Olen seurustellut poikaystäväni kanssa puolitoista vuotta. Viimeisenä puolenavuotena hän on alkanut viihtymään kavereidensa kanssa paljon. Mieluummin kavereiden kanssa kuin minun.
Asumme erillään samassa kaupungissa. Hän ehtii näkemään minua viikossa yhteensä ehkä peräti yhden kokonaisen päivän (!). Puhelimessa puhumme joka päivä. Rakastan häntä koko sydämestäni, en kestä tätä...
Hän muistaa kuitenkin jokaisen puhelun päätteeksi kertoa kuinka paljon rakastaa minua ja on alkanut puhua yhteen muutosta. Nykyään lähes jokaisen puhelun jälkeen vuodatan myös kyyneleitä.
Olemme puhuneet ja olen kertonut hänelle miltä minusta tuntuu. Hän ei kuitenkaan näe asiaa ongelmana. Kerran sanoin hänelle, etten voi kauaa jatkaa tällä tavoin, että meidän on pakko erota, koska sinua ei enää kiinnosta. Vastaukseksi sain: "Älä sano noin. Et oikeasti tarkoita sitä. Tiedät, että rakastan sua paljon. Tiedätkö miten paljon sattuu, jos erotaan".
Emme riitele juuri koskaan, hän ei petä, ei ole juoppo...
Baarissa olimme viimeksi yhdessä tammikuussa. Ulkona syömässä kävimme kuukausi sitten ja silloinkin hänellä oli kova kiire kotiin nukkumaan. Eilen pyysi minua kanssaan kuntosalille, mutta tänä aamuna kertoikin menevänsä sinne kaverinsa kanssa.
Miten sitä ihminen voikin tuntea itsensä yksinäiseksi parisuhteessa?
Asumme erillään samassa kaupungissa. Hän ehtii näkemään minua viikossa yhteensä ehkä peräti yhden kokonaisen päivän (!). Puhelimessa puhumme joka päivä. Rakastan häntä koko sydämestäni, en kestä tätä...
Hän muistaa kuitenkin jokaisen puhelun päätteeksi kertoa kuinka paljon rakastaa minua ja on alkanut puhua yhteen muutosta. Nykyään lähes jokaisen puhelun jälkeen vuodatan myös kyyneleitä.
Olemme puhuneet ja olen kertonut hänelle miltä minusta tuntuu. Hän ei kuitenkaan näe asiaa ongelmana. Kerran sanoin hänelle, etten voi kauaa jatkaa tällä tavoin, että meidän on pakko erota, koska sinua ei enää kiinnosta. Vastaukseksi sain: "Älä sano noin. Et oikeasti tarkoita sitä. Tiedät, että rakastan sua paljon. Tiedätkö miten paljon sattuu, jos erotaan".
Emme riitele juuri koskaan, hän ei petä, ei ole juoppo...
Baarissa olimme viimeksi yhdessä tammikuussa. Ulkona syömässä kävimme kuukausi sitten ja silloinkin hänellä oli kova kiire kotiin nukkumaan. Eilen pyysi minua kanssaan kuntosalille, mutta tänä aamuna kertoikin menevänsä sinne kaverinsa kanssa.
Miten sitä ihminen voikin tuntea itsensä yksinäiseksi parisuhteessa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
miksi ette ole vielä muuttaneet yhteen jos kerran samassa kaupungissa asutte?? ehkä silloin olisitte ns. sitoutuneempia toisiinne ja teillä olisi ehkä enemmän yhteistä aikaa. tietenkään tämä ei kaikkiin suhteisiin sovi/päde, joskus pieni välimatka tekee vain hyvää. mutta sinä haluat muutosta, kannattaa puhua asiasta miehesi kanssa. ette ole kuitenkaan enää teinejä, joten kaiken järjen mukaan olette kohta perheenperustamisiässä. kannattaa miettiä onko tämä suhde/mies johon kannattaa panostaa tulevaisuutta ajatellen. miehesi tuntuu painavan parisuhdettanne villaisella.
Olen pohdiskellut yhteen muuttoa, mutta en usko sen muuttavan mitään. Käytännössä hän sitten kai kävisi yhteisessä kodissamme nukkumassa ja syömässä(?)Puhuttu asiasta on, mutta hän ei näe asiaa ongelmana. Joskus kun hän oli kavereidensa kanssa soitin hänelle ja kerroin kaipaavani jne. hän sanoi tulevansa luokseni myöhemmin samana päivänä, mutta eipä näkynyt. Seuraavana päivänä kun soitin ja kysyin hän käski minun lopettaa kontrolloimisen. (Näin on tapahtunut vain kerran) Ongelma nimenomaan on se, että hän painaa suhteemme villaisella, vaikka kuitenkin osoittaa yhdessä ollessamme hellyyttä ja aina muistaa kertoa rakastavansa. Kysymys kuuluukin: voinko tehdä jotakin asian korjaamiseksi?Kokemuksia? Tiedän, että rakastan häntä paljon. Lapsistakin olemme puhuneet.
Niin ja esim. eilen kauan "ruinattuani" hän vihdoin tuli käymään luonani...tietenkin kaverinsa kanssa. Olipas siinä sitten meillä yhteistä laatuaikaa! Pari tuntia juteltiin kolmestaan niitä näitä, kunnes kultani kaverin vaimo soitti ja kaveri lähti kotiin. Oma kultani lähti siinä samalla oven avauksella omaan kotiinsa. Niin paljon laittoi vihaksi siinä vaiheessa, että ajattelin sitten "päästää" hänet yksin kotiin mukisematta ja viihtyä sitten minäkin yksin kotona telkkaria katsellen ja koirien kanssa lenkkeillen. Eilenkin illalla sitten lähtönsä jälkeen hän soitteli kaksikin kertaa.
Huokaus.
Tämä ei ole enää normaalia?
Voisiko olla jotain elimellistä vikaa, kun pelkää kanssasi vietettyä aikaa? Sellaista jotain noloa, mistä ei ilkeä kertoa; impotentti, kuppa, tyttöystävä, vaimo lapset odottamassa, paha akne selässä tai vastaavaa?
ei se ole enää normaalia. tai sanotaanko niin että kukin elää tavallaan ja poikaystäväsi ei nähtävästi ole valmis vielä sitoutumaan. ei siinä mitään väärää ole, mutta hänen pitää olla sinulle nyt rehellinen pystyykö/haluaako sitä koskaan sinun kanssasi tai oletko valmis odottamaan sitä päivää ja kärsimään nyt ikävissäsi. ei se rakastaminen ole sama asia kuin sitoutuminen. minäkin rakastan vielä exääni jota en ole nähnyt eron jälkeen kolmeen kuukauteen. rakkautta on niin monenlaista ja joskus pitää osata päästää irti jos haluaa olla onnellinen!!! tsemppiä sinulle, kannattaa nyt todella harkita kannattaako tuhlata aikaa enempää johonkin mikä ei tee sinua täydellisen onnelliseksi!!
Minullakin on poikaystävä, jolle kaverit ovat tärkeitä. Hän ei osaa olla kotona, aina täytyy hillua jonkun kanssa jossain muualla. noh, mepäs muutimme sitten toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja samalla saman katon alle. Nyt on sitten seksielämä kärsinyt siitä kun hän "joutuu olemaan niin paljon minun kanssa, eikä voi nähdä kavereitaan" (lainaus). on siis todellakin kyllästynyt. sille riittää että näkee mun naaman kerran päivässä, ei tarvitse suukkoja tai seksiä... jos siis sinun rakkaasi on takertunut ystäviinsä noin paljon, en suosittele yhteenmuuttoa. siitä seuraa vain lisää ongelmia ja sydänsuruja...