..Yritän nyt herättää asiallista keskustelua, katsotaan tuleeko siitä mitään..
Semmoista lähdin tässä kysymään, että miten teillä, moku-suhteissa elävillä, on lasten kasvattaminen hoidettu?
Siis olen itse nyt neljättä vuotta yhdessä turkkilaisen miehen kanssa ja meillä pyyhkii hyvin. Kulttuurieroja ei ole ollut sen suurempia, sillä olemme hyvin samankaltaisia. Nyt lasten hankinta rupeaa kuitenkin olemaan ajankohtainen asia ja olenkin miettinyt, että siinä niitä eroja varmaan sitten tuleekin. Mieheni ei kyllä ole uskonnollinen, mutta uskontokysymys tietenkin pitää ratkaista ja sitten muut kasvatukseen liittyvät asiat (niitä nyt esiintyy varmaan ihan suomalaistenkin välisissä suhteissa!)
Mutta tosiaan, miten teillä on asiat hoidettu? Haluaisin kuulla kokemuksia, sekä hyvät/huonot puolet. Thanks :)
Semmoista lähdin tässä kysymään, että miten teillä, moku-suhteissa elävillä, on lasten kasvattaminen hoidettu?
Siis olen itse nyt neljättä vuotta yhdessä turkkilaisen miehen kanssa ja meillä pyyhkii hyvin. Kulttuurieroja ei ole ollut sen suurempia, sillä olemme hyvin samankaltaisia. Nyt lasten hankinta rupeaa kuitenkin olemaan ajankohtainen asia ja olenkin miettinyt, että siinä niitä eroja varmaan sitten tuleekin. Mieheni ei kyllä ole uskonnollinen, mutta uskontokysymys tietenkin pitää ratkaista ja sitten muut kasvatukseen liittyvät asiat (niitä nyt esiintyy varmaan ihan suomalaistenkin välisissä suhteissa!)
Mutta tosiaan, miten teillä on asiat hoidettu? Haluaisin kuulla kokemuksia, sekä hyvät/huonot puolet. Thanks :)
Vastaukset 32
Vanhimmat
Muuttakaa Turkkiin, please. Ja minkälainen mies sellainen on, joka ei pysty perhettään elättämään ilman sossun apua?
Ei lapsille uskonnonopetusta kuin mitä koulun uskontokasvatus antaa. Valitkoon itse aikanaan. Yleensä suomalaisessa yhteiskunnassa lapset seuraavat äitinsä uskontoa, mutta sen voi kyllä päättää toisinkin.
Sinun on siirryttävä siviilirekisteriin, niin lapset ovat siellä automaattisesti.
Lisäksi kehoittaisin sinua ottamaan selvää mitä mahdollisessa erotilanteessa tapahtuisi lapsille.
Liikaa on jo tapahtunut lapsille tuhoisia kidnappauksia ja maan rajojen yli kuljettamisia, tuore esimerkki Outi Kosken tapaus.
Niin nyt asian vierestä hieman; Outi Kosken lapset pääsivät sinne minne kuuluivatkin, isänsä luokse. Äiti, Outi Koski ei ollut henkisesti terve ja pakotti lapsensa olemaan niin kauan Suomessa, jotta isä unohtuisi. Käytti vääriä menetyelmiä ja toimi kierosti.
Mutta alkuperäiselle kirjoittajalle onnea tulevalle perheelle!
Tarkoitin juuri sitä mitä itsekin sanot, että PÄÄSIVÄT sinne minne KUULUVATKIN, eli toiselle mantereelle.
Kahden kidnappauksen jälkeen! Älä unohda, että myös isä vei heidät väkisin pois Suomesta, mutta jäi kiinni Ranskassa.
Avioliitto ulkomaalaisen kanssa on riski, jonka aikuinen ottaa, mutta jos lasten vanhemmat joutuvat erotilanteessa ratkaisemaan mihin maahan heidän lapsensa tullaan sijoittamaan, niin se raastaa niin lasten kuin vanhempienkin elämää lopullisesti.
Koskaan ei lapsi tunnu olevan pääasia näissä kurjissa kiistoissa. En halua kiistellä O.K:n tapauksesta ollenkaan, se vain nyt on tuorein lehdistössä vatkattu.
kasvatusasiat seuraavat sitä samaa linjaa, jolla minut itseni on aikoinaan kasvatettu. Mieheni on aika lepsu kasvattaja, nallekarhumainen isä, joka lohduttaa kun paha äiti nalkuttaa, joten varsinainen kasvatusvastuu on suurelti minun harteillani.
Mieheni on ajoittain myös aika epäjohdonmukainen - toisena päivänä hän voi olla hyvin jyrkästi jotain kieltämässä ja toisena taas lapsi saa samassa asiassa hyppiä vaikka seinille. Sellainen aika perusmies siis - laiska. Jos ei itse viitsi, eiköhän se akka nosta puonsa sohvasta ja karjaise, jos on tarvetta. ;o)
Näin oli minun kotonakin aikoinaan - en koskaan muista isäni nostaneen meille lapsille ääntä, mutta äidistä sitä ääntä sitten lähti turhankin kanssa. Tuskin tämä on mikään hyvä asia, mutta kunnollinen ihminen minusta kasvoi, olkoonkin sitten isä nallekarhu ja äiti pirttihimu, joten eiköhän myös meidän lapsukaisista.
Uskontoasiat meidän perheessä ei ole millään tavalla tapetilla. Mies on periaatteessa muslimi, mutta ei hän uskontoaan ole koskaan harjoittanut. Tokkopa juuri edes tietää miten harjoitetaan -- kommunistisessa Albaniassa kun kasvanut.
Tyttäremme on kastettu evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja hän on monella tapaa hyvin suomalainen lapsi. Toki haluamme ammentaa hänelle myös toista perheemme kulttuuria elämää rikastuttamaan, mutta käytäntö on kuitenkin toista, Suomessahan sitä asutaan ja eletään, joten pakostakin suomalaisuus korostuu. Ei se tosin tunnu miestäkään haittaavan, hänkin kun on kovasti suomalaistunut vuosien varrella.
Huonoja puolia minulla tulee mieleen ainostaan tuo jo edellämainittu mieheni epäjohdonmukaisuus, joka ei tosin riipu kulttuurista vaan luonteesta ja toinen monikulttuurisille tärkeä asia, eli lapsen kielitaito. Me emme ole onnistuneet kasvattamaan lapsestamme kaksikielistä, ainakaan tähän mennessä. Tällekin asialle kiitos kuuluu mieheni epäjohdonmukaisuudelle... Kaksikielisyys vaatii vanhemmilta paljon ja erityisesti siltä vanhemmalta, jonka kieli on vähemmistökieli. Miehestäni ei löytynyt tarpeeksi päättäväisyyttä, halua ja sitkeyttä puhua systemaattisesti omaa kieltään ja nyt meillä onkin perheessä lapsi, joka puhuu suomea ja isä joka puhuu lapselleen epätäydellistä suomea. :o(
Miten niin sinusta tuli "kunnollinen"? Olet naimisissa sossun luukulla asioivan albaanin kanssa ja tehnyt hänelle vielä (yäk...) Olet kunnollisen ihmisen täysi vastakohta.
Kyllähän sun mielipide on jo kuultu. Meinaatko, että kaikki muutkin ovat yhtä hitaita kuin sinä? Sama asia kerrottava kymmeneen kertaan joka keskustelussa, jossa minä avaan sanaisen arkkuni... Luuletko, ettemme ole jo ymmärtäneet sanomaasi?
Lukijat varmasti hyvin tietävät, ettei sinulla ole mitään faktoja juttujesi takana, joten aika yksin taidat olla tarinoinesi niin täällä virtuaalimaailmassa kuin mahdollisesti myös arkielämässäsi. Itse en lainkaan ole rasismia arkielämässä kohdannut, joten joko pikku nahkatukka-rasistinpoikaset ovat IRL kovin hiljaisia raukkaparkoja tai minä en olekaan niin järin säälittävä kuin kuvittelet.
Et voi tietää mitä minun mieheni tekee elämässään tai millaisella pallilla minä työelämässä istun, joten älä edes väitä tietäväsi. Kuulostat vain typerältä ihmiseltä, joka ei osaa ajatella omilla aivoillaan.
Tiedän tasan tarkkaan sen, että miehesi on albaani mikä on A) aivan helvetin säälittävää ja b) takuu siitä, että sossun luukulle on tullut asiaa. Tiedän myös, että pukeudut halpoihin white trash -vaatteisiin ja kampauksesi on halvan näköinen. Et myöskään osaa meikata tyylikkäästi.
Minä taas tiedän tasan tarkkaan seuraavaa:
- Olet huono ihminen
- Olet/olit koulukiusaaja
- Et tunne empatiaa toisia ihmisiä kohtaan
- Olet luultavasti noin 14-16 vuotias
- Äitisi ei pitänyt sinua kurissa
- Et tule koskaan oppimaan käytöstavoille
- Omaat hyvin suppean käsityksen maailmasta
Tiedän myös seuraavaa:
- Sinulla on kavereita, mutta ei ystäviä
- Kukaan ei tule itkemään hautajaisissasi
- Kuolet surullisena
- On jo liian myöhäistä saada sinusta kunnon ihmistä
Tiedän tasan tarkkaan sen, että olet suomalainen juntti, mikä on A) aivan helvetin säälittävää ja B) takuu siitä että sossun luukulle on tullut asiaa. Tiedän myös, että pukeudut halpoihin white trash - vatteisiin ja kampauksesi on halvan näköinen. Et myöskään osaa laittautua tyylikkäästi.
Minä perustan tietoni Lynnen ulkonäköön ja hänen tunnustukseensa albaanimiehistä. Mihin te perustatte luulonne? ;)
(pieni vihje: rikkailla, Helsingin hienostoalueilla asuvilla ihmisillä ei yleensä ole ongelmia vaatetuksen suhteen). ;)
Ihan, aivan... Aivan niin...
=oDDDD *nauraa kippurassa*
White trash...ei osaa meikata...halpa kampaus...
Jos vain tietäisit...
=oDDDDDDDDDDDD
Katsos Lynne, nyt on kyse siitä että minä tosiaankin tiedän. Tsori. :-D
Ei kai kukaan tarkoituksella kasvata tällaisia???!
..on se, että Lynne oli ainut, joka osasi vastata mietteisiini asiallisesti ja fiksusti.. Joku toinen taas kommentoi tuolla, että meidän pitäisi muuttaa Turkkiin ja että mieheni on säälittävä, kun ei joka tapauksessa pystyisi elättämään meitä. Minä tähän totesin, että olemme kummatkin töissä ja mieheni maksaa veroja Suomeen aivan kuten me muutkin! Ja kysyinpä vielä, että miksi meidän siis pitäisi muuttaa Turkkiin??!! En ikinä saanut vastausta.
En ymmärrä miksi joku provoistuu tekstistäni vain sen takia, että mieheni on Turkista vaikka tekstissä ei haukuttu/aliarvioitu KETÄÄN!! En siis ymmärrä miksi eräät jaksavat kommentoida (idioottimaisesti) asioita, joista heillä ei edes ole kokemusta. Sillä halusin juuri kommentteja niiltä, kenellä sitä on!
Joten vedän omat johtopäätökseni siitä näitten kirjoitusten perusteella, kumpikohan mahtaa olla henkisesti kypsempi sinä vai Lynne... hmmm ;)
P.S Vain se, että Lynnen mies on albaani, ei tarkoita sitä, että pitäisi käydä sossun luukulla. Tunnen noin 10 albaania, joista kaikki muut ovat töissä paitsi yksi. Ja tämä kyseinen henkilö saa HUIMAA työmarkkinatukea!
niin joo,mutta aivoja ei ole suotu kuitenkaan tuollaiselle rikkaalle hienostokakaralle.Vaatteet jotka isi on ostanut varmaan auttavat sinua paljon elämässä..
"Kaksikielisyys vaatii vanhemmilta paljon ja erityisesti siltä vanhemmalta, jonka kieli on vähemmistökieli. Miehestäni ei löytynyt tarpeeksi päättäväisyyttä, halua ja sitkeyttä puhua systemaattisesti omaa kieltään ja nyt meillä onkin perheessä lapsi, joka puhuu suomea ja isä joka puhuu lapselleen epätäydellistä suomea. :o( "
Olen kuullut väitteen, että lapsi oppii sujuvasti molempien vanhempiensa kieltä silloin, jos kumpikin vanhemmista ymmärtää toistensa kieltä. Vanhemman pitäisi aina puhua lapselle vain omaa äidinkieltään. Alle viiden vuoden ikäisenä omaksutut kielet jäävät mieleen äidinkielen tasoisina.
Jos lapsenne ei siis ole oppinut albanian kieltä nyt, hän tuskin tulee sitä oppimaankaan. Se on sikäli sääli, että se vaikeuttaa kanssakäymistä suvun kanssa ja siinä menettää oikeastaan aika paljon.
Te, arvoisat mokunorsut, olette yhteiskunnan loisia. Teidän takianne maahan raahataan yhteiskuntakelvottomia, rikollisia miehiä muiden elätettäväksi. Teidän takianne nuoria tyttöjä raiskataan puistoissa. Ja nyt te ajattalette vielä lisääntyä.
Hävetkää edes, saatanat.
"Jos lapsenne ei siis ole oppinut albanian kieltä nyt, hän tuskin tulee sitä oppimaankaan. Se on sikäli sääli, että se vaikeuttaa kanssakäymistä suvun kanssa ja siinä menettää oikeastaan aika paljon."
Olet varmasti aivan oikeassa. Itse olen lukenut moni/kaksikielisyydestä aika paljon ja siksi minulla onkin hyvin pessimistinen asenne lapsemme kielenkehitystä kohtaan. Koska hän ei ole vielä oppinut, tokkopa oppii koskaan. Albania tulee olemaan lapsellemme aina vieras kieli, jota ei voi verrata äidinkieleen. Oletan hänen sitä kyllä oppivan, olenhan minäkin oppinut aikuisiällä, mutta äidinkielen tasoista siitä ei koskaan tule.
Kaikki johtuu systemaattisuuden puutteesta. Mieheni on rönsyillyt kielissä sinne tänne - välillä puhuu albaniaa, välillä suomea ja arjessa meillä sekoittuu vielä englanti mukaan. Vaikka kuinka asiasta lässytän ja motkotan, hän pitää oman kielensä puhumista hankalana muuten suomenkielisessä ympäristössä. Ymmärrän ja en ymmärrä. Oma kielihän se on - ei sen puhumisessa pitäisi mitään hankalaa olla... :o/
Sinänsä harmi - kielitaito on osa kultturellista identiteettiä ja ilman kielitaitoa isän kulttuuri jäänee lapsellemme vajaaksi. Puntarissa on siis paljon muutakin kuin vain kielitaito...
Albaanit häpeävät, syystäkin, omaa kulttuuriaan ja kieltään eivätkä halua sitä ulkomailla puhua.
mutta älä kuitenkaan laita sanoja minun mieheni suuhun, koska et häntä tunne. Hän on ihan mielellään albaani ja minä olen ihan mielelläni albaanin vaimo.
Kyse on kielen puhumisesta ympäristössä, jossa mieheni on sen ainoa puhuja, ei mistään muusta tässä tapauksessa. Meillä ei ole mieheni sukua täällä Suomessa ja ystävämme ovat pääasiassa suomalaisia. Kielellisesti tai kultturellisesti meillä ei siis ole "albaaniarmeijaa" ympärillämme, joka vahvistaisi mieheni kulttuuria ja innostaisi häntä vaalimaan sitä edelleen lapsellemme. Jonkin asteisesti kyllä, mutta ei riittävästi.
Miksi höpötät tuolla tavalla asialliseen keskusteluuN? Mikä vimme on vetää joka paikkaan sossunluukku?
Tiedän perheen, jonka tytär muutti Saksaan naimisiin ja vanhemmat eläkkeellä ollessaan menivät perässä 10 vuodeksi. Samaan paritaloon. Tyttären lapset eivät ikinä oppineet suomea, vaikka oli 3 suomalaista ympärillä.
Se vain ei kaikilta käy.
"Olen mielelläni albaanin vaimo" kuulostaa minun korviini asteen verran pahemmalta kuin "olen mielelläni mustalaisen vaimo." Terveestä naisesta ei kuitenkaan ole kysymys...
sun mielipitees kiinnostaa suunnilleen yhtä paljon kuin se pyyhinkö perseeni Serlan vai Pirkan paperiin....
jaadijaadijaa...
No, minkälaista muuta kielenkäyttöä voi albaanin morsmaikulta odottaakaan.
On helvetin paljon tahdikkaampaa käyttää alapäähuumoria kuin mollata vieraita ihmisiä ihonvärin tai kansalaisuuden perusteella. Tässä porukassa alapäähuumori on jopa kohdallaan - juuri sen tasoisia rasistin kun ovat! Go Lynne!
Ja itse asut ko. henkilön naapurissa? Vai oletko katkeroitunut alainen?? ja sinä et tiedä, sinä oletat.
Olemme olleet naimisissa 12 vuotta ja edelleen menee hyvin. Minä ja lapsemme kuulumme siviilirekisteriin, mutta koulussa tulee kristinuskoa. Isä taas on muslimi, joka ei juurikaan harjoita uskontoaan, mutta pitää kiinni joistakin perinteistä juhlapyhistä jne. Lapsi kasvaa uskonnollisesti riippumattomana. Tietää monista uskonnoista asioita, eikä kummeksu niitä.
Kaksikielisyys on ollut meidän perheen tärkeimpiä tavoitteita. Isä on puhunut lapselle aina turkkia, mutta täytyy sanoa sen olleen joskus hyvinkin vaikeaa. Noin neljävuotiaana lapsi päätti alkaa puhumaan vain suomea, kun se oli paremmin hallinnassa. Hän kertakaikkiaan vain lopetti turkin puhumisen isälleen ja puhui hänelle suomea, jota isä kyllä ymmärsi. Vaati isältäkin kärsivällisyyttä jatkaa edelleen itsepintaisesti turkin puhumista. Vaihe kesti useita kuukausia ja lopulta lapsesta tuli kuin tulikin kaksikielinen. Tällä hetkellä hän on ylpeä taidostaan ja on tosi kiva kuunnella, kun hän vaihtaa lennossa kielestä toiseen.
Turkkilaisia tuntevana kehottaisin sinua kysymään mieheltäsi suhtautumista poikalapsen ympärileikkaukseen. Turkkilaisille se tuntuu olevan ylitsepääsemätön paikka usein.
Toivon sinun ottavan huomioon lapsen oikeuden oman ruumiinsa koskemattomuuteen. Jos siis päättäisittekin kasvattaa mahdollisen poikalapsen muslimiksi voisitte tehdä rohkean päätöksen olla silpomatta pojan esinahkaa. Uskonto, joka tällaista vaatii on yhtä barbaarinen kuin tyttöjen silpomista vaativa kulttuuri.
Itse elän toivossa, että juuri tällaiset monikulttuuriset vähän maallistuneempien muslimien suhteet voisivat luoda pohjaa trendille, jossa myös poikien ympärileikkauksesta pikkuhiljaa luovuttaisiin. Periaatteessahan se on aivan samanlainen loukkaus lapsen oikeuksia vastaan kuin tyttöjen silpominen, joka on jo Suomessa kielletty. Sen kummempaa neuvoa en sinulle tässä asiassa voi antaa, mutta toivottavasti jotain ajattelemisen aihetta kuitenkin.
Hyvä jatka samaan malliin U.K.
Minunkin alkava suhteeni kaatui periaatteellisiin eroihin, kun tuli (muiden asioiden seassa) kyse mahdollisten tulevien poikien /pojan asioista. Lähi-idän mies ei missään tapauksessa ollut suostuvainen edes harkitsemaan, että luopuisi sitkeästä ympärileikkauksen puoltamisestaan. Ja minähän en sitä hyväksy. Koskaan. Aikuinen mies tehköön itselleen mitä haluaa, mutta lasta ei leikellä.