Mitä tehdä tilanteessa, jossa kumppani ei vastaa hellyydenosoituksiin ja hänestä huokuu turhautuneisuuden asenne? Tuntuu, ettei hän halua olla kanssani enää. Jos yritän puhua asiasta, tuhannetta kertaa, hän suuttuu ja se olen minä, joka lopuksi joudun pyytämään anteeksi ja lohduttamaan, vaikka tällä hetkellä tarvitsisin tuota turvaa kipeästi itse. On hyvin yksinäinen ja hukassaoleva olo.. yhteiset vuotemme mahtuvat yhden käden sormiin.
Kumppani on välinpitämätön
Anonyymi
23826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mahdotonta sanoa kun ei tilannettanne tunne.
Sanot kuitenkin että kaipaat ja tarvitset kipeästi turvaa ja tunnet olevasi hukassa. Ehkä hän kokee että ripustaudut? Ehkä hän todellakin kokee turhautumista koska ei osaa vastata tarpeisiisi?
Kun toinen oikein liimautuu toiseen, vaatii ja roikkuu, se herättää hyvin helposti vastavaikutuksen ja toinen vetäytyy entistä enemmän.
Kun ei tiedä sitäkään, onko kumppanillasi vakaa tunne-elämä vai kärsiikö hänkin jostain emotionaalisista vammoista? Jos niin, ei ihme ettei hän osaa eikä pysty sinua kannattelemaan.
Jos ette saa asioita selvitettyä, suhde kaatuu takuuvarmasti. Apua voi saada mm. parisuhdeneuvonnasta. Olette myös olleet yhdessä vasta vähän aikaa. Särmiä hiotaan ja opetellaan sovittamaan yhteen omia ja toisen tarpeita. Kaksi erillistä erilaisista taustoista lähtenyttä erilaisia asioita kokeneutta ihmistä menee yhteen, vaatii paljon sovittelemista, kompromisseja, vastaan tulemista ja valtavasti tahtoa jotta liitto onnistuu ja aletaan kasvaa yhdessä ja rinnakkain.
Sitä luullaan että riittää kun rakastaa vaan niin maan perusteellisesti, kaikki muu järjestyy siinä sivussa. Mutta niinhän se ei mene. Parisuhde onnistuakseen vaatii molemminpuolista tahtoa ja halua tehdä parhaansa sen eteen. Teillä ei näin ole, ainakaan kirjoittamasi perusteella. Sinä ripustaudut, mies välttelee. Kolmas neutraali osapuoli voi olla avuksi jos haluatte pelastaa parisuhteenne.
Saat täältä myös neuvoja jättää se ja haukkumisia mutta niitä älä kuuntele. Puhukaa asiasta ja pyydä kumppaniltasi selkeä vastaus suostuuko hän avun hakemiseen vai ei, ja jos ei mieti sitten kannattaako jatkaa. Kunnes homma kaatuu itseskseen.
Kiitos vastauksestasi. Arvostan kovasti, miten panostit siihen. Olen itsekin miettinyt juuri samoja asioita, mutta oli hyvä lukea ne vielä jonkun toisenkin kirjoittamana.
Vähän ikävää on myös se, että mieheni on sellainen, että haluaisi kaiken olevan kokoajan hyvin. Hän ei ikään kuin hyväksy, että asiat ovat myös välillä huonosti ja tietyllä tavalla raivostuu sekä itselleen että minulle, kun ymmärtää, että nyt asiat todella ovat huonosti.
Puolisen vuotta sitten mietimme pariterapiaa, mutta se jäi. Tiedän itsekin, että se olisi tarpeen, mutta pelkään terapeutin olevan huono. En jaksaisi vaivautua vastaanotolle ja huomata, ettei terapeutista olekaan apua. Mieheni ei ainakaan koskaan suostu uudelleen, jos ensimmäinen terapeutti olisi huono.
"Meistä jokainen
On polku jonnekin
Mutta viisaus on siinä että ymmärtää
Ketä seurata pitkään milloin kääntyy pois ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi
Itseesi matkustaa"
Aika iso osa ihmisistä haluaa mahdotonta eli aina kaiken olevan hyvin. Sitä kutsutaan myös välttelevän turvattomaksi kiintymystyyliksi. Oikein mitään ei kohdata, pitää pärjätä yksin, toinen ei saa tulla lähelle. Kumppanisi lienee tämä.
Sinun kiintymystyylisi on varmaankin takertuvan turvaton kiintymystyyli. Takertuvan turvattomasti kiintynyt ihminen hakee voimakkaasti läheisyyttä. Stressaavassa tilanteessa takertuvasti kiintynyt herkästi vaatii toista lähelleen. Hän kokee korostunutta pelkoa hylätyksi tulemisesta. Parisuhteessa tämä toimintapa voi kumppanin mielestä tuntua painostavalta ja tungettelevalta.
Aivan. Turvaton välttelevä kiintymystyyli takertuvan turvattomasti kiintynyt ovat toistensa vastapari. Mitä enemmän toinen takertuu, sitä enemmän toinen välttelee. Ongelma on valmis. Koskee etenkin stressikäyttäytymistä ja vaikeita elämäntilanteita. Kannattaisi pitää mielessä, ettei kumpikaan tyyli ole sen enempää "oikein". Pelkkä asian tiedostaminen usein auttaa, ainakin vähän.
Sinuna menisin vastaanotolle ensin yksin ja selvittäisin oman pääni. Kun tiedät terapeutin kanssa homman toimivan, pyydä toinen mukaan. Ei ole riskiä ja jo omien ajatuskulkujen avaaminen voi jo auttaa sinua parisuhteessasi.
No niin se on vaan.
Kaukoo kiertee
Muþta toisaalta helpottunut että näin on.
Sen kohdalla....
Kaukoo kierrän kyllä nykyään muitakin vaikka lähelle haluais
Tuskastuu jotenkin vaikka VÄLILLÄ
ajattelen ehkä kai piruuttani miten hyvä sun vieressä ois olla sopivina päivinä
Mutta
Se on jotenkin niin lähellä ja silti kaukana..
En tiedä edes mitä tänään ajattelet.
Syntymäajat muuten vaikuttoo jonniinverran nykyään mulla ..
Nyt oon vuonna 49 syntynyt lapsen alku kun istun leudossa tuulessa
Näin vain on...
Aloittajalle, sinä se et hyväksy sitä miten teillä asiat on tosiasiassa hyvin, vaan omalla käytökselläsi etäännytät kumppanisi kauemmas ja kauemmas.
Jauhat ja jankkaat, väännät ja käännät samaa uudelleen ja uudelleen, et usko vaikka hän sanoo, että kaikki on ok, roikut ja ripustaudut tunteeseen, että jotain on pielessä.
Ei kukaan jaksa koko ajan vakuutella eikä todistella sinulle.
Luota toiseen ja ennen kaikkea anna itsellesi lupa nauttia parisuhteesta ilman iänikuista keskustelemista ja vakuuttelua.
Aikuinen ihminen ei tarvitse toiselta turvaa. Perusturvallisuus on meissä jokaisessa. Mitä tarkoitat turvan hakemisella? Etten vain roikkumista toisessa? Sillä nimittäin saa tuhottua jokaisen suhteen.
Yritä vastavuoroisuutta. Kun puoliso ei vastaa yhteen hellyydenosoitukseesi, älä yritä tai edes mieti uutta. Mene loitomalle. Kannattele itseäsi. Mieti vaikka millaista elämäsi olisi ilman kumppaniasi ja tee siitä mielessäsi mahdollisimman ihanaa.
Minusta sinun pitäisi hakea keskusteluapua asiantuntijalta. Sieltä voisit saada etäisyyttä asiaan ja jotain työkaluja ongelman ratkaisemiseksi.
Pienen neuvon kuitenkin annan: lopeta hellyydenosoitukset, älä hae turvaa ihmiseltä, jolta sitä et saa. Sellainen vain ärsyttää kumppaniasi. Eli hae turvaa muualta. Asiantuntijalta, ystävältä, sukulaiselta.
Kiitos vastauksista kaikille. Minun on hyvä saada tilanteeseemme useita eri näkökulmia, vaikka niiden lukeminen voikin tuntua hieman pahalta. Kiitos ajatusten jaosta!
Onko teillä ollenkaan hellyyttä? Jos kumppaniksi on torjuva sinua kohtaan onko jotain tapahtunut mistä se johtuu? Voisinko hänellä olla jotain muuta menossa tai tiedätkö miettiikö hän eroa? Kyllä mielestäni perusturvallisuuden tunne täytyy olla suhteessa että molemmilla on hyvä olla. Jos hän ei ota tosissaan sinun tunteita niin kannattaa miettiä .Oletko itse onnellinen? Ja onko hän se ihminen joka tuo elämääsi sen tunteen vai kaipaatko toisenlaisen ihmisen seuraa. Et kerro oletko aiemmin tuntenut olosi hyväksi suhteessa ja kauanko sinulla on ollut tuollainen olo?
Kyllä hellyyttä on mielestäni edes jonkin verran. Hän on sanonut, että käytökseni häntä kohtaan ärsyttää häntä, mutta en tiedä mitä teen väärin eikä hän kerro konkreettisia esimerkkejä niin minun on vaikea muuttua. Kysyit myös, olenko itse onnellinen niin en oikein tiedä, kyllä kai, mutta minulla on ollut lieviä mielenterveydellisiä ongelmia, joita kumppani ei tahdo ymmärtää. Siitä syystä olen puun ja kuoren välissä, kun en saa kohdata pahaa mieltäni hänen, minun rakkaani, kanssaan ja samaan aikaan päässäni pyörii ajatuksia että miten tsemppaan itseäni/kuinka päin oikein olla. Olemme puhuneet asioistamme tuhat kertaa ja mietinkin, milloin ei enää kannata puhua? En ole luovuttaja tyyppiä..
Takanani on vain yksi vuoden kestänyt suhde ja en voi verrata sitä tähän, sillä kyseessä on niin erilainen mies ja suhde. Tämä olo on ollut minulla melkein koko 2020 vuoden.
Minusta tuntuu, että meillä molemmilla on paha olla. Syyttelevät sormet sauhuavat viikko toisensa jälkeen. Emme kuitenkaan tahtoisi erota. Ihmissuhteet voivat sitten olla hankalia..
Kiitos jälleen kaikista vastauksista, on mukava huomata, että ihmiset haluavat auttaa.
Kuulostaa että kaipaat tukea mutta et kumppaniltasi saa. Ehkä sinun täytyy hakea apua muualta ystävistä , perheestä tai ammattilaiselta. Eihän sinun tarvitse ihmisenä muuttua että toinen hyväksyisi sinut. Jos hän ei kykene puhumaan ongelmista et voi sille oikein mitään.Miehille monesti vaikeampaa puhua tunteista. Monet tekevät myös konkreettisia tekoja osoittaakseen rakkautta mieluummin kuin puhuvat. Kyllä parisuhteeseen kuuluu olla tukena myös huonoina aikoina ja jos toinen romahtaa niin jo kumppanin rakkaus itsestään pitäisi auttaa jaksamaan. Tieto siitä että hän on siinä oli tilanne mikä tahansa.Ei aina tarvitse puhua olla vain yhdessä.
"Kyllä parisuhteeseen kuuluu olla tukena myös huonoina aikoina"
Pitäisi vain muistaa kohtuus kaikessa ja selvittää mitä kumpainenkin tarkoittaa toisen tukemisella. Koskaan se ei kuitenkaan tarkoita, että kumppani "parantaisi" omat huonot fiilikset. Siihen täytyy löytyä avain omasta itsestä.
Niin eihän tuossa lue mitään sellaista että kumppanin pitäisi parantaa toisen fiilikset. Mutta jos rakastaa toista niin kyllä silloin tukena on niin hyvin kuin pystyy. Tuossahan on selvä kirjoitus puhua muille kuin kumppanille jos kumppani ei ymmärrä ja tue.
Ja on se nyt aika kurjaa jos kumppanille ei voi puhua vaikeista asioista. Tiedän sen itsekin miltä tuntuu jäädä ilman tukea. Mutta silloin täytyy turvautua muihin läheisiin, ystäviin tai selviytyä yksin murheiden kanssa m
Tuo m ei liity mihinkään.
Onko joku toinen mies lähestynyt sua joka tekee näitä tunteita sussa?
Ei ole lähestynyt, mutta sanotaanko näin, että en näe miehen hankkimista niin vaikeana tehtävänä. Mutta vaikeaa olisi löytää parempi.
Jätä se.
Onko mies ollut koskaan kunnolla lähelläsi? Voi olla, ettei hänen läheisyyden tarve ole yhtä suuri kuin sinulla, mutta vaikuttaa, että läheisyys on mieheltäsi kuollut. Siihen voi olla syynä rakkauden tai arvostuksen puute. Arvosta itseäsi ja kanna itsesi ylpeänä, siten sinuakin on helpompi rakastaa. Toinen arvostuksen puutteeseen ajava voima on toisen huomioimattomuus, muttet vaikuta siltä. Joillakin miehillä arvostus loppuu, kun toisesta tulee pullukka tai koti on epäsiisti. Valitettavasti näyttää lopun alulta ja kannattaa miettiä, ripustautuuko huonoon suhteeseen, jos ei ole lapsia.
Itse kärsin 30 vuotta samasta ongelmasta. Vaimo lähti lopulta toisen sänkyyn.
Onnekseni löysin nopasti oikean rakkauden. Nyt ihmettelen, miksi kestin niinkin pitkään?
Nyt on kumppani jota saa rakastaa rajattomasti. Saan myös kaksiverroin rakkautta.
Jokainen päivä on nyt onnellinen ja täynnä rakkautta.
Ihanaa, että asiat ovat nyt hyvin! Kaikkea hyvää teille.