Olen tuossa kuunnellut parina viime vuotena aika lähipiiristäkin kuinka jotkut isät sanoneet että pojan ei tarvitse mennä armeijaan, siellä kun ei opi mitään hyödyllistä. Vai ei opi, oppii pitämään omista asioisttaan huolta, toimimaan ryhmässä jne. Sitten nää äidit jotka sanoo että meidän poika ei mene armeijaan opettelemaan kuinka muita tapetaan, ei meitä opeteta tappamaan ketään vaan puolustaa suomea jos tarve vaatii. Viimeisenä valituksena kun siellä on niin kovaa hekisesti, jos pää ei sitä kuria kestä on heikko mieli. Nää samat on kyllä ottamassa yhteiskunnalta kaiken mitä saa mutta ei kestä sitä pientä aikaa intissä, kasvakaa nuoret miehet, siellä käy paljon naisiakin ja pärjäävät jopa monia miehiä paremmin, kaikki arvostus ja kunnia niitä nuoria naisia kohtaan. Ihmettelen vaan niitä vanhempia jotka ei halua jälkipolven osallistuvan isänmaa puolustamiseen. Mulle ja vaimolle oli selvää kuten pojallekin että intti kutsuu ja sinne lähti ja tuli ja tuliko hänestä tappaja, ei vaan tuli pioneeri.
Minkälaisia ihmisiä pareina
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä ei pojan puolesta päätetty, vaan hän sai vapaasti valita mitä tahtoo.
Ja halusi käydä armeijan. Suoritti sen Satakunnan lennostossa ja viihtyi todella hyvin. Hauskaa oli ollut kun juttuja kuuntelee. Kotiutuskin pidennettiin päivällä kun viimeisenä päivänä tuli tehtyä joku hullu temppu.
Omat veljeni kävivät kaikki kolme armeijan, ja kaikki auk:in. Hyvällä muistavat. Meiltä kotoa ei mitään edellytetty, veljet päätti itse.
Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella mitä olisin tehnyt jos siihen aikaan armeijaan olisi naisetkin päässeet. Toisaalta olisi ollut hauska ja haastava sekin kokea, toisaalta kun oman luonteeni tunnen ja tiedän, olisin varmasti istunut putkassa koko palvelusajan. Tai sitten erotettu. Vai voiko sieltä erottaa?
Mun iskä taas kysyi et kai sä sentään armeijan käyt, juu ei tarvinnut mietti se oli selvää jo ajoissa. Mitä sain, no muutamia hyviä ystäviä joita vielä tänäkin päivänä nään ja intissä aikaa jo noin 31 vuotta. Kasvoi siellä ihmisenäkin, joistakin asioista ollut myös etua siiviilissä. Kaikkea noille tarjotaan kun sivarejakin on, meillä toinen vaihtoehto olis ollut linna joten nykyään on paljon helpompaa kieltäytyä jos johonkin vedoten. Mitä henkiseen puoleen tulee kyllä siellä pää kestää kun ei pullikoi vastaan, telee mitä pyydetään ja vähällä pääsee..
Kyllä se on niin, että "lapsi" ihan itse päättää meneekö armeijaan vai ei.
Tehkää sukututkimusta kuten minä. Tilatkaa sukulaistenne kantakortteja kansallisarkistosta. Sieltä löytyy hyvinkin paljon faktaa mitä se sota on ollut. "Sotapelkuruus" oli rikos. Siitä sai kuritushuonetta kolme vuotta.
Totesin tutkimusta tehdessäni, että Suomen tarvitaan rutkasti enemmän hävittäjiä, sotilashelikoptereita, sota-aluksia, sukellusveneitä, panssarivaunuja, tiedustelulaitteita...kaikkea mitä löytyy. Nykyinen sipsisukupolvi ei ole yhtään parempi sotimaan kuin pullamössösukupolvi aikanaan. Joten olisi pakko satsata vehkeisiin.
No yhtä intissä opittua, olen tosiaan kerran käyttänyt hyväkseni, mukaillen.
Ex anopille sanoin: Ei ole syntynyt sitä oravaa, joka tiputtaisi sen kävyn, josta tehtäisiin se sinun kanoottisi, jonne edes yksikin inkkari saataisiin.
Sitäkään ei ex anoppi tietenkään ymmärtänyt. Hänellä kun ei ollut kaikki ikkarit kanootissa, eikä siis edes sitä kanoottia.
Meidän ei tarvinnut päättää poikamme puolesta koska asiasta ei edes keskusteltu.
Oli itsestään selvää, että poikamme suorittaa asevelvollisuutensa.
Poika päätti itse mennä vapaaehtoisena inttiin heti seuraavassa lähdössä kirjoitusten ja otiksen teknisen fysiikan pääsykokeiden jälkeen.
Tuli vänrikkinä ilmavoimien luutnantiksi v1972 ylennetyn kotiin. Lähti syksyllä opiskelemaan.
60-luvulla intin välttely oli helvetinmoinen häpeä eikä sitä juurikaan esiintynyt.
Sen aikainen ehdottomuus suorittamisen sen sisällön suhteen olisi terveellstä nykyäänkin.
Seuraavassa vaiheessa sen voi kai hoitaa digitaalisesti?
Mitäköhän olis käynyt jos sotiemme veteraanit olis kieltäytnyt pää nuppiin vedoten, ei oltais täällä vaan jossain pahemmassa jos oltais ollenkaan. Nyt vielä tyhmä vasemmisto ehdottelee yleisen asepalveluksen lakkauttamista tai muuttamista kokonaan, siinäpä vasta herkkua muille. Aina on niitä jotka haluaa jotakin, tietyt euroopan maat naton varassa täysin, oneksi meillä on puolustusvoimat.
Muistuu mieleen monet kerrat työ haastatteluista kun työantaja tai edustaja kysynyt onkos oltu armeijassa. Kun sanoo kyllä tulee heti vastaus hyvä.
Poika kävi armeijan. Siellä ollessaan haikaili lomille, ja kasarmille meno oli aina henkinen ponnistus. Jonkin verran sai asiatonta kohtelua kouluttajalta sekä tupakavereilta. Kavereita ei saanut, ei kaipaa kertausharjoituksia, eikä maanpuolustustahto kasvanut. Avarsi kuitenkin maailmaa ja itsenäisti.
Ei kai sinne kukaan ilolla mene mutta pienen henkisen kantin vaatii mutta täällä arki elämässä joutuu välillä kokemaan paljon kovempia ja pahempia asioita. Ei sieltä varmaan kavereita haeta vaan ollaan se aika kun pitää ja veks. Eli tehdään mitä käsketään ja pois.