Kestääkö suhde rakentamisen?

Osallistu rakennuspuuhaan mahdollisimman paljon. Ole positiivisesti kiinnostunut siitä, ja ymmärrä, jos mieheltäsi joskus päreet palavat.

Taloudellista tilannettanne yms. en tiedä, mutta tärkeätä on yhteishenki.
Hae se miehesi toisinaan pois raksalta, jos päivät venyvät pitkiksi..

Väsymys iskee varmasti jossakin vaiheessa, on se sen verran pitkä prosessi. Mutta toinen toista tukien siitä selvitään kyllä kun perusasiat on suhteessa kunnossa.
Älkää jättäkö pahaa oloa käsittelemättä vaan pyytäkää aina anteeksi sanojanne ja antakaa anteeksi itsekin vaikka kuinka väsyttäis ja ketuttais. Siten ei pääse kertymään turhaa negatiivisuutta, vaan aloitetaan joka aamu puhtaalta pöydältä.
Vuorotelkaa kaikessa mahdollisessa ja huolehtikaa levosta ja rentoutumisesta.

Työniloa!

Rakentaminen on siinä mielessä stressaavaa hommaa, että se ei ala aamulla ja lopu illalla, vaan homma on "levällään" sillä pidemmän aikaa. Jos kyse olisi työstä, se ei olisi niin henkilökohtaista, mutta onhan tuollainen projekti raskas. Miehesi itsetunto kärsii ehkä pienistä kolauksista, koska miehenhän "kuuluu" osata tuollaiset hommat, mutta kuitenkaan yksikään remontti ei varmasti suju täysin ongelmitta.

Se on laaja ja varmasti tuntuu hajoavan käsiin jossain vaiheessa... suosittelen muistilistoja ja Arnold's:n donitseja kahvitauoille. Ja seksiä aina kun puhti piisaa!

...Rankkaa hommaa se on. Tosiaan ongelmiksi muodostuu yleensä kiire,raha,yllättävät ongelmat rakennuksella, vähäinen yhdessä olo, stressi...Listaa voisi jatkaa vielä aika paljon, mutta kyllä se kuitenkin kannattaa!

Muutettiin muutama päivä sitten uuteen ok-taloomme. Rankkaa oli, varsinkin miehelläni joka oli päävastuussa. Itse opiskelin samalla joten henkisestikin oli rankkaa. Muuttaminen oli luku sinänsä, tuntui ettei tavaroiden kantaminen lopu mutta loppui se vihdoin. Nyt on edessä paikkojen löytyminen kaikelle roinalle. Välillä tuntuu, ettei jaksais, mutta hiljaa hyvä tulee. Lohtuna se, että kuulin joillakin menneen kuukauden-pari kun kaikki oli kondiksessa...aikaa vieväähän koko projekti on, mutta mukava on muistella jälkeen päin...varsinkin kun otimme kuvia lähes jokaisesta työvaiheesta.

Oma taloni valmistui 1990, jolloin lapsemme olivat pieniä.

Ensinnäkin rakentaminen on jo fyysisesti rankkaa varsinkin jos tekee itse rakennusteknisiä töitä, aputöitä kuten tavaroiden kantamista sateelta suojaan ja tai siivousta.

Pelkkä rakennuttaminen ja yhteinen päätöksenteko vie aikaa, mutta rakennusaikataulu on tiukkaa. Rouvallani oli 2 tuntia aikaa valita ja noutaa kaakelit, joita tulisi katsomaan seuraavat vuosikymmenet.

Töissäolo rakentamisen aikana ja kotityöt kiristävät tilannetta entisestään. Me teimme betoniraudoitusta öisin ja iltaisin flunssassa lapset mukana työmaalla, kun oli kiire.

Pitemmällä tähtäyksellä pahinta on kaikki se mikä menee väärin. Ja kiireessä menee. Iso olohuone ja paljon yhteistä tilaa oli mukava silloin, mutta teiniperheessä kaipaisi omaa rauhaa. Onneksi olemme välttyneet varsinaisilta virheiltä, joihin etsittäisiin kyllä syylliset ensin perheen sisältä . Syyttelylle löytyy aihetta muutenkin. Sinä valitsit nuo kaameat kaakelit (ainoat jotka kaupasta sai heti) jne.

Totta vitussa se kestää. Pitäähän anopille näyttää että meillä on omakotitalo, 2 lasta ja kultainen noutaja.

niin, en usko että rakentaminen, mutta päätöksien teko yhdessä lienee se joita tulee hirveästi siinä yhteydessä, myös se vastuu päätöksistä. Eli on tutustuttava kumppaniin "uudella tavalla" se on suunnattoman antoisaa sekä myös mahdollista tehdä erittäin hyvää. Kokemuksesta voin vähän kertoa että rankinta on kun siitä "kodin tekemisestä" nimittäin aikoo "hyötyä" moni muukinkuin itse ja se on rankkaa. Eli se on myös mahdollisuus rakennusalan yrittäjinä toimiville "rahastajille" ja se lienee suurin paine koska kiire /suunittelemattomuus,suulliset sopimukset sekä vaatimukset ovat muotia sekä siinä yhteydesä tapahtuva vedättäminen hinnoissa. Jos ei tunne alaa maksaa rahana ja ihmis-suhteina valtavan hinnan.

Suhteet tulee huoltaa rakentamisen aikanakin, erillisenä asiana, onnea , ennenkaikkea suhteelle, sillä se on kuitenkin koti.