Hei kaikki suhteen lopettajat ja asiasta kiinnostuneet! Tässä on eletty emännän kanssa kohta kaksi vuotta (vasta), josta suuri osa yhdessä saman katon alla. Suuri osa suhteesta on myös (reilu vuosi) menny täysin ilman seksiä. Syinä kenties oma tyhmyys ja itsekeskeisyys kun ei ole jaksanut panostaa kamaritoimintaan, nainen taas on aina väsynyt ja pikkusen vittuuntunut. Ei ole oikein yhteistä harrastusta, vapaa-aika menee useimmiten vain kotona oleskeluun ja nukkumiseen. Tää on tätä arkivaihetta jota on riittänyt ihan kohtuudella jo.
Kaikki laukesi pari päivää sitten kun emäntä sanoi olevansa kurkkua täynnä seksittömyyteen ja haluaa pois. Meikä ei ollut tajuta mitä on tekeillä mutta nyt kun hän on kämpännyt työkaverillaan (kyllä, ei ole mitään kolmatta pyörää, tämän tiedän) niin ei mennyt kuin hetki kun alkoi taas kaipailemaan takaisin asunnolle luokseni.
Siis ongelma on se että idea olisi korjata seksielämä kuntoon mutta jätön jälkeen tuli olo että hän olisi joku toinen henkilö ja jättäisi minut kuin nallin kalliolle. Voiko siihen uskoa ja luottaa että jos hän palaisi niin parisuhde lähtisi yhtään sen parempaa suuntaan kuin aiemmin ? Pelottaa ajatella että mitä jos kiinnostus toiseen fyysisesti jatkuu alhaisena, että ei sisimmiltään haluakaan toista, muuta kuin ystävänä ?
Hän on minua vuosia nuorempi, huonoja parisuhteita täynnä oleva ihminen, joka ei varmasti pärjää omillaan jos eromme nyt pysyväksi jäisi.. harmittaa suuresti.. molempien moka mutta yhteisesti ainoastaan voisimme korjata tekemättömät...
Kaikki laukesi pari päivää sitten kun emäntä sanoi olevansa kurkkua täynnä seksittömyyteen ja haluaa pois. Meikä ei ollut tajuta mitä on tekeillä mutta nyt kun hän on kämpännyt työkaverillaan (kyllä, ei ole mitään kolmatta pyörää, tämän tiedän) niin ei mennyt kuin hetki kun alkoi taas kaipailemaan takaisin asunnolle luokseni.
Siis ongelma on se että idea olisi korjata seksielämä kuntoon mutta jätön jälkeen tuli olo että hän olisi joku toinen henkilö ja jättäisi minut kuin nallin kalliolle. Voiko siihen uskoa ja luottaa että jos hän palaisi niin parisuhde lähtisi yhtään sen parempaa suuntaan kuin aiemmin ? Pelottaa ajatella että mitä jos kiinnostus toiseen fyysisesti jatkuu alhaisena, että ei sisimmiltään haluakaan toista, muuta kuin ystävänä ?
Hän on minua vuosia nuorempi, huonoja parisuhteita täynnä oleva ihminen, joka ei varmasti pärjää omillaan jos eromme nyt pysyväksi jäisi.. harmittaa suuresti.. molempien moka mutta yhteisesti ainoastaan voisimme korjata tekemättömät...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuten monet varmaan miettivätkin tekstiä lukiessaan; suhde on muuten ollut hyvällä tolalla.. Emme ole riitelijöitä, pikkuasioista on kinaa silloin tällöin yms normaalia. Ollaan raittiita ja kaikin puolin hyvätapaisia, perhesuhteet ovat kunnossa ja kavereita on (kunnon ystäviä ei kummallakaan oikein ole). Harmittaa vaan tuo seksin puute, itse olen harrastanut omatoimisesti mutta se ei ole emännnän harrastuksiin kuuluva toimi...
Onhan niitä parisuhdeleirejä. Kirkon perheasiainneuvonta, vai mikä lie osaa varmaan auttaa. Varmaan myös kaupungin, tai kunnan sosiaali-instanssi tietää niistä. On ainakin TV.ssä ollut juttua että ovat parit noilla leireillä apua saaneet.
Hei
Aika paha kun tuossa luin sinun tekstia lapi huomasin sinun valittavan kovasti naisestasi mutta intohimoa jain kaipaaman.
Miksi et halua rakastella rakastamasi ihmisen kanssa?
Oletteko vaan niita niin usein nahtyja hyvia kavereita jotka tottumuksella menevat joskus jopa hautaan asti?
Vakisella ei seksi ala sujumaan. Mutta terapiaa ja muuta voisi toki suositella.
Meillä on kotona miehen kanssa melkeinpä samanlainen tilanne. Miestä ei seksi innosta, ja minua taas kovasti. Ja haluja lisää tietenkin se, että ei ole minkäänlaista touhua odotettavissa pitkään aikaan. Olen miettynyt eroa, ja sanonutkin miehelle etten halua elää seksittömässä parisuhteessa. Koen, että olemme kavereita saman katon alla, vaikka pussailemme ja muuten hellimme toisiamme. Mies on kylmästi tokaissut, että sitten sun pitää mennä, vaikka molemmat tietävät ettei asia ole niin yksinkertainen. Muuten meillä menee suhteessa todella hyvin, mutta mielestäni tämä on epäkohta, jonka kanssa en halua elää. Voiko toisen jättää tällaisessa tilanteessa? En haluaisi, ja mistä sen tietää onko ruoho vihreää sen kummemmin minkään aidan takana?
Kuulostaa aika pelottavalta jos naisesi ei pärjäisi omillaan. Suhde perustuu jonkinlaiseen riippuvuuteen, ei aitoon haluun olla yhdessä.
Tunnet syyllisyyttä jos potkaiset muijan pihalle, koska tiedät ettei hän pärjää.
Opeta hänet pärjäämään ja seisoman omilla jaloillaan. Ei sinun tarvitse laittaa elämääsi peliin suhteeseen sen vuoksi ettei muijasi pärjää omillaan. Jos haluat auttaa, se on hyvä, mutta auta oikeasti. Auta hänet pärjäämään omillaan. Älä anna kaikkea vaan ohjaa toimimaan itsenäisesti. Silloin teet palveluksen hänelle ja itsellesi.
Kertomastasi voin päätellä, että suhteenne on täysin paska. Olet likakaivossa, koska olet antanut toisen tulla riippuvaiseksi sinusta.
Sellaisessa suhteessa on hyvä olla jossa molemmat seisovat omilla jaloillaan. Jos tuntuu siltä, että haluaa lähteä, niin voi lähteä.
Muijasi on reppana joka ei pärjää omillaan.
Ole harrasmies ja ohjaa hänet pärjäämään. Elämä on kovaa ja muijankin pitää yrittää. Älä anna kaikkea valmiiksi, mutta muista kuinka heikko hän on, et saa lannistaa häntä. Rohkaise.
Ota myös itseäsi niskasta kiinni ja pyri tasavertaiseen suhteeseen. Voi olla, että saat suhteenne toimimaan. Pelkäätkö, että muijasi ottaa ja lähtee jos pärjää omillaan?
Hanki elämä.
sanoit että tyttö ei pärjäisi omillaan.ihmeellistä,koska ihmisen itsesuojeluvaisto toimii kyllä.oletko elänyt jossain vaiheessa kaksoiselämää?en tarkoita varsinaista suhdetta ulkopuoliseen?
mulla oli exän kans aika samallainen tilanne,mut silti en oo mikään sua neuvoon.kaikilla on oma juttunsa.vaikea on asiasi saada palanssiin,mut luulen,että voisitte hyvinä ystävinä asua saman katon allakin.sopisitte,kuten varmaan ootte jo tehnykkin.
pelisäännöt selväksi.oletko mustasukkaista tyyppiä?asia ei suoranaisesti liity asiaan,mut välillisesti.tyhmäksi ei kannata itseään solvata ja itsekeskeisyyteen et usko itsekkään.puhukaa,puhukaa ja vielä kerran puhukaa.
rakastatko häntä vai oletko hänen kanssaan säälistä?selvitä omat tunteesi ensin...
hyvää kevättä!!!
Oli muuten pari harvinaislaatuisen hyvää neuvoa ja kommenttia. Tässä on pari päivää vasta mennyt ja olen itsekin alkanut tajuamaan kuinka suolesta suhteemme on ollut kun sitä ei ole hoidettu millään tasolla. Mitään ei ole jaksattu tehdä asioiden eteen.. en vaan tiedä voiko enää mikään auttaa, ainakin töitä saisi paiskia. Vähän pelottaa se että jos sitten tulee toisen kerran sama niin kestääkö sitä edes näin hyvin...
Oli muuten pari harvinaislaatuisen hyvää neuvoa ja kommenttia. Tässä on pari päivää vasta mennyt ja olen itsekin alkanut tajuamaan kuinka suolesta suhteemme on ollut kun sitä ei ole hoidettu millään tasolla. Mitään ei ole jaksattu tehdä asioiden eteen.. en vaan tiedä voiko enää mikään auttaa, ainakin töitä saisi paiskia. Vähän pelottaa se että jos sitten tulee toisen kerran sama niin kestääkö sitä edes näin hyvin...