No niin, ajattelin tässä kysäistä teiltä jotka olette saaneet töitä pitkänkin (jopa vuosia) työttömyyden jälkeen. Miten oikein olet tottunut työelämään pitkän työttömyysajan jälkeen? Miten olet töissä jaksanut, sekä henkisesti että fyysisesti? Oletko huomannut että töissäolo olisi tuonut minkäänlaisia paineita, ts. oletko pinnistellyt - vaikka vain hetkellisesti - yli kykyjesi, jotta tekisit heti alussa jo vaikutuksen työnantajaan? Toki vaikutuksenhan on jo tehnyt silloin, kun työpaikan on onnistunut saamaan. Etenkin jos kyseessä on ns. oikea työpaikka, ei siis esimerkiksi tukityöpaikka.
Ajattelin tuollaisia itse, kun pitkän (lähes tarkkaan viisi vuotta) työttömyysjakson jälkeen sain työpaikan. Toki kyseessä on työ yhdistelmätuella, mutta kyllä sen voisi lähestulkoon oikeaksi työpaikaksi laskea. Saahan siitä kunnon palkan (ainakin jos vertaa työttömyyspäivärahaan tai työmarkkinatukeen) ja työkokemusta.
Huomasin itse, että vaikka alussa työntekijän rutiinit olivat hakusessa, niin hyvin äkkiä niihin tottui. Eli yövalvomiset jää pois ja aamulla herää jo pari minuuttia ennen kellonsoittoa. Ainakin nyt alussa töissä on tullut tehtyä "liiankin" pikkutarkkaa työtä, etenkin kun kyseessä on käsityöalan työ, mutta onhan se ihan loogista että alussa tulee tehtyä kaikki varman päälle. Ainakaan mitään huonoa siinä ei ole, eipähän tule ns. sutta tehtyä kun tekee pikkutarkkaa työtä ja vielä varovasti. =)
Juu, kyseessä ei ole mikään tutkimus eikä kenelläkään ole mitään vastausvelvoitetta =). Lähinnä ajattelin sitä, että onko muilla samankaltaisia kokemuksia työnteosta pitkän työttömyyden jälkeen.
Ajattelin tuollaisia itse, kun pitkän (lähes tarkkaan viisi vuotta) työttömyysjakson jälkeen sain työpaikan. Toki kyseessä on työ yhdistelmätuella, mutta kyllä sen voisi lähestulkoon oikeaksi työpaikaksi laskea. Saahan siitä kunnon palkan (ainakin jos vertaa työttömyyspäivärahaan tai työmarkkinatukeen) ja työkokemusta.
Huomasin itse, että vaikka alussa työntekijän rutiinit olivat hakusessa, niin hyvin äkkiä niihin tottui. Eli yövalvomiset jää pois ja aamulla herää jo pari minuuttia ennen kellonsoittoa. Ainakin nyt alussa töissä on tullut tehtyä "liiankin" pikkutarkkaa työtä, etenkin kun kyseessä on käsityöalan työ, mutta onhan se ihan loogista että alussa tulee tehtyä kaikki varman päälle. Ainakaan mitään huonoa siinä ei ole, eipähän tule ns. sutta tehtyä kun tekee pikkutarkkaa työtä ja vielä varovasti. =)
Juu, kyseessä ei ole mikään tutkimus eikä kenelläkään ole mitään vastausvelvoitetta =). Lähinnä ajattelin sitä, että onko muilla samankaltaisia kokemuksia työnteosta pitkän työttömyyden jälkeen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kohta viisi vuotta on kulunut. En enää jaksa ottaa töitä vastaan. Enkä uskallakaan, koska pelkään joutmista kiusatuksi. Siitä on liian karvaat kokemukset, enkä niiden halua toistua. Vieläkin ne tulevat uniin ja ajatuksiin päivisin.
Tukitöihin en ainakaan lähtisi.
hermona , psyykkausta : " mä osaan tän duunin " , sitten lähtee kuin ennenkin .
" Ainakin nyt alussa töissä on tullut tehtyä "liiankin" pikkutarkkaa työtä, etenkin kun kyseessä on käsityöalan työ, mutta onhan se ihan loogista että alussa tulee tehtyä kaikki varman päälle. "
Noin minullakin , raksalla , ja näytön paikkahan siinä on .