Elikkä aina kun tunnen hirveä raivokiihkon niin päähäni nousee sama ajatus: "Ihmiset eivät auta toisiaan, kaikille annetaan tulla kaikessa rauhassa mielenterveysongelmia, syrjintä on jatkunut liian pitkään ja ihmisille tehdään jatkuvasti pahaa ympäri maailmaa". Tunnen olevani kaiken tuon koettelemuksen ruumillistuma ja itse taas toivon että maailma olis jonain päivänä yhdenvertainen, turvallinen ja parempi paikka. Tää ajatus nousee aina päähän kun olen hermorauniona. Haluan vain tietää teidän mielipiteenne.
Olenko hullu vai älykäs?
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eihän tuossa ajatuksessa mitään hullua ole.
Maailma on tällainen kuin se on eikä kaikki ihmiset ole valitettavasti heitä jotka ajattelevat kaikkea myönteistä, esim. rauhaa ja rakkautta ynnä kaikkea muuta positiivista.
Itsekin toivoisin että ihmiset olisivat positiivisempia ja avarakatseisempia eivätkä omaan napaan tuijottelijoita.
Mutta ehkä on parempi keskittyä omaan elämään eikä surra liikaa koko maailman asioita. Koska yksin ei voi mitään kaikkia muita vastaan.
Jos ottaa koko maailman huolet harteilleen muodostuu liian iso taakka yhden ihmisen kannettavaksi.
Jos on syntynyt hyviin olosuhteisiin on helppoa olla nuhteeton ja kiltti mutta olemattomilla eväillä voi joutua huonoille teille!
Mä oon syntynyt ihan perusolosuhteisiin mutta tullut itse sössittyä oman elämän olosuhteet.
Olin huonoilla teillä monet vuodet mutta tein u-käännöksen.
Elämäni repaleisuudesta huolimatta olen kiltti ja empaattinen. Ei ne kai katoa minnekään kun on kerran nuo ominaisuudet saanut.