Tämä ei ole sitten minun oma runo vaan lainattu tuntemattomalta runoilijalta, käy tähän hetkeen hyvin (runo on pitkä, lukekaa loppuun asti):
” Minä olen lainetta, vaahtopäitä, tyrskyä ja liplatusta tai vaiti, liikkumaton, seesteinen tai surusta mykkä
Tyynellä ja tuulella
minä olen se sama meri
jonka syvyydessä tieto siitä
että sinä olet ranta
aina vastassa
kotiin palatessa
Ole sinä vene, niin minä olen laituri
sinulla on lepopäiväsi satamassa
ja seikkailusi selällä
Luottamus on irti päästämistä
ja rakkaus tahto tarttua käteen, aina uudelleen
Sinä olet tunturipuro ja minä sinun metsälampesi
yhtä ainetta eri muodossa
samaa sielua kahdessa kehossa
Tänään minä lasken käteni kädellesi
Tämä matka on irti päästämistä
ja tahtoa tarttua
aina uudelleen”
” Minä olen lainetta, vaahtopäitä, tyrskyä ja liplatusta tai vaiti, liikkumaton, seesteinen tai surusta mykkä
Tyynellä ja tuulella
minä olen se sama meri
jonka syvyydessä tieto siitä
että sinä olet ranta
aina vastassa
kotiin palatessa
Ole sinä vene, niin minä olen laituri
sinulla on lepopäiväsi satamassa
ja seikkailusi selällä
Luottamus on irti päästämistä
ja rakkaus tahto tarttua käteen, aina uudelleen
Sinä olet tunturipuro ja minä sinun metsälampesi
yhtä ainetta eri muodossa
samaa sielua kahdessa kehossa
Tänään minä lasken käteni kädellesi
Tämä matka on irti päästämistä
ja tahtoa tarttua
aina uudelleen”
Vastaukset 11
Vanhimmat
”Aurinko, sinä sanoit kun katselimme kuuta.
Sinä vannoit pitäneesi tähtiä kämmenellä,
että kissat olivat suudelleet lintuja,
kielot kukkineet pakkasessa.
Kun me olemme rakastelleet
sinä olet aina sillä tavalla
oikeassa ja väärässä
etten muuta voi kun rakastaa sinua."
Tommy Tabermann
HIILLOS HIIPUI
Harmaata tuhkaa surun haituvia tuuli lennättää
Hiipuu hiillos sammuu hehku sisintä paleltaa
Elämä eletty hiipunut hehku sammunut loiste
Pekka Makkonen
En itke surusta vaan itken ja huudan ikävästä.
Kaunista https://m.youtube.com/watch?v=enxS9WTfSNE sunnuntaille.
Kaunis runo... Vaikkakin vähän haikea...
Runollinen laulu https://youtu.be/5CKj_da9reM rakastan sua siellä jossain seuraavassa elämässä...
Aalloissa pulikoi kaskelotti
Se oli sen minkä askel otti
ja maalle vaappui marakatti
Sinne kasvoi valtava tatti
Naapuri laittoi pökköä pesään
Kuultu oli että ensi kesään
Mennee peltohiirten marssi
Mutta se olikin melkoinen farssi
:D
Ookko kirjottanu tuon eka runon ?
Onhan se hieno.
Pääsetkö huomenna töihin, vihdoinkin
Heh hauska :D
Nii.
Jos en polttais näinkin paljon
Kitkaa meidän välillä ei olis
Niin
Mut miun hormonit teköö tehtävänsä
Se piteis sinunkin JO ymmärtee.
......
Vaikoota se ei ole
Koska olen loppuviimeks helppo
......kun puhun kuin
Kiinan keisari vaikka nyt
Mutta
Tiedä sitten totuudesta
On
Pyhitän vaikken vapaapäiväni
Vaikka ei sitä uskonnollisissa piireissä uskonto sanele
Oma tunne.
,,,,,,ei aina jaksa puhua pälpättee
Viisainta olissii olla hiljoo pyhinä
Kesästä kevääseen
Kyllä olisin sinun
,,,,,jos viittis kiusata näillä MÄNÖILLÄ
En jaksa oikein tietee
Enkä ole viiteen......kymmenään vuoteen uskonut
Että olisin joskus jotain tiennäkään
Mutta tälläistä tämä on,,,,,
En mä vuan ossoon sannoo mitä piteis
Luulin että olis helppoa ,,,,,
Kun allaways
Puhunu aina jotein
Kuulin kyllä mite viimennä sannoittii
Tuo kuuluu vissiin miulle
Olihän se eilen,toissapäivänä tai vaikka uusi viime viikko
Olin jo väsynyt toista kertoo vuonna -45
Väsyny,väsyny ja väsyny.
Ei tarvi ennee männä minnekkään
Kun on tämä tyttö
Mä kirjoitin paljon,,,,
Luen tuassiin monenlaista...
Arkeni on sellaista ihanoo
Taivas vuoan näyttäytyy toisenlaisena
Ja pidän viileästä syksystä
Leuto talvi on myös ihana
Mut sit kun pistee aurinko silmeen
Niin kiehahtoo yli
Tykkäisin kaikenlaisesta hevonpaskasta
Kymmenän päivee,,,,
Viimäks nukuin koko vuoden
Heräsinkin linnunlauluun
Näin miten kiireisiä jotkut ovat.
,,,,,
Lopuin siihän paikkoon kun huomasin että olen tehnä jo viiden ihmisen työt neljäkymmentä kolmevuotiaana
Lisäsin vähän aikoo
Puskemalla ylös yhden ihmisen
Vai oliko se jo toinen
Minun elämän työni
......
On kuuliaisuus
Kuulen kyllä normaalin puheen
Muþta kiroilu on vihonviimäistä mitä en kyllä kuuntelo
Se on jonkun onkelmä
Niinku miulle
Olisin tehnä vaikka kymmenen lasta jo yheksäntoistavuotiaana jos ei ois ollu koulut viäläkin kesken.
Moniä äitejä
En ymmärrä mite ne sittän pojilleen puhhuu
Kiusoovat vuan koulussa enemmän jos oon luotu naiseksi.
Äiti on liiän vahva
Miä tiijjän.....
Se on haukkunna mua monesti
Lopeta se ja tuo...
Kumpa tieteissiin etten miä lopulta paha ole
Tarvii vuoan sielun joka ymmärtee niin männeisyyttä kuin nykyisyyttäkin.
Sinä olit se,enää en tiedä miten männöö
Toiv.kivasti
Ollaan kai myö molemmat naisia
Tulin siihen käsitykseen vissiin viimennä
Vuoan kun ei olissiin niin surkoo sillälailla nätti
Niin
Kuuntelis kylläkin kevätpuroja
Mä oon joskus siihen pystyny
En kai viälä uudelleen?
Lähtis tuas ulos.
Tupakalle kun solisoo tuo ilmakin tuolla lailla ihanasti läpi ihon ja pyyhkeen
Kuviteltua mutta totta.
Puhetta everyday
Muþta taukojen kamssa
Lisäisin siihän viälä jotahhii mutta kuulin kyllä että liian laiha.
Enkä pulskistu ennee,huh.
Taisin vähän repästä kun lähdin syömeen ulos.
Ei sitä tuomita tarvi
Hyvää ruokaa aina on mite syödään tai syön.
Kiitos kuuluu vain kaikille nääs,naisille.
Lopuks viälä jotain viisasta kuten läski,ymmärrättä varmoon kuka lukoo mitäkin,mut miä ossoon kyllä oikeuksistani pitee kiinni.
Novadays.
Tänskn,...
,