Olen ruvennut miettimään, että itselleni olisi paras suhde, jossa pidettäisiin vain hauskaa, ym. aikuisten juttuja. Kumpikin pitää oman elämänsä, eikä siihen tarvitse puuttua. Kuulostaa varmasti kylmältä.
En tarkoita, etteikö toista voisi tukea kun on raskasta, mutta toisen luokse ei vietäisi edes hammasharjaa.
Onko ketään, jotka elävät näin? Mitä jäätte kaipaamaan? Mikä tämmöisessä parisuhteessa on hyvää?
T. Mietteliäs aikuinen nainen
En tarkoita, etteikö toista voisi tukea kun on raskasta, mutta toisen luokse ei vietäisi edes hammasharjaa.
Onko ketään, jotka elävät näin? Mitä jäätte kaipaamaan? Mikä tämmöisessä parisuhteessa on hyvää?
T. Mietteliäs aikuinen nainen
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei velvoitteita ... Ihan vaan ihmisenä ihmiselle meno
Ei onnistu ainakaan minun kanssani!!!!! tiedät että en voi koskaan koskee sinua siitä mielessä! ihan vaan hygienia syistä!!!!jatka vaan samaan malliin kuin tähänkin asti!!!!! mulle on tärkeintä se irl keskustelu ja sen jälkeen mulle on ihan sama mitä teet muiden kanssa!
Ei onnistu naisen kanssa. Yllättäen kämppään alkaa ilmaantua naisen tavaroita. Näin käy aina.
- vanhempi mies
Ei onnistu naisilta
Kuulostaa kylmältä. Jos suhteessa mennään miten vaan, lisäksi en oikeesti usko miesten tommoseen suostuvan.
Ehkä vähän aikaa menisi noin. Sitten kaipaisi arjen jakamista. Aamuheräämisiä. Iltateetä. Kävelyjä. Semmoinen parisuhde olisi hieno.
Tuntuu, että 5-kymppiset ajattelevat laillasi, ehkä etenkin itsekkäät koulutetut naiset, haluten riippumattomuutta.
Samaa mieltä kanssasi. Riippumattomuuden säilyttäminen tärkeä asia. Ikävä kyllä, naisille vain yleensä tarjolla parisuhde, ja siitä poikkeaminen ei hyväksyttävää kovin yleisesti. Romanttisen rakkauden myytti liian vahva?
Poikkeamiset voi hyväksyä, ihmisillä on erilaisia tarpeita ja niitä ei tarvitse tuomita. Arvelen, että pelkkä iloittelusuhde ei kestä vuosia ja siitä uupuu hyvää läheisyyttä. Miten sinä ajattelet? Vai riittääkö pelkkä fyysinen tyydytys?
Ei pelkästään fyysistä läheisyyttä, pitäisi olla henkinen yhteys ja ystävyyttä. Onnistuisi jos molemmat arvostaisivat toisiaan ja toisen itsemääräämisoikeutta. 19.57
Näkisin sen vain syvempänä kaverisuhteena ilman takertumisia. Eikä se uskoutuminen jostakin ja luottamuksellinen suhtautuminen tarkoita, että yhteen päädyttäisiin. Jos molemmat ovat itsenäisiä ja riippumattomia niin miksei? Aluksi ja kauanko? Ei kellään ole kristallipalloa ja jos toinen haluaa jossain vaiheessa tiivistyä, niin silloin lienee syytä suunnata toisaalle. Millä lailla se on kylmää, jos molemmat hakee samaa, silloinhan nautitaan toistensa seurasta. - cu-
Toimisin pitkällisesti juuri tuolla tavalla!
Pakko olisi ottaa huomioon, mennyt historia elämäni ajalta miesten kanssa.
Muutama mies, joista jokaisen kanssa kohtaaminen toi enemmän surua kuin iloa!
Luottokyky 0 eikä tätä asiaa voi korjata millään tavalla.
Ei edes siihen hauskanpitoon ei yhteiseen ajan viettämiseen, olisi mitään mahdollisuutta, ennen kuin toista ihmistä tuntisi enemmän.
Eikä kuulosta "kylmältä" olenkaan, vaan olisi mahdollisesti paras ratkaisu.
Elämien erillään pitäminen ja omat asunnot kummallakin!
Mitä siis täällä tekee ihmisellä tai minkäänlaisella suhteella, jos toiseen ihmiseen ei voi luottaa.
Jos se on se, mitä koet haluavasi, niin sitten se on oikea valinta. Varmasti löydät kumppanin, joka haluaa aivan samaa.
Tunnen pari kypsempään ikään ehtinyttä naista, jotka elävät noin ja ovat varsin tyytyväisiä. Toki välillä myös kaipaisivat enemmän, mutta eivät enää ole halukkaita vaihtamaan täyttä vapauttaan muuhun. Ja aiheuttahaan tuo ristiriita välillä mielipahaa heille, mutta se kai kuuluu asiaan, kaikkea ei vaan voi saada.
Aloittaja: juuri sellainen suhde johon voisin suostua.
Ei sitoumuksia, ei odotuksia, vain yhteistä kivaa silloin tällöin.
Minulla ollut kerran sellainen suhde, ja se toimi hyvin siihen asti kunnes mies alkoi haikailla enemmän. Tavattiin silloin tällöin, kumpikin eli omaa elämäänsä johon toinen ei puuttunut. Tavattiin kyllä toinen toistemme kotona, syötiin ja oltiin mutta vailla mitään siteitä. Pidimme ykstiyiselämämme täysin erillään. Emme puuttuneet toistemme kotiin ja asioihin, ja todellakaan sitä hammasharjaakaan ei toisen kylppäriin viety!
Itselläni ei ollut sinä aikana ketään muuta mutta tiedän että miehellä oli jokunen muukin samanlainen suhde samaan aikaan. Mikä ei minua haitannut koska en enempää halunnut.
En koe olevani kylmä, en vain kaipaa enempää enkä halua antaa itsestäni enempää. Miksi olisin kylmä jos haluan elää minulle parhaiten sopivaa elämää, ja se toinenkin haluaa? Me erosimme siinä vaiheessa kun hän alkoi haluta enemmän.
Sitä en tiedä miten helppoa tällaista kumppania on löytää. Itse en ole ainakaan tällä hetkellä kiinnostunutkaan.
Minusta ihan kamala ajatus. Ei ole minulle koskaan mahdollista toimia noin.
Olen miettinyt, onko sittenkään hyvä, jos on liikaa suuria tunteita. Koska sitten kun asiat menee pieleen, on herkälle ja syvästi tuntevalle ihmiselle luvassa maanpäällinen helvetti. Ehkä pitäisikin olla vaan tyytyväinen nykyiseen suhteeseen, missä ei koeta suurta roihua, mutta ei toisaalta ole helvettiäkään. Aina ne suhteet, missä on tunteet ollut täysin mukana, ovat päättyneet todella huonosti. Ja olen masentunut niistä niin pahoin, että olisin halunnut vain kuolla.
Ja nyt vasta voin tajuta niitä ihmisiä, jotka lähtevät pakoon kun herää liian voimakkaita tunteita. Ei niitä helvetin syvyyksiin syöksymisiä vaan kovin montaa kertaa elämässään kestä.
Jos herää äärimmäisen voimakkaita tunteita, ehkä sitä olisi hyvä pitää varoitusmerkkinä jostain.