Puhun ensisijaisesti itsestäni ja omista kokemuksista. Toisaalta, viimeisen kahden vuoden aikana olen nähnyt, kuullut ja lukenut paljon samantyyppisiä tarinoita, joten ikäväkyllä muitakin on. En ole paljoakaan huonompi kuin kuka tahansa ja monelle muullekin - kunnon ihmiselle - voi käydä kuin minulle. Huonolla tuurilla elämässä voi sattua sellaisia asioita, että järkevä ihminen voi yks-kaks huomatakin ihastuneensa ja rakastuneensa kuin teini-ikäinen. Se voi olla ihan ok juttu, mutta se voi olla myös onnettomuus.
Kiteytettynä: olin kokemattomuuttani suhteessa, jossa minun ei olisi pitänyt olla. Miksei pitänyt olla? Koska siltä minusta tuntui. Se on helvetin hyvä syy erota, jos lapsia ei vielä ole. Miksen eronnut? En tiennyt että olisin voinut erota, että se olisi ollut sallittua, jopa minun velvollisuus. Minun olisi pitänyt lähteä, ehkä katua sitä, ehkä ei, mutta jokatapauksessa niin olisi pitänyt tehdä. Jos ero olisi osoittautunut virheeksi, olisin oppinut siitä ja kaikkien muidenkin kannalta se olisi ollut parempi niin.
Sitten kävi hyvin rumasti ja hankalasti. Syynä oli minun kypsymättömyys ja kokemattomuus. Ihastuin toiseen ja ero entisestä tuli erittäin huonoon aikaan ja huonolla tavalla. Se olisi pitänyt tapahtua paljon aikaisemmin.
Moni muukin on samalla lailla tuuliajolla elämässään kuin minäkin. On vaarallista olla sellaisen kanssa parisuhteessa. Minustakaan ei päällepäin näkynyt juuri varoittavia merkkejä.
Ihmiset, jotka ovat aikuisia monella tapaa voivat toimia hyvin lapsellisesti ihimissuhteissaan kunhan vain ympärillä tietyt asiat loksahtaa paikoilleen. Ei paljoakaan eroa ole koulunpihalla tapahtuvan ihastumisen ja aikuisena koetun ihastumisen välillä. Tunne on sama, mutta aikusen pitäisi kokemuksellaan hallita tilanne. Kokemusta näistä asioista ei kuitenkaan välttämättä ole, vaikka ikää olisikin, iso firma hyppysissä ja vaikka mitkä paperit taskussa. Lisäksi sattuu myös sellaisia ihastumisia, mitä ei kokenutkaan kehäkettu pysty järkevästi käsittelemään.
Kiteytettynä: olin kokemattomuuttani suhteessa, jossa minun ei olisi pitänyt olla. Miksei pitänyt olla? Koska siltä minusta tuntui. Se on helvetin hyvä syy erota, jos lapsia ei vielä ole. Miksen eronnut? En tiennyt että olisin voinut erota, että se olisi ollut sallittua, jopa minun velvollisuus. Minun olisi pitänyt lähteä, ehkä katua sitä, ehkä ei, mutta jokatapauksessa niin olisi pitänyt tehdä. Jos ero olisi osoittautunut virheeksi, olisin oppinut siitä ja kaikkien muidenkin kannalta se olisi ollut parempi niin.
Sitten kävi hyvin rumasti ja hankalasti. Syynä oli minun kypsymättömyys ja kokemattomuus. Ihastuin toiseen ja ero entisestä tuli erittäin huonoon aikaan ja huonolla tavalla. Se olisi pitänyt tapahtua paljon aikaisemmin.
Moni muukin on samalla lailla tuuliajolla elämässään kuin minäkin. On vaarallista olla sellaisen kanssa parisuhteessa. Minustakaan ei päällepäin näkynyt juuri varoittavia merkkejä.
Ihmiset, jotka ovat aikuisia monella tapaa voivat toimia hyvin lapsellisesti ihimissuhteissaan kunhan vain ympärillä tietyt asiat loksahtaa paikoilleen. Ei paljoakaan eroa ole koulunpihalla tapahtuvan ihastumisen ja aikuisena koetun ihastumisen välillä. Tunne on sama, mutta aikusen pitäisi kokemuksellaan hallita tilanne. Kokemusta näistä asioista ei kuitenkaan välttämättä ole, vaikka ikää olisikin, iso firma hyppysissä ja vaikka mitkä paperit taskussa. Lisäksi sattuu myös sellaisia ihastumisia, mitä ei kokenutkaan kehäkettu pysty järkevästi käsittelemään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moikka,
Kovin oli tuttua tekstiä tuo kirjoittamasi, aivan kuin olisin itsestäni kertonut. Olin tuollainen kun lähestyin kolmeakymmentä. Näin jälkeenpäin elämänkaaripsykologiaa luettuna tiedostan kyseessä olleen ns. ikäkriisin. Kysytään kuka minä olen, mistä minä tulen, mihin minä olen menossa, kenen unelmia minä olen elänyt. Kyseenalaistetaan kaikki entinen, etsitään tilaa ja vapautta.
Siitä voi myös selvitä! Usein kuitenkin johtaa eroon, kun kumpikaan ei ymmärrä toisen käytöstä ja pahinta on, ettei itsekään ymmärrä itseään.
Nyt koen sitä uudelleen, tällä kertaa vaimoni lähestyy kolmeakymmentä ja käyttäytyy kuten itse aikoinaan.
Sanovat, että nämä ikäkriisit seuraavat ihmistä läpi elämän n. 7 vuoden välein. Ilmeisesti itsekin käyn tässä samalla myös sellaista läpi, nyt enemmän työelämään liittyen. Mikä minusta tulee isona -tyyliin.
Avioliittomme natisee ja kauheaa on.
Niinkuin joku kommentoi osuvasti: Yritetäänpä jaksaa taas yksi päivä, itsekin.
Siis ihmisiahan me kaikki olemme...monasti sita aloittaa jotain "juttua", eika edes tieda, minne on paansa pistanyt...kunnes "perasta kuuluu"...
Tarkeinta olisi varmaan kuunnella sita "sydamen aanta"...
Ett sydämen ääni sanoo yhtenä päivän toista, toisena toista. Kyllä tosielämä, ns. aikuisuus vaatii myös rationaalisuutta. Nuoruuteen kuuluu se, että ollaan tunteiden vietävinä. Aikuisuuteen se, ettei enää eksytä maailman tuuliin niin helposti.
aatokkiesi kanssa, niin yksi asia minkä voisit heti tehdä, on se , että menet heti nyt kun sinulla on aikaa, kansalaisopiston suomenkiele peruskurssille. Minun KokemattoMUUS , tunnteelliSUUS... JNE. Jos net osaa edes tällaisia perusasioita suonmenkielessä, niin et et ole kovin kehittynyt ihmisuhdepolitiikassasi, mikä olet silloin arvostelemaan toista...
Hyvä trolli! :=)
Näitä kusipäitä, elämässään epäonnistuneita viisastelijoita aina riittää joka paikkaan. Nimimerkki Aikuinen Nainen lienee henkiseltä kehitystasoltaan lähinnä 12 v tyttö.
Jos et osaa vastata toisen viestiin asiallisesti, niin miksi vastaat ollenkaan? Tai miksi edes luet niitä, jos pienet kielioppivirheet vaikeuttavat noin kovasti ymmärtämistäsi ja saavat pienet aivoparkasi aivan sekaisin. Vaihda vaikka tietokoneesi johonkin pelikoneeseen ja pelaile kaikessa rauhassa (kuitenkin riittävän helppoa peliä, sopiva taso sinulle voisi olla vaikka "6-12 vuotiaille") yksiksesi kaiket illat, niin et tee itsestäsi naurettavaa/säälittävää tällaisilla yleisillä keskustelupalstoilla!
Minä olen tehnyt vuosien varrella itseni niin naurettavaksi ja säälittäväksi yleisillä keskustelupalstoilla, että tunnen syvää sympatiaa päähänpotkittavia keskustelijoita kohtaan. Jokainen kirjoittaa tyylillään ja sellaisella suomenkielellä kuin osaa.
Netti käsittää koko maapallon. Ei meistä kukaan tiedä kuka mistäkin kirjoittaa. Heitän search-valikkoon etu- ja sukunimeni ja kaimoja löytyi Amerikasta monta. Joten ihan sama, kuka tätä näppistä hakkaa. Foorumi on vapaa kaikentasoisille ajatuksille.
Tämän palstan aihepiirinä on avioero.
Heitän joukkoon luun, jota voitte kaluta muutaman viikon. En palaa enää itse tätä asiaa puremaan. Iloitsen siitä, että katolinen kirkko saa nyt valtavan paljon huomiota. Ihmiset surevat syvästi Paavia. Paavin ajatukset avioerosta allekirjoitan täysin. Vaikka ihminen eroaa paperilla, niin ei aina tapahdu sydämessä.
Meidän perhe on vieläkin ehjempi kuin ennen paperieroa. Voin loistavasti ja meillä kaikilla menee jo hyvin. Säälin syvästi Englannin prinssiä. "Minkä taakseen jättää sen edestään löytää." Pettämisestä saa maksaa elämässään kalliin hinnan. Ei avioliiton kanssa kannata pelleillä.
Lähes 10 vuotta tunnettiin ja osa siitä eleltiin yhdessä, mutta lopulta osattiin erota ystävinä. Toiseen ihastuminen antoi voimaa minulle tähän eroon, joka oli jo pikkuhiljaa mielessäni kypsynyt. Vaikka nykyinen ihastukseni kohde on tainnut paeta vuorille, niin siitä huolimatta hän ansaitsee kiitokseni. Olisin kyllä todella halunnut, että hän soittaisi ja kysyisi kuulumisiani. Yksi katse kerran hississä syvälle silmiin, niin olin mennyttä naista. 164 cm Me naiset ja Anna lehtien suurkuluttaja.