Erityisen vaikea elämä kaikessa yksinäisyydessä

En tarkoittanut asiaa käsittämälläsi tavalla, vaan kuten kirjoitin:

”Kaikkea ei tarvitse vuotaa kerralla tai jatkuvastikaan, eikä kaikkiin asioihin tarvitse palata uudelleen; tärkeää jo se jakaminen, että toinen tietää mitä elämässä on ollut. ”

ja

”Kannatan pyrkimystä YHTEISESTÄ AJASTA NAUTTIMISEEN POSITIIVISESSA HENGESSÄ, mutta vaikeistakin asioista VOI puhua silloin, KUN kokee tärkeäksi puhua. Itseä ei mitenkään häiritse negatiivisista asioista puhuminen toisenkaan puolelta, KUNHAN ne EIVÄT OLE PÄÄOSASSA, paitsi tiettyihin aikoihin toki voivat ollakin.”


En ole puhunut terapeuttina, vaan ihan ystävänä olosta.
Terapeutti tai psykologi ei korvaa tietenkään sitä, että saa ystävän kanssa jakaa asioita.
On monilla muillakin sydänystäviä, jotka tietävät hyvinkin paljon näiden elämästä.
Mistään kuormittamisesta en ole kirjoittanut, vaan ihan päinvastoin tarkoitin, kuten tekstistä helposti ilmenee.

Jotkut ovat kirjoittaneet elämänkertojakin, joissa monet kärsimykset osana myöskin mukana. Niitäkin ihmiset lukee, heidän ystävänsäkin. Ja yleisöillekin jotkut ihmiset kertoo elämästään kärsimyksineen. Ei se ole sen kummempaa.
On toki ihmisiä, jotka kestävät huonommin negatiivisia asioita ja osa korostaa hauskanpitoa. Itse en lukeudu sellaisiin, vaan syvällisenä ihmisenä kaipaankin sitä, että ilojen ja neutraalien arjen asioiden lisäksi voi jakaa ajatuksia myös vakavemmista asioista ja tuen mielelläni toista tarpeen tullen. Mielestäni se on tärkeä osa ihmisyyttä. Olen ottanut muutenkin selvää hyvinkin ikävistä asioista maailmasta, jotta tiedostaisin mitä on olemassa ja miten asiat todellisuudessa toimii mielikuvien ja tiedostamattomuuden sijaan. Vaikka olen keskimääräistä herkempi, olen kestänyt ne rankat yksityiskohtaiset tiedot asioista hyvin, eikä minulla ole myöskään ongelmaa kuulla toisen ihmisen menneisyyden ikävistä puolista ja tukeakin tarvittaessa. Kaikki menneisyydestä kertominen ei vaadi tukemista. Mielelläni tiedän ystäväni historiasta. Luottamus ja asioiden jakaminen lähentää ja sen myötä saa tuntea toisen paremmin, syvällisemmin. Olisi ihana vähintäänkin yksi sellainen sydänystävä, joka tietää itsestä keskimääräistä enemmän ja jolle voi kertoa lähes kaikki. Kaikkien ei tarvitse sellaisia olla, eikä se onnistuisikaan.. Eihän sitä kokisi niin tarpeelliseksi ja jaksaisikaan kaikille kaikkea jakaa, vaan sopivissa tilanteissa jotakin ja ottaen huomioon toinen, millainen hän on ja mitä/mikä määrä on sopivaa jakaa.