Eron tunne on älyttömän piinaavaa(koska meillä yhteinen lapsi), vaikka itse olenkin aloitteen tekijä meidän suhteessa. Avioliittomme alussa olimme älyttömän rakastuneita ja luotimme toisiimme. Mutta ajan kuluessa suhteen väliin on muodostunut ongelmaksi suuri asia , toinen lapseni. Aviopuolisoni ei sulata toista lastani ollenkaan ja siitä olemme käyneet lukuisia keskusteluita pääsemättä mihinkään järkevään lopputokseen. Kyseisten ongelmien takia alkaa tunteet toista osapuolta kohtaan kuolemaan ja luottamus on myös mennyttä. Näiden pohjalta on mahdotonta enää jatkaa.
Ero asiat olen laittanut rullaamaan, koska en jaksa enää nyistä elämää.
Raskasta aloittaa kaikki uudelleen alusta ja välillä tuntuu että mahtaako siitä elämästä edes tulla enään mitään,ehkä elämän tiimalasista alkaa hiekka loppumaan? Tai sitten, vielä saa uuden mahdollisuuden, montaa uutta ei enää jaksa. Siksi täytyykin olla jatkossa älyttömän varovainen.
Onneksi olen tutustunut uusiin ihmisiin siitä olen saanut voimaa ja yksi on ehdottomasti yli muiden, jota en ikinä tahtoisi menettää:)
Onkohan jollakin muullakin samankaltaisia kokemuksia tilanteesta?
Take me down to the paradise city....
Ero asiat olen laittanut rullaamaan, koska en jaksa enää nyistä elämää.
Raskasta aloittaa kaikki uudelleen alusta ja välillä tuntuu että mahtaako siitä elämästä edes tulla enään mitään,ehkä elämän tiimalasista alkaa hiekka loppumaan? Tai sitten, vielä saa uuden mahdollisuuden, montaa uutta ei enää jaksa. Siksi täytyykin olla jatkossa älyttömän varovainen.
Onneksi olen tutustunut uusiin ihmisiin siitä olen saanut voimaa ja yksi on ehdottomasti yli muiden, jota en ikinä tahtoisi menettää:)
Onkohan jollakin muullakin samankaltaisia kokemuksia tilanteesta?
Take me down to the paradise city....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.