Ja tästä on meillä koitunut vähän suurempikin ongelma.
Vanhempani ovat alkoholisteja, suvussani on alkoholisteja, mieheni suvusta löytyy alkoholisteja ja miehenikin on entinen suurkuluttaja, joka viime vuodet on ollut melko lailla ilman viinaa, minun painostuksestani. "Suon" hänelle kännin muutaman kuukauden välein pitkin hampain ja joka kerta koen suurta ahdistusta, että jääkö putki päälle. Mieheni on ymmärtävinään, mistä on kyse, mutta joskun tahtoo osoittaa miehuuttaan sillä, että jää/katoaa jonnekin juomaan. Näitä onneksi tapahtuu hyvin harvoin, mutta se rikkoo välejämme, koska en todellakaan tahdo elää viinan varjon alla, enkä tahdo sitä pienelle pojallemmekaan. Asiasta on keskusteltu parisuhdeneuvojan luona, kotona jne, mutta mies ei vaan tunnu ymmärtävän. Nyt koenkin, että viina ja kaverit ovat tärkeämpiä, ne menevät mennen tullen perheen ohitse, varsinkin kun kavereille pitää näyttää kuinka kova mies hän on.
Jokaisen kännin jälkeen on aina vaan vaikeampi jatkaa, anteeksi en ole pystynyt antamaan enää aikoihin. Hakkaanko tässä vain päätäni kiviseinään vai pitäisikö antaa periksi ja erota?? Lapsen vuoksi en tahtoisi erota ja kun mies on selvin päin, niin kaikki on OK. Kuukauden välein olisi vaan saatava olla mies. Viinako sen miehen nykyään tekee?
Vanhempani ovat alkoholisteja, suvussani on alkoholisteja, mieheni suvusta löytyy alkoholisteja ja miehenikin on entinen suurkuluttaja, joka viime vuodet on ollut melko lailla ilman viinaa, minun painostuksestani. "Suon" hänelle kännin muutaman kuukauden välein pitkin hampain ja joka kerta koen suurta ahdistusta, että jääkö putki päälle. Mieheni on ymmärtävinään, mistä on kyse, mutta joskun tahtoo osoittaa miehuuttaan sillä, että jää/katoaa jonnekin juomaan. Näitä onneksi tapahtuu hyvin harvoin, mutta se rikkoo välejämme, koska en todellakaan tahdo elää viinan varjon alla, enkä tahdo sitä pienelle pojallemmekaan. Asiasta on keskusteltu parisuhdeneuvojan luona, kotona jne, mutta mies ei vaan tunnu ymmärtävän. Nyt koenkin, että viina ja kaverit ovat tärkeämpiä, ne menevät mennen tullen perheen ohitse, varsinkin kun kavereille pitää näyttää kuinka kova mies hän on.
Jokaisen kännin jälkeen on aina vaan vaikeampi jatkaa, anteeksi en ole pystynyt antamaan enää aikoihin. Hakkaanko tässä vain päätäni kiviseinään vai pitäisikö antaa periksi ja erota?? Lapsen vuoksi en tahtoisi erota ja kun mies on selvin päin, niin kaikki on OK. Kuukauden välein olisi vaan saatava olla mies. Viinako sen miehen nykyään tekee?
Vastaukset 11
Vanhimmat
mistä näitä miehiä oikein sikiää? Kerroit aivan kuin mun ex-ukosta. Sillä vaan tuppas olemaan jokatoinen vkloppu kiire kavereitten/veljien luo ryyppäämään. (kuten huomaat, käytin ilmaisua ex, on siis wex meitin elämästä), mutta mistä näitä pursuaa, ovatko kaikki suomalaiset miehet sukua toisilleen?
Jos lastasi ajattelet, niin eroa, sillä kyllä sinne viinaan menee kaikki rahnat sekä ruokarahat, vaaterahatym.. Lapsesi saa silloin tarvittavan elatuksen eikä tarvitse katsella juoppoa kotona eikä sinua harmissasi. Voit lapsesi kanssa elää rauhassa ja teillä on kuitenkin toisenne. Mitä lapsi saa isältä joka ei anna perheelle mitään muuta kuin tuskaa ja vie kaiken lopuksi vielä rahat viinaan. Tuskin välittää muusta kuin pullostaan. Mies on perheen pää ja pitäisi myös ottaa vastuu perheestään.
Mikäs se todellinen syy olikaan? Haluat kontrolloida miestäsi hullun lailla? Oletko mustasukkainen? Miksi et voisi antaa miehellesi kaveriviikonloppua vaikka kerran kuussa? Perhe on tärkeä miehelle, mutta kaveritkin ovat tärkeitä. Miehet yleensä juovat kuin koululaiset, kun taas näkevät ja vasta kännissä kertovat syvimmät asiansa. Että hyvää terapiaahan se on. Kai näet itsekin kavereitasi ilman lapsia? Naiset harvemmin juovat viikonloppua, koska naisilla on paremmat keinot käsitellä asioita. Anna myös miehesi elää ja nauttia ja selvitä ongelmasi.
En ole lapsen syntymän jälkeen nähnyt ilman lasta kavereita kuin kerran pari ja silloinkin on ollut kiire kotiin, kun mies väittää, ettei pärjää poitsun kanssa. Nyt jo vähän paremmin pärjää, kun pojalla on ikää vuoden verran, mutta silti saan kuulla jo parin tunnin poissaolosta.
Myöskään miehen niinsanotut kaverit eivät halua mieheni kanssa olla, kun tämä on kännissä, koska mieheni on riidanhaastaja. Kun kavereiden kanssa ei riitaa saa aikaiseksi, niin sitten tehdään se riita kotona vaimon kanssa.
Ja onneksi näitä kännejä on harvoin, katoamisia vielä harvemmin. Mieheni tietää itsekin olevansa vaikea kännissä ja siksi on itsekin sitä mieltä, että mitä hervemmin, sitä parempi, mutta kun elimistö näyttää sitä viinaa silloin tällöin tarvitsevan. Siksi tämä onkin niin vaikeaa, kun mies on normaalisti oikeinkin mukava, mutta parin kuukauden välein iskee kamala viinanhimo.
Jos nyt sitten olen näille riidoille mustasukkainen, niin kai minussa sitten jotain vikaa on siinäkin suhteessa.
tuon tilanteen lapsen näkökulmasta. Isä oli alkoholisti ja sellaisena pysyi elämänsä loppuun saakka. ( Nyt siis kuollut )
Minä olen aina ollut sitä mieltä, että lasten takia kenenkään ei kannata pysyä yhdessä. Jos viinan käyttö aiheuttaa jatkuvaa mielipahaa ja riitaa välillänne, kyllä lapsi sen vaistoaa.Voisiko sinun ja lapsesi elämä kenties parantua eron myötä? Eikä miehesi lakkaa olemasta lapsesi isä vaikka eroaisittekin. Onhan hänellä tapaamisoikeus.
Myönnän että suhtaudun tähän asiaan hieman kyynisesti. Näin vain itse ettei se viinan käyttö mihinkään vähentynyt tai pysynyt kohtuurajoissa.
Tuli vain kirjoituksestasi sellainen sävy, että miehesi viinankäyttö alkaa hallita koko elämäänne eikä se ole oikein. Onhan sinunkin nautittava elämästäsi!
Varmasti ongelma on suurenpi miesten keskuudessa. mutta kyllä jotkut naisetkin osaavat. Itse olen viimeksi juonut kesäkuussa 2004. meillä tuntuu tuo kauniimpi sukupuoli ottavan vähän joka viikko. ja ehkä useammin. sitten pummitaan multa rahaa että lapset saavat ruokaa. kotiinkin täytyy saada sitä myös arki illoille. ei känniin asti mutta kaksi kolme siideriä silti! siitä huolimatta haluaisin hänet takaisin!! tiedän ja ymmärrän kuinka kovaa tuo voi olla.
jos minä saisin päättää, niin alkolle lappu luukulle ja sama juttu kapakoille! ei ihminen elääkseen alkoholia tarvitse. ruokaravintolat ovat sitten eriasia! alkoholi on sotkenut liian monen viattoman ihmisen elämän. olit se alkkis sinä tai lähimmäisesi!
Monesti käy niin että alkoholisti sairastuttaa läheisensä vähintään yhtä pahasti. Minullakin on alkoholisti-mies, lapsi n. vuoden ikäinen. Monesti mietin olenko realistinen muidenkaan läheisteni alkoholin käytön suhteen? Kuinka suhtautua asiaan? Miten antaa lapselleni terve suhtautuminen alkoholiin kun itse en osaa siihen enää terveesti suhtautua? Kaikki pelot ovat niin ylitsepääsemättömiä, pienetkin asiat kasvavat suhteettoman suuriksi. Ajatuskin alkoholista ahdistaa. Kunpa voisin elää lopun elämäni ilman täysin sitä!
Meillä on 3 alle kouluikäistä lasta ja mies juo joka viikonloppu, eikä se jää pariin saunakaljaan. Humalassa hän on tosi inhottava ja pelottava lapsia ja minua kohtaan. Räiskiminen ja uhkailu on ihan tavallista. Paska juttu että uskoin tilanteen rauhoittuneen keskustelujemme myötä, ja ostimme uuden okt, jonne olisi ollut tarkoitus muuttaa kesäkuussa. No, nyt jos tulisi ero, jota olen vakavasti harkinnut itseni ja lasten vuoksi, niin ei olisi enää varaa edes toiseen kämppään koska rahat on kiinni siinä okt. Ja siinä pitäis asua 2vuotta ennen myymistä, ettei verottaja iske väliin. On tämäkin yhtä helvettiä!!! En yhtään tiedä miten jatkaa tästä eteenpäin. Onko kellään viisaita ja asiallisia neuvoja? Lapset on 3 ja 5 v sekä 9 kk. En uskalla jättää lapsia miehelle hoitoon koska hän saattaa alkaa juoda ja on täysin vastuuton. Jos eroaisimme, niin enhän uskaltaisi silloinkaan jättää lapsia hänelle esim. tapaamisten ajaksi. Miten ihmeessä voin tästä selvitä??? : (
En ehkä neuvoja osaa antaa, mutta olin itse samassa tilanteessa 8 vuotta sitten. Miehen alkoholin käyttö lisääntyi huomattavasti silloin kun ostimme oman asunnon. Muistan vielä kun olimme maksaneet käsirahan mies otti ensimmäisen kolmen päivän putken. Olin kauhuissani, käsirahaa emme olisi saaneet takaisin, mietin vain että minun on pakko muuttaa uuten asuntoon. alkoholinkäyttöä oli aiemminkin mutta putkiryyppämistä ei. Tässä sitä on taisteltu sitten vuosia. Alkoholinkäyttö on vaan lisääntynyt. Tällä hetkellä mies ryyppää yleensä yhtäjaksoisesti perjantaista sunnuntaihin. Lapset ovat kasvaneet siinä sivussa. Ny olen vuoden päivät hakenut asuntoa, ei vaan ole tärpännyt, mutta varma olen että lähden. Puhe ei miehelle auta eikä hän myönnä elämässä olevan mitään vikaa. Olet pienten lasten kanssa vaikeassa tilanteessa. Onko sinulla lähiomaisia lähellä joilta saisit tukea. Eikö mies myönnä alkoholismiaan, eikä halua lähteä hakemaan apua? Kenenkään juomista ei toinen voi lopettaa, ellei oma järki tule päähän. Sinuna kyllä miettisin vaikka vuokra-asunnonnon hankkimista, ja vaikka myisitte talon nyt heti ja myynnistä ei jää voittoa, ei siitä synny myöskään verotettavaa tuloa. Jos minulla olisi tämä järki nyt päässä meidän asuntokauppoja tehdessä en olisi lähtenyt tähän leikkiin, mielummin olisin menettänyt sen käsirahan. Voimia sinulle.
Ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä jo 9 vuotta. Hän on varmaan aina ollut oluesta pitävä, mutta viime vuosina tuo juominen on vain lisääntynyt. Hänellä on tiivistahtinen työ, pitkiä päiviä ja välillä viikonloppujakin töissä ja sitten on syytä rentoutua oikein kunnolla. Hyvä jos pari mäyräkoiraa riittää kotona ja jos jalkeilla kestää, lähtee vielä baariin vaikka taxilla jatkoille, mitään minulle kertomatta. Meillä on 2 pientä poikaa ja tuntuu olevan koko talouden ja lapsien kaitsinta vain minun harteilla. Huvittavinta asiassa on se, että esim. anopin mielestä raskas työ vaatii raskaat huvit ja minä olen vain tiukkapipo kun asiasta huomautan. Eipähän kukaan tiedä miten agressiivinen hän humalassa on, etenkin jos satun puhumaan omia ajatuksiani. Kunnon tukistukset, kaljojen päälle heitot ja uhkailut sekä syyttelyt ovat normaalia käytöstä pari kertaa kuussakin. Olen alkanut pelätä häntä ja tuntuu olevan vaikeaa kestää häntä selvinpäinkin. Etenkin pelkään poikieni puolesta. Huomasin kirjoituksesi ja tilanteesi tuntui valitettavan tutulta. Mekin hankittiin vasta oma koti ja pitäisi vaan yrittää tsempata ja nähtävästi kartella miestäni noina känniviikonloppuina. Aika ruusuiselta perhe-elämältähän se tuntuisi, en ainakaan sellaista kuvitellut sen olevan. Olen siis aika pattitilanteessa, haluaisin selvittää ongelmat ja saada raitiita jaksoja kotiini enemmän, mieheni vaan pitää juomista oikeutettuna ja sanoo sen rentouttavan niin ettei muuten pärjää. Olisi joskus hyvä kuvata hänen käyttäytymisensä humalan hortoisena ja näyttää tosi tv- otos. Suuttuisi varmasti, mutta ehkä myös tajuaisi jotain. Toivon voimia sinulle ja lapsillesi ja kaikille alkoholiongelman kanssa kamppaileville ja heidän läheisilleen. Kyllä ihminen voi muuttua aivan erilaiseksi sen vaikutuksesta ja valitettavasti useimmiten huonompaan suuntaan.
Tosiasia meillä on se,että mies on oikeasti alkoholisti joka pystyy välillä elämään ilman viinaa pitkiäkin aikoja,mutta sitten kun repsastaa niin ryyppää viikon...enemmänkin jos vaan on siihen mahdollisuus.Useaan kerataan olen hänet katkolle saanut ja sen jälkeen on tilanne taas ollut suht hyvä.Ainoo vaan on se,että tunteen eivät ole enään samat jos niitä onkaan ollenkaan enään...Meillä on yhteinen lapsi joka on pieni vielä.
Toistaiseksi asutaan vielä yhdessä,mutta tää meidän suhde ei ole enään sellainen ns.normaali parisuhde.Omiin harrastuksiini jos tahdon mennä,niin hankin lapselle hoitajan tai otan hänet mukaan mikäli mahdollista...ei pysty mitenkään enään luottamaan,että isä hoitaisi lasta hyvin(ilman viinaa)poissa ollessani.
Itse en käytä alkoholia edes pienissä määrin...Kaipaan suunnattomasti sitä,että ei tarvitse murhetia/jännittää millon toinen alkaa ryyppään,kauanko se juo ja ennenkaikkea mitä hulluuksia tuo viina tällä kertaa saa hänessä aikaan...tarpeeksi juotuaan hän ei ole todellakaan tietoinen tekemisistään.
Pohdinnan alla on erilleen muuttaminen,miten sen kerron hännelle se onkin sitten toinen juttu ja kuka muuttaa minne tästä meidän yhteisestä omasta(velkaisesta)kodista...on niin monta seikkaa jotka vaikeuttavat asioita,mutta loppuelämääni en tätä katsele...jos ja kun seuraava repsahdus sattuu,niin en todellakaan aijo olla se joka hänet taas kerran nostaa pystyyn.Kuulostaa ehkä julmalta,mutta joskus se on vaan ratkaisut tehtävä.Minun on ajateltava ennenkaikkea lapseni parasta.