Onkos kenellekään käynyt niin että on ennen ollut positiivinen ja alkanut muuttua?
Nuorempana sitä oli tietty positiivinen kun ajatteli että kaikki on edessä ja mahdollista, mutta nyt kun on jo yli 40 alkaa tajuamaan että aina entistä enemmän asioita muuttuu mahdottomaksi, eikä oikeastaan mitään mahdollisuuksia tule lisää.
Huolestuttavinta kuitenkin on se että tässä vuosia jo sinkkuilleena, vaikkei voi sanoa olevansa katkera koska en ole vaikka ehkä syytä olisikin joskus, on alkanut toistamaan joitain palstallakin jatkuvasti pyöriviä teorioita mm. jännämiehistä. Enkä todellakaan haluaisi että tuollaiset ajatukset tekisivät enemmän negatiiviseksi ja katkeraksi.
Nuorempana sitä oli tietty positiivinen kun ajatteli että kaikki on edessä ja mahdollista, mutta nyt kun on jo yli 40 alkaa tajuamaan että aina entistä enemmän asioita muuttuu mahdottomaksi, eikä oikeastaan mitään mahdollisuuksia tule lisää.
Huolestuttavinta kuitenkin on se että tässä vuosia jo sinkkuilleena, vaikkei voi sanoa olevansa katkera koska en ole vaikka ehkä syytä olisikin joskus, on alkanut toistamaan joitain palstallakin jatkuvasti pyöriviä teorioita mm. jännämiehistä. Enkä todellakaan haluaisi että tuollaiset ajatukset tekisivät enemmän negatiiviseksi ja katkeraksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen vastaus ongelmaan 😃
Minä olin mielestäni, nyt jälkeenpäin ajatellen aika itsekäs, olen siis mies, mutta nyt viisauden karttuessa olen alkanut kunnioittamaan naisia enemmän kuin teininä, siis tyttöjä eli nuoria naisia.
Mutta vanhoja kaikki-mukatietäviä vanhuksia en pysty kunnioittamaan ikinä luultavasti, luulosairaita ovat omine luuloineen.
Ethän sävoi vanhoja kunnioittaa, ku ne saa oo totuuden ja sekös sattuu. 😅
Ei ketään pitäisi kunnioittaa pelkästään iän tai sukupuolen mukaan, tai olla kunnioittamatta.
Kauheen jaloa valtakunnan vääpeli hei👍
Miksi luulosairasta vanhusta ei tarvitse kunnioittaa ? Etenkin kun "luulosairaus" usein liittyy muistisairauteen, joka puolestaan vanhuksilla on kovin yleistä.
Ennen voin pahoin ja nykyään pystyn ylistämään elämää 🙏☀️🙌
Kolmekymppisenä tuo niksahdus tapahtui 🙌🙌🙌🙌☀️☀️☀️☀️☀️☀️🙏🙏🙏🙏🙏👍👍👍✌️
Aivan päinvastoin ! Nuorena mietin (täysin turhaan), että "mitähän muut ajattelevat minusta". -----Mitä enemmän on tullut ikää, sitä myönteisempi elämänasenne minulle on tullut. On hienoa, kun olen rohkeasti oma itseni.
Entäs jos tietää ettei se oma itse pitkälti riitä oikein mihinkään? Vaikka joo toki on ihmisen parempi olla sinut itsensä kanssa, kelpaa johonkin tai ei.
Olen ollut realisti koko pitkän ikäni. En todellakaan ajatellut lapsena ja nuorena kaiken olevan "noin vain" mahdollista. Ja aniharvoin tavoitteeseensa pääsee suoraa, ponnistelematta, tavoittelematta, ilman selvää suunnitelmaa jne. On vain tehtävä, yritettävä. Jos menee mönkään niin menee, epäonnistuminen vie eteenpäin.
Itse koen hienoksi, että Mark Manson on rustannut paperille sen mitä olen aina ajatellut. Tässä yksi esimerkki:
"Aina voi syyttää jotakuta toista, mutta jokainen on aina itse vastuussa omasta tilanteestaan. Omista murheista voi joskus syyttää toisia aivan perustellusti, mutta ihmisellä on aina vastuu omasta ankeudestaan. Aina saa nimittäin valita, missä valossa asiat näkee, miten reagoi, mikä on oma arvojärjestys. Aina saa valita itse, millä kriteereillä kokemuksiaan arvioi."
"Kuinka olla piittaamatta paskaakaan ei tarkoita välinpitämättömyyden tavoittelua, vaan kykyä erottaa merkitykselliset asiat tyhjänpäiväisestä tauhkasta. Kysymys kuuluukin: mitä päätämme pitää merkityksellisenä? Miten päätämme arvioida elämämme mielekkyyttä - ja millaisia arvoja, kriteereitä ja mittapuita valitsemme itsellemme? Ovatko valitamme hyviä".
Ehkei nuorena ajattele että, todellisuudessa, kaikki on mahdollista mutta onhan se fakta että nuoremmalla on enemmän mahdollisia asioita edessä kuin vanhemmalla. Sääli vaan että moni nuori ei osaa mahdollisuuksiin tarttua ajoissa. Kaksikymppisenä tuntuu että kaikki on edessä, niinkuin monesti onkin, mutta äkkiä kun menee 20 vuotta niin tarina voi olla aika toinen.
Tyttöjen kanssa höpöttely, se on mukavaa mielestäni nyt ja sitten erityisesti se kun saa jonkun tytön naaman hymyllemään iloiseksi, kauppaillessakin :D
Kyllä ihminen väkisinkin muuttuu iän myötä ja sen mukana tulee myös skeptisyyttä ja negatiivisuuttakin jopa. Ikävä kyllä..:(
Itsessä huomannut tuon puolen ja noita asioita, eli juurikin että mahdollisuudet vähenee ja ettei ole ainakaan ihan niin positiivinen kuin mitä oli nuorena.
Ja naisista on tullut vähän sama olo kuin mitä sanoit näistä jännämies-teorioista.
Olisko metkamimmit hyvä vastine jännämiehille..?;)
Muutama todella huono kokemus viimeisten reilu 3v aikana ja on vähän huomannut, että tulee näitä metkamimmi-ajatuksia mieleen ajoittain. Vaikka ei saisi yleistää.
Mutta tässä koko jutussa tietty on aina se mahdollisuus, ettei anna noille negatiivisille jutuille liikaa valtaa. Niitäkin tosin elämässä tarvitaan mutta kohtuudella. Pätee se sama sanonta kuin tuleenkin, hyvä renki mutta huono isäntä.
Negatiivissa ajatuksissa on se huono puoli, että se pyörre pian sitten vain kasvaa ja kasvaa ja sitä myöden ihmisestä pian tulee juurikin katkera ja negatiivinen ihminen.
Niin, kun vaikka kuulee kaverinaisilta miten heitä miehet yrittävät ja kuitenkin jatkuvasti heille antavat pakit, milloin nyt mistäkin syystä ei kelpaa itsekin ovat miehiä sanoneet ihan kivoiksi yms.. Lisäksi jos tietää miten nuo samat naiset ovat harrastaneet parisuhteissa ollessaan pettämistä, satunnaispanoja, juurikin niitä "jännämiehiä" yms.. Niin ei tuo uskoa naisiin, tai ihmisiin, ainakaan lisää ja se on ikävä asia.
Ennen olin positiivinen ja uskoin hyvään elämään että saan kivan naisen että naiset tykkää kunnollisesta miehestä. Vuosien aikan huomasin että naiset halusi niitä jännämiehiä aina enkä itse saanut mahdollisuutta tutustua naisiin ja itse muutuin sen myötä. En tosiaan olisi halunnut muuttua negatiiviseksi ja olen usein miettinyt että olen ihan erilainen kun ennen ja se oikein pahaa tekee miten minusta on tullut katkera ätmi.
Eivät naiset pysty tai haluakaan käsittää millaista mielipahaa aiheuttavat miehille käytöksellään. Kuvitellaan nyt vaikka perinteistä kaverimiestä, mies pitää naisesta mutta yleensä joutuu katselemaan vierestä miten nainen aina vain uudelleen valitsee huonoja miehiä tai tekee muuta ikävää. Päinvastaista tilannetta tuskin edes syntyisikään, koska eivät naiset kykene olemaan yhtä lailla kavereita kuin miehet.
Itse ainakin olin nuorempana negatiivisempi ja ehdoton. Elämän kokemus saanut suvaitsevaisemmaksi ja myönteisemmäksi! Ajattelen, että on asioita joita ei voi muuttaa mutta myös asioita joita voi. Ja näkökantaansa voi aina muuttaa, silloinkin, kun asialle ei voi mitään.