Työ alkaa aina vitutttaa

yrittämisessäkin on omat haasteensa. Asiakaiden kanssa on tultava toimeen. Asakkaita voi tietyllä tapaa verrata työkavereihinsa. Asiakkaat voivat laittaa erilaiset teesinsä pöytään vaikka kuinka itse olisit mielestäsi oikeassa. Konflikti on valmis. En suosittele sinulle yrittäjyyttä pakopaikaksi työelämästä.

Varmaan moni ei jaksa työelämää juuri tyhmästi tekemisen ja tyhmien ihmisten takia. 8 tuntia viitenä päivänä viikossa tyhmyyttä on useimmille liikaa. Ymmärrän hyvin työttömiä. Eivät jaksa työelämän tyhmyyttä ja pitkäveteisyyttä.

arkistointi on tärkeätä oikeusturvan ja jäljitettävyyden takia.

Surkea liksa ja tylsä työ, ei jatkoon.
Vuokrafirma ja surkea työ ja tylsääkin tylsempää duunia, ei koskaan enää.
Valintani on oloneuvos, nyt on hyvä elää.

EK:lle terveisiä. Työelämä on perseestä.

Itsellekin on tullut mieleen, onkohan missään muussa maassa työelämä tällaista läpikotaista paskaa kuin Suomessa.

Hehjep, joskus kuutamolla ja melkeen valtimolla.

Suomalainen surkea työelämä työntää pois duunareita kortistoon ihan firmojen itsensä huonolla johtamisella.

I'm not your slave.

Kyllä, aina on vituttanut.

Itsenäisessä hommassa jaksaa jotenkin.

Kansainväliset kokemukset aina piristäneet ja haaveissa vaikka Kanada.

Ei paskaan pidä alistua eikä tyytyä.

Sairauseläke on kanssa yksi tie ulos kun ei jaksa tätä shaibaa enää.

Suomessa on tabu se miten Maan Tapa tuottaa ”työuupumusta”.

Moni ”valitsee” syrjäytyä?

Vähän sama. Työt voi tehdä parissa tunnissa, toimistolla se muu aika on pelkkää häiriötä ja meteliä. Nyt haluavat että toimistolla ollaan 8-16, vaikka sopparissa lukee joustava työaika. Osalle on tärkeää mennä sinne konttorille naamailemaan 8 tunniksi, tuloksella ei väliä.

Etänä saa enemmän aikaan, mutta joku kyttää sitä ja haluaa enemmän. On siis ok, olla konttorilla kytättävänä kun mitään ei tapahdu, mutta etänä vaaditaan enemmän, vaikka tuleekin enemmän.

Kaiken lisäksi yrityksessä on tapahtunut muutoksia. Tuli pari uutta johtajaa ja muuttivat toimintamallit tyystin toisenlaisiksi. Lisäksi nämä eivät ymmärrä tehokkaan ja laadukkaan työn päälle yhtään mitään. Ovat vielä varsin vastenmielisiä ja muutamassa vuodessa koko työpaikka on niin myrkyttynyt, että jokainen naama vituttaa.

Olen sairastunut liian työntekemisen takia, ja se on oma syy, joskin työnantajallakin on näppinsä pelissä. Sairastumisen kuntoutuksen hoidin omilla saldotunneilla ja pitämättömillä lomilla. Sairasloman sijasta käytin siis 4 kuukautta ansaittuja lomia kuntoutukseen, en normaaliin palautumiseen. Kuntoutus on edelleen kesken, ja tämä fyysinen vaiva myös latistaa henkistä puolta ja työmotivaatiota. Olen ollut kuntoutuksen jälkeen 2 kuukautta töissä ja joka aamu vituttaa mennä töihin. Esimies on aloittanut "ohjailun ja itsestäänselvyyksien" latailun, enkä jaksa kuunnella häntä. Parastahan tässä on, ettei esimieheni ole 4 vuoden aikana tiennyt mitä teen, kun toimeksiannot tulleet ylemmältä tasolta. Olen tukea pyytänyt esimieheltäni, mutta hän ei ole auttanut, pyytää soittamaan jollekin muulle. Ja nyt kun asioista on keskusteltu, niin hän on hoitanut asiani omaksi edukseen, eli tekemään hänen töitään, jotta hänen ei tarvitse tulla mukavuusalueeltaan ulos ja ansaita palkkaansa.

Viikonloput ja vapaat mietin ahdasmielistä työympäristöä ja tuntuu että lopputili on ainoa tapa päästä tästä paskasta irti. Aiemmin työpaikkani on ollut paras laatuaan ja yritän meditoida itseäni sinne suuntaan takaisin, mutta kun en saa ajatuksesta niin paljoa kiinni, enkä usko asioiden korjaantuvan. Välillä ajattelen sairaslomaa, että saisi aikaa miettiä miten edetä, mutta koen sen jotenkin vääräksi työnantajaa kohtaan. Tosiasia on kuitenkin se, etten ole työkykyinen tällä hetkellä. Paras on kun talvella eräissä tilanteissa alkoi rintaa pistämään. Kuntoutusjakson aikana tuo helpotti, mutta kun joku soitti töistä, se alkoi taas. Nyt etänä on ollut kohtuullisen seesteistä, niin toimistopäivien jälkeen rintaan pistää 2-3 päivää ja mietin vain kuinka paljon voi ihmislasta mokomat asiat vituttaa ja ahdistaa.

Luettuna vaikuttaa sille,ettet tykkää laiskottelusta. Jokin fyysisempi työ,jossa on mielenkiintoisia työvaiheita,sopisi sinulle todennäköisesti hyvin. Jokin,jossa tekemiseksi tulos näkyy heti,teollisuudessa kun on kiehtovia ammatteja. Itse teen raskaamman teollisuuden siivousta,pääsääntöisesti. Kivaa hommaa,fyysistä ja jälki näkyy. Tapaa ohessa muita duunareita,ja kun leimaa ulos,työt ei hullu mukana.

Minusta maanviljelijän työ oli ihan mukavaa (lypsykarjatalous ) hommaa. Tosin muut määräsi hinnan teurastamo millä ostaa samoin meijeri. Vapaasti sai touhuta yöllä ja päivällä jos elikot sairasti. Nyt pienellä eläkkeellä, kyllä tämä juhlalta tuntuu.
Mutta tuossa ammatissa näkee työnsä tuloksen - ainakin kun rakentaa karjasuojia tai kallisti salaojittaa peltojaan. Tosi niissä tukieuro pyörähtää mutta siteeksi tarvitaan perämetsiä.
Vieläkö lie koulutus vaatimuksena lainaehtoihin , muutoin tervetuloa alalle.

Kun valitsee ammatin josta mahdollisesti pitää olisi hyvä lähtökohta työssä viihtymiseen.
Kun saisi itse vielä määritttää työajan pituuden esim. 20% lyhemmäksi ajaksi jäisi itselle oikeasti vapaa-aikaa arkisinkin.

Mikä ihmeen määritys on tehdä pakolla 8t/vrk työtä? Usimmiten se tarkoittaa sitä että talviaikaan menet pimeällä töihin ja lähdet töistä kotiin ja vapaalla pimeän aikaan!
Tätä kun teet kymmeniä vuosia alkaa viimeistään pinna kiristymään kun loppua ei näy.

Tämäkö on se ihmisen ainoan elämän riemu, miksi pakkotyön teettäminen on määrätty? Oman alan työtä ei tehdä osa-aikaisesti vaan 8t työpäivinä.

Olen hetken ollut 6t sopimuksella mutta sitä sain vain olla määräajan 5kk.
Uusi sopimisyritys pari vuotta myöhemmin ei sopinut, se ei kuulu kyseisen työn kuvaan. No olin sitten 6kk vuorottelu vapaalla...

Suomi on nykyään kumma maa,toisilla on kahden ihmisen työt tehtävänä ja toisilla ei työtä ollenkaan.Jonkin pitää muuttua ,muuten Suomi lakkaa olemasta koska verotus on jo nyt tapissa.Jos joku elää sossun rahoilla on se systeemin vika ei eläjän.Monesti itsekin miettinyt mitä järkeä tässä touhussa on,jos olet töissä ei ole aikaa mihinkään jos et ole ei ole varaa tehdä mitään.

Töissä vituttaa joka päivä koko päivän

Samaa meillä...akateemisesti koulutettuna "konttoriduunari" ja tittelissä muodin mukaisesti sana "asiantuntija" lopussa mukana.

Aikoinaan tähän julkissektorin paikkaan oli ilo tulla töihin. Aika kului selkeitä ja hyvin perehdytettyjä hommia tehden, kokoukset olivat jämäköitä ja niitä ei ollut liikaa.

Sitten kaikki muuttui, kun osaston pomoksi valittiin vittumainen ylikierros-jainen, joka touhotti kävellä aina puolijuoksua vaikuttaakseen tehokkaalta. Hän oli it-puolelta ja ei ymmärtänyt työstämme mitään, mutta alkoi heti heittämään hulluja kehittämisjuttuja ja kokouksia lisättiin. Jouduin tappeluun palkka-asiassa ja huonosti kävi; hän valehteli liitolle asioita ja hr-pomo mukana hiillostamassa yhteen hiileen. Tuo aika vielä meni jotenkin, mutta vitutti jo raskaasti.

Sitten taas uusi osastopomo ja vielä kamalampi pitkävihainen kiusaaja-nainen. Yhtä tuskaa viimeiset vuodet. Koko ajan lisää kokouksia, projekteja, kaikki yhtä tyhjän kanssa koska ne ovat aivan muissa sfääreissä olevia aikuisten lasten muodin mukaisia "ollaan yhteisöllisiä ja yhtä suurta perhettä ja meillä on aina kivakivaa"-meininkiä. Nyt jotain uutta uuvuttavaa paskaa joka viikko, lisäksi intranetissa muutamat lafkan narsistit somettavat koko ajan esitellen koiriaan ja ruoka-annoksiaan. Kaiken tietotulvan alla musertuu, uupuu ja kyynistyy. Nyt alkaa olla mitta täysi ja usein mielessä että irtisanoudunko kun eläkkeeseen lähes 8 v aikaa. Tykkäisin siitä työstä mitä tärkeimpänä teen, mutta kun aika ei enää riitä kunnolla vaan pitää kiriä ja uupuu. Teen ahkerasti hommia mutta pomot koettaa "kehittää" ja vaikeuttaa. Pomot pakoilee vastuitaan eivätkä ymmärrä substanssiasioita, heille tärkeintä on kytätä etätyötä ja kehua toimistolla työskentelyn autuutta.

Kyllä, nykyajan työelämä on muodin ja märkäkorvakonsulttien pilaama!