Ei normisuhdetta

Ei velvoitteita ... Ihan vaan ihmisenä ihmiselle meno

Ei onnistu naisen kanssa. Yllättäen kämppään alkaa ilmaantua naisen tavaroita. Näin käy aina.

- vanhempi mies

Ei onnistu naisilta

Kuulostaa kylmältä. Jos suhteessa mennään miten vaan, lisäksi en oikeesti usko miesten tommoseen suostuvan.

Ehkä vähän aikaa menisi noin. Sitten kaipaisi arjen jakamista. Aamuheräämisiä. Iltateetä. Kävelyjä. Semmoinen parisuhde olisi hieno.
Tuntuu, että 5-kymppiset ajattelevat laillasi, ehkä etenkin itsekkäät koulutetut naiset, haluten riippumattomuutta.

Näkisin sen vain syvempänä kaverisuhteena ilman takertumisia. Eikä se uskoutuminen jostakin ja luottamuksellinen suhtautuminen tarkoita, että yhteen päädyttäisiin. Jos molemmat ovat itsenäisiä ja riippumattomia niin miksei? Aluksi ja kauanko? Ei kellään ole kristallipalloa ja jos toinen haluaa jossain vaiheessa tiivistyä, niin silloin lienee syytä suunnata toisaalle. Millä lailla se on kylmää, jos molemmat hakee samaa, silloinhan nautitaan toistensa seurasta. - cu-

Toimisin pitkällisesti juuri tuolla tavalla!
Pakko olisi ottaa huomioon, mennyt historia elämäni ajalta miesten kanssa.
Muutama mies, joista jokaisen kanssa kohtaaminen toi enemmän surua kuin iloa!
Luottokyky 0 eikä tätä asiaa voi korjata millään tavalla.
Ei edes siihen hauskanpitoon ei yhteiseen ajan viettämiseen, olisi mitään mahdollisuutta, ennen kuin toista ihmistä tuntisi enemmän.
Eikä kuulosta "kylmältä" olenkaan, vaan olisi mahdollisesti paras ratkaisu.
Elämien erillään pitäminen ja omat asunnot kummallakin!
Mitä siis täällä tekee ihmisellä tai minkäänlaisella suhteella, jos toiseen ihmiseen ei voi luottaa.

Jos se on se, mitä koet haluavasi, niin sitten se on oikea valinta. Varmasti löydät kumppanin, joka haluaa aivan samaa.

Tunnen pari kypsempään ikään ehtinyttä naista, jotka elävät noin ja ovat varsin tyytyväisiä. Toki välillä myös kaipaisivat enemmän, mutta eivät enää ole halukkaita vaihtamaan täyttä vapauttaan muuhun. Ja aiheuttahaan tuo ristiriita välillä mielipahaa heille, mutta se kai kuuluu asiaan, kaikkea ei vaan voi saada.

Aloittaja: juuri sellainen suhde johon voisin suostua.
Ei sitoumuksia, ei odotuksia, vain yhteistä kivaa silloin tällöin.

Minulla ollut kerran sellainen suhde, ja se toimi hyvin siihen asti kunnes mies alkoi haikailla enemmän. Tavattiin silloin tällöin, kumpikin eli omaa elämäänsä johon toinen ei puuttunut. Tavattiin kyllä toinen toistemme kotona, syötiin ja oltiin mutta vailla mitään siteitä. Pidimme ykstiyiselämämme täysin erillään. Emme puuttuneet toistemme kotiin ja asioihin, ja todellakaan sitä hammasharjaakaan ei toisen kylppäriin viety!
Itselläni ei ollut sinä aikana ketään muuta mutta tiedän että miehellä oli jokunen muukin samanlainen suhde samaan aikaan. Mikä ei minua haitannut koska en enempää halunnut.
En koe olevani kylmä, en vain kaipaa enempää enkä halua antaa itsestäni enempää. Miksi olisin kylmä jos haluan elää minulle parhaiten sopivaa elämää, ja se toinenkin haluaa? Me erosimme siinä vaiheessa kun hän alkoi haluta enemmän.
Sitä en tiedä miten helppoa tällaista kumppania on löytää. Itse en ole ainakaan tällä hetkellä kiinnostunutkaan.

Minusta ihan kamala ajatus. Ei ole minulle koskaan mahdollista toimia noin.

Olen miettinyt, onko sittenkään hyvä, jos on liikaa suuria tunteita. Koska sitten kun asiat menee pieleen, on herkälle ja syvästi tuntevalle ihmiselle luvassa maanpäällinen helvetti. Ehkä pitäisikin olla vaan tyytyväinen nykyiseen suhteeseen, missä ei koeta suurta roihua, mutta ei toisaalta ole helvettiäkään. Aina ne suhteet, missä on tunteet ollut täysin mukana, ovat päättyneet todella huonosti. Ja olen masentunut niistä niin pahoin, että olisin halunnut vain kuolla.

Jos herää äärimmäisen voimakkaita tunteita, ehkä sitä olisi hyvä pitää varoitusmerkkinä jostain.