Eli miten olette saaneet intoa laihduttamiseen?
Olin aikaisemmin siinä 50kilon tienoilla ja nyt on semmoset 63kiloo. Ja en saa millään itseäni niskasta kiinni ja aloittaan laihduttamista.
Kyllästyin lenkillä ja jumpassa juoksemiseen, kun tuntui etten tehnyt yhtään mitään muuta kuin liikuin tai ajattelin vaan liikkumista. Aikaisemmin kävin jumpassa kaksi(tai kolme) kertaa viikossa ja viikonloppuisin kuntosalilla. Joka päivä koiran kanssa lenkillä (eikä nyt ole edes koiraa itselläni) ja kuljin kävellen muutenkin eripaikkoihin, sekä kesällä poljin pyörällä n.20kilometrin lenkkejä. (ja rullaluistelin kesällä). Nyt ei vaan saa itseään liikkumaan.
Oon laiska (hävettää myöntää) ja ei huvita edes ostaa vaatteita kun alkaa masentamaan kun ei mahdu mitkään hyvännäköiset päälle. Mistä saisi intoa liikkumaan?????????
Olin aikaisemmin siinä 50kilon tienoilla ja nyt on semmoset 63kiloo. Ja en saa millään itseäni niskasta kiinni ja aloittaan laihduttamista.
Kyllästyin lenkillä ja jumpassa juoksemiseen, kun tuntui etten tehnyt yhtään mitään muuta kuin liikuin tai ajattelin vaan liikkumista. Aikaisemmin kävin jumpassa kaksi(tai kolme) kertaa viikossa ja viikonloppuisin kuntosalilla. Joka päivä koiran kanssa lenkillä (eikä nyt ole edes koiraa itselläni) ja kuljin kävellen muutenkin eripaikkoihin, sekä kesällä poljin pyörällä n.20kilometrin lenkkejä. (ja rullaluistelin kesällä). Nyt ei vaan saa itseään liikkumaan.
Oon laiska (hävettää myöntää) ja ei huvita edes ostaa vaatteita kun alkaa masentamaan kun ei mahdu mitkään hyvännäköiset päälle. Mistä saisi intoa liikkumaan?????????
Vastaukset 5
Vanhimmat
mie saan intoa ihan vaan siitä,että kun kerran teen kunnon lenkin ja olo on niin hyvä sen jälkeen!! ja kun jatkaa vähän aikaa ni alkaa tuloksiakin näkyä. ja kun syön vaihteeksi terveellisen aterian ni ei tuu sellanen raskas olo ja siitä saa motivaatiota tehdä niin uudestaan.kyllä se siitä lähtee
Näyttää siltä, että laihdutuksen aloittamiseen tarvitaan usein jotain iloista tapahtumaa elämässä. Valmistaudutaan johonkin.
Omat häät, mukava matkasuunnitelma, rakastuminen tms. Tai sitten päinvastoin.voi tulla eteen hengen menetyksen pelko sairastuttua.
Jotain tuollaista.
Jos onnistuu pyydystämään sen motivaation, laihdutus on helppoa.
Laihdutustuloksen ylläpito on sitten tosi vaikeaa, kun tilanne on muuten normalisoitunut.
Jotkut ihmiset saavat liikuntasuorituksesta suuria nautintoja, ihan kuin olis alkoholia nautinut. Arvaahan se, että he eivät motiiviksi muuta tarvitse. Toisille hyvän olon tunne on vaatimattomampi eikä lenkille lähtö näin ollen ole helppoa.
Koska nykyinen työ on hyvin kevyttä, pitää kunto hankkia iltaisin ja viikonloppuisin erikseen. Siihen menee todella paljon aikaa. On alkuverryttelyt ja suoritus ja jäähdyttely ja sitten vielä venyttely. Joka päivä. Lihasryhmiä on vaikka kuinka paljon ja ne pitäisi viikon mittaan käydä läpi pari kertaa jokainen. Tuntuu, että kuntoilu on kokopäivätyötä. Ei ihme, että siihen väsyy, ellei noita edellä mainittuja "onnieliksiirejä" erity tarpeeksi.
Jonkinlainen kompromissi kuntonsa suhteen on tarvis tehdä. Jotain on jätettävä huonommalle. Panostettava johonkin toiseen enemmän.
Nuoruus helpottaa tehtävää. Keski-ikäinen on kovilla jo senkin takia, että mukaan tulee taitoilu kehon kestämisen kanssa. Nivelet, sydän ym. aina ei voi harrastaa sitä lajia josta tykkää eniten..
Mutta laihana on ihanaa. Siihen kannattaa pyrkiä. Ei anneta periksi.
Yritetään järjestää elämämme niin, että siinä on iloa tarpeeksi. Joskus täysremontti elämän muilla alueilla auttaa tekemään täysremontin myös ruokailuun ja kuntoiluun.
Alkuun ei ehkä tapahdu mitään. Mutta ku alkaa ensimmäisiä tuloksia huomata (vaaka/mittanauha/vaatteet), ni johan jaksaa jatkaa! Tulee niin hyvä olokin, ku elää terveellisesti. Ja sitä omaa laihtumista on kiva seurata.
Liian kovia tavotteita ei pidä asettaa. Eikä masentua, vaikka alkais alussa paino noustakin (jos lisää liikuntaa). Mittanauha on se paras keino huomata, mitä oikeen tapahtuu.
laiskuudessa ei oo mitää hävettävää...itekkin olin laiska jotain 16 vuotiaaks mut sitte päässä naksahti ja rupesin liikkuun. ei siihe välttämättä motivaatiota tartteta =D
Mä ainakin olen alkanut ajatella sillä tavalla, että kerran täällä vaan eletään! Miksi ei haluaisi elää tätä yhtä annettua elämäänsä hyväkuntoisena ja mahd. hyvän näköisenä. Urheilu tekee vartalosta kauniimman ja elämästä terveemmän... Ja olen ymmärtänyt, että kyllä ne ihanat hampurilaiset ja suklaalevyt odottaa siellä kaupan hyllyllä ihan varmasti joka päivä. Miksei niitä ilman voisi sinnitellä muutamia päiviä/viikkoja tai kuukausia...:)