En tiedä kuuluisiko tämä enemmän osastolle miehen logiikka tai häät mutta tilanne on kuitenkin että
olisi kiva kuulla mielipidettä teiltä avoliitossa olevilta miehiltä ja myös naisilta, miksi ette ole menneet naimisiin? Ja tämä kysymys on osoitettu varsinkin niille ketkä ovat olleet jo "ikuisuuden" yhdessä.
Itse olen ollut avoliitossa puolisoni kanssa jo 14 vuotta ja lapsiakin on kaksi ja minua ainakin ihmetyttää mieheni ajatusmaailma asian suhteen että lapsia haluaa kanssani tehdä ja loppuelämän kanssani viettää, mutta ei halua naimisiin.... En ymmärrä, en... Meidän kohdalla se ei muuttaisi käytännössä muuta kuin minun sukunimen ( mm. tekisimme avioehdon jne. ), mutta minulle se olisi tunnepuolella aika iso asia ja lisäisi yhteenkuuluvuuden
tunnetta että nyt olemme perhe. Jos joskus otan asian puheeksi ( n. 1krt/ vuosi ) niin mies vain ohittaa asian ja vaihtaa puheenaihetta....
Valaiskaapa vähän, mitä voi miehen mielessä liikkua.... Vai teenköhän koko asiasta nyt turhan ison numeron....
olisi kiva kuulla mielipidettä teiltä avoliitossa olevilta miehiltä ja myös naisilta, miksi ette ole menneet naimisiin? Ja tämä kysymys on osoitettu varsinkin niille ketkä ovat olleet jo "ikuisuuden" yhdessä.
Itse olen ollut avoliitossa puolisoni kanssa jo 14 vuotta ja lapsiakin on kaksi ja minua ainakin ihmetyttää mieheni ajatusmaailma asian suhteen että lapsia haluaa kanssani tehdä ja loppuelämän kanssani viettää, mutta ei halua naimisiin.... En ymmärrä, en... Meidän kohdalla se ei muuttaisi käytännössä muuta kuin minun sukunimen ( mm. tekisimme avioehdon jne. ), mutta minulle se olisi tunnepuolella aika iso asia ja lisäisi yhteenkuuluvuuden
tunnetta että nyt olemme perhe. Jos joskus otan asian puheeksi ( n. 1krt/ vuosi ) niin mies vain ohittaa asian ja vaihtaa puheenaihetta....
Valaiskaapa vähän, mitä voi miehen mielessä liikkua.... Vai teenköhän koko asiasta nyt turhan ison numeron....
Vastaukset 5
Vanhimmat
en tiedä, totta kai lapset sitoo enemmän kuin avioliitto..itse en ainakaan pidä avioliittoa "minään"..siis minun mielestä avioliittoa ei tarvita, rakastaminen ja ajatustason sitoutuminen ovat ne jotka merkitsee. Ei kaikki anna merkitystä avioliitolle samalla lailla. Toki jotkut sitten suostuu toisen takia naimisiin, vaikka itse ei ajattelisi sen enmpää naimisiinmenosta. Jotkut taas ei halua mennä naimisiin "vain" toisen takia. Ehkä miehesi ajattelee että on jotenkin vapaampi suhteessanne näin, en nyt osaa oikein selittää...mutta että se vihkivala olisi niin sitovan tuntuista, vaikka tosiasiassa se ei mitään muutakaan.
Olen kanssasi samaa mieltä avioliitosta. Meillä on siinä mielessä erilainen tilanne, että ollaan oltu yhdessä vasta reilu vuosi, mutta lapset ja perheen perustaminen ovat jo ajankohtaisia. Olen aina ajatellut, että "isona" menen ensin naimisiin ja sitten on lasten vuoro. Avioliitto tuo mielestäni tietynlaista turvaa ja yhteenkuuluvuutta kuten mainitsitkin.Ja se on pyhä. Mutta mieheni ei jostain syystä usko avioliittoon,ei ymmärrä miksi pitäisi sitoutua sormuksin. Asiasta on tosi vaikea keskustella, menee aina riitelyksi..
Oli hyvä lukea kirjoituksesi,tiedän etten ole yksin.
Monelle miehelle häähössötys on turhaa hömppää, ja siihen mielipiteeseen heillä lienee oikeus. Oletko valmis yksinkertaisiin muutaman vieraan häihin, vai kaipaatko spektaakkelia? Mies voi jopa miettiä, että se on turhaa rahan menoa. Ymmärrän kuitenkin myös sinun halusi mennä naimisiin, tuohan se uuden "aspektin" sitoutumiseen. Miten olisi, jos vetoaisit järkisyihin? Olette olleet pitkään yhdessä, teillä on varmaan yhteistä omaisuutta jne. Avioliitossa puolison asema on turvatumpi, jos toinen vaikka kuolee. Naimisiin meno siis on useimmiten ihan fiksua, jos nyt kuitenkin kumpikin haluaa olla loppu ikänsä toisen kanssa.
...Ihmiset eivät enää usko avioliittoon ja en kyllä ihmettele miksi! Itsekin kyllä olen vanhanaikainen ja haluan kirkkohäät. Nykyään monetkaan eivät löydä enää perusteluja, miksi mennä naimisiin, kun mikään ei juuri muutu...
Hei!
Mun viestistä ei varmaan juuri apua ole =) mutta kuulun niihin "jo ikuisesti naimisisissa" (no, vasta 9 vuotta, mutta olenkin vasta 28). Naimisiin meno oli itsestään selvyys mulle ja miehelle varmaan sellainen ihan ok juttu, koskaan siitä ei riidelty tai mitään. Mites meidän elämä poikkeis ellei oltai naimisissa... no käytöntänä tietty se että helppoakin kun koko perheellä (meillä on jo lapsia) on sama sukunimi. Sormuksia minä en pidä (olen siis nainen) mies pitää. Tunnepuolella naimisissa olo on mulle aika iso juttu, musta se tekee meidän suhteesta paljon suuremman ja pysyvämmän kuin se että oltais avoliitossa, mä olen myös kyllä ylpeä (siis onnellinen) siitä että olen mieheni vaimo ja hän minun mieheni. Mitään avioehtoa emme tehneet ja tuskin teemmekään, koska meillä on samanlainen suhde rahaan ja omat/suvun rahat on yhtä pieniä/suuria. Itse häät oli kiva juttu, mutta ne oli melko pienet ja "siistit" ei siis mitään yltiöpäistä.
Joku tuossa jo kirjoittikin, että häät voivat pelottaa joitain miehiä ja olen kyllä samaa mieltä. Monesti näyttää siltä ettei mies kuulu niihin kuvioihin ollenkaan, jotkut pienet kaverijuhlat tai maistraattihäät saattaisivat saada miehen ajattelemaan toisin. Tiedän kyllä tapauksia joissa nainen haluis naimisiin ja mies ei, ne tapaukset on kyllä jääneet siihen, ettei pari ole naimisiin mennyt, mutta voivathan he vielä mennä.
tsemppiä sinulle, eihän se naimisissaolo kuitenkaan sitä perimmäistä suhdetta miksikään muuta =)