Mustasukkaisen miehen epäilys

Kiitos rohkaisusta. Hyväksyn sen että olen mustasukkainen. Annan siihen itselleni luvan. Tämä asia selvitetään nyt loppuun asti. Olen jo hyväksynyt sen että vaimoni voi valita toisen mutta jokatapauksessa hänen on tehtävä se valinta. En minäkään ole missään väleissä entisiin heiloihini joten miksi hänenkään pitäisi? Tässä asiaa itselleni selvittäessä olen ymmärtänyt että tapasin vaimoni melko pian sen jälkeen kun tämä hänen entisensä lähti pitkälle työkomennukselle kiinaan. Ilmeisesti oli palannut tai kotiutettu vuodenvaihteen paikkeilla. Voihan se olla että vuosien takainen rakkaus ei koskaan todella kuollutkaan heidän väliltään. Olivathan he jatkuvasti mm facebookin kautta yhteyksissä. Minulle on tärkeintä että tilanteeseen saadaan selkeät askelmerkit. Jos hän haluaa palata tämän jantterin naiseksi niin en estele. Kunhan tekee valinnan. Tästä voisi hieman sovinistisesti tehdä vertauksen vaimon ja monen muunkin naisen kauppa käytökseen. Kuinka jokaista pakettia pitää väännellä ja käännellä eikä sittenkään mikään kelpaa. Itse kun menen jotain ostamaan tiedän mitä haen enkä hypistele. Mutta tämä tästä. Toivottavasti rouva tietää mitä tahtoo.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos rohkaisusta. Hyväksyn sen että olen mustasukkainen. Annan siihen itselleni luvan. Tämä asia selvitetään nyt loppuun asti. Olen jo hyväksynyt sen että vaimoni voi valita toisen mutta jokatapauksessa hänen on tehtävä se valinta. En minäkään ole missään väleissä entisiin heiloihini joten miksi hänenkään pitäisi? Tässä asiaa itselleni selvittäessä olen ymmärtänyt että tapasin vaimoni melko pian sen jälkeen kun tämä hänen entisensä lähti pitkälle työkomennukselle kiinaan. Ilmeisesti oli palannut tai kotiutettu vuodenvaihteen paikkeilla. Voihan se olla että vuosien takainen rakkaus ei koskaan todella kuollutkaan heidän väliltään. Olivathan he jatkuvasti mm facebookin kautta yhteyksissä. Minulle on tärkeintä että tilanteeseen saadaan selkeät askelmerkit. Jos hän haluaa palata tämän jantterin naiseksi niin en estele. Kunhan tekee valinnan. Tästä voisi hieman sovinistisesti tehdä vertauksen vaimon ja monen muunkin naisen kauppa käytökseen. Kuinka jokaista pakettia pitää väännellä ja käännellä eikä sittenkään mikään kelpaa. Itse kun menen jotain ostamaan tiedän mitä haen enkä hypistele. Mutta tämä tästä. Toivottavasti rouva tietää mitä tahtoo.

Lue lisää

Aivan oikein teet, mustasukkaisuus on tunne, joka on hälytysmerkki siitä, ettei kaikki ole hyvin vaikka järjellä koittaisit hallita itseäsi ja tilannetta. Se voi olla hälytysmerkki monestakin asiasta. Jotkin ihmiset tulevat henksiesti riippuvaiseksi toisesta, toinen on heidän onneliisuutensa lähde, eikä se ole ihan hyvä homma. Mutta yhtälailla se voi olla hälytys "vain" siitä, että suhteen perustat luottamus ja keskinäinen kunnioitus ovat jostain syystä koetuksella.

Valintahan puolisosi tosiaan pitää tehdä, mutta koita esittää se asia keskustellen, ei pelkkänä ehtolauseena, kuten meillä miehillä herkästi on tapana. Yritä saada hänet keskustelemaan asiasta ja ole itsekin keskusteleva, tuomitsematta mitään. Yritä saada hänet ymmärtämään sinun huolesi ja tahtosi, mutta jätä latu auki omalle valinnalleen, kunhan hän uskaltaa sen sinulle kertoa suoraan. Toisaalta jos mustasukkaisuutesi onkin sinällään aiheetonta, mitään ei ole tapahtunut eikä ole tapahtumassakaan, olisi tuo keskustelu todella arvokas teidän kahden keskinäisen ymmärryksen ja kunnioituksen kannalta, se todella veisi asioita eteenpäin hyvään suuntaan. Et siis voi varsinaisesti hävitä, jos saatte keskustelun aikaiseksi.

Hiemanhan tuo kuvaamasi suhteen lähtötilanne kuulostaa huolestuttavalta... Oma kokemukseni on se, että alle vuosi edellisen pitkän suhteen päättymisestä on haasteita aiheuttava lähtökohta, kuten myös suhteesta toiseen hyppääminen. Ne ei vaan yleensä toimi pitkään, vaikka tosin vuosia voivatkin toimia. Mutta elämän mittaista niistä ei yleensä tule. Enkä ole varma, onko tuo yksi vuosi edes riittävä mittari, voisi olla hyvä, että yksin omasta elämästä vastuun kantamista ja sinkkumenoa jos sitä haluaa on enemmänkin. Siinä oppii tuntemaan itsensä paremmin, eikä sorru helppoihin ratkaisuihin, jos kohta myös oppii TODELLA arvostamaan toisen antia suhteelle.

Eroa takana 3kk ja ajatus on muitta mutkitta vedellä vähintään 1,5 vuotta itsekseni, mitä nyt jos jotain pikkusäpinää välillä onkin. Ja ehtoni seuraavalle potentiaaliselle kumppanille silloinkin ovat:
-vähintään vuosi täysin itsenäistä elämää kaikilla mausteillaan edellisen suhteen jälkeen
-vähintään yksi pitkä aiempi suhde, joissa on asuttu yhdessä ainakin vuosi ns. hyvää elämää
-pystyy kertomaan existään ilman vihaa, katkeruutta tai kaipausta
-pystyy puhumaan tunteistaan, tarpeistaan, toiveistaan ja seksistä
-ei aiempia uskottomuuksia, ellei niiden jälkeen ole ollut pitkää yksilöterapiaa ja sittenkin terapeutin yhteystiedot kirjallisen kuulusteluluvan kanssa

Kaikenlaista on ehtinyt kokemaan...

randombypasser kirjoitti:

Aivan oikein teet, mustasukkaisuus on tunne, joka on hälytysmerkki siitä, ettei kaikki ole hyvin vaikka järjellä koittaisit hallita itseäsi ja tilannetta. Se voi olla hälytysmerkki monestakin asiasta. Jotkin ihmiset tulevat henksiesti riippuvaiseksi toisesta, toinen on heidän onneliisuutensa lähde, eikä se ole ihan hyvä homma. Mutta yhtälailla se voi olla hälytys "vain" siitä, että suhteen perustat luottamus ja keskinäinen kunnioitus ovat jostain syystä koetuksella.

Valintahan puolisosi tosiaan pitää tehdä, mutta koita esittää se asia keskustellen, ei pelkkänä ehtolauseena, kuten meillä miehillä herkästi on tapana. Yritä saada hänet keskustelemaan asiasta ja ole itsekin keskusteleva, tuomitsematta mitään. Yritä saada hänet ymmärtämään sinun huolesi ja tahtosi, mutta jätä latu auki omalle valinnalleen, kunhan hän uskaltaa sen sinulle kertoa suoraan. Toisaalta jos mustasukkaisuutesi onkin sinällään aiheetonta, mitään ei ole tapahtunut eikä ole tapahtumassakaan, olisi tuo keskustelu todella arvokas teidän kahden keskinäisen ymmärryksen ja kunnioituksen kannalta, se todella veisi asioita eteenpäin hyvään suuntaan. Et siis voi varsinaisesti hävitä, jos saatte keskustelun aikaiseksi.

Hiemanhan tuo kuvaamasi suhteen lähtötilanne kuulostaa huolestuttavalta... Oma kokemukseni on se, että alle vuosi edellisen pitkän suhteen päättymisestä on haasteita aiheuttava lähtökohta, kuten myös suhteesta toiseen hyppääminen. Ne ei vaan yleensä toimi pitkään, vaikka tosin vuosia voivatkin toimia. Mutta elämän mittaista niistä ei yleensä tule. Enkä ole varma, onko tuo yksi vuosi edes riittävä mittari, voisi olla hyvä, että yksin omasta elämästä vastuun kantamista ja sinkkumenoa jos sitä haluaa on enemmänkin. Siinä oppii tuntemaan itsensä paremmin, eikä sorru helppoihin ratkaisuihin, jos kohta myös oppii TODELLA arvostamaan toisen antia suhteelle.

Eroa takana 3kk ja ajatus on muitta mutkitta vedellä vähintään 1,5 vuotta itsekseni, mitä nyt jos jotain pikkusäpinää välillä onkin. Ja ehtoni seuraavalle potentiaaliselle kumppanille silloinkin ovat:
-vähintään vuosi täysin itsenäistä elämää kaikilla mausteillaan edellisen suhteen jälkeen
-vähintään yksi pitkä aiempi suhde, joissa on asuttu yhdessä ainakin vuosi ns. hyvää elämää
-pystyy kertomaan existään ilman vihaa, katkeruutta tai kaipausta
-pystyy puhumaan tunteistaan, tarpeistaan, toiveistaan ja seksistä
-ei aiempia uskottomuuksia, ellei niiden jälkeen ole ollut pitkää yksilöterapiaa ja sittenkin terapeutin yhteystiedot kirjallisen kuulusteluluvan kanssa

Kaikenlaista on ehtinyt kokemaan...

Lue lisää

Niinpä. Olin kyllä hieman huolissani että saatan olla pelkkä laastari. Mutta liitto tuli siunattua papin aamenella joten kai se on jonkin verran vastamäkeäkin kestettävä. Nyt asiat on sovittu ja kaikki periaatteessa hyvin. Silti olo on kuin olisi jäänyt jonkinlaiseen limboon. Eiköhän aika tasoita asioita. Enkä minä ketään halua tuomita. Kunhan vaan haluan tietää missä mennään ettei nyt ihan täysin vedätetyksi joudu. Eihän ketään voi loppujen lopuksi kuitenkaan omistaa. Ihmisiähän tässä vaan ollaan ja erehtyminen on inhimillistä. Mutta kuitenkin pakko todeta että tartuin tilanteeseen kyllä ihan viime hetkillä. Kohta olisin jäänyt lehdelle soittelemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos rohkaisusta. Hyväksyn sen että olen mustasukkainen. Annan siihen itselleni luvan. Tämä asia selvitetään nyt loppuun asti. Olen jo hyväksynyt sen että vaimoni voi valita toisen mutta jokatapauksessa hänen on tehtävä se valinta. En minäkään ole missään väleissä entisiin heiloihini joten miksi hänenkään pitäisi? Tässä asiaa itselleni selvittäessä olen ymmärtänyt että tapasin vaimoni melko pian sen jälkeen kun tämä hänen entisensä lähti pitkälle työkomennukselle kiinaan. Ilmeisesti oli palannut tai kotiutettu vuodenvaihteen paikkeilla. Voihan se olla että vuosien takainen rakkaus ei koskaan todella kuollutkaan heidän väliltään. Olivathan he jatkuvasti mm facebookin kautta yhteyksissä. Minulle on tärkeintä että tilanteeseen saadaan selkeät askelmerkit. Jos hän haluaa palata tämän jantterin naiseksi niin en estele. Kunhan tekee valinnan. Tästä voisi hieman sovinistisesti tehdä vertauksen vaimon ja monen muunkin naisen kauppa käytökseen. Kuinka jokaista pakettia pitää väännellä ja käännellä eikä sittenkään mikään kelpaa. Itse kun menen jotain ostamaan tiedän mitä haen enkä hypistele. Mutta tämä tästä. Toivottavasti rouva tietää mitä tahtoo.

Lue lisää

Et ole mustis vaan pölvästi pettää aivan varmasti koska sinä olet pölvästi

Ei ole eikä ole normaali mieskään, joka sen sallii eukolleen.

Nykyaikana meno on mennyt muutenkin niin kummalliseksi että arvostan jos sellaisia kunnolisiakin ihmisiä jossakin vielä on.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyaikana meno on mennyt muutenkin niin kummalliseksi että arvostan jos sellaisia kunnolisiakin ihmisiä jossakin vielä on.

Paraskin puhuja! Sinä olet se epäkunnolline puoliso! Minä olen aina ollut uskollinen omissa suhteissa! Ja avioliitto on minulle erittäin pyhä asia!🥂