Olen pitkässä parisuhteessa, avoliitossa melkein 20 vuotta.
Avovaimo kävi vieraissa kun oltiin oltu yhdessä 7 vuotta, mutta jäi kiinni. Huomaan kyllä kun alkaa salaamaan jotain.
Alkusuhde oli aika kankeaa, mutta viimeiset 8 vuotta on ollut todella hyvää ja kivaa aikaa.
Keväästä alkaen on kuitenkin ollut yhteydessä ja muutaman kerran tavannutkin toista menneisyyden ihastusta, mutta taas jäi kiinni. Juttu on kuulemma kuitenkin jo ohi, ja haluaisi kai jatkaa kanssani.
Voisiko joku puolisoaan pettänyt nainen sanoa, jatkuuko tämä jos jään, vai onko mahdollista että yli 50 v nainen voisi lopettaa vieraissa juoksemisen, vai onko se vaan ajan kysymys, milloin taas ruoho on aidan takana vihreämpää?
Vai olenko hänelle väärä mies ja siksi tätä tapahtuu.
Haluaisin jatkaa, jos on toivoa että jaksaisi ja haluaisi olla jatkossa uskollinen. Onko ihan turha edes toivoa?
Avovaimo kävi vieraissa kun oltiin oltu yhdessä 7 vuotta, mutta jäi kiinni. Huomaan kyllä kun alkaa salaamaan jotain.
Alkusuhde oli aika kankeaa, mutta viimeiset 8 vuotta on ollut todella hyvää ja kivaa aikaa.
Keväästä alkaen on kuitenkin ollut yhteydessä ja muutaman kerran tavannutkin toista menneisyyden ihastusta, mutta taas jäi kiinni. Juttu on kuulemma kuitenkin jo ohi, ja haluaisi kai jatkaa kanssani.
Voisiko joku puolisoaan pettänyt nainen sanoa, jatkuuko tämä jos jään, vai onko mahdollista että yli 50 v nainen voisi lopettaa vieraissa juoksemisen, vai onko se vaan ajan kysymys, milloin taas ruoho on aidan takana vihreämpää?
Vai olenko hänelle väärä mies ja siksi tätä tapahtuu.
Haluaisin jatkaa, jos on toivoa että jaksaisi ja haluaisi olla jatkossa uskollinen. Onko ihan turha edes toivoa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nyt en kyllä ihan ymmärrä montaako mietit tuota kirjoittaessasi?
Kyllä 56 nen nainen voi lopettoo vieraissa juoksemisen .
Mutta koska terveiden kirjoihin en tule koskoon piäsemään, niin mitäpä tässä muuta kuin loppua odotellen..
Se on mun asiani miten elämäni näen
Muþta jos ulkomuodon takia petetään niin kyllä nainen loukkaantuu siitä aikas paljon..
Minä en ollut se joka ensin petti.
Minut oltiin JO petetty monesta syystä..
Älkää repikö enää kappaleiks.
Uskollisuus on toki mahdollista, mutta se ei tarkoita onnellisuutta. Itse asiassa suhteet, joissa puoliso tai molemmat ovat salaa uskottomia, ovat varmaan onnellisempia, koska puoliso ei ole pallona jalassa eikä mieli katkeroidu.
Se on juuri näin. Elä ja anna toisen elää.
Salaa ei ole helppo olla uskoton, etenkään jatkuvasti. Järkeä on käytettävä, ennakointia ja huomioida puolisoaan positiivisesti. Kännykän ottaminen vessaan on sen verran kova moka, että ap:n puoliso haluaakin "jäädä kiinni", hätkähdyttää, herättää huomiota muilla suhteillaan.
Tottakai voi halutessaan lopettaa.
Mutta ihmettelen miksi kyselet. Teillä on ollut hyviä vuosia, yhteiseloa kauan. Jos et kyttäisi niin paljon mitä vaimo tekee? Miksei saisi tavata ihastustaan? Miten teidän suhteenne siitä paranee? Mikä mielestäsi ylipäätään on uskollisuutta? Sitäkö ettei ikinä edes tapaa muita miehiä missään?
Minulle uskollisuus tarkoittaa sitä, että sen minkä tekee, ei koe tarpeelliseksi salata puolisoltaan eikä itsekään pitäisi mitenkään vääränä jos puoliso tekisi vastaavalla tavalla.
Enpä minä ole häntä vahtinut ennenkuin olen huomannut käytöksessä ja kännykän pakonomaisessa mukaanottamisessa jopa vessaan muutoksen.
Täytyy olla avoin ja rehellinen kaikessa. Tuollainen kirpaisee, mutta sen voi unohtaa, jos toisesta tarpeeksi paljon tykkää. Ketään ei voi omistaa. Kaikki on lainaa täällä vain.
Ei voi tietysti sitoutuneena kaikkea sulattaa, ei toinen voi juosta vieraissa jatkuvasti.
"Voisiko joku puolisoaan pettänyt nainen sanoa, jatkuuko tämä jos jään, vai onko mahdollista että yli 50 v nainen voisi lopettaa vieraissa juoksemisen, vai onko se vaan ajan kysymys, milloin taas ruoho on aidan takana vihreämpää?"
Minun näkemys asiasta on, että homma jatkuu niin kauan, kuin naisellasi on yhtään vientiä. Kyse on siis naisesi perusluonteesta, joka kaipaa huomiota ja jännitystä. Lohduttaa voit itseäsi sillä, että vaikka paikallasi olisi kuka tahansa, lopputulema olisi pitkän päälle sama. Ai mistäkö näin päättelen. Itselläni on sama perusluonne ja olen tavannut paljon samanlaisia ihmisiä.
Yksi kännihairahdus parisuhteessa on mielestäni ymmärrettävissä ja sulatettavissa, mutta vaimosi toistaa samaa kaavaa, ja luottaa ilmeisesti, että sinä olet niin tossukka, että jäät.
Suosittelisin, että oman ja vaimossi kunnioituksen ansaitsemiseksi muutat muualle.
" vaimosi toistaa samaa kaavaa, ja luottaa ilmeisesti, että sinä olet niin tossukka, että jäät."
Turha haukkua ketään tossukaksi. Jokainen tekee mitä parhaaksi katsoo.
Oma uskottomuuteni johtui mieheni käytöksestä, hänen mielenhäiriöistään. Mistään ei voinut puhua, mitään ei enää tehty yhdessä. Itseltänikin loppui into. Mies tiesi uskottomuudestani, mutta halusi jatkaa. Minä en, joten hain eroa yksin.
Tuttavapariskunta on edelleen yhdessä, vaikka miehellä oli lukuisia suhteita (pidempiä ja lyhyempiä) yli kymmenen vuoden ajalta ympäri Suomea. Vaimollakin omansa, mutta toisessa mittakaavassa. Kukin tyylillään.
"Turha haukkua ketään tossukaksi. Jokainen tekee mitä parhaaksi katsoo."
Joo, totta. Ketään ei saisi haukkua.
Tarkoitukseni oli vain kertoa, että on hetkiä, joissa saa enemmän kunnioitusta kertomalla rajansa vastaan, kuin aina vaan antamalla periksi. Se koskee yhtä hyvin ihmissuhteita kuin lastenkasvatusta.
Omassa esimerkissäsi osoitit rajasi ja pidit niistä kiinni.