Lauri Saikkola?

Kait se johtuu oman musiikkikulttuurin aliarvioimisesta ja vaiettujen suurten säveltäjien musiikillisen perinnön ylenkatsomisesta ja täydellisestä laiminlyönnistä ettei suomalaisia unohdettuja sinfonioita juurikaan esitetä. Sibeliuksessa on vain se vika ettei hänen sinfoniansa kosketa sielun syvimpiä sopukoita. Saikkolakin teki pitkän päivätyön Helsingin kaupungin orkesterin alttoviulistina ja sävelsi laajan tuotannon sinfonista musiikkia joka on valitettavasti painunut unohduksiin. Vaimonsa muistolle hän omisti sinfoniettansa no 6.

Anonyymi kirjoitti:

Kait se johtuu oman musiikkikulttuurin aliarvioimisesta ja vaiettujen suurten säveltäjien musiikillisen perinnön ylenkatsomisesta ja täydellisestä laiminlyönnistä ettei suomalaisia unohdettuja sinfonioita juurikaan esitetä. Sibeliuksessa on vain se vika ettei hänen sinfoniansa kosketa sielun syvimpiä sopukoita. Saikkolakin teki pitkän päivätyön Helsingin kaupungin orkesterin alttoviulistina ja sävelsi laajan tuotannon sinfonista musiikkia joka on valitettavasti painunut unohduksiin. Vaimonsa muistolle hän omisti sinfoniettansa no 6.

Lue lisää

Saikkolan kerrotaan rintamalla palvellessaan jossakin Koirinjoella venäläisten tykistökeskityksen aikana perääntymisvaiheessa kuunnelleensa teltassa matkaradiosta kuvia karjalasta teostaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kait se johtuu oman musiikkikulttuurin aliarvioimisesta ja vaiettujen suurten säveltäjien musiikillisen perinnön ylenkatsomisesta ja täydellisestä laiminlyönnistä ettei suomalaisia unohdettuja sinfonioita juurikaan esitetä. Sibeliuksessa on vain se vika ettei hänen sinfoniansa kosketa sielun syvimpiä sopukoita. Saikkolakin teki pitkän päivätyön Helsingin kaupungin orkesterin alttoviulistina ja sävelsi laajan tuotannon sinfonista musiikkia joka on valitettavasti painunut unohduksiin. Vaimonsa muistolle hän omisti sinfoniettansa no 6.

Lue lisää

"Sibeliuksessa on vain se vika ettei hänen sinfoniansa kosketa sielun syvimpiä sopukoita. "

Mutta mistä hän tietää että Saikkolan käytännössä ei koskaan soitetuissa teoksissa ei myös sitä samaa vikaa ole?

Ja mistä hän tietää ettei vika sittenkin ole hänen omassa sielussaan eikä niinkään Sibeliuksen musiikissa? Kun se Sibelius musiikki sentään hänen yhden hengen oppositioon verrattuna paljon suuremman joukon sieluja mielestä on enimmäkseen varsin kuunneltavaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Sibeliuksessa on vain se vika ettei hänen sinfoniansa kosketa sielun syvimpiä sopukoita. "

Mutta mistä hän tietää että Saikkolan käytännössä ei koskaan soitetuissa teoksissa ei myös sitä samaa vikaa ole?

Ja mistä hän tietää ettei vika sittenkin ole hänen omassa sielussaan eikä niinkään Sibeliuksen musiikissa? Kun se Sibelius musiikki sentään hänen yhden hengen oppositioon verrattuna paljon suuremman joukon sieluja mielestä on enimmäkseen varsin kuunneltavaa.

Lue lisää

Olen kuunnellut Saikkolan riipaisevan koskettavan "Karjala palaa" sinfonisen runon Avanti sodassa konsertissa ja teos kertoo sodan menetyksistä ja se musiikki oli Sibeliusta paljon väkevämpää ja tenhoavampaa sikäli kun kahdesta kuuntelukerrasta voi jotain sanoa. Siltikin Saikkolan sinfoniat kuuluvat hänen keskeisimpään tuotantoonsa mutta kuten totesit niitä ei juuri jostain syystä esitetä.

Anonyymi kirjoitti:

"Sibeliuksessa on vain se vika ettei hänen sinfoniansa kosketa sielun syvimpiä sopukoita. "

Mutta mistä hän tietää että Saikkolan käytännössä ei koskaan soitetuissa teoksissa ei myös sitä samaa vikaa ole?

Ja mistä hän tietää ettei vika sittenkin ole hänen omassa sielussaan eikä niinkään Sibeliuksen musiikissa? Kun se Sibelius musiikki sentään hänen yhden hengen oppositioon verrattuna paljon suuremman joukon sieluja mielestä on enimmäkseen varsin kuunneltavaa.

Lue lisää

Lähes jokainen kansainväliseen maineeseen kohonnut ja uran tehnyt kapellimestari haluaa jättää oman leimansa Sibeliuksen sinfonioiden esitystraditioon levyttämällä ne uudelleen muden kollegoiden tavoin ja omalta osaltaan viedä tätä tulkintatraditiota johonkin uuteen suuntaan blendaamalla sointia vähän enemmän tai viljelemällä perinteestä poikkeavia tempokäsityksiä ym. kuluttajat ostavat niitä koska nimi on heille tuttu ja sen oletetaan myyvän hyvin, kuten sloagani tv:stä tuttu. menee hyvin kaupaksi. minusta laatu on siellä jossa ei ole liikaa mainostemppuja ja suitsutusta ja yliarvostuksia ja mainesanoja.



Rahvaalle ja massojen käsityskykyä vastaaksi niin keskinkertaiset sinfoniat kuin sibeliuksen on sävelletty ja joka perustuu vain musiikin kaupalliseen arvoon ne voivat epäplastilisessa melodiikassa tarjota jotakin näennäissyvällisiä komponentteja jotka vain todistavat säveltäjän kyvyttömyydestä keksiä ja rakentaa pitkälinjaisia melodiota jotka olisivat heti kerralla laajempia ja kompleksisempia kuin duuri-molli tonaalisuuden puitteissa luotu mosaiikkimaisuus joka on tyylinsä nähden kovin keinotekoista ja kornia ei spontaanisti inspiroivaa aitoa ja laajakaarista sinfonista kerrontaa jonka horisontti avautuu paljon Sibeliuksen mosaiikkimaisuuden perspektiiviä pidemmälle orgaanisesta sisäisestä näystä kasvaen. Minulle ei sibe kelpaa. Jo erkki aaltosen 2. sinfonian ensitahdeista avautuu matalien jousien mollisävyissä syvä ja vakava maailma joka on monta askelta siben puskafarssikansallisromantiikkaa edellä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kuunnellut Saikkolan riipaisevan koskettavan "Karjala palaa" sinfonisen runon Avanti sodassa konsertissa ja teos kertoo sodan menetyksistä ja se musiikki oli Sibeliusta paljon väkevämpää ja tenhoavampaa sikäli kun kahdesta kuuntelukerrasta voi jotain sanoa. Siltikin Saikkolan sinfoniat kuuluvat hänen keskeisimpään tuotantoonsa mutta kuten totesit niitä ei juuri jostain syystä esitetä.

Lue lisää

Ei minun mielimusiikillani oikeastaan ole niin väliä mutta kun ne ovat kansakunnan sävelaarteita jotka on törkeällä ja anteeksiantamattomalla tavalla unohdettu jonnekin arkistojen kätköihin tai ei muuten juurikaan esitetä vaikka syytä olisikin sillä kyseessä on laadukas musiikki sinfonioineen ja muine orkesteriteoksineen.

Otetaan esimerkiksi Lauri Saikkola. Saikkolalla on valtava tuotanto johon kuuluu mm. 10 sinfoniaa, 12 sinfoniettaa, 3 oopperaa ja paljon muuta orkesteri-ja soitinmusiikkia ja on suoranainen rikos että se on unohdettu niin totaalisesti arkistojen uumeniin.

Vuosina 1944-1946 Saikkola sävelsi muodoltaan 1-osaista esityskestoltaan 30 minuuttista 2. sinfoniaansa lisänimeltään Tragica joka on omistettu kaatuneiden aseveljien muistolle. Teos on La Campale nimistä esikoissinfoniaansa rikkaammin orkestroitu pateettisine ja lyyrisine molliteemoineen. valitettavasti tätä vaikuttavaa sinfoniaa ei ole juuri esitetty ainakaan täällä Helsingissä jollei sitten jossakin kamariorkesteri Avantin konsertissa.

Olen vakuuttunut sitä että tämänkaltainen postromanttinen musiikki olisi myös yleisön makuun mutta ohjemiston kapeuden vuoksi niitä ei juuri koskaan soiteta missään vaikka ilman muuta Sibeliuksen anakronistista ja frigidiä klassismia edustavat sinfoniat ovat vähäverisempää musiikkia kuin esim. mainitun Saikkolan sinfoniat jotka voittavat edellisen paitsi mittasuhteiltaan, esim. 6. sinfonia on kestoltaan 36 min., niin myös emotionaaliselta sisällöltään ollessaan varhaisemmissa sinfonioissa tyyliltään kansallisromantiikkaa joka ajoittain pyrkii uusklassismin suuntaan ja musiikintutkijat ja Saikkola itse katsoivat niiden olevan säveltäjänsä keskeisintä tuotantoa. Kuuntelin itse vaikuttuneena ja lumoutuneena Saikkolan surua ilmentävää ja sodan järjettömyydestä kertovaa sinfonista kuvaa Karjala palaa kahteen kertaan Yle radio 1:stä Avanti sodassa konsertissa. Sekin on jäänyt mieleen kun joku tamppasi mattoja yläpihalla konsertin aikana Haagan Kauppalantiellä.

Anonyymi kirjoitti:

Lähes jokainen kansainväliseen maineeseen kohonnut ja uran tehnyt kapellimestari haluaa jättää oman leimansa Sibeliuksen sinfonioiden esitystraditioon levyttämällä ne uudelleen muden kollegoiden tavoin ja omalta osaltaan viedä tätä tulkintatraditiota johonkin uuteen suuntaan blendaamalla sointia vähän enemmän tai viljelemällä perinteestä poikkeavia tempokäsityksiä ym. kuluttajat ostavat niitä koska nimi on heille tuttu ja sen oletetaan myyvän hyvin, kuten sloagani tv:stä tuttu. menee hyvin kaupaksi. minusta laatu on siellä jossa ei ole liikaa mainostemppuja ja suitsutusta ja yliarvostuksia ja mainesanoja.



Rahvaalle ja massojen käsityskykyä vastaaksi niin keskinkertaiset sinfoniat kuin sibeliuksen on sävelletty ja joka perustuu vain musiikin kaupalliseen arvoon ne voivat epäplastilisessa melodiikassa tarjota jotakin näennäissyvällisiä komponentteja jotka vain todistavat säveltäjän kyvyttömyydestä keksiä ja rakentaa pitkälinjaisia melodiota jotka olisivat heti kerralla laajempia ja kompleksisempia kuin duuri-molli tonaalisuuden puitteissa luotu mosaiikkimaisuus joka on tyylinsä nähden kovin keinotekoista ja kornia ei spontaanisti inspiroivaa aitoa ja laajakaarista sinfonista kerrontaa jonka horisontti avautuu paljon Sibeliuksen mosaiikkimaisuuden perspektiiviä pidemmälle orgaanisesta sisäisestä näystä kasvaen. Minulle ei sibe kelpaa. Jo erkki aaltosen 2. sinfonian ensitahdeista avautuu matalien jousien mollisävyissä syvä ja vakava maailma joka on monta askelta siben puskafarssikansallisromantiikkaa edellä.

Lue lisää

"Rahvaalle ja massojen käsityskykyä vastaaksi niin keskinkertaiset sinfoniat kuin sibeliuksen on sävelletty ja joka perustuu vain musiikin kaupalliseen arvoon"

jota esimerkiksi Sibeliuksen 4.sinfonia niin ilmiselvästi ilmentää. Sitä Sibeliuksen 4. sinfoniaa asiantuntija piireissä hyvin yleisesti pidetään sinfonia kirjallisuuden varsinaisena purkkapoppina. No säveltäjä ja sinfonikko Sallinen ei pidä sitä purkkapoppina vaan kaikkien aikojen suomalaisena sinfoniana, mutta sehän on vain Sallisen kohteliaisuutta se kun ei sano suoraan että purkkapoppia se Sibben 4. on?

"Sibben puskafarssikansallisromantiikkaa edellä."
Määreestä puskafarssi tuli mieleen että katselin ja kuuntelin hiljattain DVD:ltä Mozartin uupperan Figaron häät, ja sehän oli varsinainen ja ihka aito puskafarssikomedia, mutta toki sisälsi ainakin pari kolme oikein ihanata aariaa.

Mutta vaikka on noin mitä Mozartin musiikkiin tulee, niin siltikään emme näe täällä Mozarttia syytettävän puskafarssien tekemisestä mitä tyylisuuntaa uupperoistaan tuon Figaron lisäksi edustavat ainakin myös Cosi fan tutte ja Taikahuilu. Mikä tarkoittaa ettei Figaron häitten puskafarssimaisuus suinkaan ollut Mozartilta kerta tuhmuus vaan että Mozart suorastaan pyrki puskafarssioopperoita tekemään.

On siis niin että eräällä täällä usein luettavissa olevalla anti-sibelius-jihadistilla kriteerit musiikin suhteen ovat sellaiset että Sibeliukselta ei kelpaa mikään mutta muilta kuten vaikka Mozart kelpaa kaikki ja mikä hyvänsä. Ja Sibeliusta syytetään kaikesta mahdollisesta mutta muita säveltäjiä ei syytetä mistään, eikä syytetä mistään edes silloin kun hekin olisivat syyllistyneet juuri siihen samaan kuin mistä anti-Sibelius-jihadisti alinomaa Sibeliusta syyttelee.

Siis vaikka nuo mainitut Mozartin uupperat ovat jo vuosisatojen ajan olleet varsin suosittuja niin silti ei ollut Mozartille synti tehdä rahvaan käsityskyvyn mukaisia uuppperoita ja paljon muutakin musiikkia josta yleisesti pidetään, mutta Sibelius ikäänkuin riippuu pysyvästi ristillä syytöksenä juuri se sama että oli mukamas liian rahvaanomainen kun osasi tehdä taviskansalaisen korvaakin miellyttävää musiikkia kuten siis Mozartkin osasi, ja Beethoven osasi, ja Tsaikovski osasi, ja Brahms osasi, ja Grieg osasi ja itse J.S.Bachkin osasi ja Debussy osasi ja Ravel osasi, ja Stravinsky osasi ja Shostakovich osasi, ja sen osasi noitten lisäksi vielä moni muukin, itseasiassa jokainen kaikkein arvostetuimmista säveltäjistä niin ainakin kerran tai pari ellei useamminkin uransa aikana osasi, mutta se sellainen osaaminen eli ammatillisen lahjakkuuden osoittaminen töissään on synti vain Sibeliukselle jos anti-Sibelius-jihadistia on uskominen.

Anti-Sibelius-jihadistin mielestä parasta musiikkia on se musiikki jota ei voi kuunnella mistään kun levytyksiä ei siitä ole eikä konserteissa sitä esitetä, mutta josta toki voi lukea joistain vuosikymmenien takaisista keskinäisen kehunnan kaveripiirin kirjoitteluista.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kuunnellut Saikkolan riipaisevan koskettavan "Karjala palaa" sinfonisen runon Avanti sodassa konsertissa ja teos kertoo sodan menetyksistä ja se musiikki oli Sibeliusta paljon väkevämpää ja tenhoavampaa sikäli kun kahdesta kuuntelukerrasta voi jotain sanoa. Siltikin Saikkolan sinfoniat kuuluvat hänen keskeisimpään tuotantoonsa mutta kuten totesit niitä ei juuri jostain syystä esitetä.

Lue lisää

"Olen kuunnellut Saikkolan riipaisevan koskettavan "Karjala palaa" sinfonisen runon."

Niin minäkin, ja olin ihan todella vähää vailla saada katharsiksen sitä kuunnellessa, mutta sen esti tietoisuus siitä että kyseisen teoksen säveltämiseen Saikkolaa innoittanut tapaus oli se kun entinen liigakiekkoilija Pekka Karjala kerran eräänä kesänä oli käynyt lapsuuden aikaisella kotiseudullaan, mutta vietti siellä vain yhden päivän, ja oli vielä saman päivän iltana palannut takaisin pääkaupunkiseudulle jossa nykyäänkin asuu.

Anonyymi kirjoitti:

"Olen kuunnellut Saikkolan riipaisevan koskettavan "Karjala palaa" sinfonisen runon."

Niin minäkin, ja olin ihan todella vähää vailla saada katharsiksen sitä kuunnellessa, mutta sen esti tietoisuus siitä että kyseisen teoksen säveltämiseen Saikkolaa innoittanut tapaus oli se kun entinen liigakiekkoilija Pekka Karjala kerran eräänä kesänä oli käynyt lapsuuden aikaisella kotiseudullaan, mutta vietti siellä vain yhden päivän, ja oli vielä saman päivän iltana palannut takaisin pääkaupunkiseudulle jossa nykyäänkin asuu.

Lue lisää

Kun v. 1940 sävelletty surua ilmentävä ja sodan järjettömyydestä kertova sinfoninen kuva Karjala palaa esitettiin v. 1941 Helsingin kaupungin orkesterin konsertissa se sai yllättävän hyvän vastaanoton ja teosta tervehdittiin kuuluvin aplodein.

Anonyymi kirjoitti:

"Rahvaalle ja massojen käsityskykyä vastaaksi niin keskinkertaiset sinfoniat kuin sibeliuksen on sävelletty ja joka perustuu vain musiikin kaupalliseen arvoon"

jota esimerkiksi Sibeliuksen 4.sinfonia niin ilmiselvästi ilmentää. Sitä Sibeliuksen 4. sinfoniaa asiantuntija piireissä hyvin yleisesti pidetään sinfonia kirjallisuuden varsinaisena purkkapoppina. No säveltäjä ja sinfonikko Sallinen ei pidä sitä purkkapoppina vaan kaikkien aikojen suomalaisena sinfoniana, mutta sehän on vain Sallisen kohteliaisuutta se kun ei sano suoraan että purkkapoppia se Sibben 4. on?

"Sibben puskafarssikansallisromantiikkaa edellä."
Määreestä puskafarssi tuli mieleen että katselin ja kuuntelin hiljattain DVD:ltä Mozartin uupperan Figaron häät, ja sehän oli varsinainen ja ihka aito puskafarssikomedia, mutta toki sisälsi ainakin pari kolme oikein ihanata aariaa.

Mutta vaikka on noin mitä Mozartin musiikkiin tulee, niin siltikään emme näe täällä Mozarttia syytettävän puskafarssien tekemisestä mitä tyylisuuntaa uupperoistaan tuon Figaron lisäksi edustavat ainakin myös Cosi fan tutte ja Taikahuilu. Mikä tarkoittaa ettei Figaron häitten puskafarssimaisuus suinkaan ollut Mozartilta kerta tuhmuus vaan että Mozart suorastaan pyrki puskafarssioopperoita tekemään.

On siis niin että eräällä täällä usein luettavissa olevalla anti-sibelius-jihadistilla kriteerit musiikin suhteen ovat sellaiset että Sibeliukselta ei kelpaa mikään mutta muilta kuten vaikka Mozart kelpaa kaikki ja mikä hyvänsä. Ja Sibeliusta syytetään kaikesta mahdollisesta mutta muita säveltäjiä ei syytetä mistään, eikä syytetä mistään edes silloin kun hekin olisivat syyllistyneet juuri siihen samaan kuin mistä anti-Sibelius-jihadisti alinomaa Sibeliusta syyttelee.

Siis vaikka nuo mainitut Mozartin uupperat ovat jo vuosisatojen ajan olleet varsin suosittuja niin silti ei ollut Mozartille synti tehdä rahvaan käsityskyvyn mukaisia uuppperoita ja paljon muutakin musiikkia josta yleisesti pidetään, mutta Sibelius ikäänkuin riippuu pysyvästi ristillä syytöksenä juuri se sama että oli mukamas liian rahvaanomainen kun osasi tehdä taviskansalaisen korvaakin miellyttävää musiikkia kuten siis Mozartkin osasi, ja Beethoven osasi, ja Tsaikovski osasi, ja Brahms osasi, ja Grieg osasi ja itse J.S.Bachkin osasi ja Debussy osasi ja Ravel osasi, ja Stravinsky osasi ja Shostakovich osasi, ja sen osasi noitten lisäksi vielä moni muukin, itseasiassa jokainen kaikkein arvostetuimmista säveltäjistä niin ainakin kerran tai pari ellei useamminkin uransa aikana osasi, mutta se sellainen osaaminen eli ammatillisen lahjakkuuden osoittaminen töissään on synti vain Sibeliukselle jos anti-Sibelius-jihadistia on uskominen.

Anti-Sibelius-jihadistin mielestä parasta musiikkia on se musiikki jota ei voi kuunnella mistään kun levytyksiä ei siitä ole eikä konserteissa sitä esitetä, mutta josta toki voi lukea joistain vuosikymmenien takaisista keskinäisen kehunnan kaveripiirin kirjoitteluista.

Lue lisää

Sehän siinä pänniikin kun useista merkittävistä suomalaisista sinfonioista ja muista orkesteri-ja kamarimusiikkiteoksista ei ole tehty levytyksiä mutta Sibeliuksen kehnoja sinfonioita levytetään yhä edelleen uudestaan ja uudestaan vaikka niin heikkoa musiikkia joka ei heijastele syvempiä tuntoja ei tarvitsisi kuunnella lainkaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Rahvaalle ja massojen käsityskykyä vastaaksi niin keskinkertaiset sinfoniat kuin sibeliuksen on sävelletty ja joka perustuu vain musiikin kaupalliseen arvoon"

jota esimerkiksi Sibeliuksen 4.sinfonia niin ilmiselvästi ilmentää. Sitä Sibeliuksen 4. sinfoniaa asiantuntija piireissä hyvin yleisesti pidetään sinfonia kirjallisuuden varsinaisena purkkapoppina. No säveltäjä ja sinfonikko Sallinen ei pidä sitä purkkapoppina vaan kaikkien aikojen suomalaisena sinfoniana, mutta sehän on vain Sallisen kohteliaisuutta se kun ei sano suoraan että purkkapoppia se Sibben 4. on?

"Sibben puskafarssikansallisromantiikkaa edellä."
Määreestä puskafarssi tuli mieleen että katselin ja kuuntelin hiljattain DVD:ltä Mozartin uupperan Figaron häät, ja sehän oli varsinainen ja ihka aito puskafarssikomedia, mutta toki sisälsi ainakin pari kolme oikein ihanata aariaa.

Mutta vaikka on noin mitä Mozartin musiikkiin tulee, niin siltikään emme näe täällä Mozarttia syytettävän puskafarssien tekemisestä mitä tyylisuuntaa uupperoistaan tuon Figaron lisäksi edustavat ainakin myös Cosi fan tutte ja Taikahuilu. Mikä tarkoittaa ettei Figaron häitten puskafarssimaisuus suinkaan ollut Mozartilta kerta tuhmuus vaan että Mozart suorastaan pyrki puskafarssioopperoita tekemään.

On siis niin että eräällä täällä usein luettavissa olevalla anti-sibelius-jihadistilla kriteerit musiikin suhteen ovat sellaiset että Sibeliukselta ei kelpaa mikään mutta muilta kuten vaikka Mozart kelpaa kaikki ja mikä hyvänsä. Ja Sibeliusta syytetään kaikesta mahdollisesta mutta muita säveltäjiä ei syytetä mistään, eikä syytetä mistään edes silloin kun hekin olisivat syyllistyneet juuri siihen samaan kuin mistä anti-Sibelius-jihadisti alinomaa Sibeliusta syyttelee.

Siis vaikka nuo mainitut Mozartin uupperat ovat jo vuosisatojen ajan olleet varsin suosittuja niin silti ei ollut Mozartille synti tehdä rahvaan käsityskyvyn mukaisia uuppperoita ja paljon muutakin musiikkia josta yleisesti pidetään, mutta Sibelius ikäänkuin riippuu pysyvästi ristillä syytöksenä juuri se sama että oli mukamas liian rahvaanomainen kun osasi tehdä taviskansalaisen korvaakin miellyttävää musiikkia kuten siis Mozartkin osasi, ja Beethoven osasi, ja Tsaikovski osasi, ja Brahms osasi, ja Grieg osasi ja itse J.S.Bachkin osasi ja Debussy osasi ja Ravel osasi, ja Stravinsky osasi ja Shostakovich osasi, ja sen osasi noitten lisäksi vielä moni muukin, itseasiassa jokainen kaikkein arvostetuimmista säveltäjistä niin ainakin kerran tai pari ellei useamminkin uransa aikana osasi, mutta se sellainen osaaminen eli ammatillisen lahjakkuuden osoittaminen töissään on synti vain Sibeliukselle jos anti-Sibelius-jihadistia on uskominen.

Anti-Sibelius-jihadistin mielestä parasta musiikkia on se musiikki jota ei voi kuunnella mistään kun levytyksiä ei siitä ole eikä konserteissa sitä esitetä, mutta josta toki voi lukea joistain vuosikymmenien takaisista keskinäisen kehunnan kaveripiirin kirjoitteluista.

Lue lisää

En ole missään vaiheessa väittänyt että Mozartilta kelpaa kaikki kuten ei kelpaakaan kun ajatellaan joitakin hänen divertimentojaan, serenadejaan, tanssejaan ja jopa hänen nuoruudensinfonioitaan vaikka totta onkin että ainutkaan Sibeliuksen sinfonia ei täytä laatukriteereitä emotionaalisen köyhyytensä ja teemojensa triviaalisuutensa vuoksi. Eikä minusta Sibelius edes osannut säveltää musiikkia joka tyydyttäisi ja miellyttäisi vaativaakin makua edellä mainituista syistä koska hänen askeettinen ja frigidi sävelkielensä varsin ekonomisissa ja kompakteissa sinfonioissa ei kosketa sisintä kun taas esim. Melartinin, Saikkolan, Tuukkasen, Aaltosen ja Leiviskän koskettaa mutta sitä huolimatta heidän musiikkinsa on jäänyt vähemmälle huomiolle joka on minusta anteeksiantamatonta ja halveksittavaa että arvokas kulttuuriperintö saatetaan unohtaa niin totaalisesti kuten on tapahtunut.

Oletko koskaan kuullut Lauri Saikkolan upeita orkesteriteoksia kun sinulla on otsaa väittää tuollaista? Et taida olla. Olen täysin vakuuttunut siitä että Saikkola päihittää Sibeliuksen frigidit ja askeettiset sinfoniat väkevällä sävelkielellään kuten jo edellisessä viestissä perustelin. Kuuntelin todella vaikuttuneena hienoa Karjala palaa sinfonista runoa ja on syytä olettaa etä Saikkolan sinfoniat jotka kuuluvat säveltäjät keskeisimpään tuotantoon ovat vielä vaikuttavampia. Saikkkolalta on esitetty myös Musiikkia jousille Salzburgin uuden musiikin festivaaleilla 50 luvulla kuten tuo puhallinkvintettokin. Sibeliuksen musiikin suuri heikkous on emotionaalisen voiman ja syvyyden puute. Lisäksi hänen vaatimattomat melodiset oivalluksensa ovat sangen triviaaleja ja banaaleja ja sinfoniat kovin askeettisia ja mittasuhteiltaan kompakteja uupuen orkestraalista voimaa. Sibelius jos kuka ansaitsee pikkuorava nimen.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko koskaan kuullut Lauri Saikkolan upeita orkesteriteoksia kun sinulla on otsaa väittää tuollaista? Et taida olla. Olen täysin vakuuttunut siitä että Saikkola päihittää Sibeliuksen frigidit ja askeettiset sinfoniat väkevällä sävelkielellään kuten jo edellisessä viestissä perustelin. Kuuntelin todella vaikuttuneena hienoa Karjala palaa sinfonista runoa ja on syytä olettaa etä Saikkolan sinfoniat jotka kuuluvat säveltäjät keskeisimpään tuotantoon ovat vielä vaikuttavampia. Saikkkolalta on esitetty myös Musiikkia jousille Salzburgin uuden musiikin festivaaleilla 50 luvulla kuten tuo puhallinkvintettokin. Sibeliuksen musiikin suuri heikkous on emotionaalisen voiman ja syvyyden puute. Lisäksi hänen vaatimattomat melodiset oivalluksensa ovat sangen triviaaleja ja banaaleja ja sinfoniat kovin askeettisia ja mittasuhteiltaan kompakteja uupuen orkestraalista voimaa. Sibelius jos kuka ansaitsee pikkuorava nimen.

Lue lisää

Jaa että Saikkolalta on kerran tai pari esitetty jotain teosta ulkomailla. Ja Sibelius on siksi häntä vähäisempi säveltäjä vaikka myös Sibeliuksen teoksia on esitetty ulkomaillakin, lukuja että kuinka monesti ei ole tiedossa mutta arviot alkaa tuhansista ja päättyvät jopa kymmeniintuhansiin kertoihin, jos mukaan lasketaan myös pikku valssin julkiset esitykset ennen 1. Mailmansotaa. Että tosiaan hehän ovat ulkomailla tapahtuneiden teostensa esitys kertojen määrillä mitaten lähes yhtä suosittuja nuo Saikkola ja Sibelius.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa että Saikkolalta on kerran tai pari esitetty jotain teosta ulkomailla. Ja Sibelius on siksi häntä vähäisempi säveltäjä vaikka myös Sibeliuksen teoksia on esitetty ulkomaillakin, lukuja että kuinka monesti ei ole tiedossa mutta arviot alkaa tuhansista ja päättyvät jopa kymmeniintuhansiin kertoihin, jos mukaan lasketaan myös pikku valssin julkiset esitykset ennen 1. Mailmansotaa. Että tosiaan hehän ovat ulkomailla tapahtuneiden teostensa esitys kertojen määrillä mitaten lähes yhtä suosittuja nuo Saikkola ja Sibelius.

Lue lisää

Myös Saikkolan radio ooppera Taivaaseenmenijä sai prix italia kilpailussa 3. palkinnon 1950. Siis on Saikkola saanut sävellyspalkintoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin

Anonyymi kirjoitti:

Jaa että Saikkolalta on kerran tai pari esitetty jotain teosta ulkomailla. Ja Sibelius on siksi häntä vähäisempi säveltäjä vaikka myös Sibeliuksen teoksia on esitetty ulkomaillakin, lukuja että kuinka monesti ei ole tiedossa mutta arviot alkaa tuhansista ja päättyvät jopa kymmeniintuhansiin kertoihin, jos mukaan lasketaan myös pikku valssin julkiset esitykset ennen 1. Mailmansotaa. Että tosiaan hehän ovat ulkomailla tapahtuneiden teostensa esitys kertojen määrillä mitaten lähes yhtä suosittuja nuo Saikkola ja Sibelius.

Lue lisää

M. Turtolan mukaan Saikkolan tuotanto on murheellinen esimerkki siitä että menestys kotimaisissa tai edes ulkomaisissa sävellyskilpailuissa ei takaa pysymistä ohjelmistoissa. Spotifysta kuunneltavissa oleva tyyliltään uusklassinen Musiikkia jousille, "Musica per Archi" teosta esitettiin myös menestyksellä ulkomailla 1950 luvulla muttei sentään liene yhtä merkittävä teos kuin Saikkolan monet sinfoniat, sinfonietat orkesteriteokset ja oopperat. Saikkolan musiikillinen tyyli on kuitenkin perinteisempää, yleisystävällisempää ja helpommin lähestyttävää ja sulavaa kuin esim. Tauno Marttisen vapaasti sovellettu dodekafonia ja hänen musiikkiaan on sentään siitä huolimatta levytetty edellä mainittua enemmän. Voisi sanoa että yksiin eivät käy onnen lahjat.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko koskaan kuullut Lauri Saikkolan upeita orkesteriteoksia kun sinulla on otsaa väittää tuollaista? Et taida olla. Olen täysin vakuuttunut siitä että Saikkola päihittää Sibeliuksen frigidit ja askeettiset sinfoniat väkevällä sävelkielellään kuten jo edellisessä viestissä perustelin. Kuuntelin todella vaikuttuneena hienoa Karjala palaa sinfonista runoa ja on syytä olettaa etä Saikkolan sinfoniat jotka kuuluvat säveltäjät keskeisimpään tuotantoon ovat vielä vaikuttavampia. Saikkkolalta on esitetty myös Musiikkia jousille Salzburgin uuden musiikin festivaaleilla 50 luvulla kuten tuo puhallinkvintettokin. Sibeliuksen musiikin suuri heikkous on emotionaalisen voiman ja syvyyden puute. Lisäksi hänen vaatimattomat melodiset oivalluksensa ovat sangen triviaaleja ja banaaleja ja sinfoniat kovin askeettisia ja mittasuhteiltaan kompakteja uupuen orkestraalista voimaa. Sibelius jos kuka ansaitsee pikkuorava nimen.

Lue lisää

"Oletko koskaan kuullut Lauri Saikkolan upeita orkesteriteoksia kun sinulla on otsaa väittää tuollaista? "

tuohon vastaus on että todennäköisesti en.

Niinpä ATK:n välityksellä tutkimaan paikallisen kirjaston antia CD-levyjen muodossa ja selvisi että heillä on yksi CD jonka säveltäjissä on mukana 1 sävellyksellä Saikkola samoin samalla CDllä on 1 sävellyksellä Melartin ja oisko ollut Marttinen myös 1 sävellyksellä. Samalla CDllä oli kiinnostavaa kyllä myös 7 sävellystä Sibeliukselta, mistä seuraa että on tiettyä aihetta otaksua että se CD joskus tulisi jopa lainattua.

Sitten JPC.DE:hen ja kysely Saikkolasta, ei ensimmäistäkään CD levyä, joten miten hemmetissä sitä Saikkolaa ylipäätään voisi kuulla? Ja samantien herää myös epäilys että vertaileva tutkimuksesi Saikkola vs. Sibelius perustunee Saikkolan osalta pelkkiin huhuihin ja Sibeliuksen osalta oudon kaunaisiin ennakkoasenteisiin tutkittavaa kohtaan.

Youtubessa on Saikkolalta pari pikkujuttua joita tuskin tulee kuunneltua. Tuokaa esiin sinfuuniat tai muut sen tapaiset niin ilman muuta sitten.

Anonyymi kirjoitti:

"Oletko koskaan kuullut Lauri Saikkolan upeita orkesteriteoksia kun sinulla on otsaa väittää tuollaista? "

tuohon vastaus on että todennäköisesti en.

Niinpä ATK:n välityksellä tutkimaan paikallisen kirjaston antia CD-levyjen muodossa ja selvisi että heillä on yksi CD jonka säveltäjissä on mukana 1 sävellyksellä Saikkola samoin samalla CDllä on 1 sävellyksellä Melartin ja oisko ollut Marttinen myös 1 sävellyksellä. Samalla CDllä oli kiinnostavaa kyllä myös 7 sävellystä Sibeliukselta, mistä seuraa että on tiettyä aihetta otaksua että se CD joskus tulisi jopa lainattua.

Sitten JPC.DE:hen ja kysely Saikkolasta, ei ensimmäistäkään CD levyä, joten miten hemmetissä sitä Saikkolaa ylipäätään voisi kuulla? Ja samantien herää myös epäilys että vertaileva tutkimuksesi Saikkola vs. Sibelius perustunee Saikkolan osalta pelkkiin huhuihin ja Sibeliuksen osalta oudon kaunaisiin ennakkoasenteisiin tutkittavaa kohtaan.

Youtubessa on Saikkolalta pari pikkujuttua joita tuskin tulee kuunneltua. Tuokaa esiin sinfuuniat tai muut sen tapaiset niin ilman muuta sitten.

Lue lisää

Vertaileva tutkimukseni perustuu empiirisiin kokemuksiin kummankin, sekä Saikkolan että Sibeliuksen musiikista eikä missään nimessä kaunaisiin ennakkoasenteisin tai ennakkoluuloihin kuten väitit. Olenhan sanonut että kuuntelin hyvin vaikuttuneena ja lumoutuneena Yle radio 1:stä Saikkolan sinfonista kuvaa Karjala palaa kun taas Sibeliuksen vähäveriset, frigidit ja askeettiset sinfoniat joita olen kuunnellut aiemmin jopa kymmenien vuosien ajan eivät ole koskaan saaneet minussa minkäänlaisia emotionaalisia kokemuksia aikaan ollessaan lähinnä pintailmiötä koskematta olemusta sinänsä. Tuubista löytyvä Saikkolan pieni sarja klarinetille ja pianolle on sangen merkityksetön ja tilapäisluonteinen pikkuinen sepustus jolle ei pidä antaa liiaksi painoarvoa.

Anonyymi kirjoitti:

Vertaileva tutkimukseni perustuu empiirisiin kokemuksiin kummankin, sekä Saikkolan että Sibeliuksen musiikista eikä missään nimessä kaunaisiin ennakkoasenteisin tai ennakkoluuloihin kuten väitit. Olenhan sanonut että kuuntelin hyvin vaikuttuneena ja lumoutuneena Yle radio 1:stä Saikkolan sinfonista kuvaa Karjala palaa kun taas Sibeliuksen vähäveriset, frigidit ja askeettiset sinfoniat joita olen kuunnellut aiemmin jopa kymmenien vuosien ajan eivät ole koskaan saaneet minussa minkäänlaisia emotionaalisia kokemuksia aikaan ollessaan lähinnä pintailmiötä koskematta olemusta sinänsä. Tuubista löytyvä Saikkolan pieni sarja klarinetille ja pianolle on sangen merkityksetön ja tilapäisluonteinen pikkuinen sepustus jolle ei pidä antaa liiaksi painoarvoa.

Lue lisää

Korjaan: Tarkoitin että empiirisiin havaintoihin perustuen Saikkolan orkesterimusiikki on kohottavampaa ja siten parempaa kuin Sibeliuksen. Saikkolan sinfonioita tai sinfoniettoja en tosin vielä ole kuullut ainuttakaan. Luulen että Saikkolan orkesterimusiikkia voisi kuunnella jos ei muualla niin Sibelius akatemian kirjastossa.

Anonyymi kirjoitti:

Korjaan: Tarkoitin että empiirisiin havaintoihin perustuen Saikkolan orkesterimusiikki on kohottavampaa ja siten parempaa kuin Sibeliuksen. Saikkolan sinfonioita tai sinfoniettoja en tosin vielä ole kuullut ainuttakaan. Luulen että Saikkolan orkesterimusiikkia voisi kuunnella jos ei muualla niin Sibelius akatemian kirjastossa.

Lue lisää

Otin sen verran selvää että Sibelius akatemian kirjastossa on ainakin kuunneltavissa Saikkolan koominen ooppera Mestarin nuuskarasia mutta mahdollisuudesta kuunnella hänen epäilemättä vaikuttavia sinfonioitaan ei ole mitään tietoa.
Saikkola oli itse viipurilaisia ja Karjalan kohtalo, sen taistelut ja menetys koskettivat häntä syvästi. Karjala on juuri Saikkolan tuotannon eräänä punaisena lankana mutta karjalaisena myös meillä harvinainen huumori kukoistaa siinä. Tässä yhteydessä voi mainita esimerkkinä juuri koomisen oopperan Mestarin nuuskarasia.

Anonyymi kirjoitti:

"Oletko koskaan kuullut Lauri Saikkolan upeita orkesteriteoksia kun sinulla on otsaa väittää tuollaista? "

tuohon vastaus on että todennäköisesti en.

Niinpä ATK:n välityksellä tutkimaan paikallisen kirjaston antia CD-levyjen muodossa ja selvisi että heillä on yksi CD jonka säveltäjissä on mukana 1 sävellyksellä Saikkola samoin samalla CDllä on 1 sävellyksellä Melartin ja oisko ollut Marttinen myös 1 sävellyksellä. Samalla CDllä oli kiinnostavaa kyllä myös 7 sävellystä Sibeliukselta, mistä seuraa että on tiettyä aihetta otaksua että se CD joskus tulisi jopa lainattua.

Sitten JPC.DE:hen ja kysely Saikkolasta, ei ensimmäistäkään CD levyä, joten miten hemmetissä sitä Saikkolaa ylipäätään voisi kuulla? Ja samantien herää myös epäilys että vertaileva tutkimuksesi Saikkola vs. Sibelius perustunee Saikkolan osalta pelkkiin huhuihin ja Sibeliuksen osalta oudon kaunaisiin ennakkoasenteisiin tutkittavaa kohtaan.

Youtubessa on Saikkolalta pari pikkujuttua joita tuskin tulee kuunneltua. Tuokaa esiin sinfuuniat tai muut sen tapaiset niin ilman muuta sitten.

Lue lisää

Sitä minäkin toivoisin että Saikkolan sinfoniat levytettäisiin. Sitten minua ärsyttää aivan tavattomasti sekin kun on täysin nurinkurista että joiltakin suomalaisilta nuorilta säveltäjiltä, teinisinfonikoilta, kuten Suolahdelta amatööriorkestereiden ohjelmistossa oleva Piccola-sinfonia, Ernst Mielckiltä f molli sinfonia no 1 ja Heino kaskelta h molli sinfonia vain on levytetty tai kuultavissa tuubista mutta kypsään miehuuteen kasvaneet "suuret" sinfonikkomme kuten Saikkola, Fordell, Aaltonen, Tuukkanen jne. ovat likimain täysin unohdettuja eikä heidän sinfonioistaan juuri ole levytyksiä Meri sinfoniaa lukuun ottamatta eikä Melartinin sinfonioiden uusia editioita, joten erään henkilön ehdottama uuden levy yhtiön perustaminen vaikkapa nimeltä Mega records joka keskittyisi näiden unohdettujen mestariteosten levyttämiseen tulisi todella tarpeeseen.

Anonyymi kirjoitti:

"Oletko koskaan kuullut Lauri Saikkolan upeita orkesteriteoksia kun sinulla on otsaa väittää tuollaista? "

tuohon vastaus on että todennäköisesti en.

Niinpä ATK:n välityksellä tutkimaan paikallisen kirjaston antia CD-levyjen muodossa ja selvisi että heillä on yksi CD jonka säveltäjissä on mukana 1 sävellyksellä Saikkola samoin samalla CDllä on 1 sävellyksellä Melartin ja oisko ollut Marttinen myös 1 sävellyksellä. Samalla CDllä oli kiinnostavaa kyllä myös 7 sävellystä Sibeliukselta, mistä seuraa että on tiettyä aihetta otaksua että se CD joskus tulisi jopa lainattua.

Sitten JPC.DE:hen ja kysely Saikkolasta, ei ensimmäistäkään CD levyä, joten miten hemmetissä sitä Saikkolaa ylipäätään voisi kuulla? Ja samantien herää myös epäilys että vertaileva tutkimuksesi Saikkola vs. Sibelius perustunee Saikkolan osalta pelkkiin huhuihin ja Sibeliuksen osalta oudon kaunaisiin ennakkoasenteisiin tutkittavaa kohtaan.

Youtubessa on Saikkolalta pari pikkujuttua joita tuskin tulee kuunneltua. Tuokaa esiin sinfuuniat tai muut sen tapaiset niin ilman muuta sitten.

Lue lisää

Sibeliuksen sinfoniat eivät myöskään ole niin hyviä saati loistokkaita että niitä voisi kuunnella yhä uudelleen ja uudelleen ja ne säilyttäisivät tuoreutensa vaan ne kuluvat kuunnellessa puhki kuten minullekin aikanaan kävi hänen musiikkiaan kuunneltuani että vain kyllästyin ja sain tarpeekseni Sibeliuksen askeettisista, frigideistä ja staattisista sinfonioista evige tremolossaan josta puuttuu emotionaalinen voima ja syvyys ja sen vuoksi onkin täysin käsittämätöntä kun arkistot ovat pullollaan unohdettuja hienoja suomalaisia sinfonisia mestariteoksia että miksei niistä valita soitettavaksi tuoreita teoksia puhki soitetun Sibeliuksen sijaan johon olen perin juurin tympääntynyt. Ei muuta kuin uutta verta kehiin vanhahtavan ja konservatiivisen Sibeliuksen sijaan josta aika on ajanut ohi.

Kapellimestarit erehdyksissään kuvittelevat Sibeliuksen heikkolaatuisten ja surkeiden sinfonioiden olevan jotenkin ylivertaisia temaattisen prosessin läpiviemisessään muihin paljon vaikuttavampiin sinfonisiin monumentteihin verrattuna esim. Melartinilta, Saikkolalta, Tuukkaselta, Aaltoselta, Fordellilta, Fougstedtiltä jne. jotka ovat kadonneet ohjelmistosta vaikka tuo Melartin uuden renessanssin onkin kokenut.

Anonyymi kirjoitti:

Sibeliuksen sinfoniat eivät myöskään ole niin hyviä saati loistokkaita että niitä voisi kuunnella yhä uudelleen ja uudelleen ja ne säilyttäisivät tuoreutensa vaan ne kuluvat kuunnellessa puhki kuten minullekin aikanaan kävi hänen musiikkiaan kuunneltuani että vain kyllästyin ja sain tarpeekseni Sibeliuksen askeettisista, frigideistä ja staattisista sinfonioista evige tremolossaan josta puuttuu emotionaalinen voima ja syvyys ja sen vuoksi onkin täysin käsittämätöntä kun arkistot ovat pullollaan unohdettuja hienoja suomalaisia sinfonisia mestariteoksia että miksei niistä valita soitettavaksi tuoreita teoksia puhki soitetun Sibeliuksen sijaan johon olen perin juurin tympääntynyt. Ei muuta kuin uutta verta kehiin vanhahtavan ja konservatiivisen Sibeliuksen sijaan josta aika on ajanut ohi.

Kapellimestarit erehdyksissään kuvittelevat Sibeliuksen heikkolaatuisten ja surkeiden sinfonioiden olevan jotenkin ylivertaisia temaattisen prosessin läpiviemisessään muihin paljon vaikuttavampiin sinfonisiin monumentteihin verrattuna esim. Melartinilta, Saikkolalta, Tuukkaselta, Aaltoselta, Fordellilta, Fougstedtiltä jne. jotka ovat kadonneet ohjelmistosta vaikka tuo Melartin uuden renessanssin onkin kokenut.

Lue lisää

frigideistä?

Vieläkään emme ole saaneet selitystä kuinka niinkin abstrakti asia kuin sinfoninen orkesterimusiikki, joka ei sisällä lauluosuuksia vaan on pelkkää instrumentaalimusiikkia, voisi silti olla naisellisesti sukupuolisesti kylmää? ja voi olla sitä silloinkin kun sen musiikin säveltäjä on mies.

Jotenkin ehkä olisi käsitettävissä jos jonkun naispiht...n eikun -säveltäjän musiikista käytetäisiin moista määrettä, mutta että miehen tekemästä musiikista, se ei vain käy järkeen.

Anonyymi kirjoitti:

frigideistä?

Vieläkään emme ole saaneet selitystä kuinka niinkin abstrakti asia kuin sinfoninen orkesterimusiikki, joka ei sisällä lauluosuuksia vaan on pelkkää instrumentaalimusiikkia, voisi silti olla naisellisesti sukupuolisesti kylmää? ja voi olla sitä silloinkin kun sen musiikin säveltäjä on mies.

Jotenkin ehkä olisi käsitettävissä jos jonkun naispiht...n eikun -säveltäjän musiikista käytetäisiin moista määrettä, mutta että miehen tekemästä musiikista, se ei vain käy järkeen.

Lue lisää

Niin tarkoitan lähinnä Sibeliuksen sinfonisen musiikin ja varsinkin hänen tyyliltään anakronistista klassismia edustavien myöhäissinfonioiden 3, 5, 6 ja 7 tunnekylmyyttä tai ainakin minä olen kokenut sen niin ja tuon frigidi sanan olen oppinut lukemalla aikoinaan Hesarista jotakin muistaakseni saksalaista liedlaulajaa käsittelevän artikkelin jossa tämä nimitti Sibeliuksen anakronistista klassismia edustavia sinfonioita juurikin frigideiksi ja josta olen omaksunut tuo termin mutta kieltämättä se minustakin tuntuu oudolta kontekstia ajatellen mutta sivistyssanat ovat niin hienoja että siksi niitä käyttää suomalaista ilmaisua kernaammin.

Anonyymi kirjoitti:

frigideistä?

Vieläkään emme ole saaneet selitystä kuinka niinkin abstrakti asia kuin sinfoninen orkesterimusiikki, joka ei sisällä lauluosuuksia vaan on pelkkää instrumentaalimusiikkia, voisi silti olla naisellisesti sukupuolisesti kylmää? ja voi olla sitä silloinkin kun sen musiikin säveltäjä on mies.

Jotenkin ehkä olisi käsitettävissä jos jonkun naispiht...n eikun -säveltäjän musiikista käytetäisiin moista määrettä, mutta että miehen tekemästä musiikista, se ei vain käy järkeen.

Lue lisää

Musiikkihan on alvariinsa abstraktia paitsi kaikkein korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä.

Nauraminen tekee nyt pirun kipeää kun vatsalihakset on hellänä toissapäiväisen oksentelun jälkeen mutta minua huvittaa tavattomasti Ylen tahattoman koomiset säveltäjävalinnat Yle klassisella jossa saamme kuulla kaikenlaisten pahnanpohjimmaisten säveltäjien museomusiikkia kuten Sorkosevicia, Rottia, Vanhalia ja Kozeluhia ja tämäkös minua huvittaa niin että vatsaan sattuu, aijai sentään.

Toinen juttu mikä huvittaa tavattomasti on se kun nyt löydettiin joku kauan piilossa ollut Sibeliuksen alkusoitto joka kuuluu kuulemma säveltäjänsä merkkiteoksiin ja se aiotaan esittää lähiaikoina. Kauhea häly niin mitättömän säveltäjän kuin Sibeliuksen perifeerisestä ja marginaalisesta pikku sepustuksesta kuin suomalaiset vaietut suuret säveltäjät ovat säveltäneet läjäpäin merkittävämpiä sinfonioita joista ei kukaan pidä minua lukuun ottamatta minkäänlaista meteliä.

Sääli että tuo Erkki Aaltonen seuran perustaminenkin kariutui. Siinä meni mahdollisuudet saada merkittävää suomalaista sinfoniakirjallisuutta levylle.

Anonyymi kirjoitti:

Musiikkihan on alvariinsa abstraktia paitsi kaikkein korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä.

Nauraminen tekee nyt pirun kipeää kun vatsalihakset on hellänä toissapäiväisen oksentelun jälkeen mutta minua huvittaa tavattomasti Ylen tahattoman koomiset säveltäjävalinnat Yle klassisella jossa saamme kuulla kaikenlaisten pahnanpohjimmaisten säveltäjien museomusiikkia kuten Sorkosevicia, Rottia, Vanhalia ja Kozeluhia ja tämäkös minua huvittaa niin että vatsaan sattuu, aijai sentään.

Toinen juttu mikä huvittaa tavattomasti on se kun nyt löydettiin joku kauan piilossa ollut Sibeliuksen alkusoitto joka kuuluu kuulemma säveltäjänsä merkkiteoksiin ja se aiotaan esittää lähiaikoina. Kauhea häly niin mitättömän säveltäjän kuin Sibeliuksen perifeerisestä ja marginaalisesta pikku sepustuksesta kuin suomalaiset vaietut suuret säveltäjät ovat säveltäneet läjäpäin merkittävämpiä sinfonioita joista ei kukaan pidä minua lukuun ottamatta minkäänlaista meteliä.

Sääli että tuo Erkki Aaltonen seuran perustaminenkin kariutui. Siinä meni mahdollisuudet saada merkittävää suomalaista sinfoniakirjallisuutta levylle.

Lue lisää

#Toinen juttu mikä huvittaa tavattomasti on se kun nyt löydettiin joku kauan piilossa ollut Sibeliuksen alkusoitto joka kuuluu kuulemma säveltäjänsä merkkiteoksiin ja se aiotaan esittää lähiaikoina. Kauhea häly niin mitättömän säveltäjän kuin Sibeliuksen perifeerisestä ja marginaalisesta pikku sepustuksesta kuin suomalaiset vaietut suuret säveltäjät ovat säveltäneet läjäpäin merkittävämpiä sinfonioita..." joita kukaan ei ole edes Suomessa muusta mailmasta nyt puhumattakaan ollut kiinnostunut kuulemaan.

Ja ei se löydetty Sibeliuksen teos ole aiemmin tuntematon, vaan hiukan erillainen varhempi versio jostain sinänsä tunnetusta sävellyksestä.

Ehkä se häly johtuu siitä hyvin muistamammesta tapauksesta kuinka koko klasaria kuunteleva mailma alkoi kohista kun mailman suosituimman konserton eli Sibeliuksen viulukonserton varhaisempi 1.versio taannoin julkaistiin CD-levyllä.

"mitättömän säveltäjän kuin Sibeliuksen" jonka mitättömyyttä parhaiten tuo esiin se että ansiolistallaan on vain mailman suosituimman konserton säveltäminen, ja ilmaantumisensa jälkeen noin vuosikymmenen verran nuotin myynnillä mitaten mailman suosituimman pikkukappaleen säveltäminen, tai suomen suosituimman sotilasmarssin säveltämien, puhumattakaan useammankin suomessa suosituimmista joululauluista säveltäminen, joten ehkäpä sinulla on noitten Sibeliuksen sinänsä hyvin vähäisten saavutusten verrokiksi esittää suosikiltasi Aaltoselta runsaita saavutuksia kuten?

Anonyymi kirjoitti:

#Toinen juttu mikä huvittaa tavattomasti on se kun nyt löydettiin joku kauan piilossa ollut Sibeliuksen alkusoitto joka kuuluu kuulemma säveltäjänsä merkkiteoksiin ja se aiotaan esittää lähiaikoina. Kauhea häly niin mitättömän säveltäjän kuin Sibeliuksen perifeerisestä ja marginaalisesta pikku sepustuksesta kuin suomalaiset vaietut suuret säveltäjät ovat säveltäneet läjäpäin merkittävämpiä sinfonioita..." joita kukaan ei ole edes Suomessa muusta mailmasta nyt puhumattakaan ollut kiinnostunut kuulemaan.

Ja ei se löydetty Sibeliuksen teos ole aiemmin tuntematon, vaan hiukan erillainen varhempi versio jostain sinänsä tunnetusta sävellyksestä.

Ehkä se häly johtuu siitä hyvin muistamammesta tapauksesta kuinka koko klasaria kuunteleva mailma alkoi kohista kun mailman suosituimman konserton eli Sibeliuksen viulukonserton varhaisempi 1.versio taannoin julkaistiin CD-levyllä.

"mitättömän säveltäjän kuin Sibeliuksen" jonka mitättömyyttä parhaiten tuo esiin se että ansiolistallaan on vain mailman suosituimman konserton säveltäminen, ja ilmaantumisensa jälkeen noin vuosikymmenen verran nuotin myynnillä mitaten mailman suosituimman pikkukappaleen säveltäminen, tai suomen suosituimman sotilasmarssin säveltämien, puhumattakaan useammankin suomessa suosituimmista joululauluista säveltäminen, joten ehkäpä sinulla on noitten Sibeliuksen sinänsä hyvin vähäisten saavutusten verrokiksi esittää suosikiltasi Aaltoselta runsaita saavutuksia kuten?

Lue lisää

Sibeliuksen viulukonsertto ei taatusti ole puhtaasti musiikillisella laadulla mitattuna maailman paras konsertto jos on edes suosituinkaan sillä Mozart, Bach, Beethoven, Brahms, Tsaikovski ym menevät ilman muuta hänen edelleen kuten myös Melartin ja ehkä jopa Tuukkanen.

Se onkin kovin valitettavaa ja sääli ettei näiden Aaltosten, Saikkoloiden ja kumpp. sinfonioista kovin moni ole kiinnostunut sillä voisi sanoa etä menetys on heidän koska niin laadukkaasta ja Sibeliuksen sinfonioita merkittävämmästä musiikista on kuitenkin kyse. Ja minä puhun totta. Johtuneeko se sitten huonosta markkinoinnista kun heidän musiikkinsa ei ole vielä lyönyt läpi mutta suurena miinuksena pitäisin sitäkin ettei sitä ole edes vielä levytettykään kuten esim. Neeme Järvi on ahkerasti levyttänyt provinsiaalisten virolaisten sinfonikkojen teoksia kuten Eduard Tubinin 10 sinfoniaa jotka lienee levytetty jopa useampaan kertaan vaikkeivat saikkola ja tuukkanen häviä pisarankaan vertaa niille laadussa vaan jopa päinvastoin ovat niitä selkeästi merkittävämpiä mutta niin vain viron poika ohittaa tässäkin suomalaiset kollegansa.

Anonyymi kirjoitti:

#Toinen juttu mikä huvittaa tavattomasti on se kun nyt löydettiin joku kauan piilossa ollut Sibeliuksen alkusoitto joka kuuluu kuulemma säveltäjänsä merkkiteoksiin ja se aiotaan esittää lähiaikoina. Kauhea häly niin mitättömän säveltäjän kuin Sibeliuksen perifeerisestä ja marginaalisesta pikku sepustuksesta kuin suomalaiset vaietut suuret säveltäjät ovat säveltäneet läjäpäin merkittävämpiä sinfonioita..." joita kukaan ei ole edes Suomessa muusta mailmasta nyt puhumattakaan ollut kiinnostunut kuulemaan.

Ja ei se löydetty Sibeliuksen teos ole aiemmin tuntematon, vaan hiukan erillainen varhempi versio jostain sinänsä tunnetusta sävellyksestä.

Ehkä se häly johtuu siitä hyvin muistamammesta tapauksesta kuinka koko klasaria kuunteleva mailma alkoi kohista kun mailman suosituimman konserton eli Sibeliuksen viulukonserton varhaisempi 1.versio taannoin julkaistiin CD-levyllä.

"mitättömän säveltäjän kuin Sibeliuksen" jonka mitättömyyttä parhaiten tuo esiin se että ansiolistallaan on vain mailman suosituimman konserton säveltäminen, ja ilmaantumisensa jälkeen noin vuosikymmenen verran nuotin myynnillä mitaten mailman suosituimman pikkukappaleen säveltäminen, tai suomen suosituimman sotilasmarssin säveltämien, puhumattakaan useammankin suomessa suosituimmista joululauluista säveltäminen, joten ehkäpä sinulla on noitten Sibeliuksen sinänsä hyvin vähäisten saavutusten verrokiksi esittää suosikiltasi Aaltoselta runsaita saavutuksia kuten?

Lue lisää

Aaltosen suurimpina sinfonisina saavutuksina pitäisin hänen sinfoniansa no 2 lisänimeltään Hiroshima saamaa suurta menestystä Itä-euroopassa kuten virossa ja romaniassa sekä japanissa ja josta joku kriitikko sanoi että se kannattaisi levyttää ja muodoltaan sitäkin ehyempää ns. kansansinfoniaa no 3 wagnerilaisine sointimassoineen ja Beethovenin pastoraalisinfoniasta saatuine vaikutteineen. Aaltosella on niin laaja tuotanto baletteineen ja pianosonaatteineen sinfonioiden ja viulukonserton lisäksi etten ole ehtinyt tutustua vielä kaikkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Aaltosen suurimpina sinfonisina saavutuksina pitäisin hänen sinfoniansa no 2 lisänimeltään Hiroshima saamaa suurta menestystä Itä-euroopassa kuten virossa ja romaniassa sekä japanissa ja josta joku kriitikko sanoi että se kannattaisi levyttää ja muodoltaan sitäkin ehyempää ns. kansansinfoniaa no 3 wagnerilaisine sointimassoineen ja Beethovenin pastoraalisinfoniasta saatuine vaikutteineen. Aaltosella on niin laaja tuotanto baletteineen ja pianosonaatteineen sinfonioiden ja viulukonserton lisäksi etten ole ehtinyt tutustua vielä kaikkeen.

Lue lisää

Repesin kuunneltuani Sibeliuksen Valse Tristeä sen hapuilevasta ja ontuvasta kitschinkaltaisesta melodiikastaan johtuen kuten myös hörähdin kömpelösti orkestroidulle ja melodiikaltaan hapuilevalle ja tunnekylmälle Sibeliuksen viulukonsertollekin vaikka niiden kuunteleminen juuri tästä johtuen muistuttaa kidutusta.

Anonyymi kirjoitti:

Sibeliuksen viulukonsertto ei taatusti ole puhtaasti musiikillisella laadulla mitattuna maailman paras konsertto jos on edes suosituinkaan sillä Mozart, Bach, Beethoven, Brahms, Tsaikovski ym menevät ilman muuta hänen edelleen kuten myös Melartin ja ehkä jopa Tuukkanen.

Se onkin kovin valitettavaa ja sääli ettei näiden Aaltosten, Saikkoloiden ja kumpp. sinfonioista kovin moni ole kiinnostunut sillä voisi sanoa etä menetys on heidän koska niin laadukkaasta ja Sibeliuksen sinfonioita merkittävämmästä musiikista on kuitenkin kyse. Ja minä puhun totta. Johtuneeko se sitten huonosta markkinoinnista kun heidän musiikkinsa ei ole vielä lyönyt läpi mutta suurena miinuksena pitäisin sitäkin ettei sitä ole edes vielä levytettykään kuten esim. Neeme Järvi on ahkerasti levyttänyt provinsiaalisten virolaisten sinfonikkojen teoksia kuten Eduard Tubinin 10 sinfoniaa jotka lienee levytetty jopa useampaan kertaan vaikkeivat saikkola ja tuukkanen häviä pisarankaan vertaa niille laadussa vaan jopa päinvastoin ovat niitä selkeästi merkittävämpiä mutta niin vain viron poika ohittaa tässäkin suomalaiset kollegansa.

Lue lisää

"Sibeliuksen viulukonsertto ei taatusti ole puhtaasti musiikillisella laadulla mitattuna maailman paras konsertto jos on edes suosituinkaan sillä Mozart, Bach, Beethoven, Brahms, Tsaikovski ym menevät ilman muuta hänen edelleen kuten myös Melartin ja ehkä jopa Tuukkanen."

No muta, mihin unohtui Nielsen ja melko moternilta kuulostava konserttonsa? Tai Respighi ja hauskasti nimetty konserttonsa? Tai Glazunov ja kauniin romanttinen konserttonsa? Tai...

Mutta siis, tapaus Melartin ja hänen viulukonserttonsa. Siitä ilmestyi levytys vuonna 1999. Siis noin 22 vuotta sitten. Ja se että levyllä silloin toimi kapellimestarina niinkin iso nimi kuin Segestam kertoo että teoksesta täytyy olla kunnollinen partituurikin olemassa. Ja silti 22 vuotta on kulunut eikä yksikään toinen viulisti nähtävästi ole tuohon teokseen levyttämismielessä tarttunut.

Jos se teoksena olisi edes suurin piirtein samaa tasoa musikillisesti kuin mitä Sibeliuksen konsertto on, niin sehän olisi mailman sensaatio se, ja kaipa siitä nyt jo olisi minimissään ainakin semmoiset 10 - 20 muuta levytystä vuosien mittaan ehtinyt jo ilmaantua, vaan kun ei vaan ole ilmaantunut edes yhtä.

Ja kun ei ole ilmestynyt edes yhtä se pakostakin kertoo että niin viulusolistit kuin levy-yhtiöt pitävät sitä konserttoa jonakin johon ei kannata aikaansa ja resusseja tuhlata. ja se on vahinko sinänsä koska kyllähän mailmaan lisää monensorttisia kuten vaikka keskinkertaisia tai ei niin hyviä viulukonserttoja mahtuisi.

Ja sama pätee Tuukkasen konserttoon, se on levytetty kerran vuonna 1995, sen jälkeen siihen ei ole levytysmielessä ilmeisesti tarttunut kukaan, Siis 26 vuotta eikä yhtään uutta levytystä. Mikä siis kertoo että viulustit kuin myös Levy-yhtiöt eivät ehkä koe sitä konserttoa vaivan arvoiseksi. Ja kuten edellä: jos se olisi edes suurinpiirtein samaa tasoa kuin Sibeliuksen konsertto niin siitähän riideltäisiin että kuka sen saa seuraavaksi levyttää. ja kerataan: se on vahinko sinänsä koska kyllähän mailmaan lisää monensorttisia kuten vaikka keskinkertaisia tai ei niin hyviä viulukonserttoja mahtuisi.

Anonyymi kirjoitti:

"Sibeliuksen viulukonsertto ei taatusti ole puhtaasti musiikillisella laadulla mitattuna maailman paras konsertto jos on edes suosituinkaan sillä Mozart, Bach, Beethoven, Brahms, Tsaikovski ym menevät ilman muuta hänen edelleen kuten myös Melartin ja ehkä jopa Tuukkanen."

No muta, mihin unohtui Nielsen ja melko moternilta kuulostava konserttonsa? Tai Respighi ja hauskasti nimetty konserttonsa? Tai Glazunov ja kauniin romanttinen konserttonsa? Tai...

Mutta siis, tapaus Melartin ja hänen viulukonserttonsa. Siitä ilmestyi levytys vuonna 1999. Siis noin 22 vuotta sitten. Ja se että levyllä silloin toimi kapellimestarina niinkin iso nimi kuin Segestam kertoo että teoksesta täytyy olla kunnollinen partituurikin olemassa. Ja silti 22 vuotta on kulunut eikä yksikään toinen viulisti nähtävästi ole tuohon teokseen levyttämismielessä tarttunut.

Jos se teoksena olisi edes suurin piirtein samaa tasoa musikillisesti kuin mitä Sibeliuksen konsertto on, niin sehän olisi mailman sensaatio se, ja kaipa siitä nyt jo olisi minimissään ainakin semmoiset 10 - 20 muuta levytystä vuosien mittaan ehtinyt jo ilmaantua, vaan kun ei vaan ole ilmaantunut edes yhtä.

Ja kun ei ole ilmestynyt edes yhtä se pakostakin kertoo että niin viulusolistit kuin levy-yhtiöt pitävät sitä konserttoa jonakin johon ei kannata aikaansa ja resusseja tuhlata. ja se on vahinko sinänsä koska kyllähän mailmaan lisää monensorttisia kuten vaikka keskinkertaisia tai ei niin hyviä viulukonserttoja mahtuisi.

Ja sama pätee Tuukkasen konserttoon, se on levytetty kerran vuonna 1995, sen jälkeen siihen ei ole levytysmielessä ilmeisesti tarttunut kukaan, Siis 26 vuotta eikä yhtään uutta levytystä. Mikä siis kertoo että viulustit kuin myös Levy-yhtiöt eivät ehkä koe sitä konserttoa vaivan arvoiseksi. Ja kuten edellä: jos se olisi edes suurinpiirtein samaa tasoa kuin Sibeliuksen konsertto niin siitähän riideltäisiin että kuka sen saa seuraavaksi levyttää. ja kerataan: se on vahinko sinänsä koska kyllähän mailmaan lisää monensorttisia kuten vaikka keskinkertaisia tai ei niin hyviä viulukonserttoja mahtuisi.

Lue lisää

Tuukkasen konserttoa en pidä maanläheisyydessään yhtä merkittävänä kuin Melartinin taivaita tavoittelevaa konserttoa jonka laadukkuutta verottaa vain sen kieltämättä melko heikko ja sovinnainen finaali jonka aiheisto viittaa minusta venäjän suuntaan mutta muuten nostaisin sen ehdottomasti Sibeliuksen kotikutoisen ja kömpelöllä tavalla orkestroidun ja melodiikaltaan triviaalin konserton päättymättömän korpivaelluksen yläpuolelle. Ainoastaan Sibeliuksen konserton mukaansatempaava finaali päihittänee Melartinin konserton vastaavan osan mutta muuten se on eittämättä heikompaa tekoa banaaliudessaan ja hiomattomuudessaan. Onhan Melartinin konserttoa esitetty konserteissa muulloinkin josta tuubissakin on video jonkun hollantilaisen viulistin tulkitsemana hitaamman puoleisessa tempossa jossakin kirkossa.

Anonyymi kirjoitti:

"Sibeliuksen viulukonsertto ei taatusti ole puhtaasti musiikillisella laadulla mitattuna maailman paras konsertto jos on edes suosituinkaan sillä Mozart, Bach, Beethoven, Brahms, Tsaikovski ym menevät ilman muuta hänen edelleen kuten myös Melartin ja ehkä jopa Tuukkanen."

No muta, mihin unohtui Nielsen ja melko moternilta kuulostava konserttonsa? Tai Respighi ja hauskasti nimetty konserttonsa? Tai Glazunov ja kauniin romanttinen konserttonsa? Tai...

Mutta siis, tapaus Melartin ja hänen viulukonserttonsa. Siitä ilmestyi levytys vuonna 1999. Siis noin 22 vuotta sitten. Ja se että levyllä silloin toimi kapellimestarina niinkin iso nimi kuin Segestam kertoo että teoksesta täytyy olla kunnollinen partituurikin olemassa. Ja silti 22 vuotta on kulunut eikä yksikään toinen viulisti nähtävästi ole tuohon teokseen levyttämismielessä tarttunut.

Jos se teoksena olisi edes suurin piirtein samaa tasoa musikillisesti kuin mitä Sibeliuksen konsertto on, niin sehän olisi mailman sensaatio se, ja kaipa siitä nyt jo olisi minimissään ainakin semmoiset 10 - 20 muuta levytystä vuosien mittaan ehtinyt jo ilmaantua, vaan kun ei vaan ole ilmaantunut edes yhtä.

Ja kun ei ole ilmestynyt edes yhtä se pakostakin kertoo että niin viulusolistit kuin levy-yhtiöt pitävät sitä konserttoa jonakin johon ei kannata aikaansa ja resusseja tuhlata. ja se on vahinko sinänsä koska kyllähän mailmaan lisää monensorttisia kuten vaikka keskinkertaisia tai ei niin hyviä viulukonserttoja mahtuisi.

Ja sama pätee Tuukkasen konserttoon, se on levytetty kerran vuonna 1995, sen jälkeen siihen ei ole levytysmielessä ilmeisesti tarttunut kukaan, Siis 26 vuotta eikä yhtään uutta levytystä. Mikä siis kertoo että viulustit kuin myös Levy-yhtiöt eivät ehkä koe sitä konserttoa vaivan arvoiseksi. Ja kuten edellä: jos se olisi edes suurinpiirtein samaa tasoa kuin Sibeliuksen konsertto niin siitähän riideltäisiin että kuka sen saa seuraavaksi levyttää. ja kerataan: se on vahinko sinänsä koska kyllähän mailmaan lisää monensorttisia kuten vaikka keskinkertaisia tai ei niin hyviä viulukonserttoja mahtuisi.

Lue lisää

Itse miellän Tuukkasen sinfoniat kuten eräät hänen sinfoniset runonsa ja muut orkesteriteoksensakin merkittävämmäksi kuin hänen tyyliltään kansallisromanttisen viulukonserttonsa. Mutta Sibeliuksen konserton ongelmana on ettei se kumpua orgaanisesta sisäisestä näystä kuten paljon parempi ja aidosti postromanttinen Melartinin viulukonsertto jossa on pakahduttavaa emotionaalista voimaa.

kertova sinfoninen kuva Karjala palaa tuntui munaskuita myöten. Sitä ennen kuuntelin Melartinin 2. sinfonian.

Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Tuomoo
27.05.2021 14:53:09 (muokattu 27.05.2021 14:53:22)


Enkä todellakaan kuuntele koko ajan Sibeliusta mutta tarvitseehan minun arvioida uudelleen ja tarkistaa vähän väliä näkemyksiäni Sibeliuksen suhteen ja antaa hänelle mahdollisuus etten ihan puhu palturia hänen musiikistaan enkä juuri koskaan kuuntele myöskään kokonaan hänen teoksiaan niiden unettavuudesta johtuen vaan lyhyempinä katkelmina ja jaksoina. Onkin aivan totta etten pidä Sibeliuksesta ja olen perin juurin tympääntynyt etenkin hänen tylsiin sinfonioihinsa.

Miksi ylimalkaan kritisoisin Sibeliusta näin äänekkäästi ja kärkevästi jos todella pitäisin hänen musiikistaan ja sinfonioistaan joihin olen kyllästynyt ja tympääntynyt perin juurin? Olen joskus kauan sitten minäkin tosiaan pitänyt Sibeliuksen musiikista ja joistakin hänen sinfonioistaan vielä siihen aikaan kun hänen pintapuolinen ja tremoloa viljelevä sibeliaaninen jousikudoksensa ja sooshinsa mm. 5. sinfoniassa hämäsi minua luikertelemalla suosiooni eikä minulle vielä tuohon aikaan ollut kehittynyt riittävästi arvostelukykyä nähdä Sibeliuksen musiikin heikkouksia saati tiennyt mistään paremmasta suomalaisesta ja ennen kaikkea emootioiltaan väkevämmästä musiikista mitään jota ei ollut levytetty tai minä en osannut sitä etsiä mutta jota sitten löytyikin kosolti ja se sai huomaamaan Sibeliuksen musiikin falskeuden ja pinnallisuuden puutteellisessa emotionaalisessa syvyydessä ja voimassaan. Oikeastaan tuo herääminen tapahtui jo tutustuessani Deliuksen postromanttiseen musiikkiin jolloin aloin vieroksumaan Sibeliusta anakronistista klassismia edustavassa askeettisessa, staattisessa ja frigidissä tyylissään joka oli minulle sen jälkeen inhotus.


Kuten juuri totesin olen joskus pitänytkin Sibeliuksen musiikista tai "harhoissani" ainakin uskotellut ja kuvitellut sen olevan hyvää musiikkia kun kokemusta aidosta postromanttisesta suomalaisesta sinfoniamusiikista minulla ei vielä ollut mutta Sibeliuksen musiikin emotionaaliseen köyhyyteen ja sen anakronistiseen frigidiin klassismiin herättyäni kääntänyt sitten jyrkästi kurssin kohti väljempiä vesiä Melartinin sydäntä lämmittävän postromanttisen ja emotionaalisesti vaikuttavamman ilmaisun huomaan.

Sekin on kyllä aikamoinen tarina miten yleensä tulin hankkineeksi Melartinin sinfonioiden lyhennettyjen versioiden levytykset jota aluksi pitkään emmin epäillessäni niiden olevan jonkinlaisia kansanlaulun mukaelmia tai sovituksia ala käkisalmen lauluja mutta positiiviseksi yllätyksekseni oivalsinkin niiden olevan kansainvälisen tason täysverisiä sinfonioita. Tietenkin minua alkoi kiehtoa myös modernimpi suomalainen musiikki kuten esim Joonas Kokkonen ja Usko Meriläinen joiden musiikillinen laadukkuus teki minuun vaikutuksen.

Anonyymi kirjoitti:

Repesin kuunneltuani Sibeliuksen Valse Tristeä sen hapuilevasta ja ontuvasta kitschinkaltaisesta melodiikastaan johtuen kuten myös hörähdin kömpelösti orkestroidulle ja melodiikaltaan hapuilevalle ja tunnekylmälle Sibeliuksen viulukonsertollekin vaikka niiden kuunteleminen juuri tästä johtuen muistuttaa kidutusta.

Lue lisää

"Repesin kuunneltuani Sibeliuksen Valse Tristeä ... tunnekylmälle Sibeliuksen viulukonsertollekin..."

Häntä ei siis vaivaa yhtään se että hän on tuon viulukonserton arvioijista jokseenkin ainoa joka kokee sen tunnekylmäksi, monet muut tuntuvat kokevan että se on suorastaan tulinen.

Ehkä se että on ainoa tarkoittaa että hän on musiikkikriitikkona oman polun tallaaja, tai sitten sitä että hänen asenteessa Sibeliukseen ja tämän musiikiin on pelkästään järjetön että kyräilevä.

Mitä tulee Valse tristeen, niin se on kaunis valssi, ja omaa ikuisen melodian, mutta silti pitää muistaa sitä arvioidessa että se on alunperin sävelletty musiikiksi teatterissa esitettyyn näytelmään, ja että sillä oli sen näytelmän eräässä kohtauksessa tietty funktio jonka sen piti täyttää, ja se sen myös täytti, ja silti siitä musiikkina tuli myöhemmin valtava kansainvälinen hitti. Ja ehkä sekin tulisi huomioida että sen soittajistona siellä näytelmässä oli vain kourallinen muusikoita eikä suinkaan 50 - 100 soittajan sinfoniaorkesteri, mikä saattoi myös vaikuttaa siihen miksi siitä tuli juuri sellainen kuin tuli.

Valse triste on yksi Sibeliuksen monista hiteistä, ja hitit tai niiden puute on juuri se kriteeri jolla me tavikset mitä musiikkiin tulee päättelemme että kuka on kova ja kuka ei.
Niinpä kaikilla säveltäjillä joita yleisesti pidetään kovina on hittejä, Bachilla oli, Mozartilla oli, Beethovenilla oli, Tsaikovskilla oli, Brahmsillakin oli ja Griegillä ja Sibeliuksella oli. Ja Sibeliuksella niitä hittejä on Valse tristen lisäksi vielä monta monta lisää, sensijaan sankareistasi Melartin oli säveltäjänä yhdenhitin ihme ja Aaltonen ja Tuukkanen taisivat säveltäjinä olla noin 0 hitin ihmeitä.

Aaltosen kaupallisesti nimetty Hiroshima sinfonia muka oli hitti Jaappanissa, mutta onkohan siellä Jaappanissa siitä tehty levyä? Jos se olisi ollut siellä hitti niin tokihan se olisi siellä sitten levytetty ehkä jopa useasti. Toisaalta siellä Jaappanissa on sikäläisen orkesterin ja kapellimestarin toimesta levytetty ainakin kaksi ellei kolme kertaa Sibeliuksen sinfonioitten kokonaislevytys. Että mitähän tuon tiedon valossa pitäisi ajatella siitä että kumpi on Jaappanilaisten mielestä "The man" monen levyn Sibbe vaiko 0 levyn Aaltonen?

Anonyymi kirjoitti:

"Repesin kuunneltuani Sibeliuksen Valse Tristeä ... tunnekylmälle Sibeliuksen viulukonsertollekin..."

Häntä ei siis vaivaa yhtään se että hän on tuon viulukonserton arvioijista jokseenkin ainoa joka kokee sen tunnekylmäksi, monet muut tuntuvat kokevan että se on suorastaan tulinen.

Ehkä se että on ainoa tarkoittaa että hän on musiikkikriitikkona oman polun tallaaja, tai sitten sitä että hänen asenteessa Sibeliukseen ja tämän musiikiin on pelkästään järjetön että kyräilevä.

Mitä tulee Valse tristeen, niin se on kaunis valssi, ja omaa ikuisen melodian, mutta silti pitää muistaa sitä arvioidessa että se on alunperin sävelletty musiikiksi teatterissa esitettyyn näytelmään, ja että sillä oli sen näytelmän eräässä kohtauksessa tietty funktio jonka sen piti täyttää, ja se sen myös täytti, ja silti siitä musiikkina tuli myöhemmin valtava kansainvälinen hitti. Ja ehkä sekin tulisi huomioida että sen soittajistona siellä näytelmässä oli vain kourallinen muusikoita eikä suinkaan 50 - 100 soittajan sinfoniaorkesteri, mikä saattoi myös vaikuttaa siihen miksi siitä tuli juuri sellainen kuin tuli.

Valse triste on yksi Sibeliuksen monista hiteistä, ja hitit tai niiden puute on juuri se kriteeri jolla me tavikset mitä musiikkiin tulee päättelemme että kuka on kova ja kuka ei.
Niinpä kaikilla säveltäjillä joita yleisesti pidetään kovina on hittejä, Bachilla oli, Mozartilla oli, Beethovenilla oli, Tsaikovskilla oli, Brahmsillakin oli ja Griegillä ja Sibeliuksella oli. Ja Sibeliuksella niitä hittejä on Valse tristen lisäksi vielä monta monta lisää, sensijaan sankareistasi Melartin oli säveltäjänä yhdenhitin ihme ja Aaltonen ja Tuukkanen taisivat säveltäjinä olla noin 0 hitin ihmeitä.

Aaltosen kaupallisesti nimetty Hiroshima sinfonia muka oli hitti Jaappanissa, mutta onkohan siellä Jaappanissa siitä tehty levyä? Jos se olisi ollut siellä hitti niin tokihan se olisi siellä sitten levytetty ehkä jopa useasti. Toisaalta siellä Jaappanissa on sikäläisen orkesterin ja kapellimestarin toimesta levytetty ainakin kaksi ellei kolme kertaa Sibeliuksen sinfonioitten kokonaislevytys. Että mitähän tuon tiedon valossa pitäisi ajatella siitä että kumpi on Jaappanilaisten mielestä "The man" monen levyn Sibbe vaiko 0 levyn Aaltonen?

Lue lisää

Hitti on suhteellinen käsite sillä on enemmän ja vähemmän populaareja ja enemmän tai vähemmän syvällisiä ja pinnallisia hittiteoksia jotka saattavat saavuttaa tiettyä suosiota yleisön keskuudessa jolloin niistä tulee hittejä, Hitteys kertoo vain populariteetista mutta ei sen musiikin emotionaalisesta voimasta ja syvyydestä ts. kriteereistä joilla arvioimme musiikkia eikä tarina kerro miksi jostakin teoksesta tulee hitti ja miksi toisesta ei tule hittiä. Hitteys ei välttämättä korreloi musiikillisen laadukkuuden kanssa kuten olemme kaikki nähneet Rossinin ja Johan Straussin ja Sibeliuksen tapauksessa. Sellaista musiikkia ei levytetä jolla ei ole kaupallista menekkiä olkoot se kuinka merkittävää tai laadukasta tahansa kuten olemme nähneet esim. edellä mainittujen unohdettujen sinfonikkojen tapauksessa. Vain helppotajuisesta musiikista voi tulla hitti. Ja sellaista sibeliuksen emotionaalisesti köyhä musiikki totisesti on.Aaltonen on sata kertaa kovempi säveltäjä kuin kevytkenkäinen Rossini.

Anonyymi kirjoitti:

"Repesin kuunneltuani Sibeliuksen Valse Tristeä ... tunnekylmälle Sibeliuksen viulukonsertollekin..."

Häntä ei siis vaivaa yhtään se että hän on tuon viulukonserton arvioijista jokseenkin ainoa joka kokee sen tunnekylmäksi, monet muut tuntuvat kokevan että se on suorastaan tulinen.

Ehkä se että on ainoa tarkoittaa että hän on musiikkikriitikkona oman polun tallaaja, tai sitten sitä että hänen asenteessa Sibeliukseen ja tämän musiikiin on pelkästään järjetön että kyräilevä.

Mitä tulee Valse tristeen, niin se on kaunis valssi, ja omaa ikuisen melodian, mutta silti pitää muistaa sitä arvioidessa että se on alunperin sävelletty musiikiksi teatterissa esitettyyn näytelmään, ja että sillä oli sen näytelmän eräässä kohtauksessa tietty funktio jonka sen piti täyttää, ja se sen myös täytti, ja silti siitä musiikkina tuli myöhemmin valtava kansainvälinen hitti. Ja ehkä sekin tulisi huomioida että sen soittajistona siellä näytelmässä oli vain kourallinen muusikoita eikä suinkaan 50 - 100 soittajan sinfoniaorkesteri, mikä saattoi myös vaikuttaa siihen miksi siitä tuli juuri sellainen kuin tuli.

Valse triste on yksi Sibeliuksen monista hiteistä, ja hitit tai niiden puute on juuri se kriteeri jolla me tavikset mitä musiikkiin tulee päättelemme että kuka on kova ja kuka ei.
Niinpä kaikilla säveltäjillä joita yleisesti pidetään kovina on hittejä, Bachilla oli, Mozartilla oli, Beethovenilla oli, Tsaikovskilla oli, Brahmsillakin oli ja Griegillä ja Sibeliuksella oli. Ja Sibeliuksella niitä hittejä on Valse tristen lisäksi vielä monta monta lisää, sensijaan sankareistasi Melartin oli säveltäjänä yhdenhitin ihme ja Aaltonen ja Tuukkanen taisivat säveltäjinä olla noin 0 hitin ihmeitä.

Aaltosen kaupallisesti nimetty Hiroshima sinfonia muka oli hitti Jaappanissa, mutta onkohan siellä Jaappanissa siitä tehty levyä? Jos se olisi ollut siellä hitti niin tokihan se olisi siellä sitten levytetty ehkä jopa useasti. Toisaalta siellä Jaappanissa on sikäläisen orkesterin ja kapellimestarin toimesta levytetty ainakin kaksi ellei kolme kertaa Sibeliuksen sinfonioitten kokonaislevytys. Että mitähän tuon tiedon valossa pitäisi ajatella siitä että kumpi on Jaappanilaisten mielestä "The man" monen levyn Sibbe vaiko 0 levyn Aaltonen?

Lue lisää

Tuukkasen suosituin ja siten populaarein hittiteos on luonnekuvia kolmesta muskettisoturista jota Paavo Berglundkin johti vielä 50 luvulla RSO:n konserteissa. Teoksen jotkut osat kuten Vanha linna tuovat mieleen Modest Mussorgskyn ja se on tyylillisesti postromantiikkaa vaan ei uusklassismia Täyttä ravia-nimistä finaaliosaansa myöten.

Anonyymi kirjoitti:

"Repesin kuunneltuani Sibeliuksen Valse Tristeä ... tunnekylmälle Sibeliuksen viulukonsertollekin..."

Häntä ei siis vaivaa yhtään se että hän on tuon viulukonserton arvioijista jokseenkin ainoa joka kokee sen tunnekylmäksi, monet muut tuntuvat kokevan että se on suorastaan tulinen.

Ehkä se että on ainoa tarkoittaa että hän on musiikkikriitikkona oman polun tallaaja, tai sitten sitä että hänen asenteessa Sibeliukseen ja tämän musiikiin on pelkästään järjetön että kyräilevä.

Mitä tulee Valse tristeen, niin se on kaunis valssi, ja omaa ikuisen melodian, mutta silti pitää muistaa sitä arvioidessa että se on alunperin sävelletty musiikiksi teatterissa esitettyyn näytelmään, ja että sillä oli sen näytelmän eräässä kohtauksessa tietty funktio jonka sen piti täyttää, ja se sen myös täytti, ja silti siitä musiikkina tuli myöhemmin valtava kansainvälinen hitti. Ja ehkä sekin tulisi huomioida että sen soittajistona siellä näytelmässä oli vain kourallinen muusikoita eikä suinkaan 50 - 100 soittajan sinfoniaorkesteri, mikä saattoi myös vaikuttaa siihen miksi siitä tuli juuri sellainen kuin tuli.

Valse triste on yksi Sibeliuksen monista hiteistä, ja hitit tai niiden puute on juuri se kriteeri jolla me tavikset mitä musiikkiin tulee päättelemme että kuka on kova ja kuka ei.
Niinpä kaikilla säveltäjillä joita yleisesti pidetään kovina on hittejä, Bachilla oli, Mozartilla oli, Beethovenilla oli, Tsaikovskilla oli, Brahmsillakin oli ja Griegillä ja Sibeliuksella oli. Ja Sibeliuksella niitä hittejä on Valse tristen lisäksi vielä monta monta lisää, sensijaan sankareistasi Melartin oli säveltäjänä yhdenhitin ihme ja Aaltonen ja Tuukkanen taisivat säveltäjinä olla noin 0 hitin ihmeitä.

Aaltosen kaupallisesti nimetty Hiroshima sinfonia muka oli hitti Jaappanissa, mutta onkohan siellä Jaappanissa siitä tehty levyä? Jos se olisi ollut siellä hitti niin tokihan se olisi siellä sitten levytetty ehkä jopa useasti. Toisaalta siellä Jaappanissa on sikäläisen orkesterin ja kapellimestarin toimesta levytetty ainakin kaksi ellei kolme kertaa Sibeliuksen sinfonioitten kokonaislevytys. Että mitähän tuon tiedon valossa pitäisi ajatella siitä että kumpi on Jaappanilaisten mielestä "The man" monen levyn Sibbe vaiko 0 levyn Aaltonen?

Lue lisää

Sibeliuksen tunnekarakteriltaan lähinnä hilpeät ja klassisen viileät sinfoniat eivät heijastele syviä traagisia tuntoja kuten Saikkolan sodan menetyksistä kertova syvästi riipaiseva sinfonia Tragica joka on Sibeliuksen tunneskaalaltaan hyvin kapeisiin ja kepeisiin sinfonioihin verrattuna omaa luokkaansa suomen sinfoniakirjallisuuden synkimpinä töinä.

Anonyymi kirjoitti:

Hitti on suhteellinen käsite sillä on enemmän ja vähemmän populaareja ja enemmän tai vähemmän syvällisiä ja pinnallisia hittiteoksia jotka saattavat saavuttaa tiettyä suosiota yleisön keskuudessa jolloin niistä tulee hittejä, Hitteys kertoo vain populariteetista mutta ei sen musiikin emotionaalisesta voimasta ja syvyydestä ts. kriteereistä joilla arvioimme musiikkia eikä tarina kerro miksi jostakin teoksesta tulee hitti ja miksi toisesta ei tule hittiä. Hitteys ei välttämättä korreloi musiikillisen laadukkuuden kanssa kuten olemme kaikki nähneet Rossinin ja Johan Straussin ja Sibeliuksen tapauksessa. Sellaista musiikkia ei levytetä jolla ei ole kaupallista menekkiä olkoot se kuinka merkittävää tai laadukasta tahansa kuten olemme nähneet esim. edellä mainittujen unohdettujen sinfonikkojen tapauksessa. Vain helppotajuisesta musiikista voi tulla hitti. Ja sellaista sibeliuksen emotionaalisesti köyhä musiikki totisesti on.Aaltonen on sata kertaa kovempi säveltäjä kuin kevytkenkäinen Rossini.

Lue lisää

"Sellaista musiikkia ei levytetä jolla ei ole kaupallista menekkiä"

No jos kerran tiedät tuon, niin miksi loputon märinä joittenkin nobody-luokan säveltäjien teoksien levyttämättömyydestä, varsinkin kun joista teoksista kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut?

Sävellettyään uupperoiden uupperan eli Taikahuilun, Mozart varmaan aina itki koko matkan mennessään pankkiin nostamaan sen uupperan pääsylipputuloista tekijän osuuttaan, ja itki nimenomaa siksi kun tuli vahingossa säveltäneeksi siihen uupperaan nipun hittejä, sillä Mozarthan pyrki olemaan vakavasti otettava säveltäjä, eikä siksi missään tapauksessa halunnut säveltää hittejä, eikä yleensäkään mitään josta joku kuulija mistä hyvänsä syystä saattaisi pitää, mutta silti tuli säveltäneeksi tuon 14 - 15 hitin superuupperan vaikka olisi ihan samalla vaivalla voinut säveltää vaikkapa Melartin-tyylisen uupperan kuten Aino-uuppera oli = ei hitin hittiä = ei taide- vaan suorastaan yli-taide-uuppera?

Ehkä sama pätee myös Verdiin, hän sävelsi useita hittejä eri uupperoihinsa mutta erääseen uupperaansa hän sävelsi laulun josta tuli niin suosittu että ilmaantui kansanliike joka vaati että siitä laulusta on tehtävä Italian uusi kansallislaulu, ja sen on täytynyt harmittaa Verdiä syvästi, sillä mikä on säveltäjän työn korkein päämäärä? Se on tehdä sävellys josta kukaan, ei itse säveltäjäkään, millään voi pitää eikä siksi halua kuulla sitä koskaan enää uudestaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Sellaista musiikkia ei levytetä jolla ei ole kaupallista menekkiä"

No jos kerran tiedät tuon, niin miksi loputon märinä joittenkin nobody-luokan säveltäjien teoksien levyttämättömyydestä, varsinkin kun joista teoksista kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut?

Sävellettyään uupperoiden uupperan eli Taikahuilun, Mozart varmaan aina itki koko matkan mennessään pankkiin nostamaan sen uupperan pääsylipputuloista tekijän osuuttaan, ja itki nimenomaa siksi kun tuli vahingossa säveltäneeksi siihen uupperaan nipun hittejä, sillä Mozarthan pyrki olemaan vakavasti otettava säveltäjä, eikä siksi missään tapauksessa halunnut säveltää hittejä, eikä yleensäkään mitään josta joku kuulija mistä hyvänsä syystä saattaisi pitää, mutta silti tuli säveltäneeksi tuon 14 - 15 hitin superuupperan vaikka olisi ihan samalla vaivalla voinut säveltää vaikkapa Melartin-tyylisen uupperan kuten Aino-uuppera oli = ei hitin hittiä = ei taide- vaan suorastaan yli-taide-uuppera?

Ehkä sama pätee myös Verdiin, hän sävelsi useita hittejä eri uupperoihinsa mutta erääseen uupperaansa hän sävelsi laulun josta tuli niin suosittu että ilmaantui kansanliike joka vaati että siitä laulusta on tehtävä Italian uusi kansallislaulu, ja sen on täytynyt harmittaa Verdiä syvästi, sillä mikä on säveltäjän työn korkein päämäärä? Se on tehdä sävellys josta kukaan, ei itse säveltäjäkään, millään voi pitää eikä siksi halua kuulla sitä koskaan enää uudestaan.

Lue lisää

No siksi koska nämä sinun mukaasi nimettömät säveltäjät eivät olleet eilisen teeren poikia vaan hyvin ammattitaitoisia ja visionäärisiä säveltäjiä joiden työt edustivat aikanaan sen hetken parasta musiikillista tasoa ja antia suomessa mutta ovat sitten jostakin kumman syystä vaipuneet sinä määrin unohduksin ettei heidän musiikkiaan ole edes levytetty kuten esim. virolaisten virkaveljiensä joitakin tekijänoikeuspalkkioiden turvin tehtyä levyä lukuun ottamatta kuten Tuukkasen meri sinfonia ja viulukonsertto joista edellä mainitusta ei ole edes sen laajaa 16 minuuttista avausosaakaan tuubiin ladattu impressionistisessa pehmeydessään ja aaltomaisessa melodiikassaan mutta jota aikanaan vanhassa asunnossani tuli soitettua isoilla kajareilla. Itse kyllä fanitan Melartinia, Saikkolaa, Tuukkasta, Fordellia, Fougstedtia ja kumpp. sinfonikkona enemmän kuin jotakin Beethovenin 2. tai 8. sinfoniaa..

Anonyymi kirjoitti:

"Sellaista musiikkia ei levytetä jolla ei ole kaupallista menekkiä"

No jos kerran tiedät tuon, niin miksi loputon märinä joittenkin nobody-luokan säveltäjien teoksien levyttämättömyydestä, varsinkin kun joista teoksista kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut?

Sävellettyään uupperoiden uupperan eli Taikahuilun, Mozart varmaan aina itki koko matkan mennessään pankkiin nostamaan sen uupperan pääsylipputuloista tekijän osuuttaan, ja itki nimenomaa siksi kun tuli vahingossa säveltäneeksi siihen uupperaan nipun hittejä, sillä Mozarthan pyrki olemaan vakavasti otettava säveltäjä, eikä siksi missään tapauksessa halunnut säveltää hittejä, eikä yleensäkään mitään josta joku kuulija mistä hyvänsä syystä saattaisi pitää, mutta silti tuli säveltäneeksi tuon 14 - 15 hitin superuupperan vaikka olisi ihan samalla vaivalla voinut säveltää vaikkapa Melartin-tyylisen uupperan kuten Aino-uuppera oli = ei hitin hittiä = ei taide- vaan suorastaan yli-taide-uuppera?

Ehkä sama pätee myös Verdiin, hän sävelsi useita hittejä eri uupperoihinsa mutta erääseen uupperaansa hän sävelsi laulun josta tuli niin suosittu että ilmaantui kansanliike joka vaati että siitä laulusta on tehtävä Italian uusi kansallislaulu, ja sen on täytynyt harmittaa Verdiä syvästi, sillä mikä on säveltäjän työn korkein päämäärä? Se on tehdä sävellys josta kukaan, ei itse säveltäjäkään, millään voi pitää eikä siksi halua kuulla sitä koskaan enää uudestaan.

Lue lisää

Ei pidä paikkaansa ettei kukaan olisi ollut koskaan kiinnostunut näistä nimettömistä suomalaissäveltäjistä mutta modernismin toisen aallon rantautuessa suomeen tämä uusi kohuttu moderni säveltaide syrjäytti orkestereiden ohjelmistosta Sibeliusta ja Madetojaa lukuunottamata lähes kaiken muun postromanttisen musiikin jota jälkimadetojalaisen romantikkokoulukunnan säveltäjät kirjoittivat vielä modernismin hulluina vuosina suomessa ja Tuukkasista ja Saikkoloista tuli tyyliaikakausien väliinputoajia säveltäjinä. mutta sitä minä ihmetelen etä vielä paljon myöhemmin Rautavaara saattoi kuitenkin säveltää sinfonioitaan kuten Sallinenkin postromanttiseen tai uusklassiseen tyyliin eikä heitä silti ole unohdettu mutta he ovatkin olleet itse valvomassa etujaan kun saikkola ja tuukkasparka on jo kauan sitten nukkunut pois. Kapellimestari Storgårdskin arveli että melartinin musiikki ei olisi vaipunut unohduksiin jos hän olisi elänyt pitempään kuten Sibelius.

Anonyymi kirjoitti:

Sibeliuksen tunnekarakteriltaan lähinnä hilpeät ja klassisen viileät sinfoniat eivät heijastele syviä traagisia tuntoja kuten Saikkolan sodan menetyksistä kertova syvästi riipaiseva sinfonia Tragica joka on Sibeliuksen tunneskaalaltaan hyvin kapeisiin ja kepeisiin sinfonioihin verrattuna omaa luokkaansa suomen sinfoniakirjallisuuden synkimpinä töinä.

Lue lisää

"Sibeliuksen tunnekarakteriltaan lähinnä hilpeät ja klassisen viileät sinfoniat eivät heijastele syviä traagisia tuntoja kuten Saikkolan sodan menetyksistä kertova syvästi riipaiseva sinfonia Tragica..."

Ettäkö siis rauhan vallitessa sinfonioitaan sävellelleen Sibeliuksen siis olisi pitänyt tietää mitä tuleman pitää ja sävellellä jo vuosia ja vuosikymmeniä ennen sotia sotasinfonioita? Vaikuttaa hiukka epäreilulta vaatimukselta.

Ja sikäli kuin tiedän, niin aika harva on kokenut vaikkapa Sibeliuksen 4. sinfoniaa hilpeäksi musiikiksi.

Yllä lainatussa on oikein malliesimerkki anti-Sibelius-jihadistin Sibeliukseen kohdistamasta kyräilevästä kaunaisuudesta, jota ilmentää se että mikään mitä Sibelius on tehnyt ei kelpaa, ja perusteluna sille ettei kelpaa on kerran toisensa jälkeen yllä lainatun kaltaista absoluuttista järjettömyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

"Sibeliuksen tunnekarakteriltaan lähinnä hilpeät ja klassisen viileät sinfoniat eivät heijastele syviä traagisia tuntoja kuten Saikkolan sodan menetyksistä kertova syvästi riipaiseva sinfonia Tragica..."

Ettäkö siis rauhan vallitessa sinfonioitaan sävellelleen Sibeliuksen siis olisi pitänyt tietää mitä tuleman pitää ja sävellellä jo vuosia ja vuosikymmeniä ennen sotia sotasinfonioita? Vaikuttaa hiukka epäreilulta vaatimukselta.

Ja sikäli kuin tiedän, niin aika harva on kokenut vaikkapa Sibeliuksen 4. sinfoniaa hilpeäksi musiikiksi.

Yllä lainatussa on oikein malliesimerkki anti-Sibelius-jihadistin Sibeliukseen kohdistamasta kyräilevästä kaunaisuudesta, jota ilmentää se että mikään mitä Sibelius on tehnyt ei kelpaa, ja perusteluna sille ettei kelpaa on kerran toisensa jälkeen yllä lainatun kaltaista absoluuttista järjettömyyttä.

Lue lisää

Sibeliuksen olisi pitänyt unohtaa itsekriittisyytensä ja säveltää sinfonia suuren isänmaallisen sodan muistolle ja sodassa kaatuneiden sankareiden kunniaksi muttei hänestä ollut siihen sen vertaa miestä van vietti valtion myöntämällä eläkkeellä' lokoisia päiviä Ainolassa tekemättä mitään. Sibeliuksen 4. sinfonia on staattinen pettuleipäsinfonia kamarimusiikillisessa tekstuurissaan ja askeettisuudessaan mutta viimeinen osa on suorastaan hilpeä. Minulle Sibeliuksen musiikki ja varsinkaan sinfoniat eivät kelpaa koska ne eivät täytä taidemusiikille asetettuja laatukriteereitä emotionaalisessa köyhyydessä ja tyhjyydessään mutta jonkun Tuukkasen tai Saikkolan ja Aaltosen sinfonioita kuuntelisin sen sijaan kernaasti.

Verkkokauppa Amazonin nettisivuilla jossa arvioitiin myönteiseen sävyyn Tuukkasn musiikille omistettua CD levyä ja Tuukkasen Meri sinfoniaa kysyttiin että miksi Saikkolan, Ringbomin, Furuhjelmin, Rannan jne. musiikkia ei ole levytetty kun sen sijaan esim. Melartin, Merikanto ym. ovat levyllä hyvin edustettuina. Suomessa on juuri tämä ongelma että useilta vaietuilta säveltäjä suuruuksilta ei ole levytetty musiikkia lainkaan tai juuri lainkaan erityisesti heidän pääteoksiaaan kuten sinfonioita ja joiltakin säveltäjiltä ei ole levytetty käytännöllisesti katsottuna mitään taidemusiikkia kuten juuri esim. Aaltoselta niin tuottelias säveltäjä kuin hän olikin, Rinbbomilta, Furuhjelmilta, Rannalta jne. Saikkolalta, Aaltoselta ja fougstedtilta jään kaipaamaan hänen keskeiseksi tuotannokseen mainittuja sinfonioita.

Kyllä tuo Aaltosen Hiroshima sinfonia voittaa sävelkielensä tuoreudella ja musiikillisella substanssilla mitattuna Beethovenin puhkisoitetun ja hieman persoonattomasti hääräävän 2. sinfonian joka soi tänään Linnun johtamassa RSO.n konsertissa joka on radioitu. Käsittämätöntä että tuollaisten kalkkisten mitäänsanomattomia ja laadultaan heikkoja varhaissinfonioita soitetaan edelleen tuon tuostakin. Ruotsalaisista säveltäjistä esim. Kurt Atterbergin, Wilhelm Stenhammarin, Franz Berwaldin ja mm. Allan Petterssonin sinfonioita on kyllä levytetty.

Luulen pikemminkin ettei Sibelius kaikessa staattisuudessaan ja kamarimusiikillisessa teksturissaan ja klassismia edustavasa viileydessään täytä musiikillisia laatuvaatimuksia koska häneltä puuttuu sinfonioistaan emotionaalista ja orkestraalista voimaa ja Sibelius pelaa niin konservatiivista ja vanhanaikaista kiekkoa eikä häikäise kontrapunktisella taidollaan.

Anonyymi kirjoitti:

Luulen pikemminkin ettei Sibelius kaikessa staattisuudessaan ja kamarimusiikillisessa teksturissaan ja klassismia edustavasa viileydessään täytä musiikillisia laatuvaatimuksia koska häneltä puuttuu sinfonioistaan emotionaalista ja orkestraalista voimaa ja Sibelius pelaa niin konservatiivista ja vanhanaikaista kiekkoa eikä häikäise kontrapunktisella taidollaan.

Lue lisää

Uuno Klami on kirjoittanut että Lauri Saikkolan Partitassa orkesterille parasta on ilmaisutavan rohkeus ja sujuva soitinnus. Orkestroinnin kätevyyttä Klami kiittelee myös Pastorale sarjassa. Saikkolan huutavin heikkous on kuitenkin hänen tapansa rakentaa muoto. Säveltäjä esittää musiikilliset ajatuksensa pieninä paloina, jotka vain vaivoin pysyvät koossa. Saikkolan yhteydessä käy jälleen ilmi melodian kasvava merkitys Klamille: Se /kolmas osa/ on kauttaaltaan rakennettu tuollaisista muutaman tahdin pituisista henkäyksistä, joiden vaikutus on sekä epämääräinen että ajan oloon pitkästyttävä. Kiinteää melodista kaarta, jota ilman mitään vakavaa sävellystyötä on oikeastaan vaikea kuvitella, jää siis kipeästi kaipaamaan.


Mutta tämähän on juuri Sibeliuksen sinfonisen tyylin ja ilmaisun, hänen musiikillisen syntaksinsa akilleen kantapäänä. Teoksen muoto rakentuu pienistä yhä toistuvista katkelmista jotka viittaavat minimalismiin. Jos joku hallitsee Klamin mielestä sinfonisen muodon hän on Madetoja. Sibeliuksen sinfoniat tekevät Klamiin kyllä vaikutuksen mutta ei niinkän muodollaan kuin tunnelmillaan ja hän kritisoi Sibeliuksen sinfonioiden muotoa mutta kehuu niiden tunnelmaa. Tässä Klami on kyllä väärässä, juuri Sibeliuksen sinfonioiden emotionaalisen voiman ja syvyyden ts. tunnelmien puute on niiden suurin heikkous. Ja Saikkolan sinfoniat on se teosryhmä joka kuuluu säveltäjänsä keskeisimpään tuotantoon sinfonia Tragican rakentuessa laajakaarisista romanttisista lauluteemoista, pateettisista ja lyyrisistä molliteemoista ei pienistä paloista kuten vähäisemmässä Pastorale sarjassa.

Anonyymi kirjoitti:

Uuno Klami on kirjoittanut että Lauri Saikkolan Partitassa orkesterille parasta on ilmaisutavan rohkeus ja sujuva soitinnus. Orkestroinnin kätevyyttä Klami kiittelee myös Pastorale sarjassa. Saikkolan huutavin heikkous on kuitenkin hänen tapansa rakentaa muoto. Säveltäjä esittää musiikilliset ajatuksensa pieninä paloina, jotka vain vaivoin pysyvät koossa. Saikkolan yhteydessä käy jälleen ilmi melodian kasvava merkitys Klamille: Se /kolmas osa/ on kauttaaltaan rakennettu tuollaisista muutaman tahdin pituisista henkäyksistä, joiden vaikutus on sekä epämääräinen että ajan oloon pitkästyttävä. Kiinteää melodista kaarta, jota ilman mitään vakavaa sävellystyötä on oikeastaan vaikea kuvitella, jää siis kipeästi kaipaamaan.


Mutta tämähän on juuri Sibeliuksen sinfonisen tyylin ja ilmaisun, hänen musiikillisen syntaksinsa akilleen kantapäänä. Teoksen muoto rakentuu pienistä yhä toistuvista katkelmista jotka viittaavat minimalismiin. Jos joku hallitsee Klamin mielestä sinfonisen muodon hän on Madetoja. Sibeliuksen sinfoniat tekevät Klamiin kyllä vaikutuksen mutta ei niinkän muodollaan kuin tunnelmillaan ja hän kritisoi Sibeliuksen sinfonioiden muotoa mutta kehuu niiden tunnelmaa. Tässä Klami on kyllä väärässä, juuri Sibeliuksen sinfonioiden emotionaalisen voiman ja syvyyden ts. tunnelmien puute on niiden suurin heikkous. Ja Saikkolan sinfoniat on se teosryhmä joka kuuluu säveltäjänsä keskeisimpään tuotantoon sinfonia Tragican rakentuessa laajakaarisista romanttisista lauluteemoista, pateettisista ja lyyrisistä molliteemoista ei pienistä paloista kuten vähäisemmässä Pastorale sarjassa.

Lue lisää

Minusta on pöyristyttävää se kun Salonen vähätteli 50-luvun sinfonikkojamme kutsuen heidän musiikkiaan Klamin tavoin sibeliusmaiseksi mikä ei pidä lainkaan paikkaansa ja sen sijaan että antaa tällaisia lausuntoja odottaisi että suomalainen kapellimestari vaalisi kaikin tavoin suomalaista musiikkiperintöä ja kultturiomaisuutta sen sijaan että suhtautuu siihen nuivasti ja soittaa jotakin raskasta rokkia sävellyssessionsa päätteeksi. Ja hyvin pieni osa suomalaisten säveltäjien kirjoittamista sinfonioista sitä paitsi on syntynyt 50-luvulla.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta on pöyristyttävää se kun Salonen vähätteli 50-luvun sinfonikkojamme kutsuen heidän musiikkiaan Klamin tavoin sibeliusmaiseksi mikä ei pidä lainkaan paikkaansa ja sen sijaan että antaa tällaisia lausuntoja odottaisi että suomalainen kapellimestari vaalisi kaikin tavoin suomalaista musiikkiperintöä ja kultturiomaisuutta sen sijaan että suhtautuu siihen nuivasti ja soittaa jotakin raskasta rokkia sävellyssessionsa päätteeksi. Ja hyvin pieni osa suomalaisten säveltäjien kirjoittamista sinfonioista sitä paitsi on syntynyt 50-luvulla.

Lue lisää

"Jos joku hallitsee Klamin mielestä sinfonisen muodon hän on Madetoja. "

Ja sitten se pakollinen hyi Sibelius sitä ja hyi Sibelius tätä.

No Madetoja oli Sibeliuksen oppilas aikansa. Ja Madetoja kertoi jossain että Sibelius ei lainkaan yrittänyt tehdä hänestä säveltäjänä Sibelius jr:ia. vaan vain rohkaisi jatkamaan siten mikä kulloinkin parhaalta tuntui.

Tärkein ero Madetojan ja Sibeliuksen välillä oli kai se että Sibelius osasi löytää
teoksiinsa mielenkiintoisia teemoja mutta Madetoja ehkä aina ei. Siksi Sibeliusta levytetään suhteessa 400:1 verrattuna Madetojaan, joka ilman epäilyksen häivää oli lahjakas mies hänkin, ja siksi on vahinko että joku pölli junassa sen matkalaukun joka sisälsi Madetojan 4. sinfonian käsikirjoituksen.

Mutta sitä että se Madetojan 4. käsikirjoitus ikävällä tavalla katosi kuitenkin päivitellään ulkomaitten nettipalstoilla paljon vähemmän kuin sitä että Sibelius tarkoituksella poltti oman 8. sinfoniansa käsikirjoituksen Ainolan takassa.

Ehkä juuri siksipä Madetojaa Sibeliukseen verrattaessa tietenkin nousee esiin se ero mikä on neron (=Sibelius) ja varsin lahjakkaan (=Madetoja) välillä. Ja se ero voi olla suurempi kuin mitä universumi tai pienempi kuin atomin ydin, mutta silti se ero on korvin kuultavissa.

Madetojaa on levytetty aika paljon, jossa auttoi kai se että Madetoja oli alunperin Oulusta ja Oulussa on tynkä sinfonikot jotka nyttemmin ovat Madetojaa ahkerasti kalunneet. Jos Madetoja olisi ollut kotoisin Oulun sijaan vaikkapa Kiteeltä, niin olisiko hänen musiikkiaan silti levytetty niinkin paljon kuin mitä nyt on? No tuota, jos tuo kysymys alkaa vaivata, voi kysyä Oulun tynkä sinfonikoilta.

Niinpä, jos otetaan keski-Pohjanmaan kamariorkesteri ja Oulun tynkä sinfonikot, ja jos ne yhdistäisivät voimansa levyn teossa niin jospa vihdoin saisimme Kokkolan suuren pojan Fordellin kymmenet sinfoniat ja muut teokset CD-levyille?

Ennenvanhaan Oulun tynkäsinfonikkojen torvipuolen soittajista monet olivat "sivilissä" töissä myös Pohjan soittokunnassa, joka siis on tai oli SA Intin brassibändi joka ennen vietti kasarmielämää Oulussa, mutta nykyään on joko Kajaanissa tai sitten enää vain muistoissa koska se on voitu lakkauttaakin, mikä oli niin tai näin voi muodostaa pulman Oulun tynkäsinfonikoille, heillä ei välttämättä ole totisia torvensoittajia aina rittävästi käytössään.

Josta pääsemmekin takaisin Fordelliin ja voimme taivastella että kuinka se elämä kolhiikaan Fordellia, hänen 44 sinfoniaansa ehkä jäävät levytystä vaille ihan vain siksi koska SA Int siirsi torvisoittokuntansa Oulusta Kajaaniin tai peräti muistojen joukkoon.

(P.S. Muistojen, sillä Wikipedian mukaan kyseinen soittokunta on lakkautettu vuonna 2013.)

Anonyymi kirjoitti:

"Jos joku hallitsee Klamin mielestä sinfonisen muodon hän on Madetoja. "

Ja sitten se pakollinen hyi Sibelius sitä ja hyi Sibelius tätä.

No Madetoja oli Sibeliuksen oppilas aikansa. Ja Madetoja kertoi jossain että Sibelius ei lainkaan yrittänyt tehdä hänestä säveltäjänä Sibelius jr:ia. vaan vain rohkaisi jatkamaan siten mikä kulloinkin parhaalta tuntui.

Tärkein ero Madetojan ja Sibeliuksen välillä oli kai se että Sibelius osasi löytää
teoksiinsa mielenkiintoisia teemoja mutta Madetoja ehkä aina ei. Siksi Sibeliusta levytetään suhteessa 400:1 verrattuna Madetojaan, joka ilman epäilyksen häivää oli lahjakas mies hänkin, ja siksi on vahinko että joku pölli junassa sen matkalaukun joka sisälsi Madetojan 4. sinfonian käsikirjoituksen.

Mutta sitä että se Madetojan 4. käsikirjoitus ikävällä tavalla katosi kuitenkin päivitellään ulkomaitten nettipalstoilla paljon vähemmän kuin sitä että Sibelius tarkoituksella poltti oman 8. sinfoniansa käsikirjoituksen Ainolan takassa.

Ehkä juuri siksipä Madetojaa Sibeliukseen verrattaessa tietenkin nousee esiin se ero mikä on neron (=Sibelius) ja varsin lahjakkaan (=Madetoja) välillä. Ja se ero voi olla suurempi kuin mitä universumi tai pienempi kuin atomin ydin, mutta silti se ero on korvin kuultavissa.

Madetojaa on levytetty aika paljon, jossa auttoi kai se että Madetoja oli alunperin Oulusta ja Oulussa on tynkä sinfonikot jotka nyttemmin ovat Madetojaa ahkerasti kalunneet. Jos Madetoja olisi ollut kotoisin Oulun sijaan vaikkapa Kiteeltä, niin olisiko hänen musiikkiaan silti levytetty niinkin paljon kuin mitä nyt on? No tuota, jos tuo kysymys alkaa vaivata, voi kysyä Oulun tynkä sinfonikoilta.

Niinpä, jos otetaan keski-Pohjanmaan kamariorkesteri ja Oulun tynkä sinfonikot, ja jos ne yhdistäisivät voimansa levyn teossa niin jospa vihdoin saisimme Kokkolan suuren pojan Fordellin kymmenet sinfoniat ja muut teokset CD-levyille?

Ennenvanhaan Oulun tynkäsinfonikkojen torvipuolen soittajista monet olivat "sivilissä" töissä myös Pohjan soittokunnassa, joka siis on tai oli SA Intin brassibändi joka ennen vietti kasarmielämää Oulussa, mutta nykyään on joko Kajaanissa tai sitten enää vain muistoissa koska se on voitu lakkauttaakin, mikä oli niin tai näin voi muodostaa pulman Oulun tynkäsinfonikoille, heillä ei välttämättä ole totisia torvensoittajia aina rittävästi käytössään.

Josta pääsemmekin takaisin Fordelliin ja voimme taivastella että kuinka se elämä kolhiikaan Fordellia, hänen 44 sinfoniaansa ehkä jäävät levytystä vaille ihan vain siksi koska SA Int siirsi torvisoittokuntansa Oulusta Kajaaniin tai peräti muistojen joukkoon.

(P.S. Muistojen, sillä Wikipedian mukaan kyseinen soittokunta on lakkautettu vuonna 2013.)

Lue lisää

On tuo keski-pohjanmaan kamariorkesteri levyttänytkin yhden albumin Fordellin musiikkia joka tosin koostuu vain pienimuotoisemmista teoksista ettenkö sanoisi miniatyyreistä. Edustavimmat teokset ovat kolme jokilaaksokuvaa kamariorkesterille mutta sinfonioita ym. laajamuotoisia teoksia ei levyllä ole. Fordell kuuluukin suomen musiikissa niihin suuriin vaiettuihin yhdessä esim. Saikkolan, Aaltosen ja Tuukkasen kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos joku hallitsee Klamin mielestä sinfonisen muodon hän on Madetoja. "

Ja sitten se pakollinen hyi Sibelius sitä ja hyi Sibelius tätä.

No Madetoja oli Sibeliuksen oppilas aikansa. Ja Madetoja kertoi jossain että Sibelius ei lainkaan yrittänyt tehdä hänestä säveltäjänä Sibelius jr:ia. vaan vain rohkaisi jatkamaan siten mikä kulloinkin parhaalta tuntui.

Tärkein ero Madetojan ja Sibeliuksen välillä oli kai se että Sibelius osasi löytää
teoksiinsa mielenkiintoisia teemoja mutta Madetoja ehkä aina ei. Siksi Sibeliusta levytetään suhteessa 400:1 verrattuna Madetojaan, joka ilman epäilyksen häivää oli lahjakas mies hänkin, ja siksi on vahinko että joku pölli junassa sen matkalaukun joka sisälsi Madetojan 4. sinfonian käsikirjoituksen.

Mutta sitä että se Madetojan 4. käsikirjoitus ikävällä tavalla katosi kuitenkin päivitellään ulkomaitten nettipalstoilla paljon vähemmän kuin sitä että Sibelius tarkoituksella poltti oman 8. sinfoniansa käsikirjoituksen Ainolan takassa.

Ehkä juuri siksipä Madetojaa Sibeliukseen verrattaessa tietenkin nousee esiin se ero mikä on neron (=Sibelius) ja varsin lahjakkaan (=Madetoja) välillä. Ja se ero voi olla suurempi kuin mitä universumi tai pienempi kuin atomin ydin, mutta silti se ero on korvin kuultavissa.

Madetojaa on levytetty aika paljon, jossa auttoi kai se että Madetoja oli alunperin Oulusta ja Oulussa on tynkä sinfonikot jotka nyttemmin ovat Madetojaa ahkerasti kalunneet. Jos Madetoja olisi ollut kotoisin Oulun sijaan vaikkapa Kiteeltä, niin olisiko hänen musiikkiaan silti levytetty niinkin paljon kuin mitä nyt on? No tuota, jos tuo kysymys alkaa vaivata, voi kysyä Oulun tynkä sinfonikoilta.

Niinpä, jos otetaan keski-Pohjanmaan kamariorkesteri ja Oulun tynkä sinfonikot, ja jos ne yhdistäisivät voimansa levyn teossa niin jospa vihdoin saisimme Kokkolan suuren pojan Fordellin kymmenet sinfoniat ja muut teokset CD-levyille?

Ennenvanhaan Oulun tynkäsinfonikkojen torvipuolen soittajista monet olivat "sivilissä" töissä myös Pohjan soittokunnassa, joka siis on tai oli SA Intin brassibändi joka ennen vietti kasarmielämää Oulussa, mutta nykyään on joko Kajaanissa tai sitten enää vain muistoissa koska se on voitu lakkauttaakin, mikä oli niin tai näin voi muodostaa pulman Oulun tynkäsinfonikoille, heillä ei välttämättä ole totisia torvensoittajia aina rittävästi käytössään.

Josta pääsemmekin takaisin Fordelliin ja voimme taivastella että kuinka se elämä kolhiikaan Fordellia, hänen 44 sinfoniaansa ehkä jäävät levytystä vaille ihan vain siksi koska SA Int siirsi torvisoittokuntansa Oulusta Kajaaniin tai peräti muistojen joukkoon.

(P.S. Muistojen, sillä Wikipedian mukaan kyseinen soittokunta on lakkautettu vuonna 2013.)

Lue lisää

Mielenkiintoisia teemojako? Sibeliuksen teemoja on moitittu triviaaleiksi ja banaaleiksi ja hänen naiivin hilpeät ja diatoniset kolmisävelaiheensa ovat kaukana pitkälinjaisten romanttisten lauluteemojen pakahduttavasta poltteisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoisia teemojako? Sibeliuksen teemoja on moitittu triviaaleiksi ja banaaleiksi ja hänen naiivin hilpeät ja diatoniset kolmisävelaiheensa ovat kaukana pitkälinjaisten romanttisten lauluteemojen pakahduttavasta poltteisuudesta.

Lue lisää

"Mielenkiintoisia teemojako?"

Juu. Mutta eikö olekin mielenkiintoista se että jos otetaan Sibeliuksen viulukonsertto ja otetaan jonkun pikkuoravan viulukonsertto ja sitten tutkitaan että mitä niillä on yhteistä keskenään niin sitähän yhteisyyttä yllättäen löytyy.

Nimittäin jos tehdään listaa niistä mailman huippuviulisteista jotka ovat Sibeliuksen konserton levylle soittaneet niin se lista on yksi yhteen ihan sama lista kuin on se lista jonka voisi tehdä niistä mailman huippuviulisteista jotka eivät ole sitä pikkuoravan viulukonserttoa levylle soittaneet.

Mistähän tuo tuommoinen ikäänkuin jin/jang ilmiön mieleentuova outo symmetria noitten teosten levyttämisen suhteen mailman huippuviulistien parissa voisi johtua? Voisiko vastaus olla että vain toisella parivaljakosta Sibelius ja pikkuorava esiintyy mielenkiintoisia teemoja viulukonsertossaan?

Eikä siinä vielä ole kaikki vaan ihan vastaava jin/jang symmetria mieleentuova symmetria vaikuttaisi esiintyvän siinä jos tekee listan mailman huippukapellimestareista jotka ovat Sibeliusta levylle johtaneet, niin käy ilmi että ihan ne samat kapellimestarit ovat jättäneet pikkuoravan orkesteriteokset levylle johtamatta.

ja kyseinen outo symmetria jatkuu vielä mailman huippuorkesterien listalla, jos listaa mailman huippuorkesterit jotka ovat Sibeliuksen musiikkia levylle soittaneet niin se lista on ihan sama kuin on lista niistä mailman huippuorkestereista jotka eivät ole pikkuoravan teoksia levylle soittaneet.

Voidaan väittää että Sibelius ei ole huono säveltäjä nimenomaa siksi että hänellä oli kyky etsiä ja löytää mielenkiintoisia teemoja teoksiinsa ja mielenkiintoisia melodioita lauluihinsa, sillä jokainen voi omin korvin kuunnella että Sibeliuksen lauluista löytyy varsin vähän käytännössä melodiattomia jollotuksia hyvä melodisten laulujen sijasta. Mutta mitä tulee pikkuoravan lauluihin niin siellä esiintyy taas tuo symmetria, pikkuoravalla nimittäin on lauluissaan käytännössä melodiattomia jollotuksia runsaasti mutta hyviä korvaan tarttuvia melodioita varsin harvakseen.

Anonyymi kirjoitti:

"Mielenkiintoisia teemojako?"

Juu. Mutta eikö olekin mielenkiintoista se että jos otetaan Sibeliuksen viulukonsertto ja otetaan jonkun pikkuoravan viulukonsertto ja sitten tutkitaan että mitä niillä on yhteistä keskenään niin sitähän yhteisyyttä yllättäen löytyy.

Nimittäin jos tehdään listaa niistä mailman huippuviulisteista jotka ovat Sibeliuksen konserton levylle soittaneet niin se lista on yksi yhteen ihan sama lista kuin on se lista jonka voisi tehdä niistä mailman huippuviulisteista jotka eivät ole sitä pikkuoravan viulukonserttoa levylle soittaneet.

Mistähän tuo tuommoinen ikäänkuin jin/jang ilmiön mieleentuova outo symmetria noitten teosten levyttämisen suhteen mailman huippuviulistien parissa voisi johtua? Voisiko vastaus olla että vain toisella parivaljakosta Sibelius ja pikkuorava esiintyy mielenkiintoisia teemoja viulukonsertossaan?

Eikä siinä vielä ole kaikki vaan ihan vastaava jin/jang symmetria mieleentuova symmetria vaikuttaisi esiintyvän siinä jos tekee listan mailman huippukapellimestareista jotka ovat Sibeliusta levylle johtaneet, niin käy ilmi että ihan ne samat kapellimestarit ovat jättäneet pikkuoravan orkesteriteokset levylle johtamatta.

ja kyseinen outo symmetria jatkuu vielä mailman huippuorkesterien listalla, jos listaa mailman huippuorkesterit jotka ovat Sibeliuksen musiikkia levylle soittaneet niin se lista on ihan sama kuin on lista niistä mailman huippuorkestereista jotka eivät ole pikkuoravan teoksia levylle soittaneet.

Voidaan väittää että Sibelius ei ole huono säveltäjä nimenomaa siksi että hänellä oli kyky etsiä ja löytää mielenkiintoisia teemoja teoksiinsa ja mielenkiintoisia melodioita lauluihinsa, sillä jokainen voi omin korvin kuunnella että Sibeliuksen lauluista löytyy varsin vähän käytännössä melodiattomia jollotuksia hyvä melodisten laulujen sijasta. Mutta mitä tulee pikkuoravan lauluihin niin siellä esiintyy taas tuo symmetria, pikkuoravalla nimittäin on lauluissaan käytännössä melodiattomia jollotuksia runsaasti mutta hyviä korvaan tarttuvia melodioita varsin harvakseen.

Lue lisää

Melartin on vain jäänyt niin tuntemattomaksi säveltäjäksi ettei hänen viulukonserttoaan ketkään tunnetummat viulistit juuri esitä vaikka konsertto laadukkuudessaan voittaa Sibeliuksen ja Tsaikovskin konsertot myös tarttuvamman melodiikkansakin puolesta. Minusta Sibeliuksen laulut ovat surkeita jollotuksia triviaalin melodiikkansa vuoksi jos niitä vaikka vertaa Kilpisen moniin laadukkaisiin lauluihin ja tästä syystä Sibelius ansaitsee pikku orava nimen.

Anonyymi kirjoitti:

"Mielenkiintoisia teemojako?"

Juu. Mutta eikö olekin mielenkiintoista se että jos otetaan Sibeliuksen viulukonsertto ja otetaan jonkun pikkuoravan viulukonsertto ja sitten tutkitaan että mitä niillä on yhteistä keskenään niin sitähän yhteisyyttä yllättäen löytyy.

Nimittäin jos tehdään listaa niistä mailman huippuviulisteista jotka ovat Sibeliuksen konserton levylle soittaneet niin se lista on yksi yhteen ihan sama lista kuin on se lista jonka voisi tehdä niistä mailman huippuviulisteista jotka eivät ole sitä pikkuoravan viulukonserttoa levylle soittaneet.

Mistähän tuo tuommoinen ikäänkuin jin/jang ilmiön mieleentuova outo symmetria noitten teosten levyttämisen suhteen mailman huippuviulistien parissa voisi johtua? Voisiko vastaus olla että vain toisella parivaljakosta Sibelius ja pikkuorava esiintyy mielenkiintoisia teemoja viulukonsertossaan?

Eikä siinä vielä ole kaikki vaan ihan vastaava jin/jang symmetria mieleentuova symmetria vaikuttaisi esiintyvän siinä jos tekee listan mailman huippukapellimestareista jotka ovat Sibeliusta levylle johtaneet, niin käy ilmi että ihan ne samat kapellimestarit ovat jättäneet pikkuoravan orkesteriteokset levylle johtamatta.

ja kyseinen outo symmetria jatkuu vielä mailman huippuorkesterien listalla, jos listaa mailman huippuorkesterit jotka ovat Sibeliuksen musiikkia levylle soittaneet niin se lista on ihan sama kuin on lista niistä mailman huippuorkestereista jotka eivät ole pikkuoravan teoksia levylle soittaneet.

Voidaan väittää että Sibelius ei ole huono säveltäjä nimenomaa siksi että hänellä oli kyky etsiä ja löytää mielenkiintoisia teemoja teoksiinsa ja mielenkiintoisia melodioita lauluihinsa, sillä jokainen voi omin korvin kuunnella että Sibeliuksen lauluista löytyy varsin vähän käytännössä melodiattomia jollotuksia hyvä melodisten laulujen sijasta. Mutta mitä tulee pikkuoravan lauluihin niin siellä esiintyy taas tuo symmetria, pikkuoravalla nimittäin on lauluissaan käytännössä melodiattomia jollotuksia runsaasti mutta hyviä korvaan tarttuvia melodioita varsin harvakseen.

Lue lisää

Saahan sitä soittaa mitä skeidaa tahansa kuten Sibeliusta vaikka Melartin onkin parempi säveltäjä emotionaalisessa voimassaan ja syvyydessään joka puuttuu Sibeliuksen sinfonioista jotka ovat usein askeettisia, frigidejä ja staattisia banaaleine teemoineen jotka eivät ole pitkälinjaisia romanttisia lauluteemoja Melartinin tavoin joka saa kuulijan pakahtumaan poltteisella hengenpalollaan.

Anonyymi kirjoitti:

Saahan sitä soittaa mitä skeidaa tahansa kuten Sibeliusta vaikka Melartin onkin parempi säveltäjä emotionaalisessa voimassaan ja syvyydessään joka puuttuu Sibeliuksen sinfonioista jotka ovat usein askeettisia, frigidejä ja staattisia banaaleine teemoineen jotka eivät ole pitkälinjaisia romanttisia lauluteemoja Melartinin tavoin joka saa kuulijan pakahtumaan poltteisella hengenpalollaan.

Lue lisää

Sibeliusko skeidaa? Ja Melartin muka parempi säveltäjä?

No osui divarissa kätöseen huomattavaan 1 euron hintaan Kai Maasalon kirja Suomalaisia sävellyksiä Tulindbergistä Sibeliukseen painettu vuonna 1964, ja mitäs kirjassa Sibeliuksesta sanookaan Maasalo: Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa musikillinen nero. sitä sanoo Sibeliuksesta Maasalo.

Mainittakoon että Melartinia ei mainita tuossa kirjassa lainkaan.

Mutta keitä kirjassa sitten mainitaan; Erik Tulindberg, Thomas Byström, Carl Ludvig Lithander 5 veljeänsä, Bernhard Henrik Crusell, Fredrik Pacius, Karl Collan, Filip von Schantz, Ernst Fabritius, Robert Kajanus ja Jean Sibelius.

Varsin suomi-ugrinen nimilista tuo. No mainittakoon että ainakin kaksi noista yllämainituista Sibeliuksen lisäksi on säveltänyt oopperan, joten anti-Sibelius-jihadistilla riittää itkun aihetta miksi sitä tai tätä ei ole äänilevyilla saatavana. Tosin toinen niistä oopperoista on jopa jossain vaiheessa levytetty koska olen siihen CD-levyyn joskus jollain kirpputorilla törmännyt, mutta viittailut sille kintaalla vain.

Anonyymi kirjoitti:

Sibeliusko skeidaa? Ja Melartin muka parempi säveltäjä?

No osui divarissa kätöseen huomattavaan 1 euron hintaan Kai Maasalon kirja Suomalaisia sävellyksiä Tulindbergistä Sibeliukseen painettu vuonna 1964, ja mitäs kirjassa Sibeliuksesta sanookaan Maasalo: Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa musikillinen nero. sitä sanoo Sibeliuksesta Maasalo.

Mainittakoon että Melartinia ei mainita tuossa kirjassa lainkaan.

Mutta keitä kirjassa sitten mainitaan; Erik Tulindberg, Thomas Byström, Carl Ludvig Lithander 5 veljeänsä, Bernhard Henrik Crusell, Fredrik Pacius, Karl Collan, Filip von Schantz, Ernst Fabritius, Robert Kajanus ja Jean Sibelius.

Varsin suomi-ugrinen nimilista tuo. No mainittakoon että ainakin kaksi noista yllämainituista Sibeliuksen lisäksi on säveltänyt oopperan, joten anti-Sibelius-jihadistilla riittää itkun aihetta miksi sitä tai tätä ei ole äänilevyilla saatavana. Tosin toinen niistä oopperoista on jopa jossain vaiheessa levytetty koska olen siihen CD-levyyn joskus jollain kirpputorilla törmännyt, mutta viittailut sille kintaalla vain.

Lue lisää

Maasalo puhuu kyllä todella palturia. Muuta ei voi sanoa. Eihän Sibelius ole neroa nähnytkään anakronistista klassismia edustavassa ilmaisussaan. Sen sijaan suomessa on toiminut useampikin musiikillinen nero joista Melartin sinfonioillaan oli yksi. Tarkoitatko tuolla levytetyllä oopperalla joko Paciuksen Kaarle kuninkaan metsästystä tai Crusellin pikku orjatarta?

Anonyymi kirjoitti:

Sibeliusko skeidaa? Ja Melartin muka parempi säveltäjä?

No osui divarissa kätöseen huomattavaan 1 euron hintaan Kai Maasalon kirja Suomalaisia sävellyksiä Tulindbergistä Sibeliukseen painettu vuonna 1964, ja mitäs kirjassa Sibeliuksesta sanookaan Maasalo: Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa musikillinen nero. sitä sanoo Sibeliuksesta Maasalo.

Mainittakoon että Melartinia ei mainita tuossa kirjassa lainkaan.

Mutta keitä kirjassa sitten mainitaan; Erik Tulindberg, Thomas Byström, Carl Ludvig Lithander 5 veljeänsä, Bernhard Henrik Crusell, Fredrik Pacius, Karl Collan, Filip von Schantz, Ernst Fabritius, Robert Kajanus ja Jean Sibelius.

Varsin suomi-ugrinen nimilista tuo. No mainittakoon että ainakin kaksi noista yllämainituista Sibeliuksen lisäksi on säveltänyt oopperan, joten anti-Sibelius-jihadistilla riittää itkun aihetta miksi sitä tai tätä ei ole äänilevyilla saatavana. Tosin toinen niistä oopperoista on jopa jossain vaiheessa levytetty koska olen siihen CD-levyyn joskus jollain kirpputorilla törmännyt, mutta viittailut sille kintaalla vain.

Lue lisää

Kuinka niin suomi-ugrinen?. Paciushan mm. oli saksalainen säveltäjä. Kajanus oli heistä ehkä merkittävin säveltäjä Liszt-Wagner vaikutteisella sinfonisella runolla Aino.

Anonyymi kirjoitti:

Maasalo puhuu kyllä todella palturia. Muuta ei voi sanoa. Eihän Sibelius ole neroa nähnytkään anakronistista klassismia edustavassa ilmaisussaan. Sen sijaan suomessa on toiminut useampikin musiikillinen nero joista Melartin sinfonioillaan oli yksi. Tarkoitatko tuolla levytetyllä oopperalla joko Paciuksen Kaarle kuninkaan metsästystä tai Crusellin pikku orjatarta?

Lue lisää

"Tarkoitatko tuolla levytetyllä oopperalla joko Paciuksen Kaarle kuninkaan metsästystä tai Crusellin pikku orjatarta?"

juu, tarkoitin nimenomaa joko tai tai sitten päinvastoin.

"Maasalo puhuu kyllä todella palturia. Muuta ei voi sanoa. Eihän Sibelius ole neroa nähnytkään anakronistista klassismia edustavassa ilmaisussaan. "

Maasalolla ei ehkä ollut pakonomaista tarvetta löytää pelkkää vikaa kaikesta mitä Sibelius teki. Ehkä se selittää miksi Maasalo on asioista aikalailla eri mieltä kuin sinä.

mites Wiki Maasalosta:
"Kai Armas Rafael Maasalo (4. marraskuuta 1922 Helsinki – 18. elokuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen musiikkitieteilijä ja -toimittaja. Hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1946. Hän toimi Ilta-Sanomien musiikkiarvostelijana, Yleisradion musiikkipäällikön apulaisena vuosina 1946–1956, Yleisradion musiikkipäällikkönä 1956–1976 ja erikoistoimittajana 1976–1982."

Juu, ei noilla ansioilla voi musiikista mitään ymmärtää, senhän tietää jokainen jolla on anti-Sibelius-jihad meneillään.

Sama selitys kai myös pätee siihen miksi esimerkiksi säveltäjä Aulis Sallinen on Sibeliuksen ansioista säveltäjänä runsaasti eri mieltä kuin sinä. Toisaalta mitäs nyt joku 6 oopperan ja 8 sinfonian säveltäjä kuten Sallinen säveltämisestä tietäis.

Anonyymi kirjoitti:

"Tarkoitatko tuolla levytetyllä oopperalla joko Paciuksen Kaarle kuninkaan metsästystä tai Crusellin pikku orjatarta?"

juu, tarkoitin nimenomaa joko tai tai sitten päinvastoin.

"Maasalo puhuu kyllä todella palturia. Muuta ei voi sanoa. Eihän Sibelius ole neroa nähnytkään anakronistista klassismia edustavassa ilmaisussaan. "

Maasalolla ei ehkä ollut pakonomaista tarvetta löytää pelkkää vikaa kaikesta mitä Sibelius teki. Ehkä se selittää miksi Maasalo on asioista aikalailla eri mieltä kuin sinä.

mites Wiki Maasalosta:
"Kai Armas Rafael Maasalo (4. marraskuuta 1922 Helsinki – 18. elokuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen musiikkitieteilijä ja -toimittaja. Hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1946. Hän toimi Ilta-Sanomien musiikkiarvostelijana, Yleisradion musiikkipäällikön apulaisena vuosina 1946–1956, Yleisradion musiikkipäällikkönä 1956–1976 ja erikoistoimittajana 1976–1982."

Juu, ei noilla ansioilla voi musiikista mitään ymmärtää, senhän tietää jokainen jolla on anti-Sibelius-jihad meneillään.

Sama selitys kai myös pätee siihen miksi esimerkiksi säveltäjä Aulis Sallinen on Sibeliuksen ansioista säveltäjänä runsaasti eri mieltä kuin sinä. Toisaalta mitäs nyt joku 6 oopperan ja 8 sinfonian säveltäjä kuten Sallinen säveltämisestä tietäis.

Lue lisää

Maasalo muuten kirjoitti tuohon mainittuun kirjaan kakkos-osankin, siinä melko todennäköisesti käsitellään myös pikkuoravien tekosia, on hyvä että vetäisit kritiikin varjon Maasalon musiikin ymmärtämiskyvyn ylle, pidän sen mielessä jos tai kun sitä II-osaa joskus luen.

Nimittäin olen melko varma että minulla on se II-osa jossain, poimittu joskus vuosia sitten jostain kirjaston asiakkailleen järjestämästä kierrätyshyllystä.

Siis omistan kaksi osaa kirjallista suomalaisen musiikin ruotimista kustannuksin 50 senttiä/osa. Ei niin halpa kirjallisuus voi olla hyvää ja todenmukaista, niinpä käsittelen siitä kirjasta irtoavaa informatiota jihad-filtterin läpi, ja huomioin varsinkin pikkuoravista vain kaikki negatiiviset arviot, kaikki siinä kirjassa pikkuoraviin suunnattu kehuntahan kumminkin on vain samaan ryyppyremmiin kuuluneitten keskinäistä selkään taputtelua.

Toisaalta miksi Maasalo sitten kehui Sibeliusta? Maasalo oli syntynyt 1922 joten hän tuskin on ollut jäsen ainakaan silloin kun Sibbe vielä itsekkin osallistui niihin erittäin kosteisiin kokoontumisiin joita pääkaupunkiseudulla vaikuttanut Janne Sibelius Boozing Society järjesti, eikä Maasalolla näin olleen voinut olla mitään syytä Sibeliusta ja tämän musiikkia kohtaan kuin olla armottoman kriittinen mikäli aihetta kriittisyyteen olisi ilmennyt.

Ja silti hän ei ollut Sibeliusta kohtaan kriittinen vaan erittäin myötämielinen tuolle mailman huonoimmalle säveltäjälle, joka toki teki hittejä hittien perään mutta silti ei osannut säveltää yhtään. ja joka kehitti tyylillisesti jotain joka löi littanaksi kaikenmailman 12-säveljärjestelmien kaltaiset keinotekoiset järjettömyydet, mutta silti hän oli säveltäjänä täysin osaamaton.

Niin, emmekö me ole näillä palstoilla lukeneet kerran jos toisenkin kuinka muuan pikkuoravista osasi tuota musikkillisosaamisen korkeinta ja tärkeintä taitoa nimittäin kontrapunktia, mutta anti-Sibelius-jihadistin mukaan Sibelius puolestaan ei osannut sitä lainkaan, mutta Maasalo tuo mokoma liero, paljasti tuossa kirjassaan että Sibelius ihan vasiten eli tahallaan sävelsi 6. sinfoniaansa runsaasti kontrapunktia kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti hyödyntävää materiaalia, että se Sibelius kehtasikin, varmaan vain ja ainostaan siksi että se muuan pikkuorava ei saisi ansaitsemaansa kunniaa tuostakaan niin merkityksellisestä ja tärkeästä erityiskyvystään.

Anonyymi kirjoitti:

Maasalo muuten kirjoitti tuohon mainittuun kirjaan kakkos-osankin, siinä melko todennäköisesti käsitellään myös pikkuoravien tekosia, on hyvä että vetäisit kritiikin varjon Maasalon musiikin ymmärtämiskyvyn ylle, pidän sen mielessä jos tai kun sitä II-osaa joskus luen.

Nimittäin olen melko varma että minulla on se II-osa jossain, poimittu joskus vuosia sitten jostain kirjaston asiakkailleen järjestämästä kierrätyshyllystä.

Siis omistan kaksi osaa kirjallista suomalaisen musiikin ruotimista kustannuksin 50 senttiä/osa. Ei niin halpa kirjallisuus voi olla hyvää ja todenmukaista, niinpä käsittelen siitä kirjasta irtoavaa informatiota jihad-filtterin läpi, ja huomioin varsinkin pikkuoravista vain kaikki negatiiviset arviot, kaikki siinä kirjassa pikkuoraviin suunnattu kehuntahan kumminkin on vain samaan ryyppyremmiin kuuluneitten keskinäistä selkään taputtelua.

Toisaalta miksi Maasalo sitten kehui Sibeliusta? Maasalo oli syntynyt 1922 joten hän tuskin on ollut jäsen ainakaan silloin kun Sibbe vielä itsekkin osallistui niihin erittäin kosteisiin kokoontumisiin joita pääkaupunkiseudulla vaikuttanut Janne Sibelius Boozing Society järjesti, eikä Maasalolla näin olleen voinut olla mitään syytä Sibeliusta ja tämän musiikkia kohtaan kuin olla armottoman kriittinen mikäli aihetta kriittisyyteen olisi ilmennyt.

Ja silti hän ei ollut Sibeliusta kohtaan kriittinen vaan erittäin myötämielinen tuolle mailman huonoimmalle säveltäjälle, joka toki teki hittejä hittien perään mutta silti ei osannut säveltää yhtään. ja joka kehitti tyylillisesti jotain joka löi littanaksi kaikenmailman 12-säveljärjestelmien kaltaiset keinotekoiset järjettömyydet, mutta silti hän oli säveltäjänä täysin osaamaton.

Niin, emmekö me ole näillä palstoilla lukeneet kerran jos toisenkin kuinka muuan pikkuoravista osasi tuota musikkillisosaamisen korkeinta ja tärkeintä taitoa nimittäin kontrapunktia, mutta anti-Sibelius-jihadistin mukaan Sibelius puolestaan ei osannut sitä lainkaan, mutta Maasalo tuo mokoma liero, paljasti tuossa kirjassaan että Sibelius ihan vasiten eli tahallaan sävelsi 6. sinfoniaansa runsaasti kontrapunktia kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti hyödyntävää materiaalia, että se Sibelius kehtasikin, varmaan vain ja ainostaan siksi että se muuan pikkuorava ei saisi ansaitsemaansa kunniaa tuostakaan niin merkityksellisestä ja tärkeästä erityiskyvystään.

Lue lisää

Palestrina vaikutteineen Sibeliuksen 6. sinfonia on taaksepäin katsova teos jota hallitsee doorinen sävy ja Sibelius omahyväisyydessään kuuli siinä pikkuisen Mozartiakin kutsuessaan sitä myös kylmäksi lähdevedeksi mutta Sibeliuksen 6.,sinfonia on kuin pitsinnypläystä joka häviää murskaavasti Melartinin 6. sinfonialle ja varsinkin sen ensiosalle kokosävelasteikosta muodostetun soidessa kuin kluster ukkosen jyrinän kaltaisella huumaavalla pauhulla.

Anonyymi kirjoitti:

"Tarkoitatko tuolla levytetyllä oopperalla joko Paciuksen Kaarle kuninkaan metsästystä tai Crusellin pikku orjatarta?"

juu, tarkoitin nimenomaa joko tai tai sitten päinvastoin.

"Maasalo puhuu kyllä todella palturia. Muuta ei voi sanoa. Eihän Sibelius ole neroa nähnytkään anakronistista klassismia edustavassa ilmaisussaan. "

Maasalolla ei ehkä ollut pakonomaista tarvetta löytää pelkkää vikaa kaikesta mitä Sibelius teki. Ehkä se selittää miksi Maasalo on asioista aikalailla eri mieltä kuin sinä.

mites Wiki Maasalosta:
"Kai Armas Rafael Maasalo (4. marraskuuta 1922 Helsinki – 18. elokuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen musiikkitieteilijä ja -toimittaja. Hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1946. Hän toimi Ilta-Sanomien musiikkiarvostelijana, Yleisradion musiikkipäällikön apulaisena vuosina 1946–1956, Yleisradion musiikkipäällikkönä 1956–1976 ja erikoistoimittajana 1976–1982."

Juu, ei noilla ansioilla voi musiikista mitään ymmärtää, senhän tietää jokainen jolla on anti-Sibelius-jihad meneillään.

Sama selitys kai myös pätee siihen miksi esimerkiksi säveltäjä Aulis Sallinen on Sibeliuksen ansioista säveltäjänä runsaasti eri mieltä kuin sinä. Toisaalta mitäs nyt joku 6 oopperan ja 8 sinfonian säveltäjä kuten Sallinen säveltämisestä tietäis.

Lue lisää

Tuosta asiasta olen muuten saletisti ja jyrkästi eri mieltä mikä perustuu ihan Melartinin musiikista saamiini suuriin emotionaalisiin kokemuksiin joita sibben sinfoniat eivät ole milloinkaan minulle tarjonneet. Sibeliuksen sinfoniat ovat anakronistisessa ja frigidissä klassismissaan askeettisia ja tekstuuriltaan miltei kamarimusiikillisia teoksia uupuen orkestraalista ja emotionaalista voimaa ja syvyyttä eivätkä niistä puhu mitkään suuret intohimot. Sibeliuksella ei liioin ollut kykyä kirjoittaa heti kerralla kompleksisempia ja jatkuvampia pitkälinjaisia ja laajakaarisia romanttisia lauluteemoja kolmisävelaiheiden sijaan. Melartinin postromanttiset sinfoniat perustuvat saksalaiseen orkesteritraditioon kun Sibelius saattoi hakea innoitusta jopa Palestrinan musiikista 6. sinfoniassaan. Siis todella vanhahtava ja taaksepäin katsova säveltäjä josta aika oli ajanut ohi.

Anonyymi kirjoitti:

Palestrina vaikutteineen Sibeliuksen 6. sinfonia on taaksepäin katsova teos jota hallitsee doorinen sävy ja Sibelius omahyväisyydessään kuuli siinä pikkuisen Mozartiakin kutsuessaan sitä myös kylmäksi lähdevedeksi mutta Sibeliuksen 6.,sinfonia on kuin pitsinnypläystä joka häviää murskaavasti Melartinin 6. sinfonialle ja varsinkin sen ensiosalle kokosävelasteikosta muodostetun soidessa kuin kluster ukkosen jyrinän kaltaisella huumaavalla pauhulla.

Lue lisää

Palestrina vaikutteineen Sibeliuksen 6. sinfonia on taaksepäin katsova teos jota hallitsee doorinen sävy ja Sibelius omahyväisyydessään kuuli siinä pikkuisen Mozartiakin kutsuessaan sitä myös kylmäksi lähdevedeksi mutta Sibeliuksen 6.,sinfonia on kuin pitsinnypläystä joka häviää murskaavasti Melartinin 6. sinfonialle

Häviää Melartinin 6. sinfoniallekko? Mutta sitä Melartinin 6:sta ei tunne mailmalla kukaan. Sensijaan Sibben 6. komeilee tämän tästä kaiken mailman Sinfonioitten Best of listoilla, ei tosin aina ehkä ihan kärkipaikoilla mutta mukana kumminkin siellä sijoilla 10 - 30 , toisin kuin Melan 6;en joka on onnistunut erinomaisuutensa niin hyvin naamioimaan että siitä ei ole huomannut kuin 1 henkilö toistaiseksi, ja se henkilö oli melan leski kun hän kerran kesämökillä ajautui tilanteeseen että vessapaperi oli hyyskästä loppunut, mutta kuinkas ollakkaan Melan 6. partituuri sattui olemaan siellä mökillä, mutta jospa jättäisimme tuon tarinan lopun historian hämärään.

Anonyymi kirjoitti:

Palestrina vaikutteineen Sibeliuksen 6. sinfonia on taaksepäin katsova teos jota hallitsee doorinen sävy ja Sibelius omahyväisyydessään kuuli siinä pikkuisen Mozartiakin kutsuessaan sitä myös kylmäksi lähdevedeksi mutta Sibeliuksen 6.,sinfonia on kuin pitsinnypläystä joka häviää murskaavasti Melartinin 6. sinfonialle

Häviää Melartinin 6. sinfoniallekko? Mutta sitä Melartinin 6:sta ei tunne mailmalla kukaan. Sensijaan Sibben 6. komeilee tämän tästä kaiken mailman Sinfonioitten Best of listoilla, ei tosin aina ehkä ihan kärkipaikoilla mutta mukana kumminkin siellä sijoilla 10 - 30 , toisin kuin Melan 6;en joka on onnistunut erinomaisuutensa niin hyvin naamioimaan että siitä ei ole huomannut kuin 1 henkilö toistaiseksi, ja se henkilö oli melan leski kun hän kerran kesämökillä ajautui tilanteeseen että vessapaperi oli hyyskästä loppunut, mutta kuinkas ollakkaan Melan 6. partituuri sattui olemaan siellä mökillä, mutta jospa jättäisimme tuon tarinan lopun historian hämärään.

Lue lisää

Olet valitettavasti väärässä sillä kyllä Melartinin sinfonioita kuten myös 6. sinfoniaa on esitetty melko säännöllisesti ainakin suomessa ja sen mahleriaanisessa surumarssirytmissä etenevä valtaisa avausosa jota olen kuunnellut pakahtuneena hurmiossa saaden myös hyvän vastaanoton musaryhmässämme onkin monessa suhteessa edistyksellisempi kuin mikään Sibeliuksen konservatiivisista sinfonioista joiden kuunteleminen saa nukahtamaan ikävystyttävän laimean sävelpunonnan vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Palestrina vaikutteineen Sibeliuksen 6. sinfonia on taaksepäin katsova teos jota hallitsee doorinen sävy ja Sibelius omahyväisyydessään kuuli siinä pikkuisen Mozartiakin kutsuessaan sitä myös kylmäksi lähdevedeksi mutta Sibeliuksen 6.,sinfonia on kuin pitsinnypläystä joka häviää murskaavasti Melartinin 6. sinfonialle

Häviää Melartinin 6. sinfoniallekko? Mutta sitä Melartinin 6:sta ei tunne mailmalla kukaan. Sensijaan Sibben 6. komeilee tämän tästä kaiken mailman Sinfonioitten Best of listoilla, ei tosin aina ehkä ihan kärkipaikoilla mutta mukana kumminkin siellä sijoilla 10 - 30 , toisin kuin Melan 6;en joka on onnistunut erinomaisuutensa niin hyvin naamioimaan että siitä ei ole huomannut kuin 1 henkilö toistaiseksi, ja se henkilö oli melan leski kun hän kerran kesämökillä ajautui tilanteeseen että vessapaperi oli hyyskästä loppunut, mutta kuinkas ollakkaan Melan 6. partituuri sattui olemaan siellä mökillä, mutta jospa jättäisimme tuon tarinan lopun historian hämärään.

Lue lisää

Sibeliuksen 6. sinfonia kuuluu säveltäjänsä vähiten esitettyihin sinfonioihin ja sen auvoisa idylli uupuu todellista sinfonista draamaa jota Melartinin 6. sinfoniassa on selvästi enemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Sibeliuksen 6. sinfonia kuuluu säveltäjänsä vähiten esitettyihin sinfonioihin ja sen auvoisa idylli uupuu todellista sinfonista draamaa jota Melartinin 6. sinfoniassa on selvästi enemmän.

Lue lisää

Jos musiikin laadun mittapuuna pidetään emotionaalista syvyyttä ja voimaa ei Sibeliusta voi kovin merkittävänä sävelpunojana pitää sillä sinfonioissaan hän yleensä edustaa anakronistista frigidiä klassismia kaikessa askeettisuudessaan, staattisuudessaan ja melodisen voiman ja hehkun puutteessaan.

Tänään toivon musaryhmässä soitettavaksi Tuukkasen meri sinfonian 4. osaa tempomerkinnältään Larghetto jonka loppunousu on kieltämättä mukailtu kait Sibeliuksen tuskaisen kromatiikan läpi nousevan 5. sinfonian loppunousun mukaan mutta ei himmennä kokonaisuuden tenhoavuutta kuorojen vaikuttavine sointimassoineen.

Anonyymi kirjoitti:

Jos musiikin laadun mittapuuna pidetään emotionaalista syvyyttä ja voimaa ei Sibeliusta voi kovin merkittävänä sävelpunojana pitää sillä sinfonioissaan hän yleensä edustaa anakronistista frigidiä klassismia kaikessa askeettisuudessaan, staattisuudessaan ja melodisen voiman ja hehkun puutteessaan.

Tänään toivon musaryhmässä soitettavaksi Tuukkasen meri sinfonian 4. osaa tempomerkinnältään Larghetto jonka loppunousu on kieltämättä mukailtu kait Sibeliuksen tuskaisen kromatiikan läpi nousevan 5. sinfonian loppunousun mukaan mutta ei himmennä kokonaisuuden tenhoavuutta kuorojen vaikuttavine sointimassoineen.

Lue lisää

Jos Sibeliuksen musiikin laadun mittapuuna pidetään sitä mitä yksi anti-Sibelius-jihadisti siitä on mieltä, niin hepsistä heijaa vaan, olen melko varma että Sibelius niinkin kovasta iskusta toipuu.

Mutta sensijaan jos musikissa laadun mittapuuna pidetään sitä että nippu avohoitoon päästettyjä tykkää vaikkapa Tuukkasen merisinfoniasta enempi kuin Sibeliuksen jostain teoksesta, niin se on pelkästään hyvä uutinen jokaiselle Sibelius fanille, sillä kyllähän noinkin pätevä arvioijajoukko saa rahvaan liikkeelle viemään Sibelius CD:nsä divariin tai kirpputorille, josta me Sibelius fanit ne sitten halvalla talteen ostamme.

Anonyymi kirjoitti:

Jos Sibeliuksen musiikin laadun mittapuuna pidetään sitä mitä yksi anti-Sibelius-jihadisti siitä on mieltä, niin hepsistä heijaa vaan, olen melko varma että Sibelius niinkin kovasta iskusta toipuu.

Mutta sensijaan jos musikissa laadun mittapuuna pidetään sitä että nippu avohoitoon päästettyjä tykkää vaikkapa Tuukkasen merisinfoniasta enempi kuin Sibeliuksen jostain teoksesta, niin se on pelkästään hyvä uutinen jokaiselle Sibelius fanille, sillä kyllähän noinkin pätevä arvioijajoukko saa rahvaan liikkeelle viemään Sibelius CD:nsä divariin tai kirpputorille, josta me Sibelius fanit ne sitten halvalla talteen ostamme.

Lue lisää

Hoitajan mukaan Tuukkasen Larghetto Sea Symphonysta oli hienoa musiikkia. Sääli että sen "uutta" Tuukkasta edustava avausosa lähes impressionistisessa pehmeydessään ja aaltomaisessa melodiikassaan puuttuu Spotifysta ja tuubista kun 3. osakin on ns. "vanhaa" Tuukkasta vaikka kokonaan kuultuna se onkin joskus tehnyt minuun suuren vaikutuksen kuten juuri äskenkin kun sitä suu ammollaan ja silmät kiinni painettuna kuuntelin kun sen lumoamana tylsien uutisten katselusta ei tullut mitään pistäessäni äänen pois televisiosta ja yrittäen hieman toista silmää raottamalla kurkistella mitä sieltä kulloinkin näkyy ollessani musiikin voimasta osittain pakahtunut. Sen sijaan Sibeliuksen 5. sinfonian finaali triviaaleine keinuvine teemoineen ja ylenpalttisessa tautologiassaan ei saa pakahtumaan vaikka yritin sitä kuunnellakin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos Sibeliuksen musiikin laadun mittapuuna pidetään sitä mitä yksi anti-Sibelius-jihadisti siitä on mieltä, niin hepsistä heijaa vaan, olen melko varma että Sibelius niinkin kovasta iskusta toipuu.

Mutta sensijaan jos musikissa laadun mittapuuna pidetään sitä että nippu avohoitoon päästettyjä tykkää vaikkapa Tuukkasen merisinfoniasta enempi kuin Sibeliuksen jostain teoksesta, niin se on pelkästään hyvä uutinen jokaiselle Sibelius fanille, sillä kyllähän noinkin pätevä arvioijajoukko saa rahvaan liikkeelle viemään Sibelius CD:nsä divariin tai kirpputorille, josta me Sibelius fanit ne sitten halvalla talteen ostamme.

Lue lisää

Ei niin surkeata musiikkia kuin Sibelius kukaan osta.

Anonyymi kirjoitti:

Ei niin surkeata musiikkia kuin Sibelius kukaan osta.

"Ei niin surkeata musiikkia kuin Sibelius kukaan osta."

Tosiaan Tuukkasta varmaan ostetaan siinä määrin että juuri siksi Tuukkas levyjä ei koskaan ole missään saatavilla, ja jos kysyy levykauppiaalta että milloin tulee lisää Tuukkasta myyntiin ne sanoo että jospa niinkin pian kuin 2500-luvulla jo ehkä.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei niin surkeata musiikkia kuin Sibelius kukaan osta."

Tosiaan Tuukkasta varmaan ostetaan siinä määrin että juuri siksi Tuukkas levyjä ei koskaan ole missään saatavilla, ja jos kysyy levykauppiaalta että milloin tulee lisää Tuukkasta myyntiin ne sanoo että jospa niinkin pian kuin 2500-luvulla jo ehkä.

Lue lisää

Itse olen haaveillut mm. Tuukkasen toisen ja kuudennen sinfonian sekä Luonnekuvien saamisesta levylle joista jälkimmäinen on hänen suosituin teoksensa.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei niin surkeata musiikkia kuin Sibelius kukaan osta."

Tosiaan Tuukkasta varmaan ostetaan siinä määrin että juuri siksi Tuukkas levyjä ei koskaan ole missään saatavilla, ja jos kysyy levykauppiaalta että milloin tulee lisää Tuukkasta myyntiin ne sanoo että jospa niinkin pian kuin 2500-luvulla jo ehkä.

Lue lisää

2 Tuukkaslevyä on saatavilla. Meri sinfonian ja viulukonserton voi lainata kirjastosta ja levykaupasta voi ostaa Tuukkasen jousiminiatyyrejä käsittävän levyn joka on otsikoitu Tuukkasen orkesterimusiikkia nimellä.

Ovat ne Tuukkasen tököstykset parempia kuin Sibeliuksen.