Tunteiden vuoristoradalla

Olen liki 5-kymppinen nainen. Omasta mielestäni vielä ihan vetävä pakkaus, nuorekas ja nuori mieleltäni, hauska ja mukava ihminen. Olen naimisissa miehen kanssa, jonka työ ja harrastukset ovat vieneet ympäri maailmaa monen vuoden ajan, ja vaikka mitään varsinaisia isoja ongelmia ei olekaan ollut, niin vuosien aikana ollaan kasvettu erilleen jo ihan senkin vuoksi, että yhteistä aikaa on ollut niin vähän. Vuosia nautin itsenäisyydestä tän liiton sisällä ja ajattelin sen olevan ok.

Pari vuotta sitten ihastuin voimakkaasti erääseen työkaveriin. Ollaan samassa organisaatiossa töissä mutta eri rakennuksessa, törmäämiset ovat olleet satunnaisia eikä olla juteltu kuin muutamia kertoja, mutta hänessä on selittämätöntä vetovoimaa... Ollaan jonkun aikaa 100% asialinjalla joskus viestitelty (aikaan mun aloitteesta liittyen yhteiseen harrastukseen) kunnes viestien sävy muuttui ja uskalsin kysyä josko häntä voisi joskus tavata.

Nuorempana luulin tosiaan, että pettäminen ja uskottomuus ovat ihan kamalia asioita, ja että itse en ikinä voisi tehdä niin. Nyt kun viimeiset vuodet ovat olleet liki seksittömiä huomaan, että haluan tätä miestä ja olisin valmis seksisuhteeseen hänen kanssaan, haluan tuntea olevani haluttu. Olen aika suoraan pystynyt ajatuksiani hänelle kuvaamaan, mutta luulen hänen vielä miettivän ja pohtivan asiaa - hän on siis myös naimisissa ja kahden lapsen isä. En halua painostaa häntä, vähän rohkaista kyllä, ja nyt tässä kiemurtelen kun en tiedä eteneekö tämä koskaan kuumista tekstareista kuumiin treffeihin.

En halua vaikuttaa liian innokkaalta, mutta toisaalta en tässä iässä jaksaisi ikuisuuksia vain viesteillä vihjailla vaan kaipaan konkretiaa, ei kissaa ja hiirtä vaan kahden aikuisen yhteisiä pelisääntöjä onko meistä tähän vai ei. Jos on niin järjestetään sille aikaa, jos ei niin haluaisin senkin tietää kohtalaisen pian.