Olisin kovin halukas tietämään, että olenko ainut lähes koko aikuisikänsä avo/avioliitossa elänyt yli 5-kymppinen, joka ei ole koskaan pettänyt avo/aviopuolisoaan.
Luulin että suurin osa sentään olisi uskollisia niin kauan kuin liitto kestää, mutta nyt tuntuu pahalta. Kannattaako enää edes uskoa että löytäisin vielä uskollisen naisen, vai onko sellainen pelkkää satua.
Luulin että suurin osa sentään olisi uskollisia niin kauan kuin liitto kestää, mutta nyt tuntuu pahalta. Kannattaako enää edes uskoa että löytäisin vielä uskollisen naisen, vai onko sellainen pelkkää satua.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Et ole, olen 50 nainen pitkässä liitossa enkä ole koskaan pettänyt puolisoni.
Pahalta tuntuu myös uskollisissa liitoissa.
Sitähän uskollisuus on: että pysyy uskollisena vaikka tuntuu pahalta. Helppohan se on olla uskollinen jos aina tuntuu hyvältä.
Eroaminen ei paljon eroa uskottomuudesta. Egyptissä kuulemma mennään naimisiin lauantaina ja erotaan sunnuntaina, jottei tehdä aviorikosta.
Minusta olet vain turhan arka. Jos haluaa parisuhteen, ja löytää sopivan henkilön, niin sitten aloitetaan suhde, jos toinenkin on siihen halukas. Mitä suhteessa tapahtuu ja miten asiat menee, sitä ei tiedä kukaan. Mutta mitä enemmän vahtii ja seuraa onko toinen uskollinen, sitä kauemmaksi häntä työntää.
Riippuu siitä miten itse kukin tulkitsee pettämisen. Onko se penetraatio naapurin rouvan kanssa? Onki kyse kaupallisen palvelun satunnaisesta käyttämisestä?
Onko hakenut suhteen ulkopuolelta jotain sellaista virikettä, ei penetratiota, jota kotona ei saa?
Mihin vetää rajan?
Mielestäni olen ollut uskollinen koska aikanaan hain kaupalliselta sektorilta sellaisia virikkeitä jotka silloin eivät sopineet vaimolleni. Sittemmin tilanne on muuttunut.
Nuorena olin paljon pois kotoa työni puolesta eikä tilaisuuksia puuttunut mutta eipä hiponutkaan. Kotioloissa minulle tultiin tarjoutumaan mutta tyrkyttäjät olivat hyvien kavereiden vaimoja.
Muuten on ollut "karvan" päässä pari kertaa.
Tämä on yli 50 vuotisen avioliiton miehen tilitys.
Kaikki pettävät jollain tavalla. Vähintään ajatuksissaan.
Kannattaa uskoa, kyllä meitä on. Itse olen 47-vuotias, enkä ole koskaan pettänyt. Ainakin minulle uskollisuus ja rehellisyys ovat tärkeitä arvoja. Jos olen parisuhteessa, ei tule mieleenikään katsella muita.
Oma pitkä avoliittoni päättyi hiljattain miehen uskottomuuteen ja kyllähän se pahalta tuntuu. Jonkinlainen haava varmaan jää, mutta haluan yhä uskoa että maailmassa on hyviäkin miehiä.
Eihän katselemisessa mitään pahaa ole, ei kai kukaan laput silmillä kulje, pettäminen taas toinen juttu.
Et ole ainut. Täällä 6-kymppinen uskollinen. Puoliso kyllä hairahtunut pettämään pari kertaa.
En ole pettänyt puolisoani. Suhdettamme ajateltiin avata.
Sovittiin että avataan, mutta en ole toiminut vielä sen mukaisesti. Avioeroakin mietin.
Itse en pysty pettämään, vaikka en saisi tarpeeksi parisuhteelta. Jos näin on, yritän korjata tilannetta, ja jos se ei onnistu, niin sitten eroan. Pettäminen on minulle suunnilleen pahin synti maailmassa.
En ymmärrä pettämistä ollenkaan jos parisuhteessa ollaan. Se on aina syvä ja halpamainen loukkaus puolisoa kohtaan. Ymmärrän jos joku vihaisena kostaa toisen pettämisen itsekin pettämällä mutta en ymmärrä sitä jos kuka tahansa kelpaa laastariksi. Syvästi loukatut tunteet ei ota kevyesti pettämistä.
En ole pettänyt ja suhtees olen ollut 21 vuotta. Olen 45 v mies.
En ole pettänyt avo/enkä avioliitossani. Luottamus, sitoutuminen ovat tärkeimmät asiat parisuhteessa. Yhdessä parisuhteessa toinen osapuoli alkoi ehdotella avointa suhdetta ja voisi harrastella seksiä muidenkin kanssa. Arvostus ja maku häntä kohtaan meni. Jo tommosen sanominen tuntui henkiseltä pettämiseltä, ja sitähän se onkin. Luottamus karisi samantien ja annetut lupaukset oli kuin tyhjä paperi. Eipä enää kiinnosta suhteet, seksi tai mikään muukaan tommonen. Näitä lupailijoita ja tyhjän puhujia on pilvin pimein.. Teot on se mikä merkitsee myös luottamuksessa.