Onko se riittävä syy erota? Meillä on kaksi alle 2-vuotiasta lasta.
En haluaisi rikkoa lapsiltani perhettä, mutta en myöskään olla ikuisesti onneton.
Seksiä emme ole harrastaneet kuukausiin, tosin se johtuu lähinnä minusta. Miehen kosketus ahdistaa ja jopa ällöttää. Hän koskettaa ainoastaan halutessaan seksiä ja silloinkin vain tarraa kiinni tisseihin tai peppuun. Emme myöskään puhu ikinä. Mies saattaa maata koko päivän sohvalla sanomatta sanaakaan minulle ja jotain kysyessäni vain murahtaa takaisin.
Tunnen oloni yksinäisemmäksi kuin koskaan. Kaipaan läheisyyttä, juttukaveria, hyvää seksiä, syvällisiä keskusteluja, halimista, suudelmia... Rakastetuksi tulemista.
Kaipaan kai neuvoja tai kohtalotoveria.
N25
En haluaisi rikkoa lapsiltani perhettä, mutta en myöskään olla ikuisesti onneton.
Seksiä emme ole harrastaneet kuukausiin, tosin se johtuu lähinnä minusta. Miehen kosketus ahdistaa ja jopa ällöttää. Hän koskettaa ainoastaan halutessaan seksiä ja silloinkin vain tarraa kiinni tisseihin tai peppuun. Emme myöskään puhu ikinä. Mies saattaa maata koko päivän sohvalla sanomatta sanaakaan minulle ja jotain kysyessäni vain murahtaa takaisin.
Tunnen oloni yksinäisemmäksi kuin koskaan. Kaipaan läheisyyttä, juttukaveria, hyvää seksiä, syvällisiä keskusteluja, halimista, suudelmia... Rakastetuksi tulemista.
Kaipaan kai neuvoja tai kohtalotoveria.
N25
Vastaukset 9
Vanhimmat
On.
Eikä ole.
Eron syy voidaan anaalisoida vasta eron jälkeen eikä silloin kun naisen seksuaalinen himo mieheen on vielä olemassa.
Suomeks?
Miksi teit lapset tuollaiselle örkille?
Hyvä kysymys. Seksiä, oletettavasti, oli ennen lapsia. Jossain vaiheessa tajusin, että minä tein kaikki aloitteet ja meni motivaatio.
Kun minäkään en enää kertonut rakastavani, pussannut, halannut, kysynyt kuulumisia, koskettanut tms. niin kaikki vaan loppui ja tässä sitä ollaan.
Lisättäköön vielä, että minä hoidan yksin kodin ja lapset sekä käyn töissä. Hoidan yöheräämiset, herään ajoissa, vien lapset hoitoon, menen töihin, käyn kaupassa, haen lapet, teen ruoan, siivoan kodin, hoidan lasten iltatoimet, laitan heidät nukkumaan...
Parisuhteessa seksi kuolee läheisyyden ja keskustelun (osa läheisyyttä) hiipumisen mukana. Ja luultavasti siksi koet, että olisit itse syypää seksin vähyyteen, mutta todellisuus on kuitenkin itsesi ulkopuolella, teidän keskinäisessä vuorovaikutuksessanne, läheisyydessä tarkalleen ottaen. Uskallan olettaa, että läheisyyden puute on vienyt halut sinulta, mikä on hyvin tavallista ja vain tapa reagoida suhteen todellisiin ongelmiin.
Kuulostaa siltä, että miehesi ei enää osallistu parisuhteeseenne, vaan ainoastaan omaan elämäänsä yhteisessä osoitteessa ja yrittää ottaa sen, minkä kokee ansainneensa. Ja sen hän joskus ansaitsikin, mutta mitään ei ansaita vain sohvalla makaamalla, ei sittenkään vaikka olisi talouden ainoa rahantuoja.
Herätäpä miehesi Ruususen unestaan ja kerro, että olet harkinnut vakavasti eroa. Kerro syyt, mutta yritä muotoilla syiden kertominen siten, että aloitat joka lauseen "minusta tuntuu...", "minun mielestäni...", "minä haluaisin/kaipaan/jne....", jolloin et osoita sormella pelkästään miestäsi, vaan ilmaiset, että kyse on sinun näkökulmastasi ja olet avoin keskustelulle. Jos miehesi torjuu sinut henkilönä, tyrmää näkökulmasi viallisina tai ei suostu edes keskustelemaan/kuuntelemaan, niin olette todella vaikeassa tilanteessa. Mutta reipasta verbaalista avokämmen-poskelle -herätystä miehesi tarvitsee.
Jotakuin kaikki meistä kaipaavat mainitsemiasi asioita, esitit ne kauniisti ja olennaisen hyvin tiivistettynä. Mutta niitä ei ole mahdollista saada ihan jokaiselta, kuten ei välttämättä myöskään itse ole mahdollista niitä kaikille tarjota.
Kohtalotovereita sinulta ei tule puuttumaan, minäkin olen yksi niistä, vaikka mies olenkin. Neuvot ovat sitten se vaikea asia, jokainen kahden ihmisen välinen suhde on omanlaisensa, vaikka tietyt asiat useimmissa toistuvatkn hyvin samankaltaisina yksilöistä riippumatta. Ja siksi en osaa sanoa, onko otsikkosi riittävä se erota juuri sinulle.
Kiitos hyvästä vastauksesta!
Täytynee nostaa asia esille, vaikka tuntuu se vaikealta itsellekkin kun ei moneen vuoteen olla mistään keskusteltu.
Tuntuu pahalta aiheuttaa toiselle paha mieli, mutta niinhän hänkin tekee minulle, vaikka olen asiasta ja pahasta olostani kertonut.
Pelkään myös lasten kanssa yksin jäämistä, mikä tekee asiasta entistäkin vaikeampaa.
Toisaalta ajatus paremmasta antaa voimia jaksaa.
Kiitos :)
Sikäli puhun kokemuksesta, että olisin toivonut puolisoni kertovan minulle ajatuksistaan ennen eroilmoitusta, olkoonkin, että meillä tuo läheisyysongelma oli kaksisuuntainen ja lopulta exäni oli ehkä itseäni heikommin siinä onnistuva (oma näkemyksensä).
Ymmärsin häntä kyllä, erosta puhuminen on pelottavaa ja aiheuttaa yleensä toisessa osapuolessa aika voimakkaan reaktion (olisin pelästynyt...), ensi alkuun yleensä vielä siten, ettei kunnollinen keskustelu ole mahdollista. Pölyn pitää antaa hieman laskeutua ja ajatusten muodostua, siinä auttaa kaikkein parhaiten se, että voi asian esittää niin neutraalisti "vain" omana mielipiteenään, kuin ikinä kykenee. Jättää tilaa keskustelulle, mahdollisimman vähillä syytöksillä.
Toivon, että sinulla on voimia kohdata nuo haasteet ja toivottavasti myös löydätte yhdessä paremman tulevaisuuden.