Olen seurustellut avioeroni jälkeen nyt vuoden. Itselläni kaksi lasta edellisestä parisuhteesta. Kumppanillani ei yhtään..ei ole koskaan halunnut perhettä. Muutoin meillä menee hyvin mutta lapset aiheuttavat välillä ongelmaa kun vie kuulemma yhteistä aikaa meiltä kun ovat käymässä ja varsinkin pojan koira on iso ongelma.
Lapset asuvat toisella puolella Suomea ja käyvät harvoin.
Nyt olisi tulossa tilanne, että tyttö muuttaa mahdollisesti meille ja tämän kuultuaan kumppani ilmoitti että ei voi luultavasti asua enää yhdessä koska lapsi häiritsee. Vie kuulemma yhteistä aikaa ja vaikuttaa parisuhteen laatuun heikentävästi. Kertoi myös ettei mahdollinen naimisiin meno tunnu enää samalta. Lisäksi ei halua osallistua äitipuolen rooliin eikä muutoinkaan hoitamiseen minun ollessa töissä.
Ymmärrän hänen erot perhekokemuksista ja haluista perheen suhteen ja haluaisin ymmärtää häntä mutta toisaalta itselläni epävarmuus tulevaisuuteen.
Lisäksi koen aina pelkoa lasten ollessa kylässä jotta miten loma aina sujuu kun on se koira ja pitääkö se meteliä tai sotkee paikkoja.
Nyt aika neuvoton olo.
Mies 47v.
Lapset asuvat toisella puolella Suomea ja käyvät harvoin.
Nyt olisi tulossa tilanne, että tyttö muuttaa mahdollisesti meille ja tämän kuultuaan kumppani ilmoitti että ei voi luultavasti asua enää yhdessä koska lapsi häiritsee. Vie kuulemma yhteistä aikaa ja vaikuttaa parisuhteen laatuun heikentävästi. Kertoi myös ettei mahdollinen naimisiin meno tunnu enää samalta. Lisäksi ei halua osallistua äitipuolen rooliin eikä muutoinkaan hoitamiseen minun ollessa töissä.
Ymmärrän hänen erot perhekokemuksista ja haluista perheen suhteen ja haluaisin ymmärtää häntä mutta toisaalta itselläni epävarmuus tulevaisuuteen.
Lisäksi koen aina pelkoa lasten ollessa kylässä jotta miten loma aina sujuu kun on se koira ja pitääkö se meteliä tai sotkee paikkoja.
Nyt aika neuvoton olo.
Mies 47v.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä sun pitää pistää tyttäres ensisijalle. Jos sun naisystävälle on liian iso pala toimia huolehtivana ja välittävänä aikuisena tyttärelles, sun pitää jättää se. Huolehdit tyttäres aikuiseksi ja alat sen jälkeen miettiin omia suhteitasi.
Samaa mieltä, tuollainen nainen ei ole kiinni pitämisen arvoinen. Sun omat lapset on sinun lapsiasi ja tarvitsevat isäänsä. Nainen joka ei tätä sulata on aika itsekäs ja hankala luonne ja epäempaattinen. Miten luulet naisen suhtautuvan seuraavan "vastoinkäymisen" hetkellä?
Naisella voi olla asperger tms., voi tuntua ylivoimaiselta tehtävältä tuo, ei voi sille itse mitään.
Naisesi on itsekäs. Itsekäs, ymmärtämätön ja joustamaton.
Jokainen vanhempi tietää miten suuren surun ja syyllisyyyden aiheuttaa se, jos ei pysty näkemään lapsiaan ja heistä kantamaan vastuuta, joka vanhemmalle kuluu. Sen lisäksi, että puolisosi vie lapseltaisi isän, hän vie sinulta isyyden. Jos hylkäät lapsesi puolison takia, jäät luultavasti katkeraksi.
Puolisosi ei ole pakko suostua lapsen muuttamiseen teille, mutta sinunkaan ei välttämättä ole siinä tilanteessa mahdollisuutta jäädä suhteeseen. Valitettavasti hyvin itsekäs puoliso on pitkällä jänteellä huono puoliso. Se näkyy ajan kanssa kaikessa parisuhteeseen osa-alueissa.
Edellinen sanoi, että puolisosi voi olla asperger ja siksi ei voi mitään ettei pysty tilanteeseen. Sekin voi olla totta, mutta silti ei sinunkaan tarpeitasi saa pistää sivuun käyttäen asperger’a syynä. Ei ole kyseessä sairaanhoitaja-sairassuhde vaan puolisot. Ei voi ajatella, että toinen aina antaa ja joustaa, toinen vain ottaa ja määrittelee.
Itse tilanteessasi joutuisin sanomaan, että en halua erota, mutta en voi lastani hylätä. Sanoisin myös, että puolison pitää miettiä pystyykö hyvillä mielin ottamaan lapsen asumaan perheeseen. Jos ei pysty tuohon, olisiko etäsuhde erillään asuen vaihtoehto?
Ei, mutta sitä seuraava toimii.
Tämä nainen on sinulle väärä. Ei hänessä mitään vikaa ole, jokainen me olemme erilaisia ja arvostamme ja toivomme elämältä eri asioita. Jos toiveet menee noin ristiin, eihän se mitään onnistunutta ja onnellista lopuutulosta lupaa.
Olen itse nainen joka ei koskaan ole halunnut lapsia. Seurustelen miehen kanssa jolla on 7-vuotias poika. Hän on pojan pääasiallinen huoltaja mutta poika viettää myös aikaa äidin luona.
Minulla ei ole mitään häntä vastaan, mutta äiti en hänelle ole vielä vähemmän "äitipuoli" vaikka menisimme naimisiin mitä ei hyvin suurella todennäköisyydellä tule koskaan tapahtumaan. Emme ole kumpikaan halukkaita siihen.
Poika nimittää minua etunimeltä ja äitinsä on hänelle selkeästi äiti. Hän on mukava poika mutta kasvatukseen en sekaannu. Miehellä on vastuu omasta lapsestaan. Emme asu yhdessä.
Jos siis kumppanisi ei hyväksy lapsia on asia mielestäni aika lailla selvä. Jos sitoutumista haluat tuo nainen ei ole oikea valinta. Hänen tapansa ja halunsa elää ei ole kuitenkaan enemmän väärin kuin sinunkaan, olettepahan kaksi ihmistä joiden elämänkatsomukset menevät täysin ristiin.
Minkä ikäinen tyttäresi on? Miksi hän muuttaa luoksesi?
Koska asutte yhdessä kumppanisi kanssa, pitäisi hänelläkin olla sanavaltaa mitä haluaa ja toivoo. Hän on ilmaissut kantansa suoraan, ettei halua osallistua äitipuolen rooliin, niin sen suhteen ei ole mitään mietittävää.
Kun lapsesi ja koira tulee kylään, niin eikö kumppanisi voi mennä siksi ajaksi muualle? Ihan mihin vain. Ainakin osaksi aikaa.
Sinun huolellisesti ja hyvin harkiten hankkimat lapsesi ova ja tulevat olemaan osa sinua koko loppuelämäsi.
Teet valtavan vääryyden jos eväät huomion, kiintymyksen, energiasi, opetuksen, ohjauksen, rakkauden ja aikasi lapsiltasi. Tuo on tyo joka vaati sinua 24/7/12.
Lapsesi ovat sinusta täysin riippuvaisia kunnes saavuttavat täysi-iän.
Laske naikkosesi menemää ja täysillä paneudu sinun luoksesi haluavaan lapseesi. Nykyinen naikkosesi ei sovi sinun ja lapsesi väliseen yhtäloon. Salli sille nyt tilaisuus etsiä mies jolla ei ole huollettavia lapsia.
Kuulostaa siltä että tiedostat itsekin ettei tuollainen parisuhde voi sun kohdallasi toimia.
Naisen olisi pitänyt jo alussa tehdä selväksi että sun lapset on hänelle ongelma, jotta ette kumpikaan olisi tuhlanneet yhtään aikaa tuohon turhaan suhteeseen.
Lasten kuuluu AINA olla vanhempiensa elämän ykkösasia.
Ja tämä naisen suusta, joka ei koskaan halua elämäänsä lapsia - omia saati muiden. Siksipä en koskaan tuhlaisi sellaisen miehen aikaa, jolla lapsia jo on tai joka niitä haluaa.
Jos joku haluaa kumppaninsa lapsista eroon, kyseessä on epäkypsä ja ajattelematon yksilö. Jos ei vaan mitenkään tule kumppaninsa lasten kanssa toimeen, silloin täytyy poistaa itsensä siitä yhtälöstä. Lapset eivät ole syyllisiä vanhempiensa valintoihin, eikä heidän pidä niistä joutua kärsimään.
Akka pellolle ja lapset ykkösprioriteetiksi.
Ajatellen asiaa, näyttää siltä, että kumppanisi on hyvin raskas jo nyt, saatikka jos lapsi tulee teille.
Ymmärrän, että tilanne on sinulle vaikea. Lapsesi tulevat olemaan aina , eivät he häviä, vaikka kasvavat ja aikuistuvat, saat mahdollisesti lapsenlapsia, saisitko koskaan olla heidän kanssa.
Myös koira kuuluu elämään, sillä ei erossa kotieläimet häviä.
Hienoa, että ajattelet asiaa, toisaalta se kertoo, että olet hieno isä . Älä anna minkään tulla lastesi ja sinun väliin teitä erottamaan.
Jo se että tyttäresi muuttaa luoksesi on hänelle uusi asia ja vaatii huomiotasi enemmän, jos se menee riitelyksi siitä saatko olla lapsesi kanssa ei siitä mitään tule.