Suhde on kestänyt hieman yli vuoden, kaukosuhteena, etäisyyttä 400km.
Miten te muut selviätte arjesta? Kuinka usein tapaatte?
Viikolla on aina ikävä toista ja muutenkin tuntuu rasittavalta se, että on suhteessa, mutta käytännön elämän kannalta ei ole. Yksinäisyys on tuttua, koska kaverisuhteita ei nopeasti luo, varsinkin kun viikonloput usein menevät toisella paikkakunnalla ja kavereiden kanssa viikonloppuriennot jäävät väliin.
Ikävä nostaa tietynlaista ärtymystä pintaan ja suhteen toinen osapuoli saa siitä osansa. Huono mieli ja etäisyys yhdessä vievät toista vielä kauemmas.
Viikonloppuisin (tai milloin tavataan) menee kauan, ennen kuin ollaan taas kuin tuttu pari ja sitten aika onkin ohi ja pitää lähteä. Viikon alussa iskee masentunut fiilis.
Tuntuu, että tällainen välikausielämä on todella raskasta. Ei ole kokonaan yksin, että sitä kautta alkaisi elää omaa elämää vaan elämä tuntuu pelkältä odottamiselta.
Onko teillä neuvoja, miten järjestätte arjen? Soitteletteko joka päivä vai rikkooko se omaa keskittymistä ja itsenäisen elämän oppimista (se lienee välttämätöntä kun suuren osan ajasta on ilman kumppania).
Mistä olette ystäviä löytäneet vai ovatko vanhat säilyneet siitä huolimatta että olette paljon poissa, muualla? Onko teillä hyviä vai huonoja kokemuksia? Mitä hyviä ja mitä huonoja puolia on elää kaukosuhteessa?
Miten te muut selviätte arjesta? Kuinka usein tapaatte?
Viikolla on aina ikävä toista ja muutenkin tuntuu rasittavalta se, että on suhteessa, mutta käytännön elämän kannalta ei ole. Yksinäisyys on tuttua, koska kaverisuhteita ei nopeasti luo, varsinkin kun viikonloput usein menevät toisella paikkakunnalla ja kavereiden kanssa viikonloppuriennot jäävät väliin.
Ikävä nostaa tietynlaista ärtymystä pintaan ja suhteen toinen osapuoli saa siitä osansa. Huono mieli ja etäisyys yhdessä vievät toista vielä kauemmas.
Viikonloppuisin (tai milloin tavataan) menee kauan, ennen kuin ollaan taas kuin tuttu pari ja sitten aika onkin ohi ja pitää lähteä. Viikon alussa iskee masentunut fiilis.
Tuntuu, että tällainen välikausielämä on todella raskasta. Ei ole kokonaan yksin, että sitä kautta alkaisi elää omaa elämää vaan elämä tuntuu pelkältä odottamiselta.
Onko teillä neuvoja, miten järjestätte arjen? Soitteletteko joka päivä vai rikkooko se omaa keskittymistä ja itsenäisen elämän oppimista (se lienee välttämätöntä kun suuren osan ajasta on ilman kumppania).
Mistä olette ystäviä löytäneet vai ovatko vanhat säilyneet siitä huolimatta että olette paljon poissa, muualla? Onko teillä hyviä vai huonoja kokemuksia? Mitä hyviä ja mitä huonoja puolia on elää kaukosuhteessa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Anteeksi väärä palsta. Parisuhdepalstalla piti kirjoittaa🙏
Anteeksi annettu..
Noinhan se menee kaukosuhteessa. Koeta järjestää asiat niin että jompikumpi liikahtaa, jos ei mahdollista voisi olla viisainta erota ystävinä.
Ei toi pidemmän päälle vaan toimi.
Joo ei, tosiasiat joutuu jossain vaiheessa kohtaamaan, parempi että ratkaisuja tekee siinä vaiheessa kun kumpikaan ei vielä ole katkeroitunut siitä että joutuu enemmän tekemään liikkumista ja muuta suhteen eteen.
Kulkeminen se varmaan rasittavin osuus on. Pirunmoinen matka autolla taittaa ja jos perjantaina lähdet työpäivän jälkeen posottamaan yöksi murulle. Niin jo sunnuntaina paahdat takaisin kotiin, että pääset maanantaina töihin.
Lyhyeksi jää yhteinen aika.
Jos lentäen pääsee, avot.
Me surustelimme nykyisen avomieheni kanssa vuoden verran kaukosuhteessa.
Asuimme eri maissa, ja tapasimme noin kolmen viikon välein. Joko minä matkustin hänen luokseen ja vietin täällä pitkän viikonlopun, tai hän tuli luokseni.
Olihan se reissaamista mutta nuorena ja hulluna jaksoi! :D
Olemme olleet nyt yli yhdeksän vuotta avoliitossa, muutin hänen kotimaahansa koska sain hyvän työpaikan täältä. Kaksi vuotta sitten ostimme asunnon. Kyllä kaukosuhde voi onnistua kun löytää sen oikean!
Avioon emme aio mennä varmaan koskaan ja lapsia emme hanki. Koira on ja kaksi kissaa. Olemme uraihmisiä molemmat ja työ menee etusijalle perhe-elämän sijaan.