliristiriidan kehittymistä juuri naisilla, hän sanoo.
Millaisena naiseuden vieraus sitten lääkärillä näyttäytyy?
Muunsukupuolisilla suurin vieraantumisen tunne kohdistuu rintoihin, Kärnä kertoo.
”Rintojen merkitys on valtavan suuri. Monet sanovat, että haluaisivat tulla kohdelluksi ihmisenä: että katsottaisiin silmiin eikä rintoihin. Jotkut jopa kokevat, että haluaisivat leikata irti rintansa ja sillä tavalla irtisanoutua naiseudesta.”
Ei haluta olla naisia, mutta ei miehiäkään. Joskus tavoite on lähinnä olla ikuisesti poika, ei mikään äijä.
”Ajatus siitä, että miehenä ääni madaltuu, on monelle ok. Mutta se, että karvoja alkaa kasvaa korvissa ja takapuolessa ei ole kutsuva.”
Moni sanoo, että haluaa olla mies, mutta mies omalla tavallaan. He voivat olla feminiinisiä miehiä. Miksi ei sitten voisi olla nainen omalla tavallaan, miksi naiseudesta on päästävä eroon? Siitä Kärnä haluaa nyt herättää keskustelua.
Ihmisen identiteetti on biologiaa, mutta se on myös kulttuurin tuottamaa. Se syntyy myös sosiaalisen vuorovaikutuksen piirissä. Sama pätee muunsukupuolisuuteen. Se on sekä biologiaa että kulttuuria. Ympäristö voi yrittää monella tavalla typistää ihmisen kokemusta.
Ajatus muunsukupuolisuudesta voi siis sisältää myös vapautuksen yhteiskunnan asettamista paineista, Kärnä sanoo. Mutta onko silloin muutettava yhteiskuntaa vai ihmistä?"
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006588177.html?utm_campaign=hs_tf&utm_term=4&utm_source=tf-other&share=3ad6dacf3ad65db99a188c8ac9aa888b
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika repaleista on elämä jos vuosittain vaihtaa sukupuoltaan, tulee arpia ja paljon.
Juuri äsken uutioistiin kuinka naiset vollottavat jo raskaana ollessaan onnettomuuttaa jos ei tulekaan tyttö. Että käy niin onnettomasti että tuleekin poika.
Voi tätä hullua maailmaa, ei mitään tolkkua ja kaameammaksi vaan menee.
Tissinäyttely, koskahan on tussunäyttely ja ihan pikkasen vielä narulla peitetään. Taitaa olla aika arkapaikka auringolle, ohut iho palaa tosi herkästi.