Olen jo vähän aikaan miettinyt, mitä ovat ystävät, jotka eivät koskaan pidä sinun Facebook-päivityksistä eivätkä seuraa sinun Instagram-päivityksiä. Viimeinen pisara on, kun privaattitervehdykseen ei vastata edes kuukausien päästä.
Vaikka teki kipeää, vihdoin tänään tein askeleen ja poistin heidät ystävistäni. Ei sellainen ole ystävyyttä. Minulla on nyt vähemmän tuttuja, mutta jäljelle jääneet ovat ystäviäni.
Tuttavapiirissäsi on aina loisia ja narsisteja. Pahinta on huomata, että he eivät edes ole kiinnostuneet elämästäsi, vaan käyttävät sinua vain ponnahduslautana.
Poistin tänään paljon narsisteja lähipiiristäni.
Vaikka teki kipeää, vihdoin tänään tein askeleen ja poistin heidät ystävistäni. Ei sellainen ole ystävyyttä. Minulla on nyt vähemmän tuttuja, mutta jäljelle jääneet ovat ystäviäni.
Tuttavapiirissäsi on aina loisia ja narsisteja. Pahinta on huomata, että he eivät edes ole kiinnostuneet elämästäsi, vaan käyttävät sinua vain ponnahduslautana.
Poistin tänään paljon narsisteja lähipiiristäni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kai monikaan enää 2020 käytä facebookkia. Monella voi siellä olla profiilit mutta omienkin kaverien kohdalla päivityksiä tullut tyyliin joskus viisi vuotta sitten. Itse en ole edes ladannut sovellusta uusimpaan kännykkääni ja taitaa olla jo kolmisen vuotta siitä kun viimeksi kirjauduin faceen.
'Ystävyys'-käsitteen piiriin kuuluminen nykymaailmassa on harvinaislaatuista... Aito ystävyys sisältää suurta luottamusta ja välittämistä toisesta. Molemmat osapuolet uhrautuvat toistensa eteen.
Nostin kytkintä kaikista some-palveluista nelisen vuotta sitten. Oikeat ystävät soittelevat ja soittelen heille.
Parisataa "mukaystävää" katosi Facen ja muiden palvelujen mukana.
En kadu.
Itse en ole facessa enkä missään muissakaan vastaavissa paikoissa, koska ei ole mitään tarvetta sellaiseen. En osaa sanoa mitä ystävyys on, koska en tunne tarvitsevani ystäviä. Nuoremapana minulal oli, mutta se liityi paljolti sellaiseen että meillä kaikilla oli samanikäisiä pieniä lapsia ja se toimin siksi. Myöhemmin en enää kokenut samankalatsuutta siinä mielessä, että olisin halunnut jakaa elämäni asioita heidän kanssaan, vaan koin sen turhaksi asioiden jauhamiseksi. Moneen vuoteen ei ole ollut muita ihmisiä elämässäni kuin omat lapset. Siskojeni kanssa olemme harvoin tekemisissä keskenämme. Tietysti etäisyys osaltaan vaikuttaa siihen. En tunne menettäväni mitään vaikka minulla ei ole lasteni lisäksi muita elämässäni.
Se 1 riittää.
muutama kaveri lisäksi.
Jos ei kuulu/näy. Kannattaa ensin käydä katsomassa kaverin sivua. Voi olla, ettei ole aikoihin kirjoitellut mitään. Mikä tietysti saa aikaan kysymyksen, miksi ei poista statustaan facessa?
Itse aikoinaan laitoin syntymäpäiväonnittelut eräälle kavereistani ja pian tuli huomautus "X. X. nukkui pois viime syksynä". Sen jälkeen olen aina vilkaissut, onko henkilö hengissä vai ei.
Joskus käyn vilkaisemassa, onko sivuille kirjoitettu mitään.
Sitä piti vielä kysyä, tunnetko jokaisen henkilökohtaisesti?