6kk tuli täyteen, erottiin, 3kk erossa, ja vielki ihan kusessa. Vituttaa ajatella yhtä muijaa kaiket päivät vaikkei toinen välitä paskaakaan. Yrittäny tapailla muitakin tyttöi mutt ei ole oikeen osannut ihastua samanlailla. Alkaa miettii että välittääkö muka oikeasti vai onko mulle kehittynyt joku pakkomielle? En ole kyl ollu yhteydes tai vongannu takas, mutta esim. kun baaris näkee niin kaikki vanhat tunteet nousee heti pintaan, ja vähä pakko melkeen lähtee baarist pois. Olen kait vähän yliherkkä (?)
Alkaa jo vituttaan
Lost-87
6958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulla on tavallaan sama tilanne. kyllä se vaan niin on ettei sitä naista niin vain unohdeta... kestää kaikilla oman aikansa. ehkä kuukauden, ehkä vuosia.
kärsi. niin minäkin aion.
Tottahan toki unohtaminen vie aikansa. mulla 3kk suhde päätty 1kk sitte ja vieläkin oon rikki. Jätkällä ei ollu edes kanttia viedä asioita loppuun, siis kertoa itse mulle todellista syytä eikä jutella mun kanssa asioita selviksi, vaikka tietää että se helpottais mun oloa.. joka kerta kun hän tulee mieleeni annan hänen tulla, en viitsi työntää häntä pois mielestä, ajattelen että jos käsittelen asian silloin kun se mieleen tulee niin on helpompi joskus jatkaa uuteen suhteeseen.. jos siltä tuntuu.
mutta koita selvitä, äläkä väkisin yritä unohtaa ketään. Kaikki vie aikansa. Ajattele vaikka nitiä huonoja puolia teidän suhteessa. Aurinkoista kevättä!
kuin mun suusta...meillä takana vaan vuoden suhde ja nyt noin kuukausi erosta. Mies ei suostu keskustelemaan kanssani asiasta siis erosta ja syistä yms. ja hänellä on jo uusi.
Sattuu. Annan sattua. Eihän se ainiaaksi voi jäädä sattumaan, vaikka niin hitosti rakastankin. Ehkä joskus tulee vielä joku...jonka kanssa uskallan taas lähteä suhteeseen, mutta nyt en voi kun ajatella häntä ja olo on ahdistunut, itkuinen ja surullinen. Aurinkoinen kevätkään ei saa mua nyt tästä piristymään, mutta toivottavasti jo syksyn kirpeät ilmat saa hymyn huulille ja elämän raiteilleen.
Jooh, vajaan vuoden suhde päättyi syyskuussa kun tyttö päätti vaihtaa ukkoa. Syytti minua etten muka tukenut häntä tarpeeksi. Yhtäkkiä minusta löytyi kaikki maailman viat ja viikko eron jälkeen hän olikin jo hyvän kaverini kainalossa. Aika selvä tapaus, olisi pitänyt arvata mitä tulee tapahtumaan.
Sanomattakin selvää etten enää entistä kaveriani arvosta paskankaan vertaa.
Olemme tytön kanssa vielä ystäviä, ja rakastan häntä hirmuisesti. En pysty unohtamaan häntä. Tuntui että sovimme toisillemme niin hyvin.
Ex-kaverinikin luulee että olemme vielä väleissä. Hän ihmettelee miksi näytän niin vittuuntuneelta kun hän kourii ja nuolee tyttöäni. JAA-A, PRETTY FUCKING OBVIOUS... Hän kertoilee kuinka "arvostaa minua ihmisenä ja opettajana". Mielenkiintoinen tapa osoittaa arvostusta. Mokoma luuseri. Siitä ihmisestä ei tule ikinä mitään. Hän tuhoaa tytönkin tulevaisuuden omalla saamattomuudellaan. Minun kanssa tytöllä sentään oli kunnianhimoa. Hän jaksoi opiskella. Nyt molemmat ovat ihan rappiolla.
Vituttaa aivan silmittömästi. Ja toisaalta olen hyvin surullinen ja kaipaan tyttöä :(
Tuo kuullosti todella julmalta. Oma ex:ni vain vikitteli toista tyttöä minun ollessa viikonloppuna toisella paikkakunnalla urheilemassa. Tämä toinen tyttö on ex:ni harrastuksesta.. En voi tajuta miten ex:llä on pokkaa iskeä toista kun hyvin tietää minun olemassaoloni, hänen piti rakastaa minua, olla uskollinen.. yms. Mutta ei. Luottamus miehiin on mennyt. Mitä jos seuraavallakin kerralla tulee vastaan joku tdella kaunis tyttö ja minä unohdun samantien..
Mahtaa olla sinulla vaikeaa kun entinen kaveri halailee yms. tyttöäsi ja vielä sinun silmiesi edessä. Itse en tuota kestäisi. Mutta voimia sinulle!
Eiköhän se siitä ajan kanssa...niin mäkin ajattelin, kun yhden tapaamisen jälkeen en pystynyt unohtaan miestä...lopulta olin melkein yli, en ajatellut kun kerran viikossa...niin yllättäen mies otti uudestaan yhteyttä. Nyt on tapailtu kuukauden, mutta vaikuttaa ettei se oo oikeesti kiinnostunut (yhteydenpito niin satunnaista), ja taas jo yritän unohtaa vaik ei varsinaisesti olla vielä "erottu"...en tiedä pääsenkö koskaan yli, vaik tuntuu etten haluais ees olla sen kans. Järjetöntä :(