En tiedä miksi töitä arvostetaan niin paljon Suomessa. Vieläkin ihmisillä on sellainen mentaliteetti että jos et käy töissä niin olet ihmisroska ja joudat roskiin. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, esim: Joensuussa on aniharvalle töitä, koronan ja jatkuvan kilpailun vuoksi suurin osa tuotannnosta siirretään halvempiin maihin kun Suomessa on mukamas liian kallista tuottaa tavaraa.
Joensuussa monessa työpaikassa on vielä todella toksinen ilmapiiri joten en ymmärrä että miksi se on maailman loppu jos ei välittömästi pääse mukaan oravanpyörään.
Minä tunnen ihmisiä jotka ovat Joensuussa töissä ja he kertovat työelämän olevan yhtä ripulin juomista: työpaikalla ei puhuta, ei tervehditä, teetätetään kohtuuton määrä töitä, juoksutetaan, kiristetään ja uhkaillaan, jätetään kuppikunnan ulkopuolelle, levitellään ilkeitä juoruja seläntakana ja työasiat ja kaikki tieto kerrotaan epämääräisesti tai asioita ei kerrota ollenkaan.
Kiitoksen sanaa ei työpaikalla koskaan kuulu, haukutaan ja syljetään vain päin näköä.
Se on tässä erittäin kierossa ja toksisessa työelämässä outoa, jos ahdistusta ja stressiä lievittää alkoholilla, se on täysin normaalia.
Mutta erehdyppä jumalauta puhumaan tunteistasi ääneen niin kylläpä sitten passitetaan psykologille ja siellä joudut ramppaamaan sitten kuolemaasi saakka.
Lisäksi minun tuttaviani on työpaikoilla uhkailtu, solvattu, huudettu ja tehty naurunalaiseksi muiden työntekijöiden silmissä.
Näinhän se on sanonta, että 1% väestöstä on joko psykopaatteja tai sosiopaatteja tai narsisteja ja sen kyllä huomaa.
Työpaikoilla tuo lukema on todennäköisesti 50%.
Ilmankos Suomi on työpaikkakiusaamisen kärkimaa.
Minä en kerro, olenko itse työelämässä vai en vaan tulin ajatelleeksi tätä työelämää.
Joensuussa monessa työpaikassa on vielä todella toksinen ilmapiiri joten en ymmärrä että miksi se on maailman loppu jos ei välittömästi pääse mukaan oravanpyörään.
Minä tunnen ihmisiä jotka ovat Joensuussa töissä ja he kertovat työelämän olevan yhtä ripulin juomista: työpaikalla ei puhuta, ei tervehditä, teetätetään kohtuuton määrä töitä, juoksutetaan, kiristetään ja uhkaillaan, jätetään kuppikunnan ulkopuolelle, levitellään ilkeitä juoruja seläntakana ja työasiat ja kaikki tieto kerrotaan epämääräisesti tai asioita ei kerrota ollenkaan.
Kiitoksen sanaa ei työpaikalla koskaan kuulu, haukutaan ja syljetään vain päin näköä.
Se on tässä erittäin kierossa ja toksisessa työelämässä outoa, jos ahdistusta ja stressiä lievittää alkoholilla, se on täysin normaalia.
Mutta erehdyppä jumalauta puhumaan tunteistasi ääneen niin kylläpä sitten passitetaan psykologille ja siellä joudut ramppaamaan sitten kuolemaasi saakka.
Lisäksi minun tuttaviani on työpaikoilla uhkailtu, solvattu, huudettu ja tehty naurunalaiseksi muiden työntekijöiden silmissä.
Näinhän se on sanonta, että 1% väestöstä on joko psykopaatteja tai sosiopaatteja tai narsisteja ja sen kyllä huomaa.
Työpaikoilla tuo lukema on todennäköisesti 50%.
Ilmankos Suomi on työpaikkakiusaamisen kärkimaa.
Minä en kerro, olenko itse työelämässä vai en vaan tulin ajatelleeksi tätä työelämää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
MINUA EI KUKAAN KATSO KUN HALPAA MAKKARAA!!! MINÄ OLEN PAREMPI IHMINEN KUN SINÄ!!!
Itse jaksoin pyöriä työelämässä yhtäjaksoisesti sen 15-vuotta minkä jälkeen vaihdoin vakituisesta keikkatöihin. Keikkatöitä vähensin sinne minimiin että saa ansiosidonnaiset. Ei ole kaduttanut päivääkään, ihmisroskana elo vain on huomattavasti parempaa. Sitä osaa nykyään arvostaa enemmän vapautta kuin mammonaa, rahalla ei voi ostaa onnellisuutta.
Töissä nykyään meno niin sairasta että ei siellä edes pysty enää kulkemaan kun kaikenmaailman psykopaatteja johtajia firmat täynnä. Suorittava porras vaihtuu 3kk välein jotta ei tarvitsisi maksaa palkanlisiä. Tekemisen laatu on tästä syystä jotain aivan karmeaa. Kuka sellaista kaaoksessa tuotettua palvelua/tavaraa edes haluaa ostaa.
Ratkaisuksi työajan lyhentäminen!