Pahinta mitä olet kuullut itsestäsi sanottavan...

et sinä mikään vahinkolapsi ole, miten joku syntynyt tähän maailmaan voisi olla vahinko?

maailmassa on kuule, paljon pahempia ja raadollisimpia ihmisiä kuin sinä ja niitä on melkein 90% väestöstä.

ei kukaan joka on luojan lapsi, ei todellakaan ole vahinko.

ainoa asia, mitä voisit korjata on se että pidät enemmän huolta itsestäsi, ja vaikka luet tai kuntoilet ja pidät itse itsestäsi huolta.

ketään ei juuri pahemmin pidä minusta loppujen lopuksi huolta, ja sama on sinulla ja muillakin hyvillä ja kilteillä ihmisillä, sillä porukka on mitä on.

joskus miettii että joka ikisen nurkan takana odottaa vaikeus nimeltä "ihminen" ja sitä ei voi lyödäkään nurin, vaan se täytyy vain kestää ja sietää ja kuunneltava sen valitukset ja mietteet.

omaiset on tukijalka, kaverit erikseen sitten, se täytyy ymmärtää.

vaikka hän sanoi noin, tiedän 300 "kaveria" elämän varrelta jotka ovat 1000 kertaa ilkeämpiä.

etkä sinä todellakaan ole ilkeä, tai muutakaan, vaan mukava ihminen kaiken kaikkiaan.

=)

N

Se ettei isäni kehdannut ostaa kortsuja, naisfarmaseutilta, vaikka oli pyytänyt ne paperipussiin soittamalla, ostikin asperiinia, on mun alun syy. Mut se ei suinkaan ole pahinta. Eikä se että minulle kerrottiin se jo lapsena.

Vaan se ainainen vähättely.Jotenkin uskoin itsekin siihen, vaikka taistelin vastaan.

Nyt 50v vasta ymmärrän, ettei vika ole ollutkaan minussa. Minulla on oikeus olla myös onnellinen ja arvostettu. Potkin kaikki dissaajat elämästäni pois. Nyt olen onnellinen ja rakastettu. Nautin elämästä. Mulla on kaikki elämässä hyvin.

Jos fakta on että sä oot vahinkolapsi, niin sou what, sä oot vahinkolapsi. Kai se on susta silti tykännyt edes vähän, vai sanoko se että ei haluu sua vieläkää.

Minäki oon vahinkolapsi. Mun äiti oli nippanappa17 vee kun mut synnytti, isä vähän vanhempi, eikä en tiennyt ehkäsystä yhtään mitään, koska uskonnollisella paikkakunnalla ehkäsy oli syntiä, seksi oli syntiä, niistä ei puhuttu. Mut silti ne rakastaa minua ja se on tärkeintä.

Minä en ole tavallaan vahinko. olen se syy miksi äitini joutui isäni kanssa avioliittoon,ja teki muutaman muun lapsen isän kanssa. Harteillani on tämä ongelman aiheuttaminen, niin kauan kunnes äitini myöntää itselleen että syntymäni ei ole minun vikani. saati että olisin hänet pakottanut olemaan isän kanssa ja tekemään muitakin lapsia.
Äitini silmissä olen kuitenkin syntipukki.

Maailmaan mahtuu vahinkolapsia, ne on kuitenkin useimmille vanhemmille onnellisia vanhinkoja. 😊

Olen vahinkolapsi ja niin ovat monet muutkin. Eikä siinä ole mitään kamalaa. Toki ymmärrän että tuosta voi tuollaisia tuntemuksia tulla.

Mulla on sellainen teoria että on olemassa vain vahinkolapsia ja sattumalapsia.

Vahinkolapsi, sehän tarkoittaa sitä että ei suunniteltu raskautta mutta harjoitettiin (kenties huolumattomasti ehkäisyn suhteen) toimintaa josta voi tulla raskaaksi. Ja sitten ollaankin raskaana.

Kun raskaus selviää, siitä eteenpäin on olemassa valinnan mahdollisuus, pidetäänkö...

Sattumalapset on niitä, jotka on saaneet alkunsa kun on tarkoituksella harjoitettu toimintaa, jossa voi hedelmöittyä. Sattumalapsi siinä mielessä, että ylipäätään tärppää ja onnistuu. Sattuman varassa koko toimitus.

Ehkäpä vahinkolapsia voisi kutsua myös sattumalapsiksi.

Mun sukulaiset monet on alkoholisteja tai muuten häiriintyneitä ja niitä pahoja sanomisia ja kommentteja on koko historiani täynnä joten nyt kun vois tähän sen pahimman laittaa, tuntuu ettei mikään niistä oo pahin mutta tuo vahinkolapsi on ihan peruskauraa ja satoja kertoja ikävästi loukaten sanottu. Eli sieltä kevyimmästä päästä.

Ei se vahinkolapsi ole mikään ihme tai harvinaisuus. Juhannusjuhlien jälkeen siitä syntyy kevättalvella ihan pilvin pimein, eikä isästäkään ole aina tietoa.

Ei yksikään synny vahingossa,sen voitte
lukea Raamatusta.

Kaikennäköistä sitä on matkan varrella tullut kuultua, mutta oisko ollu sillon about kymmen vuotiaana, että minusta kasvaa nailonsukka kuristaja...

Mutta ei syytä huoleen äitee, minusta on kasvanut vain ihan tavan kuspo, joka koronnaan vedoten ei ole käynyt katsomassa sinua laitoksessa koko tänävuonna.

Minut tehtiin ihmisenä turhaksi. Pentuna kyllä raha kelpasi ja pankki antoi jopa velkaa rahojani vastaan niin, että isän jälkeen pesä meni reilussa 20v aikana muutamassa vuodessa vararikkoon.

Ei tarvinnut miettiä saako koskaan ihmissuhdetta koska en olisi saanut tuoda sitä pentuajan kotiin josta kuitenkin olisin omistanut lain mukaan pienen osan.

Arvatkaa menenkö sisarusten lasten rippijuhliin ja vastaanko vastauspyyntöihin.

Klassikko, jota olen kuullut eri ihmisten suusta tehtyäni jotakin heidän mielestään tyhmää:
"Kaikki tietävät, eläimetkin/kehitysvammaisetkin/pikkulapsetkin tietävät, että noin ei vain tehdä. Jostain syystä vain sinä yksin maailmassa olet niin tyhmä, että et tiedä."
Isäni sanoi eläimet, äitini kehitysvammaiset, mieheni pikkulapset.

Moi olen vahinko ja siksi vihattu, hakattu, melkein jopa tapettukin yritetty monta kertaa.
No vartuttuani, koitin puhua tapahtuneista ja eihän se käynyt laatuun, kiistäminen ja vaikeneminen sekä totaalinen hylkääminenhän siitä seuras.

Aloin selvittää vanhempieni taustoja ja kas kas mitä löysinkään. nyt ymmärrän ettei minun syntymäni olipa vahinko tai ei. voi olla syypää siihen miksi he luonteeltaan ovat mitä ovat. molempien taustalta kun löytyy yhtä sun toista traumatisoivaa, jota sitten ovat käsitelleet mm kohdistamalla voimakkaita toimia juuri minuun.

Narskuthan ei koskaan myönnä mitään ja hakevat syntipukin toisaalta, vaikka sitten omasta lapsestaan. sisarukset olivat perseen nuolijoita ja sillä keinoin saattoivat välttää kohtaloni.

Paljon pahempaa kuin joku sanominen, on totaalinen kiinnostuksen puute, siis alaikäisen lapseen. Kun vanhempi ei koskaan välitä muodostaa lapseensa luonnollista suhdetta, jossa voisi keskustella niin, ettei vuorovaikutus ole vaivaannuttavaa. Kaikista ei ole vanhemmiksi, ryhdytään siihen tavan vuoksi.

Mun äiti posket lommolla huusi aina nähtäessä ja miltei joka ainoa kerta että etpä ole yrittänyt kunnolla edes mieskaveria saada vaikka se tärkein niistä vain jätti minut..Ja silloin kun vielä oli mun kanssa niin muitakin naisia sitä paitsi vikitteli mut vaiks olin sille miehelle ystävällinen kuitenkin vaikkei ollut minulle toisiaan niin kuitenkin minun vika..äidin huutamana.Sitten aina sanoi sitä miten minun olisi pitänyt olla töissä huonolla palkalla amis pohjoisessa työpaikassa kun se nyt vaan kuului enemmän mulle ja olisi pitänyt puol ilmaiseksi siinä minua koulutettua niin 2 yliopisto koulutustani ei ollut hänen mielestä mitään ja en ole mitään kun mulla ei ole perhettä..että mun olis kuulunut olla jollekin miehelle vaan orjana hänen mielestä tosin en tiedä viemällään kenelle muulle...Ja sitten ilmeisesti oli ollut mulle hankkimassa työpaikan menetystä ilmeisesti siskoni avustuksella joka on vielä ilkeämpi ihminen ja täysin kaksin kasvoinen ja saivat sen aikaiseksi kun sisko isohko kiho alalla..Että eikös olekin ihastuttava äiti ja sisko mulla..saatanan pikku apurit jää noille kahdelle täysin toisiksi ei ole olemassa paskempia ihmisiä sukulaisina ...ja veli on nykyään liittynyt yhtä. oudoksi,sen vaimo on vähintään vinoutunut ja selän takana puukottaja ja huomiotta jättäjä oman itsensä korottaja mutta ei se mitään näillä mennään...onnea teille vaan parempien sukulaisten suhteen!!

Murroiän kynnyksellä ruumiini alkoi kehittyä ja painoni nousemaan (mikä on normaalia). Minua alettiin hieman sen vuoksi kiusata koulussa asiasta, se ei minua haitannut. Äidilleni lihavuus oli punainen vaate. Hän oli itse hyvin pienikokoinen nainen. Yhtenä iltana kotona kuulin kun äitini alkoi parjata minua siskolleni painostani. "Piip pitäisi kyllä laihduttaa.. piip näyttää kuin lehmän vitulta". Sanat syöpyivät mieleeni, kun kuulin nuo sanat sydämeni särkyi ja jokin sisälläni muuttui. Rupesin laihduttamaan pakonomaisesti ja laihdutin hyvin nopeassa ajassa n 20 kiloa. Sairastuin anoreksiaan. Pahimmillaan painoin 45kg
Lapsella ei ole helppoa mikäli oma vanhempi ei pidä sinua kauniina.
Nyt näin parikymmentä vuotta jälkeen päin olemme ihan hyvää pataa äitini kanssa mutta jotain kuitenkin suhteestamme puuttuu. Miten voisin unohtaa mitä nuoruudessani jouduin kuulemaan ja kokemaan. Syömishäiriö kummittelee vieläkin taustalla, joskus enemmän, joskus vähemmän. Ps. Nykyään olen äitini mielestä liian laiha 😅

Itselleni äitini sanoi, että hän halusi tehdä minut vanhemmalle sisarukselleni kaveriksi (5v ikäeroa....) Isä ei kuuleman mukaan olisi toista lasta halunnut, mutta hänpä piti päänsä. Ehkä en olisi halunnut kuulla tätä faktaa. Joskus ihmiset ovat, vaikkakin ovat vanhempia, suoraan sanottuna melko hölmöjä puheissaan. Tsemppiä sinulle!

Nykyäänkin tulisi olla kovempi kuri ja kotiin tulo ajat, eikä missään nimessä kylillä notkumista vaan aina jonkun harrastuksen parissa.