Haluan ehkä kannustaa omalla tavallani teitä jotka olette suhteessa ulkomaalaisen miehen kanssa ja kertoa muutamia asioita omasta elämästäni. Olen kirjoittanut palstalle aikaisemminkin elämästäni turkkilaisen nuoren miehen kanssa (onnellisesta sellaisesta).
Elikkäs, olen tälläinen kaunis, suloinen ja iloinen suomalainen nuori nainen. Menin juuri kihloihin turkkilaisen poikaystäväni kanssa. Hän asuu Turkissa, mutta käy Suomessa noin 4-5 kertaa vuodessa ja maksaa omat matkansa. Minä käyn hänen luonaan aina kun on lomia ja mahdollisuus matkustamiseen. Meillä on oma asunto Turkissa ja poikaystäväni maksaa sen ylläpidon ja asuu siellä.
Olemme seurusteellet nyt neljä vuotta. Tapasin hänet, kun olin 17-vuotias. Hän on minua neljä vuotta vanhempi
ja viimeistä vuotta yliopistossa. Hän on hiukan "paremmasta" perheestä. Eli hänellä on rahaa matkustella ja hyvä toimeentulo.
Minä itse opiskelen Helsingin yliopistossa.
Niin siitä elämästä....
Turkki on ihana maa ja ihmiset siellä ovat erittäin ystävällisiä, rentoja ja auttavaisia.
Hänen perheensä hyväksyy minut täysin ja tulen heidän kanssaan mahtavasti toimeen. Vuosien varrella olen oppinut paljon heidän tavastaan elää ja ei se mielestäni kauheasti poikkea omastani. Minua kohdellaan ihanasti ja poikaystäväni arvostaa minua suuresti.
Ensin hänen vanhempansa tietysti vastustivat yhdessä asumista. Emmehän ole vielä naimisissä, mutta minä haluan ehdottomasti asua pitkään yhdessä ennen avioliittoa ja poikaystäväni suostui siihen minun takiani =)
Hän on maailman ihanin, komein ja luotettavin mies. Erittäin rakastava ja kannustava. Tupakanpoltonkin hän lopetti takiani..heheh.
Hän on erittäin fiksu (käynyt kouluja ja hyvin menee). Muutenkin hänen maailmansa on "avautunut" matkustamisen ansiosta ja tavattuaan minut. Pystymme puhumaan kaikesta ja suurempia riitoja ei ole vielä ollut. Uskonto ei näy hänen elämässään oikeastaan mitenkään, mutta maan kulttuuri kylläkin, vaikka hän on luopunut monista perjaatteistaan, että suhteemme toimisi. Niin olen tehnyt minäkin.
Turkissa on paljon noita rantapoikia ja baarimikkoja jotka "pyörittävät" kaikkia naisia. Olen tavannut poikaystäväni ystäviä ja kuullut heidän juttujaan..Voisi sanoa HUh,HUh.
Mutta siihen maahan mahtuu kaikenlaista hiippailijaa. Aivan samalla tavalla kuin tänne Suomeenkin. Itse en kunnioita tai hyväksy millään tavalla noita "seksisuhteita" joita useilla turkkilaisilla miehillä on.
KOULUTUS TURKKILAISELLA MIEHELLÄ ON TÄRKEÄ!!
En voisi kuvitellakkaan olevani miehen kanssa, joka ei ole kouluttanut itseään. VARSINKIN jos mies tulee vielä erilaisista olosuhteista.
Elikkä, juuri nämä baareissa, diskoissa, ravintoloissa, basaareissa ym..ym..työskentelevät miehet ovat näitä "naisten pyörittelijöitä".
Mutta joillakin miehillä on arvot kohdallaan.
Me rakastamme toisiamme suunnattoman paljon, vietämme aikaa yhdessä, matkustelemme ja jaamme kaiken (surut ja murheet). Aina niistä on selvitty.
Hyvää kevättä kaikille!
Elikkäs, olen tälläinen kaunis, suloinen ja iloinen suomalainen nuori nainen. Menin juuri kihloihin turkkilaisen poikaystäväni kanssa. Hän asuu Turkissa, mutta käy Suomessa noin 4-5 kertaa vuodessa ja maksaa omat matkansa. Minä käyn hänen luonaan aina kun on lomia ja mahdollisuus matkustamiseen. Meillä on oma asunto Turkissa ja poikaystäväni maksaa sen ylläpidon ja asuu siellä.
Olemme seurusteellet nyt neljä vuotta. Tapasin hänet, kun olin 17-vuotias. Hän on minua neljä vuotta vanhempi
ja viimeistä vuotta yliopistossa. Hän on hiukan "paremmasta" perheestä. Eli hänellä on rahaa matkustella ja hyvä toimeentulo.
Minä itse opiskelen Helsingin yliopistossa.
Niin siitä elämästä....
Turkki on ihana maa ja ihmiset siellä ovat erittäin ystävällisiä, rentoja ja auttavaisia.
Hänen perheensä hyväksyy minut täysin ja tulen heidän kanssaan mahtavasti toimeen. Vuosien varrella olen oppinut paljon heidän tavastaan elää ja ei se mielestäni kauheasti poikkea omastani. Minua kohdellaan ihanasti ja poikaystäväni arvostaa minua suuresti.
Ensin hänen vanhempansa tietysti vastustivat yhdessä asumista. Emmehän ole vielä naimisissä, mutta minä haluan ehdottomasti asua pitkään yhdessä ennen avioliittoa ja poikaystäväni suostui siihen minun takiani =)
Hän on maailman ihanin, komein ja luotettavin mies. Erittäin rakastava ja kannustava. Tupakanpoltonkin hän lopetti takiani..heheh.
Hän on erittäin fiksu (käynyt kouluja ja hyvin menee). Muutenkin hänen maailmansa on "avautunut" matkustamisen ansiosta ja tavattuaan minut. Pystymme puhumaan kaikesta ja suurempia riitoja ei ole vielä ollut. Uskonto ei näy hänen elämässään oikeastaan mitenkään, mutta maan kulttuuri kylläkin, vaikka hän on luopunut monista perjaatteistaan, että suhteemme toimisi. Niin olen tehnyt minäkin.
Turkissa on paljon noita rantapoikia ja baarimikkoja jotka "pyörittävät" kaikkia naisia. Olen tavannut poikaystäväni ystäviä ja kuullut heidän juttujaan..Voisi sanoa HUh,HUh.
Mutta siihen maahan mahtuu kaikenlaista hiippailijaa. Aivan samalla tavalla kuin tänne Suomeenkin. Itse en kunnioita tai hyväksy millään tavalla noita "seksisuhteita" joita useilla turkkilaisilla miehillä on.
KOULUTUS TURKKILAISELLA MIEHELLÄ ON TÄRKEÄ!!
En voisi kuvitellakkaan olevani miehen kanssa, joka ei ole kouluttanut itseään. VARSINKIN jos mies tulee vielä erilaisista olosuhteista.
Elikkä, juuri nämä baareissa, diskoissa, ravintoloissa, basaareissa ym..ym..työskentelevät miehet ovat näitä "naisten pyörittelijöitä".
Mutta joillakin miehillä on arvot kohdallaan.
Me rakastamme toisiamme suunnattoman paljon, vietämme aikaa yhdessä, matkustelemme ja jaamme kaiken (surut ja murheet). Aina niistä on selvitty.
Hyvää kevättä kaikille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet luultavasti löytänyt sen AIDON sielunkumppanisi. Itse tapasin, saman ikäisenä kuin sinäkin, tulevan puolisoni ja olemme eläneet Onnellisesti Yhdessä jo lähes 16-vuotta. Toki ristiriitoja yms. on ollut, mutta niinhän kaikissa suhteissa...ja lapset, maailman suloisimpia tietenkin ;)
Aurinkoista kevättä teille!!!
Moi.
Arvostan tuota sinun avoimmuutta josta huokui kuitenkin kokemattomuus, innokkuus ja sinisilmäisyys läpi.
Jos asiat ovat noin, niin mitä vanhempasi sanoivat???
Toivotaan että olen väärässä, mutta kun hieman aikaa kuluu, niin sitten tulee kotiaresti, pahoinpitelyt ja uskonto kuviin, usko tai älä.
Näiden vuosien aikana oppii varmasti tuntemaan ihmisen jonka kanssa on niin paljon.
Olemme puhuneet omista huolistani ja juuri tämä pahoinpitely kuuluu niiden joukkoon.
Toinen asia oli uskollisuus. Niistä on puhuttu monia öitä ja koskaan hän ei ole lyönyt minua tai osoittanut väkivaltaisia merkkejä. Ei myöskään henkisiä.
Luotan häneen täysin. Olemme toki riidelleet MONESTI ja ääntä on korotettu, mutta hän on aina se osapuoli joka pyytää anteeksi ja lellii minut piloille sen jälkeen.
Olemme asuneet muutaman kuukauden putkeen saman katon alla ja ongelmia ei ole ollut.
Hän ei ole väkivaltainen. En hyväksy ainuttakaan lyöntiä tai minkäänlaista henkistä väkivaltaa suhteessa.
Olen tavannut muutamia turkkilaisia nuoria naisia joiden miehet/isät ovat hakanneet. He ovat avoimesti puhuneet minulle, mutta eihän voi todellakaan väittää että kaikki toimisivat näin.
Minulla on aikaa. Mihinkään ei ole kiirettä.
Hän on rakastava ja niin kuin sanoin..Hän on todellakin avarakatseisempi kuin monet muut "vanhoillisturkkilaiset".
HUOM! Minä EN OLE turkkilainen nainen, enkä koskaan tule elämään miehen ehdoilla.
Tälläiset asiat pitää tehdä selväksi ja OMISTA PERJAATTEISTA PITÄÄ PITÄÄ KIINNI!!!
Heh heh !
Jos menette naimisiin, niin meno muuttuu. Susta tulee monitoimikone hellan ja pesukoneen välille. Ja jos joskus hankitte lapsia niin ne saa islamilaisen kasvatuksen ja voit unohtaa kaikki nämä "ihanat" asiat ja totutella nyrkin heilumiseen.
Vitsihän piilee siinä, että eipä se poikkea kovinkaan paljon suomalaisten välisestä liitosta. Kyllä se nyrkki heiluu sielläkin ja jos nainen jää kotiin niin vielä pahempi; silloin todella ollaan tiskikoneen ja hellan välillä.
Just joo, olet ilmeisesti ollut horroksessa viimeiset 50 vuotta?
Niin saa melko varmasti turpaan jos on mun naapurissa.
Luuletko, että tälläinen suomalainen nainen suostuisi olemaan nyrkin ja hellan välissä.
Naimisiinmeno ym..ei muuta asiaa ja hän todellakin tietää sen.
Hän ei ole koskaan rajannut elämääni mitenkään, vaikka onkin joskus mustasukkainen.
Mutta mitä sitten kukakin elämältä haluaa?
Ei minun tarvitse juosta baareissa ja flirttailla miesten kanssa. Voin aivan hyvin käydä asiallisesti ystävättärieni kanssa ulkona syömässä.
Ei kukaan ihminen pysty vuosikausia näyttelemään jotain mitä ei ole.
Aijomme asua pari vuotta saman katon alla ennen kuin avioliitto on ajankohtainen. Etenemme fiksusti ja hitaasti, koska minä haluan olla varma siitä, että teen oikeat ratkaisut.
Olemme myös tavanneet monia suomalaisia miehiä ja he ovat aina suhtautuneet poikaystävääni asiallisesti, ottaneet hänet mukaan urheilu juttuihin ja suhtautuneet yhdessäoloomme kannustaen. Tietysti myös päinvastaista on tapahtunut.