Minua jäi mietityttämään sukulaistytön vierailu eilen ja asiat joista puhuimme . Hän oli kuukausi sitten käymässä Suomessa (asuu Tukholmassa) hautaamassa isänsä ja oli karanteenissa siellä ja näki äitiään etupäässä vain ulkotiloissa ja tuli puhuttua paljon lähisuvun asioita (hänen äitinsä on serkkuni ja lähin naapurini Suomessa).
Mikä minua yllätti on se miten monet leskeksi jääneet naiset ikään kuin alkavat elää omaa, uutta elämää, kun ovat jääneet yksin. Avioliiton ei ole tarvinnut olla onneton tai rasittava taakka, mutta kun nainen on jäänyt yksin vanhempana hän ikään kuin itsenäistyy ja ottaa oman elämänsä ohjakset käsiinsä. Saman asian totesin kun äitini jäi leskeksi nuorena, vain hieman yli viidenkymmenen vuoden ikäisenä. Yht'äkkiä hänen aikansa oli hänen pmaa, hänellä oli omaa rahaa ja voi toteuttaa asioita joita olisi halunnut tehdä mutta siihen ei ollut mahdollsuutta. Tiedän että äiti suri ja kaipasi isää, mutta samalla hän alkoi kukoistaa aivan uudella tavalla, harrastaa asioita, matkustella ja ulkonäkökin muuttui nuorekkaammaksi ja pirteämmäksi.
Ehkä tämä on vain joku yksittäinen tapaus ja ikäluokkamme ilmiöitä. Mutta siinä kun joku leskimies alkaa heti etsimään uutta kahvinkeittäjää, nainen opettelee tietotekniikkaa, lähtee kielikursseille ja laajentaa omaa eläämäänsä.
Ettei tulisi mitään väärinkäsitystä, minä olen vain iloinenja tyytyväinen siitä että olen tavannut partnerin elämäni ehtooseen. Erona on ilmeisesti se, että verrattuna perinteiseen avioliittoon meidän liittomme perustuu samanarvoisuuteen , mikä ei todellakaan ollut normi meitä edeltävässä sukupolvessa.
Parasta aikaa elämässä?
107
763
Vastaukset
- Anonyymi
"Ettei tulisi mitään väärinkäsitystä, minä olen vain iloinenja tyytyväinen siitä että olen tavannut partnerin elämäni ehtooseen. Erona on ilmeisesti se, että verrattuna perinteiseen avioliittoon meidän liittomme perustuu samanarvoisuuteen , mikä ei todellakaan ollut normi meitä edeltävässä sukupolvessa."
Erona takarivin tyynejen avioliittoihin olet samanarvoinen ? Siksikö, ettei se ole avioliitto vaan avoin suhde ? On meidän vanhempiemme avioliitoissa samanarvoisuutta, vaikka on ollut erilaisia rooleja, kotiäiti ja rahaa kotiin tuova. Voi olla silti tasa-arvoinen ja avioliitto takasi leskelle asumisoikeuden ja leskeneläkettä. Niin jo minun äidilleni, joka oli syntynyt 1922. Vanhempani olivat tasapainoinen, onnellinen pari isän kuolemaan asti. Molemmat oikein yhteiskunnan tukipylväitä ja äidillä omat Marttansa ja kirkkokuoronsa vielä 80-kymppisenä.
Kyllä monet meidän ikäluokan miehetkin osaa itse hoitaa huushollinsa ja ovat jopa hyviä ruuanlaittajia. Ovat myös haluttuja leskimiehiä tansseissa ja jatkoille pääsevät.Tasa-arvoisuus oli usein näennäistä ja todellisuudessa aviomies oli se joka teki suuremmat ratkaisut ja päätökset, onnellisimmissa tapauksissa tosin vaimon mielipidettäkin kysyttiin.
Haluan kuitenkin painottaa että en missään tapauksessa tarkoita KAIKKI miehet ja KAIKKI naiset, vaan sitä että roolijako oli tiukempaa ja tasa-arvo usein vain näennäistä.
On joitakin, vanhempiakin, miehiä jotka ovat hyviä kokkeja. Oma kokemukseni on että yleensä mies kuin mies pystyy laittamaan syömäkelpoista ruokaa, mutta lähes kaikki sotkevat enemmän keittiötä ja jättävät suuremman tiskivuoren ja likaisemman hellan kun ovat valmiita. "Kulta, voitsä siivoo keittiön ja ottaa tiskit kun mä olen laittanut safkat?"
Meillä on aika tarkka työnjako ettei tule mitään epäselvyyksiä: laitan lähes kaikki ruuan, tai sitten pyydän poikaa kokkaamaan. Legoa ei innosta ruuanlaitto. Minä otan tiskit päivällä, poika illalla ja jättää keittiön siistiksi. Kavia keitellään päivän mittaan kuka milloinkin sitä eniten kaipaa ja pöydästä korjataan ruuat ja tiskit pois porukalla tai sitten miehet korjaa jos on ilta-uutisten aika.- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
Tasa-arvoisuus oli usein näennäistä ja todellisuudessa aviomies oli se joka teki suuremmat ratkaisut ja päätökset, onnellisimmissa tapauksissa tosin vaimon mielipidettäkin kysyttiin.
Haluan kuitenkin painottaa että en missään tapauksessa tarkoita KAIKKI miehet ja KAIKKI naiset, vaan sitä että roolijako oli tiukempaa ja tasa-arvo usein vain näennäistä.
On joitakin, vanhempiakin, miehiä jotka ovat hyviä kokkeja. Oma kokemukseni on että yleensä mies kuin mies pystyy laittamaan syömäkelpoista ruokaa, mutta lähes kaikki sotkevat enemmän keittiötä ja jättävät suuremman tiskivuoren ja likaisemman hellan kun ovat valmiita. "Kulta, voitsä siivoo keittiön ja ottaa tiskit kun mä olen laittanut safkat?"
Meillä on aika tarkka työnjako ettei tule mitään epäselvyyksiä: laitan lähes kaikki ruuan, tai sitten pyydän poikaa kokkaamaan. Legoa ei innosta ruuanlaitto. Minä otan tiskit päivällä, poika illalla ja jättää keittiön siistiksi. Kavia keitellään päivän mittaan kuka milloinkin sitä eniten kaipaa ja pöydästä korjataan ruuat ja tiskit pois porukalla tai sitten miehet korjaa jos on ilta-uutisten aika.Mitä tarkoittaa safka ? Ei ihme ettei lego palikkaa ruuan laitto kiinnosta. Mutta ihmetyttää että leikit vielä legoilla. Ilmeisesti olet aika nuori, kun sinulla poikakin vielä kotona asustaa ja safka taitaa olla nuoriso slangia. .
Moneltako teillä on iltauutiset ? Aika myöhään teillä on sotkut vielä pöydällä. Anonyymi kirjoitti:
Mitä tarkoittaa safka ? Ei ihme ettei lego palikkaa ruuan laitto kiinnosta. Mutta ihmetyttää että leikit vielä legoilla. Ilmeisesti olet aika nuori, kun sinulla poikakin vielä kotona asustaa ja safka taitaa olla nuoriso slangia. .
Moneltako teillä on iltauutiset ? Aika myöhään teillä on sotkut vielä pöydällä.safka (9)[1]
(slangia) ruoka
https://fi.wiktionary.org/wiki/safka
Legolaittoi ruokaa kun asui poikansa kanssa vaimon kuoleman jälkeen, mutta ei ole sen kuppi teetä.
En ole nuori. En tosin vielä satavuotiaskaan.
Iltauutiset ovat meillä 19:30 ja syömme päivällisen noin kl. 19:00
Eikä meillä ole sotkuja. Tarjoan ruuan kauniisti ja katan siististi. Lautasliinat vesikarahvi aina pöydässä, samoin leipäkori ja leikkelevati.
(end of chat, kuten hurunkz sanoisi,.Jatkumo kaipaisi asenteen muutosta sinun puoleltasi.)- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
safka (9)[1]
(slangia) ruoka
https://fi.wiktionary.org/wiki/safka
Legolaittoi ruokaa kun asui poikansa kanssa vaimon kuoleman jälkeen, mutta ei ole sen kuppi teetä.
En ole nuori. En tosin vielä satavuotiaskaan.
Iltauutiset ovat meillä 19:30 ja syömme päivällisen noin kl. 19:00
Eikä meillä ole sotkuja. Tarjoan ruuan kauniisti ja katan siististi. Lautasliinat vesikarahvi aina pöydässä, samoin leipäkori ja leikkelevati.
(end of chat, kuten hurunkz sanoisi,.Jatkumo kaipaisi asenteen muutosta sinun puoleltasi.)Siis leikkeleitä joka aterialla ? Jos on lämmin päivällinen lihasta tai kalasta, ei se enää leikkeleitä kaipaa ! Makkaraa ja kinkkuako siinä vai montaa lajia juustoa ja pekonia ? Kun brunssillakin on monet leikkeleet, kaliiksi tulee ja ihan turhaa suolaa.
Anonyymi kirjoitti:
Siis leikkeleitä joka aterialla ? Jos on lämmin päivällinen lihasta tai kalasta, ei se enää leikkeleitä kaipaa ! Makkaraa ja kinkkuako siinä vai montaa lajia juustoa ja pekonia ? Kun brunssillakin on monet leikkeleet, kaliiksi tulee ja ihan turhaa suolaa.
En minä leikkeleitä edes syö, mutta mieheni on tottunut syömään pari voileipää aterian kanssa ja leivänpäällyksiä siinä vadilla vaan on: juusto erikseen. Elikkä ilmakuivattua kinkkua, joka on sen suosikki, suomalaista metwurstia, italialaista salamia. Mutta vaihtelen leikkeleitä; välillä on tavallista savukinkkua, kalkkunaleikettä, jahtia. Ruuan päälle hedelmä.
- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
En minä leikkeleitä edes syö, mutta mieheni on tottunut syömään pari voileipää aterian kanssa ja leivänpäällyksiä siinä vadilla vaan on: juusto erikseen. Elikkä ilmakuivattua kinkkua, joka on sen suosikki, suomalaista metwurstia, italialaista salamia. Mutta vaihtelen leikkeleitä; välillä on tavallista savukinkkua, kalkkunaleikettä, jahtia. Ruuan päälle hedelmä.
Miksi käytät perinteisen avioliiton sanaa ”mieheni”, vaikka hän on avomies tai sambo ? Ilmakuivattu kinkku on helkatin kallista. Onko sillä sambolla ökyeläke kun pitää joka leipäpala sellasella päällystää ? Suomessa on hyvää leipää, ei tarvii kuin sipaisu oivariinia.
- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
Tasa-arvoisuus oli usein näennäistä ja todellisuudessa aviomies oli se joka teki suuremmat ratkaisut ja päätökset, onnellisimmissa tapauksissa tosin vaimon mielipidettäkin kysyttiin.
Haluan kuitenkin painottaa että en missään tapauksessa tarkoita KAIKKI miehet ja KAIKKI naiset, vaan sitä että roolijako oli tiukempaa ja tasa-arvo usein vain näennäistä.
On joitakin, vanhempiakin, miehiä jotka ovat hyviä kokkeja. Oma kokemukseni on että yleensä mies kuin mies pystyy laittamaan syömäkelpoista ruokaa, mutta lähes kaikki sotkevat enemmän keittiötä ja jättävät suuremman tiskivuoren ja likaisemman hellan kun ovat valmiita. "Kulta, voitsä siivoo keittiön ja ottaa tiskit kun mä olen laittanut safkat?"
Meillä on aika tarkka työnjako ettei tule mitään epäselvyyksiä: laitan lähes kaikki ruuan, tai sitten pyydän poikaa kokkaamaan. Legoa ei innosta ruuanlaitto. Minä otan tiskit päivällä, poika illalla ja jättää keittiön siistiksi. Kavia keitellään päivän mittaan kuka milloinkin sitä eniten kaipaa ja pöydästä korjataan ruuat ja tiskit pois porukalla tai sitten miehet korjaa jos on ilta-uutisten aika.Emme ole koskaan yli 50 vuotta kestäneen liittomme aikana pähkäilleet tasa-arvosta.
Kumpikin on toiminut perheen hyväksi kykyjensä mukaan.
Tuolla perusteella minä miehenä olen vastannut tuloista ja vaimo synnytyksistä. Kaikki muu on hoitunut tilanteiden mukaan.
Yli 10 vuotta oli viikot "poissaoleva" jolloin vaimoni hoiti kaiken. Loppuvuosina lapsemme osallistuivat tehokkaasti.
Viimeiset parikymmentä vuotta minä olen ollut aktiivinen ja tehnyt ne askareet joita inhoan vähemmän kuin vaimoni tai osaan paremmin.
Siivouksesta teen suurimman osan.
Suunnittelen viikon ruokalistan, teen ostokset, valmistan safkat ja katan pöydän.
Vaimoni tekee sapuskan kerran vuodessa, etten minä pääse kehumaan tekeväni sen aina.
Totta puhuen, varsinkin kun kyse on lihasta ja etenkin kalasta niin minä olen ylivoimaisesti parempi niiden käsittelyssä.
Tunnen myös raaka-aineet koostumukseltan ja ominaisuuksiltaan paremmin kuin vaimoni.
Olen kai jotenkin kieroutunut kun tunsin mielihyvää tilanteessa jossa vaimoltani kysyttiin naapurikaupungin keskusairaalan tulemista. Hänen vastauksensa oli "minulla on kujettaja"!
Loppuhenkonen. Vaimoni ei ole koskaan vaatinut mitään. Mitä mieltä olisit jos - -? . Miten saat aikasi kulumaan jos - - ? Saattaisi olla mukavaa jos - - !
Jne.
Vaimollani on aina ollut käytettävissä kaikki perheen resurssit. Siloinkaan kun niitä ei ole ollut hän on ymmärtänyt tilanteen.
Yhden kerran hän esitti tiukkasävyisen toivomuksen. Olin tehnyt eri mittaisia toimeksiantoja yhtäjksoisesti 3,5 vuotta. Kyse oli joutilaisuuden valmistelusta.
Silloin vaimoni sanoi, että tuosta ahneudesta on tultava loppu. Pidimme 2:n viikon loman. Anonyymi kirjoitti:
Siis leikkeleitä joka aterialla ? Jos on lämmin päivällinen lihasta tai kalasta, ei se enää leikkeleitä kaipaa ! Makkaraa ja kinkkuako siinä vai montaa lajia juustoa ja pekonia ? Kun brunssillakin on monet leikkeleet, kaliiksi tulee ja ihan turhaa suolaa.
Herranjumala sentään. Palstoilla päivitellään, kuinka nojatuolilaiset puhuvat aterioistaan, mutta se ei riitä eräille, vaan haluavat vielä tarkemmin tietää päivittäiset kattaukset ja
nuuskii pekonin ja juuston aromeja.
Eikö nyt kahdeksankymppinen nimetön ihminen ole jo syönyt tarpeekseen, pitääkö naapurin sapuskoja kadehtia ? Ja naamioida miettimisensä talousmenojen päivittelyyn.- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
En minä leikkeleitä edes syö, mutta mieheni on tottunut syömään pari voileipää aterian kanssa ja leivänpäällyksiä siinä vadilla vaan on: juusto erikseen. Elikkä ilmakuivattua kinkkua, joka on sen suosikki, suomalaista metwurstia, italialaista salamia. Mutta vaihtelen leikkeleitä; välillä on tavallista savukinkkua, kalkkunaleikettä, jahtia. Ruuan päälle hedelmä.
Oletko koskaan kuullut, että se "hedelmä" pitäisi syödä ruuan alle? - Nm. Sulamisjuttu
Anonyymi kirjoitti:
Oletko koskaan kuullut, että se "hedelmä" pitäisi syödä ruuan alle? - Nm. Sulamisjuttu
En ole kuullut sellaisesta. TIEDÄN että hedelmät pitäisi syödä n. 2 tuntia ennen ruokailua tyhjään vatsaan. (vitamiinit imeytyvät paremmin ja koska hedelmät ovat nopeasti sulavia niin eivät sekoita ruuansulatusprosessia.)
Mutta, en minä ala opettamaan tervettä aikuista jolla on erinomainen ruuansulatus ja on tottunut syömään hedelmän jälkiruuaksi.- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
En ole kuullut sellaisesta. TIEDÄN että hedelmät pitäisi syödä n. 2 tuntia ennen ruokailua tyhjään vatsaan. (vitamiinit imeytyvät paremmin ja koska hedelmät ovat nopeasti sulavia niin eivät sekoita ruuansulatusprosessia.)
Mutta, en minä ala opettamaan tervettä aikuista jolla on erinomainen ruuansulatus ja on tottunut syömään hedelmän jälkiruuaksi.Olen kuullut ja luullut, että sen pitää opettaa, joka osaa ja tietää. - Nm. Taitolaji
- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
En ole kuullut sellaisesta. TIEDÄN että hedelmät pitäisi syödä n. 2 tuntia ennen ruokailua tyhjään vatsaan. (vitamiinit imeytyvät paremmin ja koska hedelmät ovat nopeasti sulavia niin eivät sekoita ruuansulatusprosessia.)
Mutta, en minä ala opettamaan tervettä aikuista jolla on erinomainen ruuansulatus ja on tottunut syömään hedelmän jälkiruuaksi.Onneksi vitamiinit saa myös muutakin kautta edullisesti, tuossa yksi esimerkki vahvasta vitamiinista, varmasti löytyy muitakin.
"Ovh. hinnalla laskien yhden annoksen hinnaksi tulee n.25 senttiä, joten todennäköisesti et löydä mistään yhtä laadukasta ja vahvaa antioksidanttisuojaa samaan hintaan." https://www.pispalanwoima.info/40662 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi käytät perinteisen avioliiton sanaa ”mieheni”, vaikka hän on avomies tai sambo ? Ilmakuivattu kinkku on helkatin kallista. Onko sillä sambolla ökyeläke kun pitää joka leipäpala sellasella päällystää ? Suomessa on hyvää leipää, ei tarvii kuin sipaisu oivariinia.
Kylläpä täällä ollaan katkeria! En ole ketjua lukenut tätä ennen ja hämmästyä pitää!
"Perinteinen" miehenikin häiritsee. Entä jos kirjoittaja sanoisi "ukkokulta", huomaisiko perässähiihtäjä, onko hän vihitty vai salarakas? Kuka suomalainen nimittää ketään "samboksi", missä sana on käytössä?
Varmuuden vuoksi kadehditaan eläkekin, se voi olla isompi kuin kirjoittajalla.
Pitää kadehtia jopa makkarat toisen leivältä ja sanoa tekosyyksi, että suolaa on liikaa.
Mitä tulee oivariiniin, on viisainta tarkistaa, ettei siinä ole oliiviöljyä notkistamassa voita.
Pienellä eläkkeellä sinnittelevä tietysti vain "sipaisee" veitsellä oivariinia. Niinpä sitä riittää pitkään, ja oliiviöljyn maku pilaa kymmenet voileivät.
Olen pannut merkille, että Noja-tuoliketjua on moitittu sisällyksettömyydestä ja sanottu, ettei siellä keskustella.
Tällainen saivarteluko sitten on keskustelua?
- Anonyymi
"Mutta siinä kun joku leskimies alkaa heti etsimään uutta kahvinkeittäjää"
ja niin siinä sitten kävi, että sinustakin tuli kahvinkeittäjä.:) meillä keittää kaikki kahvia. Minä keitän tavallisesti vain aamukahvin.
Ei minusta ole tullut mitään mitä en ole ennestään ollut.
- Anonyymi
"perinteiseen avioliittoon meidän liittomme perustuu samanarvoisuuteen"
Kenenkähän perinteiseen avioliitton sinä nyt peilaat omaa liittoasi?
Millainen on se perinteinen avioliitto? Ono siihen jossain netissä ohjeet?- Anonyymi
Siihenkin ohjeet palomalla. Varmaan itsellään oli perinteisenlatinomiehen kanssa perinteinen latinoliitto.
Minä peilasin nyt tällä kertaa tässä aikaisemmin tehtyyn aloitukseen jossa hehkutettiin perinteistä avioliittoa.
Samalla keskusteluun jonka kävin eilen ja jossa puhuimme perheasioita.
Mutta tarkoitukseni oli asettaa valokeilaan vanhenevan naisen kyky muuntua, oppia uutta ja itsenäistyä ja kasvaa henkisesti kun jää yksin.- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
Minä peilasin nyt tällä kertaa tässä aikaisemmin tehtyyn aloitukseen jossa hehkutettiin perinteistä avioliittoa.
Samalla keskusteluun jonka kävin eilen ja jossa puhuimme perheasioita.
Mutta tarkoitukseni oli asettaa valokeilaan vanhenevan naisen kyky muuntua, oppia uutta ja itsenäistyä ja kasvaa henkisesti kun jää yksin.Kyllä aviomiehenkin rinnalla oppii nainen uutta ja kasvaa henkisesti ! Miksei muka voisi ? Muuntuminen ei niin fiksulta tunnu, saa olla oma itsensä niin avioliitossa kuin sen päätyttyäkin. On paljon vaimojaan kannustavia miehiä, etkö sitä tiennyt ?
- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
Minä peilasin nyt tällä kertaa tässä aikaisemmin tehtyyn aloitukseen jossa hehkutettiin perinteistä avioliittoa.
Samalla keskusteluun jonka kävin eilen ja jossa puhuimme perheasioita.
Mutta tarkoitukseni oli asettaa valokeilaan vanhenevan naisen kyky muuntua, oppia uutta ja itsenäistyä ja kasvaa henkisesti kun jää yksin.Toiset kykenee, toiset ei. Paljon on naisia, jotka suhteen loputtua (eronnut tai leski) etsivät uuden ja eikun taas saman katon alle asumaan ja muutaman vuoden päästä taas sama juttu ja henkisestä kasvusta ei näy jälkeäkään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toiset kykenee, toiset ei. Paljon on naisia, jotka suhteen loputtua (eronnut tai leski) etsivät uuden ja eikun taas saman katon alle asumaan ja muutaman vuoden päästä taas sama juttu ja henkisestä kasvusta ei näy jälkeäkään.
Luuletko että henkinen kasvu vaatii yksin asumusta ? Ja mitä se ylipäätään on ? Kuka mittaa henkisen kasvusi ? Missä se miten se ilmenee, että olet kasvanut henkisesti ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luuletko että henkinen kasvu vaatii yksin asumusta ? Ja mitä se ylipäätään on ? Kuka mittaa henkisen kasvusi ? Missä se miten se ilmenee, että olet kasvanut henkisesti ?
En todellakaan luule, mutta aloituksessa oli näitä esimerkkejä, kuinka yksin jäätyään kasvoi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En todellakaan luule, mutta aloituksessa oli näitä esimerkkejä, kuinka yksin jäätyään kasvoi.
Tais ruveta syömään makeita, niin vyötärö kasvoi.
- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
Minä peilasin nyt tällä kertaa tässä aikaisemmin tehtyyn aloitukseen jossa hehkutettiin perinteistä avioliittoa.
Samalla keskusteluun jonka kävin eilen ja jossa puhuimme perheasioita.
Mutta tarkoitukseni oli asettaa valokeilaan vanhenevan naisen kyky muuntua, oppia uutta ja itsenäistyä ja kasvaa henkisesti kun jää yksin.Täällä pitää siis lukea kaikki vanhat ketjut ensin, jotta pääsee jyvälle, heh.
Kuka sitten mitäkin HEHKUTTAA, sitä on syytä miettiä itse kunkin. Anonyymi kirjoitti:
Täällä pitää siis lukea kaikki vanhat ketjut ensin, jotta pääsee jyvälle, heh.
Kuka sitten mitäkin HEHKUTTAA, sitä on syytä miettiä itse kunkin.https://keskustelu.suomi24.fi/t/16494123/keskustelua--perinteinen---avioliitto--!
Eipä tuosta ole kauaa kun oli parikin ketjua perinteisen avioliiton paremmuudesta kaikkeen muuhun verrattuna.- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16494123/keskustelua--perinteinen---avioliitto--!
Eipä tuosta ole kauaa kun oli parikin ketjua perinteisen avioliiton paremmuudesta kaikkeen muuhun verrattuna.Onhan se perinteinen avioliitto paras, jos vaan onnistuu sen säilyttämään. Etkö vaan itsekkin olisi kaikkein mieluimmin vielä lastesi isän kanssa aviossa, ellei kuolema olisi tullut väliin ? Olisi yhteiset lapsenlapset nyt.
Anonyymi kirjoitti:
Onhan se perinteinen avioliitto paras, jos vaan onnistuu sen säilyttämään. Etkö vaan itsekkin olisi kaikkein mieluimmin vielä lastesi isän kanssa aviossa, ellei kuolema olisi tullut väliin ? Olisi yhteiset lapsenlapset nyt.
Olisin varmaan. Avioliittoni oli todella tasa.arvoinen ja sen tyyppinen liitto toimii edelleenkin hyvin minun kanssani. Mutta en nyt puhu omasta liitostani, vaan lähinnä minua edeltneiden sukupolvien liitoista ja siitä miten suurelta osaltaan katsottiin naisen rooliin kuuluvan tietty "kuuliaisuus" miestään kohtaan ja mies piti esim. kukkaron nyöreistä tiukasti kiinni
Olennyt huomannut kuitenkin että monet tuntemani naiset, minua vanhemmat etupäässä, (koska minä jäin leskeksi jo 33-vuotiaana ja jouduin ottamaan ohjakset käsiini pakon edessä, oma tilanteeni ei ole verrattavissa) ovat tietyn suruajan jälkeen ikään kuin löytäneet uutta sisältöä elämäänsä, ei kenenkään toisen miehen huushollista, vaan itsenäisinä, asioita hoitavina naisina, joita he olivat vain rajoitetusti avioliittonsa aikana. Sukulaisnainen kertoi että äiti ei edes osannut käyttää älypuhelintaan jonka isä oli hänelle ostanut, mutta nyt hän on joutunut opettelemaan, samoin kaikkien laskujen maksaminen netissä jne. Sisareni, joka jäi leskeksi noin kymmenen vuotta sitten on kurssittanut itsensä uuteen ammattiin, matkustellut ulkomailla ja harrastukset laajentuneet. Nämä ovat vain hajaesimerkkejä siitä kuinka naiset leskeydyttyään ovat ikään kuin alkaneet kukoistamaan.- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
Olisin varmaan. Avioliittoni oli todella tasa.arvoinen ja sen tyyppinen liitto toimii edelleenkin hyvin minun kanssani. Mutta en nyt puhu omasta liitostani, vaan lähinnä minua edeltneiden sukupolvien liitoista ja siitä miten suurelta osaltaan katsottiin naisen rooliin kuuluvan tietty "kuuliaisuus" miestään kohtaan ja mies piti esim. kukkaron nyöreistä tiukasti kiinni
Olennyt huomannut kuitenkin että monet tuntemani naiset, minua vanhemmat etupäässä, (koska minä jäin leskeksi jo 33-vuotiaana ja jouduin ottamaan ohjakset käsiini pakon edessä, oma tilanteeni ei ole verrattavissa) ovat tietyn suruajan jälkeen ikään kuin löytäneet uutta sisältöä elämäänsä, ei kenenkään toisen miehen huushollista, vaan itsenäisinä, asioita hoitavina naisina, joita he olivat vain rajoitetusti avioliittonsa aikana. Sukulaisnainen kertoi että äiti ei edes osannut käyttää älypuhelintaan jonka isä oli hänelle ostanut, mutta nyt hän on joutunut opettelemaan, samoin kaikkien laskujen maksaminen netissä jne. Sisareni, joka jäi leskeksi noin kymmenen vuotta sitten on kurssittanut itsensä uuteen ammattiin, matkustellut ulkomailla ja harrastukset laajentuneet. Nämä ovat vain hajaesimerkkejä siitä kuinka naiset leskeydyttyään ovat ikään kuin alkaneet kukoistamaan.Siis naisen pitää leskeytyä että alkaisi kukoistaa ! Järkyttävää puhetta !!!!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis naisen pitää leskeytyä että alkaisi kukoistaa ! Järkyttävää puhetta !!!!
Ehkä se tosiasia järkyttääkin joitakin, mutta paikkansa se silti pitää. Iloiset lesket huolehtivat habituksestaan. - Nm. Omaksi ja muitten iloksi
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onhan se perinteinen avioliitto paras, jos vaan onnistuu sen säilyttämään. Etkö vaan itsekkin olisi kaikkein mieluimmin vielä lastesi isän kanssa aviossa, ellei kuolema olisi tullut väliin ? Olisi yhteiset lapsenlapset nyt.
Perinteinen ei ole "paras", koska se on tasa-arvoton ja kulahtanut vanhoihin sääntöihin, tapoihin ja arvoihin. - Nm. Aikansa elänyt institutio
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Perinteinen ei ole "paras", koska se on tasa-arvoton ja kulahtanut vanhoihin sääntöihin, tapoihin ja arvoihin. - Nm. Aikansa elänyt institutio
Ano 21:47. Et sinä voi yleistää. Et voi tietää minkälainen avioliitto kelläkin on
vaikka sinulla on ollut tasa-arvoton ja kulahtanut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä se tosiasia järkyttääkin joitakin, mutta paikkansa se silti pitää. Iloiset lesket huolehtivat habituksestaan. - Nm. Omaksi ja muitten iloksi
Alhaista puhua iloisista leskistä. Varmasti palstalla on monta miehensä menettänyttä, jotka surevat ja kaipaavat miestään omaan kuolemaansa asti. Elämä jatkuu, mutta kaipaus säilyy.
On tietysti vaimonsa menettäneitä miehiäkin, mutta miehet kuolevat yleensä aiemmin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Alhaista puhua iloisista leskistä. Varmasti palstalla on monta miehensä menettänyttä, jotka surevat ja kaipaavat miestään omaan kuolemaansa asti. Elämä jatkuu, mutta kaipaus säilyy.
On tietysti vaimonsa menettäneitä miehiäkin, mutta miehet kuolevat yleensä aiemmin.Mitä hemmetin "alhaista" ilossa on? Se on paljon alhaisempi ajatus, että ihminen lakkaa elämästä, kun jää leskeksi tai muuten yksin. Ikävä ja kaipaus eivät välttämättä häviä mihinkään, mutta ne muuttavat muotoaan, kun "elämä jatkuu". - Nm. Etkö näe vai koe
- Anonyymi
Samanarvoisuus vai tasa-arvoisuus? Ne voi käsittää erilaisiksi.
Vaimoni kanssa me olemme olleet yli 50 vuotta samanarvoisia mutta emme tasa-arvoisia.
Henkilöinä tasa-arvoisuus on ehdotonta.
Tasa-arvoisuus ei sovi kummallekaan koska meillä molemmilla on omat vastuu- ja pystyvyysalueemme.
Niidenkin rajat ovat vaihdelleet tilanteiden ja tarpeiden mukaan.
Alusta alkaen on ollut ehdotonta, että minä miehenä vastaan perheemme turvallisuudesta ja hyvinvoinnista kykyjeni mukaan. Tietenkin vaimoni on tehnyt parhaansa mutta vastuu on minulla.
Kumpikaan ei ole sanellut päätöksiä missään asiassa. Aina on päädytty konsensukseen kummankin omien intressien puitteissa.
Kirjaimellinen tasa-arvo on ajatuksenakin vaimolleni kauhistus. Minäkään en edes ajatuksissani osaisi vaatia vaimoltani sellaista josta katson itse olevani vastuussa.
Koskaan emme ole tehneet rajankäyntiä. Asenteemme tulivat selviksi, ja osoittautuivat yhdensuuntaisiksi jo seurusteluaikana. - Anonyymi
En tiedä parhaasta mutta helpointahan tämä on.
Ei ole haasteita jotka vaatisivat ponnisteluja ja antaisivat mahdollisuuden onnistumisista nauttimisiin.
Epäonnistumisista toipuminen antaa jonkin sortin tyydytystä. Siinäkin onnistuu.
Nyt elämä on laiskaa kellumista. Eri tason mielitekojen tyydyttämistä.
Viivytystaistelua haurastumista vastaan. Labran tippaiita väitti minua hillittömäksi kuntoilijaksi. Kovin on kehnoa siinä labrassa käyvä ukkosakki.
Aikaisempaakin piittaamattomampaa pukeutumista ja mieleen tulevien verbaalisten ilmaisujen säätelyä.
Jne. - Anonyymi
"Elämä on ihmisen parasta aikaa".
Matti Nykänen. - Anonyymi
Parasta aikaa oli avioliittoa edeltänyt aika.
- Anonyymi
Koskaan elämässä ei ole ollut näin ulkoisista rajoituksista vapaata aikaa.
Vain rikoslaki ja pitkäaikaisen kumppanin mieltymyksien ja hyvinvoinnin huomioon ottaminen ohjailee tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.
Otan kun huvittaa enkä aja. Syön mitä kohtuudella tekee mieli. En piittaa ympäristön mielipiteistä senkään vertaa kuin aktiivi-ikäisenä. Silloin se liittyi puutteen torjunnan reunaehtoihin.
Matkustelen mihin mieli tekee kunhan korona ei rajoita. Mielitekojen rajat ovat hiljalleen lähentyneet.
Pukeudun vaimoni sallimissa rajoissa. Nipotus on vuosien myötä vähentynyt.
Markka-aikana ostetut puvut vielä mahtuvat päälle eikä niissä ole käytön jälkiä.
Kulutusvaatteiden hankinnasta vastaa vaimoni.
Hoidan terveyttäni ja kuntoani.Treenaan minkä nivelet sietävät. Vaalin palautumista urheilulääkärin reseptin mukaisella täydennystestolla.
Vaimoni ymmärtää likimain kaikki oikkuni mieltään osoittamatta.
Mitä muuta voisi hauras vanha mies vaatia viimeisiltä vuosiltaan.
Ikävää on ainoastaan tietoisuus, että tämäkin loppuu aikanaan. Nautin niin pitkään kuin kykenen! - Anonyymi
Hyvin puhutteleva aloitus.
Kyllä elämään voi paljon mahtua iloa siinäkin vaiheessa, kun mittarissa on 80 vuotta.
Jopa kolme vuosikymmentä kestäneen"katokauden" jälkeen 80 -ikäisen, myös miehen, seksielämä voi sopivan kumppanin kanssa nousta uuteen kukoistukseen. Tämä on monissa tutkimuksissa todettu. - Anonyymi
Kun äitini jäi leskeksi, ei hän alkanut kukoistamaan, päin vastoin hän kaipasi isää ja oli surkea. Hän ei kuten hän sanoi halunnut vanhaa miestä eikä nuoret halunneet häntä. Hän oli leskeksi jäädessään 68-vuotias. Tukahdutetut tunteet isän kuoleman jälkeen alkoivat tulla pintaan kun hän alkoi dementoitumaan.
Mielikuvitusihailijoita ilmestyi naapurustoon. Kodinhoitaja kampasii hänen tuuheat hiuksensa kauniiksi. Sitten hän istui ikkunan viereen pelargonioiden takse ja odotteli ihastuksiaan.
No, jos nyt hiukan "kehuskelisi" elän juuri tällä hetkellä hyvää elämää. Eka yö kaupungissa. Vesi tulee ja menee ilman ämpärillä kantamista. Tänään asennettiin kylpyhuoneeseen upea Idon.n suihkukaappi. Siivottuani ja stailattuani kylppärin, lämmitin saunan ja tutkin suihkukaapin ihanuuksia, hemmoittelin itseäni juoksevalla vedellä
Nyt olen tehnyt asiat, joita oli suunnittelukalenterissani. Ensi viikolla ajattelin heittäytyä heikoksi ja vaivaiseksi.
Elämä on kuiteski kivaa kun vii katsella eri ikkunoista eri ilmansuuntiin.
Korppis- Anonyymi
Jopas onkin erikoisen upeaa kun sinäkin pääset vihdoin nauttimaan normaali mukavuuksista. Ja on ikkunatkin siinä ystäväsi asunnossa. Koita nyt nöyränä ja kiitollisena olla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jopas onkin erikoisen upeaa kun sinäkin pääset vihdoin nauttimaan normaali mukavuuksista. Ja on ikkunatkin siinä ystäväsi asunnossa. Koita nyt nöyränä ja kiitollisena olla.
Sanoppa muuta. Vuodenaikojen mukaan vaihdan ikkunoita.
Mökilläni näen järvelle. metsään ja niityille. Täällä en näe järveä, mutta näen kauniin puiston ja ihanan takapihamme upeine kukkasineen.
Korppis Äitini oli vielä nuori, vasta 53 ja isä oli sairastanut pitkään ja luulen (en ollut silloin Suomessa) että ensimmäiset vuodet olivat vaiket ja että äiti kaipasi isää ja suri häntä, mutta samalla hän tunsi jonkinlaista helpotusta, siitä että hännen työtaakkansa omaishoitajana oli helpottunut. Hän sai nyt itse päättää omista asioistaan ja opetteli ottamaan vastuuta, täyttä vastuutta ensimmäistä kertaa. Hänellä oli nyt omaa rahaa ja sekä veljeni että minä lähettelimme hänelle lentolippuja ja hän ja sisareni kävivät mm. luonani Kolumbiassa. Veljeni hankki hänelle ns. vihreän kortin USA:han ja äitini oli siellä useaan otteeseen pitempiäkin aikoja ja muistan erityisesti yhden valokuvan seitsemänkymmentäluvun loppupuolelta, USA:sta, jossa hän istuu tuolilla kauniissa kukkamekossa, hiukset tyylikkäästi värjätyt, leikatut ja stailatut, kultaiset korvarenkaat korvissaan ja pitää juurisyntynyttä veljentytärtäni sylissä.
Äiti palasi kuitenkin Suomeen ja kävi monenlaisissa harrastuksissa, opiskeli englantia, maalasi porsliinia, matkusteli, hoiteli lapsenlapsiaan ja asui maalla kaiket kesät Hän sai veteraanieläkettä ja vaikka hänen tulonsa olivat pienet, niin hän oli oppinut elämään säästeliäästi ja eli hyvin täysipainoista elämää siihensaakka kun hän sairastui Alzheimeriin, mutta eli kuitenkin 93-vuotiaaksi.
- Anonyymi
Kaikki elämäni vaiheet ovat olleet hyviä. Tietenkin eri merkityksissä.
On kammottavaa ajatella, että aktiivi-iässä elämä olisi ollut näin haasteetonta kuin nykyään. - Anonyymi
Edellä esitetyistä ilmenee eräs tosiasia:
Mitä enemmän on riippuvainen on riippuvainen puolisosta, sitä raskaampi on sen menetys .
Niinpä on asiallista löysätä ajoissa suhteita puolisoon ja pitää yllä omia menemisiään, jotka eivät kuulu puolisolle .- Anonyymi
Mitähän tuo löysäily puolison suhteen tarkoittaa ? Eri osoitteita palstalla on väläytelty, ettei vaan joutuisi omaishoitajaksi. Se vaara on jos toinen on huomattavasti vanhempi. Mutta eikös sitä luvattu olla yhdessä myötä ja vastamäessä ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitähän tuo löysäily puolison suhteen tarkoittaa ? Eri osoitteita palstalla on väläytelty, ettei vaan joutuisi omaishoitajaksi. Se vaara on jos toinen on huomattavasti vanhempi. Mutta eikös sitä luvattu olla yhdessä myötä ja vastamäessä ?
Vastamäessä se ei tunnu onnistuvan. Myötämäkeen taas ei tukea tarvita
On tyhjänpäiväinen lupaus.
- Anonyymi
Mielenkiintoinen aloitus ja ketju suurten menetysten ja yleensäkin elämänmuutosten vaikutuksista ihmisiin. Pitkä liitto ja yhteiselämä ei voi päättyä jälkiä jättämättä. Joillekin puolison kuolema on kuin omakin elämä loppuisi, osa alkaa taas kukoistaa ja löytää omia vahvuuksiaan ja mahdollisuuksiaan. Nämä voivat olla myös surun eri vaiheita, ensin lamaannus, sitten nousu jaloilleen. Itse olen kertonut puolisolleni, että mikäli kuolen ennen häntä, toivoisin hänen olevan avoin uusille asioille, naissuhteellekin. Samanikäiset olemme, mutta eihän sekään takaa lähtöjärjestystä. Asia ei ole mikään tabu meillä, siitä saa laskea leikkiäkin.
Sanotaan, että suru on rakkauden hinta. Surullista kuitenkin on, ettei uskalla kiintyä eikä sitoutua menetysten pelossa. Niinkin sanotaan, että elämän pelko on kuoleman pelkoa. Irti päästäminen ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä, että voi jatkaa . Lapset ovat meille vain lainaa, kuten laulussa sanotaan, he ovat elämän lapsia. Mutta pitää luottaa, että lapsilla on eväät selvitä maailmassa, eikä voi heitä kaikelta pahalta suojella, täytyy antaa napanuoran katketa. Yhteys kuitenkin säilyy, ainutlaatuinen lapsen ja vanhemman yhteys. Matkan varrella joutuu väistämättä hyvästelemään lopullisesti monet rakkaat, omat vanhempansa, sisaruksiaan, ystäviään, jopa omia lapsiaan.
Riippuvuudet näyttäytyvät negatiivisina asioina, myös läheisriippuvuus. Mielestäni riippuvuus toinen toisistamme on kuitenkin luonnollista, kukaan ei ole itsessään kaikkivoipa, vaikka joku ehkä sellaista tavoitteleekin. Voimavaramme vaihtelevat, milloin olemme lohduttajia ja tukijoita, milloin itse tuen tarpeessa. Sairaalloinen läheisriippuvuus on tietenkin oma lukunsa, tuhoava asia.
Pian 50 vuoden yhteiselon perusteella vaistoan hyvin toisen mielialat sanoittakin, puolesta sanasta jo monet asiat käsitän . Onneksi meillä sanoja ei kuitenkaan säästellä, ei jätetä arvailun varaan , kiistelläänkin railakkaasti esimerkiksi politiikasta . Meillä on myös erilainen musiikki- ja kirjallisuusmaku. Onneksi perusarvot ovat samat, taidamme jopa äänestää samaa puoluetta, vaikka vaalisalaisuuden pidämme. :) Lastenlapset ovat molemmille valtavan tärkeä asia, veneilykin melko tärkeä, eikä ajankäytöstä näihin tarvitse kinastella. Olen iloinen siitä, että tämän yhteisen elämänpiirin lisäksi kummallakin on myös muutama oma ystävä ja harrastus , varsinkin ex-kollegoiden kanssa yhteydenpito kulttuurin merkeissä on ollut antoisaa, samoin oma paikallinen kirjapiirimme. Zumbaankaan en ole miestä saanut houkuteltua, aina olen naisten kesken jossain jumpassa käynyt ja viihtynyt . Koronarajoitusten aikaan kaipasin näitä yhteyksiä, varsinkin viime kevätpuoli alkoi ahdistaa. Nyt on vielä auki , alkaako syksyn tullen uudelleen nämä aktiviteetit. Onneksi on ala- ja yläkerta , pihaa ja luontoa ympärillä, kun haluaa olla yksikseen.
Juha Tapio sanoo tämän osuvasti laulussaan Kaksi puuta :
Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään.
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen
seisoo erillään.
Ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan.
RamoonaKiitos Ramoona taas kirjoituksestasi. Se sisältää sellaista elämänymmärrystä ja -taitoa mitä toivoisi jokaisella olevan. Ja ehkä meillä onkin..))
Tuosta aloituksesta nousi minulle sellainen kysymys, että minkä ikäinen mahtoi olla tämä Paloman kuvaama leskirouva ? Yli viisikymppinen, miksei kuusikymppinenkin, on vielä täydessä iskussa, valmis aloittamaan uutta, mutta seitsemänkymppisellä voi tehdä tiukkaa.
Minun on aina ollut vaikea mieltää sellainen asetelma, että toinen ihminen, vaikka puoliso, estäisi minua olemasta se, mikä olen, estäisi toteuttamasta itseäni. Totta kai perhe-elämä ja sen hoitaminen asettaa niin naiselle kuin miehellekin tietyt roolit, mutta kyllä niiden sisällä aina liikkumavaraa on, ellei nyt sitten ole kyseessä neuroottinen tai patologinen suhde.
Kyllä meille varmasti tarjotaan tietty, aikaan sopiva roolimalli, mutta ei sen tarvitse pakkopaita olla. Sen voi ottaa tai jättää. Useimmat meistä taitavat omaksua sen soveltuvin osin ja se tietysti muuttuu ajan myötä, ei ole sama eilen ja tänään.
En ehtinyt lukea koko ketjua, sorry jos toistan jo esittetyjä näkemyksiä - mitä varmasti teenkin..))
"Tuosta aloituksesta nousi minulle sellainen kysymys, että minkä ikäinen mahtoi olla tämä Paloman kuvaama leskirouva ?" (Demeter1)
Tämä rouva on 76 v. ja aivan varmasti iällä on asian kanssa tekemistä. Toisaalta he olivat olleet pitkään naimisissa, varmaan jo puoli vuosisataa. Nyt hänen miehensä kuolemasta on vain vähän aikaa ja surutyö on vielä kesken.
Kaikkihanme olemme erilaisia ja reagoimme elämän toverinmenetykseen wei tavalla, riippuen perusluonteestamme ja tietenkin liiton vahvuudesta ja onnellisuudesta ja kuten jo totesimme, ei ole sama asia jäädä leskeksi 50- kuin 80 -vuotiaana. Minä vain kommentoin näitä tapauksia (ehkä vähemmistö, mutta juuri minun ympärilläni on sattunut useita) joissa surutyön jälkeen leski on ryhdistäytynyt ja tavallaan löytänyt uutta ponta ja uusia ulottuvaisuuksia elämäänsä. Kommentoin tuossa ylempänä oman äitini tapausta ja siinä hän kyllä löysi uutta sisältöä elämäänsä muutaman surun vuoden jälkeen.Varmasti luonnekysymyksiä nuo miten ihminen menetyksiin reagoi, Paloma.
Hyvin ovat pärjänneet minunkin tuntemani naislesket - tai no. Miten sen ottaa?
Parissa tapauksessa tuo Flegun kuvaama "leskeksi opettelu" jäi väliin ja se on kyllä tuottanut isoja vaikuksia surutyön keskellä.
Kesken se varautuminen minullakin on, kun en ole edes kuolinsiivousta vielä saanut aloitettua...
Muuten Paloma, Antti Tuurilla on v.2018 ilmestynyt kirja "Aavan meren tuolla puolen", joka kertoo ruotsinsuomalaisen perheen elämästä tämänpäivän Ruotsissa. Ei kuvaa enää luusereita kuten Antti Jalava, Asko Sahlberg ja viimeksi Susanna Alakoski, vaan hyvin pärjännyttä, menestynyttäkin joukkoa. Antti Tuuri on aina ollut minulle hiukaan liian "insinöörimäinen" kirjailija, mutta tekee tarkkaa työtä, eikä jauha tyhjää.
Tämäkin kirja oli sopivan "ohut", parisataa sivua, kun mitään isompaa en nyt taas ehdi aloittaa...Tämäkin on vielä kesken, mutta ehdottomasti kannatti lukea.- Anonyymi
Ei kai se suru lopu koskaan, mutta helpottaa ajan myötä. Onnellisen liiton jälkeen voi ihan hyvin hakeutua vielä uuteen suhteeseen, ei kai se mitenkään mitätöi sitä entistä onnellisuutta. Minulla on se käsitys, että sellainen joka on saanut yhden liiton onnistumaan, saa seuraavankin. Tietysti se on aina kahden kauppa. Lapsille ei asia kuulu tippaakaan , jotkut vastustaa sen pelossa että rahat valuu pois perillisiltä.
Keskustelu polveilee osittain elinkumppanin menettämisen tilanteessa.
Me jouduimme totuuden eteen parikymmentä vuotta sitten jolloin tulevaisuutta voi katsoa parhaimmillaan 12 vuotta eteen päin. Ennusteen alaraja oli 3 vuotta.
Tuo oli vaimoni ennuste. Minu eturauhaseni ilmoitteli ko.elimen syövästä joka sittemmin osoittautui virheeksi laboratoriossa ja koepalojen analyysin sekaannuksessa.
Veti kuitenkin totiseksi.
Silloin teimme kaikki ajateltavissa olevat testamentit ja tahdot ja samalla tuli pohdiskelluksi myös jatko jomman kumman leskeytyessä.
Olimme jo avioliittomme alusta alkaen varmistaneet kaverin pärjäämisen tapahtuipa mitä tahansa. Onnettomuus, sairaus tai mattojen halkileikkaus.
Ilman yhteistä onnettomuutta kylmä tosiasia on, että toinen meistä leskeytyy. Minua rauhoittaa se, että olen osaltani tehnyt parhaani vaimoni vastaisen elämän turvaamiseksi. Nukun yöni hyvin.
Huolimatta parinkymmenen vuoden takaisesta eturauhastuomiosta, vedin viime yönä keskeytymätöntä unta pollaan 8,5 tuntia.
Hyvä omatunto ja niin edelleen!- Anonyymi
Minulla on se käsitys, että kun on saanut elää hyvässä avioliitossa, on luottamusta aloittaa vielä uusi suhde leskeksi jäätyä. Ei sen avioliitto vanhalla iällä tarvitse olla, hyvä ystävyyskin riittää. Toinen sukupuoli mukavasti tasoittaa elämää ja sulostuttaa tietenkin myös. Onhan niitä tosi avuttomia varsinkin vanhoissa miesleskissä, heti alkaa haikailla puuron keittäjää . Lapset voi joko vastustaa vanhempiensa uutta seurustelua tai suositella jopa. On rauhallisempi olo, jos joku kaveri on mummon tai paapan rinnalla. Minusta tuntuu, että avioerojen jälkeen noita muodonmuutoksia on enemmänkin. Eiköhän 70-80 vuotias ole jo sellainen kuin on. Tietysti jos on uusi mies kierroksessa, voihan tukkansakkin värjätä eka kerran elämässään ja pukea korreen retonkimekon, mutta ei tunnu luontevalta.
Olenkohan turhan itsekriittinen koska minun on mahdotonta kuvitella ketään uutta naista kanssani tiiviimpään oleiluun koska en usko kenenkään uuden sietävän oikkujani ja sama myös toisin päin. Vertaaminen vanhaan olisi väärin uutta kohtaan.
Toistaiseksi pelkkä kaveruus uuteen jää lyhyehköihin tapaamisiin eri tilanteissa kuten kaikkien ulkopuolisten ihmisten kohdalla.
"Paikkaajan" vaihtoehtoa pidän täysin mahdottomana. Hetkellisiin, pintapuolisiin tarpeisiin löytyisi kai ratkaisuja niin kauan kuin tarvitsisin sellaisia.
Lohduton ennuste leskeytymiselleni. Minä joko ryyppäisin tai treenaisin itseni hengiltä.- Anonyymi
Minulla taas on sellainen käsitys, että palstalla jauhetaan täyttä paskaa, kuka jauhaa milloinkin mistä asiasta tahansa, piruillaakseen toisille!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla taas on sellainen käsitys, että palstalla jauhetaan täyttä paskaa, kuka jauhaa milloinkin mistä asiasta tahansa, piruillaakseen toisille!
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, sinullakin paskanpuheoletus.
KK Anonyymi kirjoitti:
Minulla taas on sellainen käsitys, että palstalla jauhetaan täyttä paskaa, kuka jauhaa milloinkin mistä asiasta tahansa, piruillaakseen toisille!
Olen eri mieltä asiasta. Meitä on täällä koko joukko jotka emme alennu sellaiseen.
- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
Olen eri mieltä asiasta. Meitä on täällä koko joukko jotka emme alennu sellaiseen.
ai oikein "MEITÄ"
- Anonyymi
flegu kirjoitti:
Olenkohan turhan itsekriittinen koska minun on mahdotonta kuvitella ketään uutta naista kanssani tiiviimpään oleiluun koska en usko kenenkään uuden sietävän oikkujani ja sama myös toisin päin. Vertaaminen vanhaan olisi väärin uutta kohtaan.
Toistaiseksi pelkkä kaveruus uuteen jää lyhyehköihin tapaamisiin eri tilanteissa kuten kaikkien ulkopuolisten ihmisten kohdalla.
"Paikkaajan" vaihtoehtoa pidän täysin mahdottomana. Hetkellisiin, pintapuolisiin tarpeisiin löytyisi kai ratkaisuja niin kauan kuin tarvitsisin sellaisia.
Lohduton ennuste leskeytymiselleni. Minä joko ryyppäisin tai treenaisin itseni hengiltä.Miksi sen pitäisikään olla paikkaaja. Uusi ystävä on upea juttu sinänsä, ei vanhan korvike.
- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
Kyllä, MEITÄ.
Mistä sinä sen tiedät?
Anonyymi kirjoitti:
Miksi sen pitäisikään olla paikkaaja. Uusi ystävä on upea juttu sinänsä, ei vanhan korvike.
Riippuu siitä mitä sisältyy käsitteeseen ystävä?
Minulla on ystäviä ja kavereita eri ikäisissä molempien sukupuolten edustajissa mutta tässä yhteydessä tarkoitan ystävällä kiinteää suhdetta mahdollisesti samassa taloudessakin.
Asiaan liittyy vielä yksi ongelma. Naiset jotka saattaisivat olla kiinnostuneita moisesta eivät välttämättä kiinnosta minua. Ne naiset joista saattaisin olla kiinnostunut eivät ole kiinnostuneita minusta. Välialue on hyvin kapea ja niukasti naisitettu.
Kaverit kavereina. Se ei ole mikään ongelma!- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
Kyllä, MEITÄ.
Kyllä meitä on😊
KK
Minä kyllä mielestäni puhun asiaa ilman sivujuonia.
En kritikoi kenenkään eriäviä kokemuksia tai mielipiteitä ja luulin tehneeni sen selväksi.
Pikkuisen minua ärsytti ylläpleva mielipide "värjätystä tukasta ja kretonkimekosta" ja "että uusi mies kierroksessa"; särähti korvaani ilkeältä ja vähättelevältä. Aitini oli vielä vasta viidenkymmenen, puolivälissä kuusikymppiä, eikä hänellä ollut mitään uutta miestä kierroksessa. Äitiäni kosittiin ainakin kolme kertaa (eri miehet) leskeksi jäätyään, mutta hän ei koskaan seurustellut edes kenenkään kanssa, vaikka hänellä oli miespuolisia ystäviä myös.Vieläkö elää se viktoriaaninen ajatusmalli, että leski on loppuikänsä mustissa eikä koskaan tapaa miespuolista henkilöä ilman esiliinaa?
Vieläkö ollaan sitä mieltä, että puolisot ovat ikuisesti toisiinsa sidotut? Sukututkimuksessani olen löytänyt yhden torpan tyttären, joka avioitui 16-vuotiaana, sai liudan lapsia ja jäi leskeksi ennen 25 ikävuottaan. Hän eli leskenä 56 vuotta.
En hänen elämästään tiedä rippikirjan sivuja enempää, mutta joskus olen miettinyt, miten yh-äiti mahtoi selvitä 1800-luvun alkupuolella. Piikoi varmaankin taloissa ja lapset huutolaisina.
Olisin toivonut, että hän olisi löytänyt poikamiestorpparin lähiseudulta ja saanut elämänsä parempaan järjestykseen, mutta niin ei hänen kohdallaan käynyt.- Anonyymi
Makriina2 kirjoitti:
Vieläkö elää se viktoriaaninen ajatusmalli, että leski on loppuikänsä mustissa eikä koskaan tapaa miespuolista henkilöä ilman esiliinaa?
Vieläkö ollaan sitä mieltä, että puolisot ovat ikuisesti toisiinsa sidotut? Sukututkimuksessani olen löytänyt yhden torpan tyttären, joka avioitui 16-vuotiaana, sai liudan lapsia ja jäi leskeksi ennen 25 ikävuottaan. Hän eli leskenä 56 vuotta.
En hänen elämästään tiedä rippikirjan sivuja enempää, mutta joskus olen miettinyt, miten yh-äiti mahtoi selvitä 1800-luvun alkupuolella. Piikoi varmaankin taloissa ja lapset huutolaisina.
Olisin toivonut, että hän olisi löytänyt poikamiestorpparin lähiseudulta ja saanut elämänsä parempaan järjestykseen, mutta niin ei hänen kohdallaan käynyt.No ei todellakaan olla sitä mieltä että ikuinen side. Mutta saa kai sitä olla yhdessä kunnes kuolema erottaa, jos hyvin synkkaa. Intiassa naisleski poltettiinmiehen ruumiin kanssa.
- Anonyymi
Kertoiko äiti sulle kaiken ? Aika outoa saada kosinta, jos ei edes seurustele. Ja vieläpä kolmelta eri mieheltä !!!!!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ei todellakaan olla sitä mieltä että ikuinen side. Mutta saa kai sitä olla yhdessä kunnes kuolema erottaa, jos hyvin synkkaa. Intiassa naisleski poltettiinmiehen ruumiin kanssa.
Eikö tässä puhutakaan yksin jääneestä leskestä, joka jää yksin, kun kuolema erottaa?
Pysy nyt asiassa.
Intian hautausmenot eivät ole täällä olleet koskaan käytössä. Yksin jääneet joutuvat täällä järjestämään elämänsä uudelleen.
Surusta on syytä toipua. Elämä koettelee ihmistä aina, kenenkään elo ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Elämään kuuluu unelmien särkyminen ja läheisten menettäminen. Suurimmalla osalla meistä on kuitenkin läheisiä ja myötäeläjiä. Elämä jatkuu, kuten sillä torpantyttärelläkin vielä yli puoli vuosisataa miehensä kuoleman jälkeen.
Mkr. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kertoiko äiti sulle kaiken ? Aika outoa saada kosinta, jos ei edes seurustele. Ja vieläpä kolmelta eri mieheltä !!!!!
Noo. Paloman jutuissa vastuu on lukijalla.
Anonyymi kirjoitti:
Noo. Paloman jutuissa vastuu on lukijalla.
En ole savolainen :))
Äitini ehti olla 50 vuotta leskenä ja en missään vaiheessa sanonut että tämä kaikki tapahtui samaan aikaan. Äitini oli solakka, seurallinen ja positiivinen nainen jolla oli lisäksi vielä hyvät geenit ja hän osallistui yhteisiin rientoihin monta vuosikymmtä. Uima-altaalla ja uimarannoilla hän viihtyi USA:ssa asuessaan kuukausikaupalla kerrallaan ja ainakin yksi hänen ihailijoistaan oli paikallinen suomalais-amerikkalainen. Viimeisin kosija oli omalta kylältä, naapurin vanhaisäntä olisi tarvinnut kait omaishoitajan kun vaimo kuoli. Äiti oli hoitanut jo yhden miehen hautaan eikä hänellä muutenkaan ollut kiinnostusta tai tunteita häntä kohtaa, ainoastaan vuosikymmenien takainen ystävyys ja naapuruus.
Äitiä kävi tervehtimässä maalla kesäisin varsinkin valkotukkainen herrasmies, evakko hänkin, mutta he olivat vain ystäviä.- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
En ole savolainen :))
Äitini ehti olla 50 vuotta leskenä ja en missään vaiheessa sanonut että tämä kaikki tapahtui samaan aikaan. Äitini oli solakka, seurallinen ja positiivinen nainen jolla oli lisäksi vielä hyvät geenit ja hän osallistui yhteisiin rientoihin monta vuosikymmtä. Uima-altaalla ja uimarannoilla hän viihtyi USA:ssa asuessaan kuukausikaupalla kerrallaan ja ainakin yksi hänen ihailijoistaan oli paikallinen suomalais-amerikkalainen. Viimeisin kosija oli omalta kylältä, naapurin vanhaisäntä olisi tarvinnut kait omaishoitajan kun vaimo kuoli. Äiti oli hoitanut jo yhden miehen hautaan eikä hänellä muutenkaan ollut kiinnostusta tai tunteita häntä kohtaa, ainoastaan vuosikymmenien takainen ystävyys ja naapuruus.
Äitiä kävi tervehtimässä maalla kesäisin varsinkin valkotukkainen herrasmies, evakko hänkin, mutta he olivat vain ystäviä."Äitini oli vielä nuori, vasta 53 ja isä oli sairastanut pitkään"
" hän sairastui Alzheimeriin, mutta eli kuitenkin 93-vuotiaaksi."
"Äitini ehti olla 50 vuotta leskenä "
Joo joo. Vastuu kuulijalla kun kirjailijan oma matikkapää heittää.
Paperitehtaan palkkakonttorissa kehuu olleensa töissä. Voi jisses! Mitenköhän ne palkat ovat tulleet laskettua. Ei ihme että vuoden jälkeen sai potkut siitä hommasta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Äitini oli vielä nuori, vasta 53 ja isä oli sairastanut pitkään"
" hän sairastui Alzheimeriin, mutta eli kuitenkin 93-vuotiaaksi."
"Äitini ehti olla 50 vuotta leskenä "
Joo joo. Vastuu kuulijalla kun kirjailijan oma matikkapää heittää.
Paperitehtaan palkkakonttorissa kehuu olleensa töissä. Voi jisses! Mitenköhän ne palkat ovat tulleet laskettua. Ei ihme että vuoden jälkeen sai potkut siitä hommasta.Kun on hyvät geenit, kaikki on mahdollista DDDDDDDDDDDDDDDDDDD. Ja vielä solakka kaiken lisäksi. Ja positiivinen. Miten halusi lähteä uima-altailta ja biitseiltä takaisin Suomen pimeään kylmään talveen ja räntäsateeseen, kun oli niin monta kosijaakin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Äitini oli vielä nuori, vasta 53 ja isä oli sairastanut pitkään"
" hän sairastui Alzheimeriin, mutta eli kuitenkin 93-vuotiaaksi."
"Äitini ehti olla 50 vuotta leskenä "
Joo joo. Vastuu kuulijalla kun kirjailijan oma matikkapää heittää.
Paperitehtaan palkkakonttorissa kehuu olleensa töissä. Voi jisses! Mitenköhän ne palkat ovat tulleet laskettua. Ei ihme että vuoden jälkeen sai potkut siitä hommasta.Äitinsä eli joko 103 vuotiaaksi tai jäi leskeksi 43 vuotiaana, jos oli 50 vuotta leskenä. Taikka sitten oli 40 vain vuotta leskenä.
Mikä noista pitänee paikkansa. Vastuu on lukijalla. Anonyymi kirjoitti:
Äitinsä eli joko 103 vuotiaaksi tai jäi leskeksi 43 vuotiaana, jos oli 50 vuotta leskenä. Taikka sitten oli 40 vain vuotta leskenä.
Mikä noista pitänee paikkansa. Vastuu on lukijalla.Äitini oli 40 vuotta leskenä.
Selkeä näppäinvirhe.
Äitini ei halunnut jättää nuorinta tytärtään liian kauaksi aikaa ilman hänen tukeaan. Lapset tärkeämmät kuin kosijat ja biitsit.
Kyllä minä ihan itse irtisanouduin työpaikastani kun lähdin Turkuun opiskelemaan. Sain ihan normaalin, hyvän työtodistuksen. "Tehnyt työnsä taitavasti ja huolella". "Voimme suositella" allekirjoitus Juuso Junior.
- Anonyymi
Parasta aikaa on nykyään se aika , jonka saa viettää erillään puolisosta . Pääsee huiveihin tapaamaan ihastuttavia ihmisiä .
- Anonyymi
Tapailet siis musliminaisia, heidän huiveihin pääset. DDD
Varo niitten miehiä, varsinkin jos olet vääräuskoinen ! - Anonyymi
Muoalima on pullollaan "ihastuttavia ihmisiä" tasan siihen hetkeen asti, kun oppii tuntemaan heidät yhtä kunnolla kuin puolisonsa. - Nm. Snaijannetko
- Anonyymi
Eikö "parasta aikaa elämässä" ole aina se hetki, jota elämme nyt. Mennyt on mennyt eikä sitä kannata haikailla ja tulevasta emme tiedä. Mutta nyt on tässä hetkessä. - Nm. Kuullut ja luullut
- Anonyymi
Aivan näin, parasta aikaan on vittuilla aamulla herätessään palstalla, ja omasta mielestään elää parasta aikaa nykyhetkessä!Terv. Bertil Perversson.
- Anonyymi
Minulla on vielä pitkä matka tähän ikäryhmään, toivon että saavutan sen joskus. Lueskelin kirjoituksia, totesin, että erilaista on ollut kuin itselläni. Kuitenkin, mikä se elämän tärkein saavutus olisikaan. Itselleni olen vastanut tähän kysymykseen näin: "Kaikesta huolimatta mitä elämässäni on ollut suruja ja murheita, iloa ja onnea, voisin nyt juuri sanoa, olen tyytväinen kaikkeen mitä on ollut ja juuri tähän hetkeen. Mukavaa syksyä kaikille.
- Anonyymi
Koko elämä on parasta aikaa kunhan on sovussa itsensä kanssa.
Ilman aktiivi-iän haasteita, onnistumisia, epäonnistumisia ja niistä toipumisia olisi elämä tyhjää.
Tyytyväisyyteni lähteet ovat muuttuneet ja oikeastaan osa eläkevuosieni tyytyväisyydestä johtuu eletystä elämästä kokonaisuudessaan. On ollut sisältöä.
Mielestäni oleellista on, että elää omaa elämäänsä ottamatta liikaa vaikutteita tai paineita ulkopuolelta. Minä elän läheisteni kanssa omaa eloani. Muut elävät omaansa omine tarpeineen ja tavoitteineen jotka eivät kuulu minulle.
Tuntuuko tutulle?
Hiljentykäämme nyt joukolla miettimään mäkikotkamme Matti Nykäsen aforismia:
"Elämä on ihmisen parasta aikaa".- Anonyymi
Turhanpäiväisiä fraaseja ja vertailujen tekoa - eihän sitä muuta aikaa olekkaan kuin elinaika.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Turhanpäiväisiä fraaseja ja vertailujen tekoa - eihän sitä muuta aikaa olekkaan kuin elinaika.
Jospa siinä on tuntemuksia muistakin ajoista, kuten esimerkiksi, kun Matti hyppeli isänsä munissa kivekseltä kivekselle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Turhanpäiväisiä fraaseja ja vertailujen tekoa - eihän sitä muuta aikaa olekkaan kuin elinaika.
Vai niin.
- Anonyymi
Paitsi että Matti(kaan) ei mistään voinut tietää, josko se kuolinpäivänsä ja -hetkensä oli hänen(kin) elämänsä paras ja onnellisin päivä. - Nm. Pitäisikö sitä miettiä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paitsi että Matti(kaan) ei mistään voinut tietää, josko se kuolinpäivänsä ja -hetkensä oli hänen(kin) elämänsä paras ja onnellisin päivä. - Nm. Pitäisikö sitä miettiä
Luo sinä siitä oma aforismisi.
Matilla oli tämä, ja varmasti kokemuksesta sanottu.
-Mkr- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luo sinä siitä oma aforismisi.
Matilla oli tämä, ja varmasti kokemuksesta sanottu.
-Mkr-Niiih, kokemushan se on humalahuurupäisenkin kokemus. - Nm. Pahoittelen
- Anonyymi
Hei! En tiedä miten te olette jaksaneet 80 asti, kun minä haluan kuolla, koska täytän 30 ja se on liian vanha. Pitäisi olla aikuinen, kaikki nuorten avut häviää kerta heitolla ja nyt kuuluu pärjätä ilman, vaikka yhä samoissa asioissa ongemia kuin 20 vuotiaana ja eteenpäin ei vain pääse tai kehity.
Kun yritän etsiä, että minne 30 vuotiaat menee hakemaan apua asioissa niin tulee vain jotain vauvajuttuja. Tätäkö tämä on? Lisäänny tai makaa jossain pimeässä kuopassa poissa tieltä, ettet häiritse muuta maailmaa.
Osaan auttaa ongelmissa muita minua paljon nuorempia, jos he eivät jotain tajua, mutta 30 vuotiaiden ja ihan oikeiden aikuisten ongelmat ja asiat on jotain mistä en ymmärrä mitään. Nyt vain pitäisi tajuta enkä pysty. - Anonyymi
Parasta aikaa ovat olleet kaudet, jolloin parisuhde on kukoistanut ja on ollut siihen pystyvä ja halukas kumppani. Niin on nykyäänkin.
- Anonyymi
Jospa vielä voisikin nauttia luotettavan kumppanin kanssa läheisyyden hetkistä
- Anonyymi
Parasta aikaa oli se, kun lapset olivat pieniä, itse oltiin vanhemmat nuoria ja elämä maistui. Silloin ei osannut aavistaa maailman pahuutta, oltiin vielä lapsellisia, eikä osattu arvata maailman pahuutta. Mutta elämä opetti, kärsimyksiä ja vaikeuksia tuli, joille ei voinut tehdä mitään, vaikka kuinka yritti ,uskoi ja toivoi parempaa.
Nyt vanhana miettii usein, kuinka nuori odottaa paljon elämältä, loppujen lopuksi saa vain hitusen niitä onnen murusia, joita toivoi.
Vanhan elämän loppu on valitettavasti kärsimystä ja yksinäisyyttä, kun puoliso lähtee tuonpuoleiseen, ja lapset lähtevät maailmalle.
Yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, sanoi kuuluisa runoilijakin.Elämässä on nousuja ja laskuja. Nyt yli kahdeksankymppisenä osaa olla tyytyväinen suht. terveelliseen elämään, on vielä ystäviä jäljellä, on jälkikasvua, on hyviä naapureita.
Minä en koe, että elämäni olisi täynnä kärsimystä. Menen sellaisiin harrastuksiin, joissa ei tarvitse ponnistella viimeisillä voimillaan, luen ja seuraan nyt politiikkaa, mihin en kiireisempänä elämän vuosina koskaan ehtinyt. Seuraan maailman menoa. Kuinka paljon tapahtuukaan lähellä ja kaukana!
Ja tämä netti on tuonut paljon uutta elämäämme. Omat vanhempamme olivat ikääntyessään todella yksikseen, asuivat kaukana muista, ei autoa, puhelinkin vähän kankea käytettävä. Jälkikasvuilla on omat kiireensä ja huono omatunto, kun vanhukset joutuivat turhaan odottamaan kävijöitä.
Minusta olemme paljon paremmassa asemassa kuin edelliset sukupolvet.- Anonyymi
Eikö ne lapset lähteneet maailmalle jo 50 v sitten kahdeksankymppisillä? Kyllä sen jälkeen pitää jatkaa omaa elämää ja puolison kuolemankin jälkeen.
Makriina2 kirjoitti:
Elämässä on nousuja ja laskuja. Nyt yli kahdeksankymppisenä osaa olla tyytyväinen suht. terveelliseen elämään, on vielä ystäviä jäljellä, on jälkikasvua, on hyviä naapureita.
Minä en koe, että elämäni olisi täynnä kärsimystä. Menen sellaisiin harrastuksiin, joissa ei tarvitse ponnistella viimeisillä voimillaan, luen ja seuraan nyt politiikkaa, mihin en kiireisempänä elämän vuosina koskaan ehtinyt. Seuraan maailman menoa. Kuinka paljon tapahtuukaan lähellä ja kaukana!
Ja tämä netti on tuonut paljon uutta elämäämme. Omat vanhempamme olivat ikääntyessään todella yksikseen, asuivat kaukana muista, ei autoa, puhelinkin vähän kankea käytettävä. Jälkikasvuilla on omat kiireensä ja huono omatunto, kun vanhukset joutuivat turhaan odottamaan kävijöitä.
Minusta olemme paljon paremmassa asemassa kuin edelliset sukupolvet.Monenlaisia jaksoja on elämmäni ehtinyt, mutta kärsimyksenä tai taisteluna en ole sitä koskaan mieltänyt, vaikka vaikeampiakin jaksoja on ollut, taloudellisesti ahtaampia ja välillä taas väljempää. Istutimme juuri köynnösruusua ulko-oven pieleen, toisellekin puoilelle rappua ja suunnittelimme kevätkukkien sipulien istutusta, että ryhmiksikö vai hajalleen. Samalla laitoin paperipussiin kukkasipuleja tyttären penkkiin myös. Lämmin, aurinkoinen intiaanikesäpäivä ja ihan mukavaa olla puutarhatöissä.
Netti todellakin laajensi kontaktiverkostoa ja teki mahdolliseksi sen että koskaan ei tarvinnut tuntea yksinäisyyttä. Ensin laiteltiin sähköposteja, sitten laitettiin viestejä messengerillä, soiteltiin skypellä, ja nyt pidetään ystävyys- ja sukulaissuhteita yllä sosiaalisessa mediassa, what's appilla ja messengerin videopuheluilla ns. face timellä. Vertaiskontakteja ikätovereiden kanssa ja ajatustenvaihtoa vaikka täällä :)
Äitini ei ehtinyt mukaan tähän nettibuumiin, mutta tiedän että sosiaalisena ihmisenä hän olisi nauttinut siitä. nToisaalta taas en usko että hänolisi kärsinyt yksinäisyydestäkään: sisarukseni ja heidän perheensä kävivät usein äidin luona sekä kaupunki-että maaseutukodissansa, äidillä oli monenlaista menoa ja harrastusta, matkusteli sekä lastensa että ystyävättärien kanssa, kutoi raanuja ja maalasi porsliinia. 75-vuotispäiviään hän vietti Las Vegasissa veljeni luona pelaamalla yksikäsibändiitillä. Mietin monesti sitä että ehkä hän nautti enemmän elämästään jäätyään yksin, kun aamuvarhaisella kylmässä navetassa evakkominiänä lypsämässä lehmiä ja sitten voitelemassa käsiään kortisonisalvalla, koska oli allerginen lehmänkarvoille ja sai haavoja sormien väliin .
Olen vakuuttunut siitä että äitin parhaat ajat olivat nuorena naisena Viipurissa työssä lasipalatsissa myymässä matkamuistoja ja tansseissa iltaisin , sodanjälkeiset vuodet kotitilalla Pohjois-Hämeessä, nuorena äitinä ja sitten taas eläkeläisenä.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö ne lapset lähteneet maailmalle jo 50 v sitten kahdeksankymppisillä? Kyllä sen jälkeen pitää jatkaa omaa elämää ja puolison kuolemankin jälkeen.
Ööööö ... Nyt on kyllä metka laskukaava sulla. - Nm. En ummarra
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ööööö ... Nyt on kyllä metka laskukaava sulla. - Nm. En ummarra
Auts töks töks etko ummarra etko ummarra jäikö jotain väliin mitä jäi väliin
jne.
Minun lapseni syntyivät vasta 60-luvulla.
Itse lähdin maailmalle 50-luvulla lapsuudenkodistani.- Anonyymi
Paloma. Tuntuu surulliselta lukea, että äitisi oli onnellisin vasta yksin jäätyään ja nuorena . Pitkä vaihe elämästä on siis ollut ilmeisen onnetonta aikaa.
Tunsimmeko todella vanhempamme, sitä minäkin olen miettinyt. Omat isä ja äiti pysyivät yhdessä, vasta kuolema erotti ja aika sopusointuiselta heidän suhteensa vaikutti. Niukkaa oli välillä, mutta pärjättiin .Voi olla että olen väärässäkin mutta kyllä hänellä elämä selvästi tuli seesteisemmäksi isän kuoleman jälkeen, työtaakka helpotti, ja kerrankin sai itse päättää asioista ja sai itse hoitaa raha-asiat. Luulen että heillä oli kitkaa juuri rahojen käytöstä ja päätöksien teosta; isä oli tuhlaavaisempi kuin äiti ja käytti rahaa äidin mielestä turhuuksiin, kun oli tärkeämpiäkin rahareikiä. Eivät he kuitenkaan olleet onnettomia eikä riidat olleet jokapäiväisiä. Äiti yleensä tuki isää ja hänen päätöksiään ja oli solidaarinen etenkin kun oli vieraita kuuntelemassa. Jos hän oli eri mieltä, niin asia otettiin esille kun oltiin kotona .
Nämä oletukseni että äidin parasta aikaa oli nuorena aikuisena ja sitten eläkeläisenä perustuu noohon moniin keskusteluihin, joita meillä oli kesäisin , kahdenkesken, molemmat jo leskiä, kun vietin lähes kaikki kesälomani äidin kanssa maalla. Löysimme toisemme tavallaan kuin uudelleen pitkän poissaoloni jälkeen. Istuimme usein olohuoneessa ja katselimme nousevaa ukkosta järven takaa, sähköt pois käänettyinä ja joimme pienen lasin jerez de la fronteraa puolipimeässä huoneessa ja äiti kertoi minulle nuoruudestaan.
- Anonyymi
Paloma, olen kanssasi samaa mieltä, että joidenkin vaimojen elämä seesteytyi puolison kuoltua.
Vaikka omien vanhempien elämä oli mielestäni aika "seesteistä", niin kyllä äidilläni oli jotain siellä "hampaankolossa" isääni vastaan, joka kävi, missä kävi yksin? Ainakin nuorempana hänellä oli teatteriharrastus ja tietenkin tanssit, johon äiti ei päässyt pienten lasten vuoksi.
Isäni kuoltua, kyselin häneltä, en muista miten, mutta hän sanoi, että se oli kuin yksi huonekalu oli poistunut huoneesta, ei sen kummempaa?
Koskaan hän ei "riehaantunut" mihinkään, siis äitini, vaikka olikin nuorekas ja kävi usein luonamme Hesassa, mutta myös ne hänen aikaisemmat kosijansa olivat hänelle tyhjän kanssa ja onneksi, sillä koskaan en olisi hyväksynyt uutta isää ja saman soin lapsilenekin.- Anonyymi
Ihanko kävi oikein siis"Hesassa"!? Muisteliko kertoa lapsilleen edes näkemästään Aleksanteri toisen patsaasta, puhumattakaan Havis Amandasta, tai näkemästään kolera-altaasta?
Pitkä liitto, kuten esim. minun, 60 v, ei jää taka-alalle, vaikka toinen osapuoli poistuukin tuonilmaisiin.
Mieheni kuolemasta on nyt 5 v. j a yhä sanon "meidän" koti, piha, mökki, jne.
Vain sellainen on "minun", jonka olen leskeyteni aikana hankkinut tai tehnyt.
Kun on suurimman osan elämästään saman ihmisen kanssa elänyt, ei muutama vuosi vielä isoa eroa tee.- Anonyymi
Syvästi dementoituneelle ei koskaan jää mikään taka-alalle, vaikka ei aina edes muistaisikaan toisen osapuolen koskaan poistuneenkaan.T. Nallikarin Tyyne.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p521769Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,421568- 461527
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.31477Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis41457Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin41375Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä61294Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta91253Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla21122Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni21102