Lasten takia yhdessä vs ero?

Anonyymi

Lasten vuoksi Kylmässä suhteessa, talous kunnossa ja saa olla lasten kanssa joka päivä.
VS.
Ero, lapsia ei nää joka päivä ja mahdollisuus löytää lämmin suhde?

89

2890

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Lähes jokainen avioerolapsi voi kertoa tuohon saman vastauksen:

      Parempi kun vanhemmat eroavat, kuin että roikkuvat paskassa parisuhteessa.

      Ei lapsi halua elää päivittäin perheessä, jossa aistii vanhempien välinpitämättömyyden toisiaan kohtaan. Mieluummin elää vaikka vuoroviikon vanhemmillaan, jotka ovat onnellisia erillään.

      • Anonyymi

        Entäs jos ne vanhemmat on onnettomia erillään?


      • Anonyymi

        Jaa tuollaista en ole kuullutkaan kuin eronneiden vanhempien suusta.

        Voin sanoa, että jos parisuhde on jatkuvaa tappelua, niin sitten ero on lastenkin kannalta parempi, mutta jos kyse on vaan ns kulissiliitosta tai kaverisuhteesta, niin se on lapsille ihan hyvä ympäristö kasvaa. Puhumattakaan tietysti siitä, että pitää nähdä onnetonta jätettyä vanhempaa, tai olla huoltajuusriitojen keskellä.

        Olisi mukavaa, kun nämä eroavat vanhemmat tekisivätkin niin, että säilyttäisivät lasten kodin ennallaan, ja muuttaisivat itse vaikka joka toinen viikko kasseineen kodista toiseen. Lisäksi joutuisivat sopeutumaan uusiin perheenjäseniin jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entäs jos ne vanhemmat on onnettomia erillään?

        Sitten ei varmaan kannata erota.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa tuollaista en ole kuullutkaan kuin eronneiden vanhempien suusta.

        Voin sanoa, että jos parisuhde on jatkuvaa tappelua, niin sitten ero on lastenkin kannalta parempi, mutta jos kyse on vaan ns kulissiliitosta tai kaverisuhteesta, niin se on lapsille ihan hyvä ympäristö kasvaa. Puhumattakaan tietysti siitä, että pitää nähdä onnetonta jätettyä vanhempaa, tai olla huoltajuusriitojen keskellä.

        Olisi mukavaa, kun nämä eroavat vanhemmat tekisivätkin niin, että säilyttäisivät lasten kodin ennallaan, ja muuttaisivat itse vaikka joka toinen viikko kasseineen kodista toiseen. Lisäksi joutuisivat sopeutumaan uusiin perheenjäseniin jne.

        Olen kuullut monen aikuisen kertovan, että vanhempien avioero lapsena oli parempi ratkaisu, kuin että olisivat väkisin yrittäneet ylläpitää samaa taloutta. Myös itse olen tyytyväinen että omat vanhemmat erosivat kun olin pieni. Molempien elämänlaatu parani ja sitä myötä myös itsellä oli lapsena mukavampaa, kun vanhemmat olivat iloisia - erillään.

        Jokaisella on toki omat kokemuksensa aiheesta. Omassa elinpiirissä ei ole ketään, joka olisi toivonut eronneiden vanhempiensa pysyneen yhdessä lastensa takia. Mutta varmaan niitäkin löytyy jotka noin ajattelevat.


      • Anonyymi

        Itse olen kuullut kuinka avioerolapsi on kärsinyt avioeron takia. Ja kärsimystä on aiheuttanut erovanhemman katkeruus lapsen isää tai äitiä kohtaan joka petti ja jätti. Myös uusi puoliso syrjii, haukkuu ja aiheuttaa harmia lapselle kun oma vanhempi ei ole näkemässä. Uusi kumppani voi jopa olla mustasukkainen lapsen saamalle huomiolle. Ja kokea lapsen jotenkin haittana uudessa suhteessa. Joskus jopa oma vanhempi suuntaa katkeruutensa ja vihansa omaan lapseensa kun tämä ulkonäöllisesti muistuttaa sitä hänen vihaamaansa ex-kumppania.

        Siis ihan varmasti on raskasta lapselle jos elää riitaisassa ydinperheessä. Mutta asiat eivät välttämättä eron myötä parane. Vaan riidat vanhempien välillä vaan pahenevat ja lapsi joutuu ottamaan vastaan sitä pahaa oloa joka omalla vanhemmalla on, kun ennen se vastaanottaja oli ennemminkin se aviopuoliso.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse olen kuullut kuinka avioerolapsi on kärsinyt avioeron takia. Ja kärsimystä on aiheuttanut erovanhemman katkeruus lapsen isää tai äitiä kohtaan joka petti ja jätti. Myös uusi puoliso syrjii, haukkuu ja aiheuttaa harmia lapselle kun oma vanhempi ei ole näkemässä. Uusi kumppani voi jopa olla mustasukkainen lapsen saamalle huomiolle. Ja kokea lapsen jotenkin haittana uudessa suhteessa. Joskus jopa oma vanhempi suuntaa katkeruutensa ja vihansa omaan lapseensa kun tämä ulkonäöllisesti muistuttaa sitä hänen vihaamaansa ex-kumppania.

        Siis ihan varmasti on raskasta lapselle jos elää riitaisassa ydinperheessä. Mutta asiat eivät välttämättä eron myötä parane. Vaan riidat vanhempien välillä vaan pahenevat ja lapsi joutuu ottamaan vastaan sitä pahaa oloa joka omalla vanhemmalla on, kun ennen se vastaanottaja oli ennemminkin se aviopuoliso.

        Itse erosin lasten äidistä ja lapsi alkanut puhumaan kun on teini et harmittanut kun en ole ollu läsnä. Sanoin vaan ettei me vanhemmat voida olla saman katon alla, siitä ei vaan tuu mitään.

        meillä oli hetken aikaa sama kämppä vuoroviikoin ja kassi elämää vietin hetken aikaa mut ei sitä kauaa jaksa...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse olen kuullut kuinka avioerolapsi on kärsinyt avioeron takia. Ja kärsimystä on aiheuttanut erovanhemman katkeruus lapsen isää tai äitiä kohtaan joka petti ja jätti. Myös uusi puoliso syrjii, haukkuu ja aiheuttaa harmia lapselle kun oma vanhempi ei ole näkemässä. Uusi kumppani voi jopa olla mustasukkainen lapsen saamalle huomiolle. Ja kokea lapsen jotenkin haittana uudessa suhteessa. Joskus jopa oma vanhempi suuntaa katkeruutensa ja vihansa omaan lapseensa kun tämä ulkonäöllisesti muistuttaa sitä hänen vihaamaansa ex-kumppania.

        Siis ihan varmasti on raskasta lapselle jos elää riitaisassa ydinperheessä. Mutta asiat eivät välttämättä eron myötä parane. Vaan riidat vanhempien välillä vaan pahenevat ja lapsi joutuu ottamaan vastaan sitä pahaa oloa joka omalla vanhemmalla on, kun ennen se vastaanottaja oli ennemminkin se aviopuoliso.

        "Siis ihan varmasti on raskasta lapselle jos elää riitaisassa ydinperheessä. Mutta asiat eivät välttämättä eron myötä parane. Vaan riidat vanhempien välillä vaan pahenevat ja lapsi joutuu ottamaan vastaan sitä pahaa oloa joka omalla vanhemmalla on, kun ennen se vastaanottaja oli ennemminkin se aviopuoliso."

        Jos vanhempi - aikuinen ihminen - purkaa mielipahaansa lapseen, niin tuollainen aikuinen tulee poistaa lapsen elämästä.

        Oli kyseessä sitten saman katon alla asuvat riitapukarit tai eri osoitteissa kyräilevät katkerat ex-puolisot, lapsen niskaan jos kaatuu vanhempien riidat niin lapsi täytyy pelastaa moista sontaa kärsimästä.

        Useimmissa tilanteissa ero ja eri osoitteet auttaa, kun vanhemmat pääsevät eroon toisistaan ja voivat jatkaa elämäänsä ja löytää onnen muualta. Kokemuksia on tietenkin yhtä monta kuin ihmisiäkin, mutta keskimäärin ero on kaikille osapuolille parempi ratkaisu kuin elää kireässä ilmapiirissä samassa kodissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse erosin lasten äidistä ja lapsi alkanut puhumaan kun on teini et harmittanut kun en ole ollu läsnä. Sanoin vaan ettei me vanhemmat voida olla saman katon alla, siitä ei vaan tuu mitään.

        meillä oli hetken aikaa sama kämppä vuoroviikoin ja kassi elämää vietin hetken aikaa mut ei sitä kauaa jaksa...

        Läsnä lapsen elämässä voi olla, vaikka ei fyysisesti saman katon alla asuisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen kuullut monen aikuisen kertovan, että vanhempien avioero lapsena oli parempi ratkaisu, kuin että olisivat väkisin yrittäneet ylläpitää samaa taloutta. Myös itse olen tyytyväinen että omat vanhemmat erosivat kun olin pieni. Molempien elämänlaatu parani ja sitä myötä myös itsellä oli lapsena mukavampaa, kun vanhemmat olivat iloisia - erillään.

        Jokaisella on toki omat kokemuksensa aiheesta. Omassa elinpiirissä ei ole ketään, joka olisi toivonut eronneiden vanhempiensa pysyneen yhdessä lastensa takia. Mutta varmaan niitäkin löytyy jotka noin ajattelevat.

        No, ainakin Jörn Donnerin lapset on kirjoittaneet kirjoja ja antaneet haastatteluja siitä, kun isä on hylännyt, vaikka isä ilmeisesti on ollut varsin onnellinenkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No, ainakin Jörn Donnerin lapset on kirjoittaneet kirjoja ja antaneet haastatteluja siitä, kun isä on hylännyt, vaikka isä ilmeisesti on ollut varsin onnellinenkin.

        Aivan, koska noinhan se AINA menee että toinen vanhempi hylkää täysin lapsensa kun ero tulee.

        Tai sitten nuo on niitä ääripään tilanteita. Poikkeus sääntöön.

        Suurimmaksi osaksi lapsia tehneet ihmiset haluavat olla jälkikasvunsa kanssa tekemisissä mahdollisimman paljon. Vaikka ei asuttaisi saman katon alla niin harva vanhempi lapsiaan HYLKÄÄ.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse olen kuullut kuinka avioerolapsi on kärsinyt avioeron takia. Ja kärsimystä on aiheuttanut erovanhemman katkeruus lapsen isää tai äitiä kohtaan joka petti ja jätti. Myös uusi puoliso syrjii, haukkuu ja aiheuttaa harmia lapselle kun oma vanhempi ei ole näkemässä. Uusi kumppani voi jopa olla mustasukkainen lapsen saamalle huomiolle. Ja kokea lapsen jotenkin haittana uudessa suhteessa. Joskus jopa oma vanhempi suuntaa katkeruutensa ja vihansa omaan lapseensa kun tämä ulkonäöllisesti muistuttaa sitä hänen vihaamaansa ex-kumppania.

        Siis ihan varmasti on raskasta lapselle jos elää riitaisassa ydinperheessä. Mutta asiat eivät välttämättä eron myötä parane. Vaan riidat vanhempien välillä vaan pahenevat ja lapsi joutuu ottamaan vastaan sitä pahaa oloa joka omalla vanhemmalla on, kun ennen se vastaanottaja oli ennemminkin se aviopuoliso.

        Tämä on vaiettu tosiasia, että avioerolapset joutuvat kestämään todella huonoja olosuhteita. Yleensä näistä ei tiedä kuin lähipiiri.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on vaiettu tosiasia, että avioerolapset joutuvat kestämään todella huonoja olosuhteita. Yleensä näistä ei tiedä kuin lähipiiri.

        Lastensuojelu on huono kans näissä lasten asioissa kun kerroin asian miten on ja ottivat lasten äitiin yhteyttä ja lasten äiti kertoi että asiat on hyvin.
        Soittivat takaisin ja kertoivat että kaikki on hyvin ja yrittivät kääntää minun mieltä että olisin tyytyväinen tilanteeseen...
        Minä olen kuullut mitä siellä tapahtuu ja lapset kertoivat minulle myös mitä olivat kertoneet heille, lastensuojelussa oltiin äidin puolella.....

        Soitin uudestaan asiasta ja annoin palautetta siitä asiasta...
        Kertoivat että keskustelevat asiasta ja ottavat lapsiini yhteyttä ja kysyvät asiasta uudestaan että miten on...
        Eivät ole ottaneet yhteyttä vieläkään lapsiini ja kysneet asiasta....
        minun sana ei riitä yksinään toimenpiteisiin....
        Suomessa Tämä lastensuojelu on äidin suojelu!!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan, koska noinhan se AINA menee että toinen vanhempi hylkää täysin lapsensa kun ero tulee.

        Tai sitten nuo on niitä ääripään tilanteita. Poikkeus sääntöön.

        Suurimmaksi osaksi lapsia tehneet ihmiset haluavat olla jälkikasvunsa kanssa tekemisissä mahdollisimman paljon. Vaikka ei asuttaisi saman katon alla niin harva vanhempi lapsiaan HYLKÄÄ.

        No, pitäisikö hylätä vai sietää vaan jos lapset tekevät vanhempansa onnettomaksi? Useinhan juuri lapset pilaavat parisuhteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on vaiettu tosiasia, että avioerolapset joutuvat kestämään todella huonoja olosuhteita. Yleensä näistä ei tiedä kuin lähipiiri.

        Höpsistä. Ei pidä yleistää omien huonojen kokemusten takia kaikkia muita samantyyppisissä tilanteissa olleita.

        Yhtä lailla väkisin suhteessa pysyttelevien lapsilla on huonoja olosuhteita.

        Tilanteita on yhtä monia erilaisia kuin ihmisiäkin.


      • Anonyymi

        Oletko siis kysynyt lähes jokaiselta avioerolapselta? ja jos et niin älä yleistä. Luulo ei ole tietoa missään kohtaa. Lapset vielä suojelee vanhempiaan ja vastaavat mitä heidän elämänsä tärkeimmät ihmiset haluaa kuulla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko siis kysynyt lähes jokaiselta avioerolapselta? ja jos et niin älä yleistä. Luulo ei ole tietoa missään kohtaa. Lapset vielä suojelee vanhempiaan ja vastaavat mitä heidän elämänsä tärkeimmät ihmiset haluaa kuulla.

        Isolla otannalla voi yleistää.
        Toki paremman väen avioerolasten mielikuva avioerosta on erilainen, kuin matalamman kastin lapsilla. Kokemuksia on erilaisia. Siitä huolimatta suurella otannalla saa yleistyskelpoisia vastauksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on vaiettu tosiasia, että avioerolapset joutuvat kestämään todella huonoja olosuhteita. Yleensä näistä ei tiedä kuin lähipiiri.

        Lapset joutuvat kestämään todella huonoja olosuhteita EI-eroperheissäkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lastensuojelu on huono kans näissä lasten asioissa kun kerroin asian miten on ja ottivat lasten äitiin yhteyttä ja lasten äiti kertoi että asiat on hyvin.
        Soittivat takaisin ja kertoivat että kaikki on hyvin ja yrittivät kääntää minun mieltä että olisin tyytyväinen tilanteeseen...
        Minä olen kuullut mitä siellä tapahtuu ja lapset kertoivat minulle myös mitä olivat kertoneet heille, lastensuojelussa oltiin äidin puolella.....

        Soitin uudestaan asiasta ja annoin palautetta siitä asiasta...
        Kertoivat että keskustelevat asiasta ja ottavat lapsiini yhteyttä ja kysyvät asiasta uudestaan että miten on...
        Eivät ole ottaneet yhteyttä vieläkään lapsiini ja kysneet asiasta....
        minun sana ei riitä yksinään toimenpiteisiin....
        Suomessa Tämä lastensuojelu on äidin suojelu!!!

        Kuinka monta kertaa lastensuojelu on painanut villasella eroperheen äidin ilmoitukset lasten isän väkivaltaisuudesta. "Liittyy erotilanteeseen". Äidistä tehdään pahis. Myös lastensuojeluilmoitukset päiväkodista tai koulusta on sivuutettu. Sitten isä "yllättäen" tapaa lapsensa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka monta kertaa lastensuojelu on painanut villasella eroperheen äidin ilmoitukset lasten isän väkivaltaisuudesta. "Liittyy erotilanteeseen". Äidistä tehdään pahis. Myös lastensuojeluilmoitukset päiväkodista tai koulusta on sivuutettu. Sitten isä "yllättäen" tapaa lapsensa.

        Siis "yllättäen" tappaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse erosin lasten äidistä ja lapsi alkanut puhumaan kun on teini et harmittanut kun en ole ollu läsnä. Sanoin vaan ettei me vanhemmat voida olla saman katon alla, siitä ei vaan tuu mitään.

        meillä oli hetken aikaa sama kämppä vuoroviikoin ja kassi elämää vietin hetken aikaa mut ei sitä kauaa jaksa...

        "meillä oli hetken aikaa sama kämppä vuoroviikoin ja kassi elämää vietin hetken aikaa mut ei sitä kauaa jaksa..."

        Ja lasten on vaan jaksettava.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis "yllättäen" tappaa.

        Nyt kyl tuli järkyttävä teksti.
        Hyi hitto.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen kuullut monen aikuisen kertovan, että vanhempien avioero lapsena oli parempi ratkaisu, kuin että olisivat väkisin yrittäneet ylläpitää samaa taloutta. Myös itse olen tyytyväinen että omat vanhemmat erosivat kun olin pieni. Molempien elämänlaatu parani ja sitä myötä myös itsellä oli lapsena mukavampaa, kun vanhemmat olivat iloisia - erillään.

        Jokaisella on toki omat kokemuksensa aiheesta. Omassa elinpiirissä ei ole ketään, joka olisi toivonut eronneiden vanhempiensa pysyneen yhdessä lastensa takia. Mutta varmaan niitäkin löytyy jotka noin ajattelevat.

        No erilaiset Keskustelupalstat ovat täynnä kirjoituksia joissa syytetään toisen haajoittaneen onnellisen kodin, tai uuden puolison kohtelevan lapsia epäreilusti, tai toisen yrittävän vieraannuttaa jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No erilaiset Keskustelupalstat ovat täynnä kirjoituksia joissa syytetään toisen haajoittaneen onnellisen kodin, tai uuden puolison kohtelevan lapsia epäreilusti, tai toisen yrittävän vieraannuttaa jne.

        Niin, Suomessa on hyvin vakiintunut tapa että ruikutetaan kovaan ääneen kun asiat on huonosti, mutta vähemmän puhutaan silloin kun asiat on hyvin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "meillä oli hetken aikaa sama kämppä vuoroviikoin ja kassi elämää vietin hetken aikaa mut ei sitä kauaa jaksa..."

        Ja lasten on vaan jaksettava.

        Ei ole lastenkaan jaksettava. Monet lapset onneksi yhä asuvat vain toisen vanhemman luona, ja tapaavat toista vanhempaansa joka toinen vkl. Tosin monet eivät tapaa toista vanhempaansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt kyl tuli järkyttävä teksti.
        Hyi hitto.

        Järkyttävää on. Juuri tuon vuoksi monet eivät uskalla erota, koska sen jälkeen toinen vanhempi on "vapaa" tekemään lapsille mitä hyvänsä, enemmän mitä yhdessä asuessa.

        Vanhempi myös ottaa lapselta puhelimen pois, ettei hän voi soittaa kenellekään ja pyytää apua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Siis ihan varmasti on raskasta lapselle jos elää riitaisassa ydinperheessä. Mutta asiat eivät välttämättä eron myötä parane. Vaan riidat vanhempien välillä vaan pahenevat ja lapsi joutuu ottamaan vastaan sitä pahaa oloa joka omalla vanhemmalla on, kun ennen se vastaanottaja oli ennemminkin se aviopuoliso."

        Jos vanhempi - aikuinen ihminen - purkaa mielipahaansa lapseen, niin tuollainen aikuinen tulee poistaa lapsen elämästä.

        Oli kyseessä sitten saman katon alla asuvat riitapukarit tai eri osoitteissa kyräilevät katkerat ex-puolisot, lapsen niskaan jos kaatuu vanhempien riidat niin lapsi täytyy pelastaa moista sontaa kärsimästä.

        Useimmissa tilanteissa ero ja eri osoitteet auttaa, kun vanhemmat pääsevät eroon toisistaan ja voivat jatkaa elämäänsä ja löytää onnen muualta. Kokemuksia on tietenkin yhtä monta kuin ihmisiäkin, mutta keskimäärin ero on kaikille osapuolille parempi ratkaisu kuin elää kireässä ilmapiirissä samassa kodissa.

        "...keskimäärin ero on kaikille osapuolille parempi ratkaisu kuin elää kireässä ilmapiirissä samassa kodissa."

        Ei todellakaan ole. Erolapset kärsivät paljon enemmän. Nykypäivänä ihmisillä ei kantti kestä kantaa vastuutaan teoistaan ja nämä eroihmiset opettavat samaa mentaliteettia lapsilleensa. Ennenvanhaan pysyttiin 30-40v. yhdessä alamäistä huolimatta koska ihmisillä oli selkärankaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse erosin lasten äidistä ja lapsi alkanut puhumaan kun on teini et harmittanut kun en ole ollu läsnä. Sanoin vaan ettei me vanhemmat voida olla saman katon alla, siitä ei vaan tuu mitään.

        meillä oli hetken aikaa sama kämppä vuoroviikoin ja kassi elämää vietin hetken aikaa mut ei sitä kauaa jaksa...

        Lapsethan tietty jaksaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "...keskimäärin ero on kaikille osapuolille parempi ratkaisu kuin elää kireässä ilmapiirissä samassa kodissa."

        Ei todellakaan ole. Erolapset kärsivät paljon enemmän. Nykypäivänä ihmisillä ei kantti kestä kantaa vastuutaan teoistaan ja nämä eroihmiset opettavat samaa mentaliteettia lapsilleensa. Ennenvanhaan pysyttiin 30-40v. yhdessä alamäistä huolimatta koska ihmisillä oli selkärankaa.

        Höpsistä. Erolapset eivät kärsi yhtään sen enempää kuin saman katon alla asuvatkaan. Kyse on puhtaasti siitä millainen ilmapiiri siinä yhdessä tai niissä muutamassa kodissa on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa tuollaista en ole kuullutkaan kuin eronneiden vanhempien suusta.

        Voin sanoa, että jos parisuhde on jatkuvaa tappelua, niin sitten ero on lastenkin kannalta parempi, mutta jos kyse on vaan ns kulissiliitosta tai kaverisuhteesta, niin se on lapsille ihan hyvä ympäristö kasvaa. Puhumattakaan tietysti siitä, että pitää nähdä onnetonta jätettyä vanhempaa, tai olla huoltajuusriitojen keskellä.

        Olisi mukavaa, kun nämä eroavat vanhemmat tekisivätkin niin, että säilyttäisivät lasten kodin ennallaan, ja muuttaisivat itse vaikka joka toinen viikko kasseineen kodista toiseen. Lisäksi joutuisivat sopeutumaan uusiin perheenjäseniin jne.

        Juurikin näin lapset asuu kotona, vanhemmat reissaa vuoroviikoin.


      • Anonyymi

        Todellakin eroa koska tiedän perheen jonka vanhemmat elivät yhdessä vain lasten takia ja heidän lapsensa tuumasivat aikuisenaan että oli raskasta katsoa kuinka vanhemmat eivät rakasta toisiaan.

        Eroa. Koska et ole nytkään täysin läsnä lasten elämässä.

        Lapset haluaa että perhe on onnellinen vaikka perhe asuisi kahdessa eri taloudessa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa tuollaista en ole kuullutkaan kuin eronneiden vanhempien suusta.

        Voin sanoa, että jos parisuhde on jatkuvaa tappelua, niin sitten ero on lastenkin kannalta parempi, mutta jos kyse on vaan ns kulissiliitosta tai kaverisuhteesta, niin se on lapsille ihan hyvä ympäristö kasvaa. Puhumattakaan tietysti siitä, että pitää nähdä onnetonta jätettyä vanhempaa, tai olla huoltajuusriitojen keskellä.

        Olisi mukavaa, kun nämä eroavat vanhemmat tekisivätkin niin, että säilyttäisivät lasten kodin ennallaan, ja muuttaisivat itse vaikka joka toinen viikko kasseineen kodista toiseen. Lisäksi joutuisivat sopeutumaan uusiin perheenjäseniin jne.

        Kulissiliitto lapsille hyvä?

        Okei.

        Kulissiliiton lapsena oppii piilottelemaan ja peittelemään tunteitaan, jos niitä ylipäätään tunnistaa.

        Tunnelukot ja välttelevä- tai/ja ristiriitainen kiintymyssuhdemalli onkin lapselle hyvä kasvualusta ?
        Ja teeskentely, suhteessa oleminen "uhriutumalla lasten vuoksi" on vastuuttoman aikuisen teko. Kun sysää lapsen niskoille eron pitkittämisen, lapsen on hyvä kasvaa omat rajat tuntevaksi aikuiseksi?

        Hämmästyttävää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse olen kuullut kuinka avioerolapsi on kärsinyt avioeron takia. Ja kärsimystä on aiheuttanut erovanhemman katkeruus lapsen isää tai äitiä kohtaan joka petti ja jätti. Myös uusi puoliso syrjii, haukkuu ja aiheuttaa harmia lapselle kun oma vanhempi ei ole näkemässä. Uusi kumppani voi jopa olla mustasukkainen lapsen saamalle huomiolle. Ja kokea lapsen jotenkin haittana uudessa suhteessa. Joskus jopa oma vanhempi suuntaa katkeruutensa ja vihansa omaan lapseensa kun tämä ulkonäöllisesti muistuttaa sitä hänen vihaamaansa ex-kumppania.

        Siis ihan varmasti on raskasta lapselle jos elää riitaisassa ydinperheessä. Mutta asiat eivät välttämättä eron myötä parane. Vaan riidat vanhempien välillä vaan pahenevat ja lapsi joutuu ottamaan vastaan sitä pahaa oloa joka omalla vanhemmalla on, kun ennen se vastaanottaja oli ennemminkin se aviopuoliso.

        Tuota tapahtuu, ja siksi ei ole viisasta kiirehtiä eroamaan lasten ollessa pieniä. Ja ompa tapauksia, että aviosuhde on korjaantunut, kun lapset on kasvaneet, ja elämä helpottanut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka monta kertaa lastensuojelu on painanut villasella eroperheen äidin ilmoitukset lasten isän väkivaltaisuudesta. "Liittyy erotilanteeseen". Äidistä tehdään pahis. Myös lastensuojeluilmoitukset päiväkodista tai koulusta on sivuutettu. Sitten isä "yllättäen" tapaa lapsensa.

        Tai äiti. Tappaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kulissiliitto lapsille hyvä?

        Okei.

        Kulissiliiton lapsena oppii piilottelemaan ja peittelemään tunteitaan, jos niitä ylipäätään tunnistaa.

        Tunnelukot ja välttelevä- tai/ja ristiriitainen kiintymyssuhdemalli onkin lapselle hyvä kasvualusta ?
        Ja teeskentely, suhteessa oleminen "uhriutumalla lasten vuoksi" on vastuuttoman aikuisen teko. Kun sysää lapsen niskoille eron pitkittämisen, lapsen on hyvä kasvaa omat rajat tuntevaksi aikuiseksi?

        Hämmästyttävää.

        Ihmiset eroaa nykyään mm. siksi kun suhteesta katoaa jännitys tai rakkaus on välillä taka-alalla. Nämä ihmiset usein eroaa vieläpä monta kertaa aikuis-ikänsä aikana. Aina kun suhteeseen astuu arki tai toinen osapuoli ei enää kiinnitäkään kaikkea huomiotaan koko ajan sinuun, eikä suhde olekaan enää ruusuilla tanssimista, kyllästytään ja vaihdetaan toiseen.

        Mitä se sitte opettaa lapsille? Se opettaa lapsille että keneenkään ei kannata kiintyä koska se lähtee kuitenkin pois. Ja että avioliitolla ei ole juuri merkitystä. Seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen on tärkeämpää kuin ihmissuhteet ja niihin panostaminen. Ja että jos joku ei tykkää siitä mitä ilkeää teit hänelle, niin katkaise se ihmissuhde ja etsi uusi. Ja että mikään ei ole pysyvää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Entäs jos ne vanhemmat on onnettomia erillään?

        Voi herttanen hevon pas,,,a


    • Anonyymi

      Eron jälkeen useimmiten lapset kulkevat vuoroviikoin vanhempiensa luona . Mutta se on lapselle hyvin raskasta. Ja yleensä lapsi muuttaa jommankumman vanhemman luo pysyvästi.

      • Anonyymi

        Kyllä lapset usein eron jälkeen asuvat vain yhden vanhemman luona - tapaavat toista vanhempaa jokatoinen vkl.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä lapset usein eron jälkeen asuvat vain yhden vanhemman luona - tapaavat toista vanhempaa jokatoinen vkl.

        Tapoja jakaa lapsi on yhtä monia, kuin on perheitäkin.


    • Anonyymi

      Lasten kannalta paras ratkaisu usein on että he eivät sahaa vuoroviikoin eri vanhempansa luona. Mietipä itse jos joutuisit muuttamaan lähes viikon välein?

      • Anonyymi

        Vuoroviikoin on huono, silloin lasten täytyy olla reppureissaajina.... Ei hyvä itse koin kun omat lapset teki tätä hetken aikaa. Esim joka toinen vkl on parempi et käy tapaamassa säännöllisesti sen aikaa ennenkun murkku ikä tulee ja sit on kaverit kenen kanssa he ovat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vuoroviikoin on huono, silloin lasten täytyy olla reppureissaajina.... Ei hyvä itse koin kun omat lapset teki tätä hetken aikaa. Esim joka toinen vkl on parempi et käy tapaamassa säännöllisesti sen aikaa ennenkun murkku ikä tulee ja sit on kaverit kenen kanssa he ovat.

        Tämä on taas näitä. Itse et varmaan ole se vanhempi joka saa tavata lapsiaan vain joka toinen viikonloppu.

        Mun lapsi on kulkenut 1,5v ikäisestä vuoro viikoin ja on silminnähden tyytyväinen tilanteeseen. Toki välillä sanoo että haluaisi meidän kaikkien asuvan perheenä. No, se ei ole minun valinta, puoliso päätti toisin. Kaiken tämän mahdollistaa se että vanhemmat kunnioittavat toisiaan ja pystyvät sopimaan asioista lapsen kannalta parhaimmalla tavalla. Kaikista ei siihen ole, onneksi itsellä on selkärankaa olla mies ja hoitaa asiat oikein.

        Oikeen harmittaa sinun lastesi puolesta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on taas näitä. Itse et varmaan ole se vanhempi joka saa tavata lapsiaan vain joka toinen viikonloppu.

        Mun lapsi on kulkenut 1,5v ikäisestä vuoro viikoin ja on silminnähden tyytyväinen tilanteeseen. Toki välillä sanoo että haluaisi meidän kaikkien asuvan perheenä. No, se ei ole minun valinta, puoliso päätti toisin. Kaiken tämän mahdollistaa se että vanhemmat kunnioittavat toisiaan ja pystyvät sopimaan asioista lapsen kannalta parhaimmalla tavalla. Kaikista ei siihen ole, onneksi itsellä on selkärankaa olla mies ja hoitaa asiat oikein.

        Oikeen harmittaa sinun lastesi puolesta

        Kulkeminen kahden kodin väliä onnistuu eri luonteisilta lapsilta eri tavoin. Joillekin lapsille kaksi kotia ei sovi ollenkaan. Kuitenkin jos vanhemmat päättävät kahden kodin välin ramppaamisesta, niin mitä lapsi voi muuta kuin sopeutua? Edes asiantuntijat ei suosittele, että alle 3v lasta vaihdellaan paikasta toiseen. Pienen lapsen on vaikea hahmottaa itseään ja tunne-elämäänsä, saati sitten vanhempien eroa.

        Edellisellä en tarkoita tyrmätä ratkaisuanne. Haluan vain muistuttaa, että niin vanhemmat kuin heidän lapsensa ovat aivan erilaisia ja kaikkien elämä lähtee aivan eri tilanteista. Jos isä on ottanut osaa lapsen hoitoon alusta asti - kantaa vastuuta niin itsestään, lapsestaan kuin myös suhteesta lapsen äitiin, on kykenevä toimimaan arjessa, niin 50/50 asumiselle ei ole vanhempien puolelta mitään estettä. Kaikkien kohdalla ei ole näin. Usein lapsen äiti hakee eroa juuri sen vuoksi, ettei isä kanna vastuuta mistään, ei ymmärrä lapsiaan eikä edes halua ymmärtää. Lapset ovat vain tiellä. Erotilanteessa tällaiset isät ovatkin sitten täysin tasa-arvoisia äidin kanssa. Ja kostaakseen eron lapsen äidille haluavat vaikka ja mitä lasten suhteen, käyttävät lapsia pelinappuloinaan.

        On myös erittäin paljon hyviä isiä, kuten minun mieheni. He ajattelevat että lasten paras paikka on äitinsä luona.

        Usein näistä keskusteluista puuttuu käytännön näkökulma. Jos lasten molemmalla vanhemmalla on työ, joka vaatii matkustelua, niin silloin tuo työ helposti päättää lasten 50/50 asumisen. Olkootkin, ettei se lapsille ole ollenkaan helppoa. Myöskään se ei ole tavatonta, että lasten isä hommaa uuden kumppanin hyvinkin nopeasti. Tuo kumppani sitten hoitaa lapset. Eivätkä lapset näe isäänsä juurikaan.


    • Anonyymi

      Kaikista parasta kun ei avioidu eikä yritetä saada lasta tai lapsia, siinä se lääke.

      • Anonyymi

        Ei ole noin.


      • Anonyymi

        Onneksi suomalaiset on tämän tajunneet, ja avioitumisia ja syntymiä on vuosi vuodelta vähemmän!


    • Anonyymi

      Mihin päädyit?

    • Anonyymi

      Vanhempien välinen suhde on perheen tärkein suhde. Ellei se toimi, on kylmä ilmapiiri yms. ero on erityisesti lasten kannalta paras.

      • Anonyymi

        Juuri näin!


    • Anonyymi

      Tarkoittaako tässä kylmä suhde mitä? Seksittömyyttä, riitaisuutta, huonoa ilmapiiriä?

      Seksittömyys ei ole mikään syy erota. Suhde voi olla lämmin, kaverillinen ja toisia kunnioittava ilman seksiäkin. Seksuaaliset tarpeensa voi hoitaa sitten muutoin.

      Riitaisuus, muu huono ilmapiiri kylmyytenä suhteessa onkin sitten jo lastenkin kannalta huonompi juttu.

      • Anonyymi

        Seksittömyyttä,
        Läheisyyttä ei ole halit, pusut jne olemattomia, ei tunnetta lainkaan mukana.
        Vanhempien lämpimät välit olis kiva olla lapsille esikuvana miten he sitten jatkavat itse aikuisena....

        toinen puhuu jatkuvasti negatiiviseen sävyyn,
        Jatkuva halveeraaminen vuosien mittaan niin alkaa mitta täyttyä itekullakin, toiset ois lähteny aikaisemmin jo aivan varmasti.
        Miten seksuaaliset tarpeet voi hoitaa muuten?


    • Anonyymi

      Suosittelen suhteen korjaamista hinnalla millä hyvänsä, ero raastaa lapsia, heillä on oikeus isään ja äitiin kodissa. Etsikää Jumalan apua.

      • Anonyymi

        Yritetään korjata mut toinen ei ole kovin halukas satsaamaan suhteeseen vaikka haluaakin olla suhteessa, itse yritän vaikka en haluaisi olla edes suhteessa enään hänen kanssa..
        hieman ristiriitainen tilanne.
        Kyllä se on mentävä näillä korteilla mitä on saatu tähän elämään, itse voi yrittää tehdä vain parhaansa..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yritetään korjata mut toinen ei ole kovin halukas satsaamaan suhteeseen vaikka haluaakin olla suhteessa, itse yritän vaikka en haluaisi olla edes suhteessa enään hänen kanssa..
        hieman ristiriitainen tilanne.
        Kyllä se on mentävä näillä korteilla mitä on saatu tähän elämään, itse voi yrittää tehdä vain parhaansa..

        Kyllästymisen kausiakin voi olla avioliitossa, mut nekin menee aikanaan ohi. Ei kannata ruveta hajottamaan avioliittoa. Tunteet tulee ja menee. Ei niihen mukaan voi ruveta isoja kuvioita särkemään elämässä.


    • Anonyymi

      No niin jengi, jos on lapsia niin energia keskitetään siihen perheeseen ja lapseen, eikä omaan hyvinvointiin. Kun lapset on kasvaneet ja muuttaneet pois niin silloin voi sitten erota ja puolisollekin ero viisi-kuusikymppisenä on kiva juttu. Kuten palstalta näet.

      • Anonyymi

        Lapsen hyvinvoinnillehan on parasta mahdollista asua verisesti riitelevien vanhempien kanssa, jotka ovat onnettomia, kylmiä ja kiukkuisia. Kyllä kyllä. Koska vain saman katon alla väkisin asuva perhe on onnellinen ja vain niistä tulee tasapainoisia ja iloisia lapsia :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsen hyvinvoinnillehan on parasta mahdollista asua verisesti riitelevien vanhempien kanssa, jotka ovat onnettomia, kylmiä ja kiukkuisia. Kyllä kyllä. Koska vain saman katon alla väkisin asuva perhe on onnellinen ja vain niistä tulee tasapainoisia ja iloisia lapsia :D

        Aivan. Kautta aikainhan on tiedetty, että huonosti voivien, väsyneiden, liitossaan hampaat irvessä sinnittelevien vanhempien lapsista tulee aina onnellisia, empaattisia ja hyvät sosiaaliset taidot omaavia lapsia 😁


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan. Kautta aikainhan on tiedetty, että huonosti voivien, väsyneiden, liitossaan hampaat irvessä sinnittelevien vanhempien lapsista tulee aina onnellisia, empaattisia ja hyvät sosiaaliset taidot omaavia lapsia 😁

        Kas kun mainitsit. Aikuinen lapseni juuri eilen hehkutti onnellisuuttaan. Se siis tosiaan toimii.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan. Kautta aikainhan on tiedetty, että huonosti voivien, väsyneiden, liitossaan hampaat irvessä sinnittelevien vanhempien lapsista tulee aina onnellisia, empaattisia ja hyvät sosiaaliset taidot omaavia lapsia 😁

        Huomattavasti parempia heistä tulee kuin erolapsista. He ovat kiitollisia siitä että vanhemmat opettivat heitä selviytymään esteiden yli eikä heti juoksemaan karkuun kun tulee ongelmia! Nämä erovanhemmat pärjäävät varmaan hyvin (not) töissään kun eivät uskalla ottaa vastuuta tekemisistään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomattavasti parempia heistä tulee kuin erolapsista. He ovat kiitollisia siitä että vanhemmat opettivat heitä selviytymään esteiden yli eikä heti juoksemaan karkuun kun tulee ongelmia! Nämä erovanhemmat pärjäävät varmaan hyvin (not) töissään kun eivät uskalla ottaa vastuuta tekemisistään.

        Sulla on varmasti linkata joku tilasto sitten tuon "faktasi" tueksi :D

        Huonossa ilmapiirissä eläneillä lapsilla on usein paljon ongelmia - oli se huono ilmapiiri sitten saman katon alla perheen kanssa, tai parissa eri osoitteessa :D


      • Anonyymi

        Parempi erota kuin olla yhdessä jos ei suhteessa ole hyvä olla.

        Lapsi kyllä vaistoaa jos vanhemmilla ei ole hyvä olla. Lapsi luulee että hänessä on jotain vikaa kun vanhemmat ovat onnettomia. Lapsi oppii tavan elää aikuisena suhteessa jossa ei ole hyvä olla.

        Et voi olla hyvä iskä tai äiti, jos et itseäsi sen vertaa rakasta että lähdet kylmästä suhteesta pois, koska jos et itseään pysty rakastaa niin alat elämään lapsen kautta elämää. Lapsesta se ei tunnu hyvältä.

        Sama juttu koskee myös teitä kaikkia vanhempia joilla on puoliso joko lähteny tai kuollut. Te ette saa unohtaa omaa elämää. Te ette saa elää lapsen kautta. Lapsi ei voi olla sun paras ja ainoa ystävä koska aikuisenaan lapsi luulee että pitää edelleen tukea vanhempansa koska hän luopui omasta onnestaan lapsen takia.

        Se on aikuiselle lapselle taakka vaikkei sitä ymmärtäisi. Lapsen ei ikinä pidä korvata muita ihmissuhteita. Ihmissuhteen taidot opitaan lapsena ja nuorena, mutta jos lapsi oppii että vain yksin on hyvä olla niin ei se opi vastakkain olevaa sukupuolta lähestymään.

        Miten aikuisena voisi yht'äkkiä oppia tulemaan toimeen vastakkain olevaa sukupuolta jos lapsena ei ole ikinä nähny vanhempien rakkautta.

        Myös se ihminen joka ei ole biologisesti lapsen vanhempi voi olla hyvä vanhemmat...

        Lapsi hakeutuu aikuisteen seuraan koska kaipaa vastakkain olevan sukupuolen mallia ja tämä voi olla lapselle hyvin haitallista.

        Koska tärkein kysymys on miks vieras ihminen haluaa olla lapsen ystävä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Parempi erota kuin olla yhdessä jos ei suhteessa ole hyvä olla.

        Lapsi kyllä vaistoaa jos vanhemmilla ei ole hyvä olla. Lapsi luulee että hänessä on jotain vikaa kun vanhemmat ovat onnettomia. Lapsi oppii tavan elää aikuisena suhteessa jossa ei ole hyvä olla.

        Et voi olla hyvä iskä tai äiti, jos et itseäsi sen vertaa rakasta että lähdet kylmästä suhteesta pois, koska jos et itseään pysty rakastaa niin alat elämään lapsen kautta elämää. Lapsesta se ei tunnu hyvältä.

        Sama juttu koskee myös teitä kaikkia vanhempia joilla on puoliso joko lähteny tai kuollut. Te ette saa unohtaa omaa elämää. Te ette saa elää lapsen kautta. Lapsi ei voi olla sun paras ja ainoa ystävä koska aikuisenaan lapsi luulee että pitää edelleen tukea vanhempansa koska hän luopui omasta onnestaan lapsen takia.

        Se on aikuiselle lapselle taakka vaikkei sitä ymmärtäisi. Lapsen ei ikinä pidä korvata muita ihmissuhteita. Ihmissuhteen taidot opitaan lapsena ja nuorena, mutta jos lapsi oppii että vain yksin on hyvä olla niin ei se opi vastakkain olevaa sukupuolta lähestymään.

        Miten aikuisena voisi yht'äkkiä oppia tulemaan toimeen vastakkain olevaa sukupuolta jos lapsena ei ole ikinä nähny vanhempien rakkautta.

        Myös se ihminen joka ei ole biologisesti lapsen vanhempi voi olla hyvä vanhemmat...

        Lapsi hakeutuu aikuisteen seuraan koska kaipaa vastakkain olevan sukupuolen mallia ja tämä voi olla lapselle hyvin haitallista.

        Koska tärkein kysymys on miks vieras ihminen haluaa olla lapsen ystävä?

        En todellakaan luullut lapsena, että se olisi ollut minun vikani. Hyvä vaan, etteivät eronneet. Muutaman vuoden päästä alkoi mennä paremmin. Kahdella kaverillani on kokemusta erittäin huonosti käyttäytyvästä äitipuolesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kas kun mainitsit. Aikuinen lapseni juuri eilen hehkutti onnellisuuttaan. Se siis tosiaan toimii.

        Pitää opetella sinnikkyyttä sen sijaan, että aina vaan kuulostelee, miltä nyt tuntuu. Joskus tuntuu kivalta, joskus ei miltään ja joskus ihan paskalta. Sitä vain on elämä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En todellakaan luullut lapsena, että se olisi ollut minun vikani. Hyvä vaan, etteivät eronneet. Muutaman vuoden päästä alkoi mennä paremmin. Kahdella kaverillani on kokemusta erittäin huonosti käyttäytyvästä äitipuolesta.

        Sinä olet yksi ihminen.

        Itsellä taas on täysin päinvastainen kokemus.

        Kumpikaan ei ole väärässä, mutta kummankaan ei pidä yleistää omia kokemuksiaan kaikkia muita koskevaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Parempi erota kuin olla yhdessä jos ei suhteessa ole hyvä olla.

        Lapsi kyllä vaistoaa jos vanhemmilla ei ole hyvä olla. Lapsi luulee että hänessä on jotain vikaa kun vanhemmat ovat onnettomia. Lapsi oppii tavan elää aikuisena suhteessa jossa ei ole hyvä olla.

        Et voi olla hyvä iskä tai äiti, jos et itseäsi sen vertaa rakasta että lähdet kylmästä suhteesta pois, koska jos et itseään pysty rakastaa niin alat elämään lapsen kautta elämää. Lapsesta se ei tunnu hyvältä.

        Sama juttu koskee myös teitä kaikkia vanhempia joilla on puoliso joko lähteny tai kuollut. Te ette saa unohtaa omaa elämää. Te ette saa elää lapsen kautta. Lapsi ei voi olla sun paras ja ainoa ystävä koska aikuisenaan lapsi luulee että pitää edelleen tukea vanhempansa koska hän luopui omasta onnestaan lapsen takia.

        Se on aikuiselle lapselle taakka vaikkei sitä ymmärtäisi. Lapsen ei ikinä pidä korvata muita ihmissuhteita. Ihmissuhteen taidot opitaan lapsena ja nuorena, mutta jos lapsi oppii että vain yksin on hyvä olla niin ei se opi vastakkain olevaa sukupuolta lähestymään.

        Miten aikuisena voisi yht'äkkiä oppia tulemaan toimeen vastakkain olevaa sukupuolta jos lapsena ei ole ikinä nähny vanhempien rakkautta.

        Myös se ihminen joka ei ole biologisesti lapsen vanhempi voi olla hyvä vanhemmat...

        Lapsi hakeutuu aikuisteen seuraan koska kaipaa vastakkain olevan sukupuolen mallia ja tämä voi olla lapselle hyvin haitallista.

        Koska tärkein kysymys on miks vieras ihminen haluaa olla lapsen ystävä?

        Aijai,aijai, vanhakantaisia ajatuksia ja ikärasismia havaittavissa. Ei nykynuoria noin vanhakantaisilla opeilla kasvateta. Miksi korostatte suhteen muodostamista vastakkaiseen sukupuoleen. Nykyään on hyvin monenlaisia parisuhteita ja ne kaikki ovat (tai pitäisi olla) tasavertaisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En todellakaan luullut lapsena, että se olisi ollut minun vikani. Hyvä vaan, etteivät eronneet. Muutaman vuoden päästä alkoi mennä paremmin. Kahdella kaverillani on kokemusta erittäin huonosti käyttäytyvästä äitipuolesta.

        Jep, minun "äitipuoleni" vieroitti isäni minusta.


    • Anonyymi

      Heitämpä faktaa, mun vanhemmatkin riiteli joskus oikein kovasti, silti musta tuli ihan normaali ihminen ja omassa liitossani naisen kanssa on ollut samakaltaisia juttuja kuin vanhemmillani silti mun ja naisen tahto on ollut että lapsen takia yhdessä kun selainen saatu on ja välitkin voi korjaantua jos näkee vähän vaivaa. Kuten sanotaan kasvotusten, vastaantuloa molemmilta.

    • Anonyymi

      Yhdessä siihen asti kun lapset ovat 18v ja/tai muuttaneet omilleen. Sitten voitte erota ja etsiä uudet suhteet.

    • Anonyymi

      Suomalaiset avioliitot pitäisi kieltää lailla.

      Tämä on ruma maa ja kylmä kansa.

      Odotan menolippua joka päivä!

    • Anonyymi

      Oma kokemus että kylmä suomalainen nainen leikkaa sairauden vuoksi isän pois lastensa elämästä.

      Toivottavasti lapset muistaa kuka tuhosi perheen.

      Myös kusipäiset yksinhuoltajat ruokkii toistensa valheita ja rikkoo perheitä.

      • Anonyymi

        Heh, oman yhden huonon kokemuksen perusteella leimaat sitten kaikki muutkin :D Tokihan olet asiantuntija, niinhän moni katkera eronnut on :D


    • Anonyymi

      Kysy puolisosi mielipidettä. Se jopa tekee hyvää hänenkin ymmärtää, että mitä mietit.

    • Anonyymi

      Lämmittäkää se suhde! Hankkikaa vaikka ulkopuolista apua. Ihminen saattaa toistaa samoja virheitä uusissa suhteissa.

    • Anonyymi

      Ole ystävällinen ja eroa koska lapset näkee ja vaistovat ettei kaikki ole hyvin.

      Älä jää kylmään suhteeseen, sillä silloin opetat lapsille että on oikein ettei saa rakkautta elämässä.

      Tiedän erään perheen joka oli yhdessä vain lasten takia ja aikuisenaan ne lapset olivat sitä mieltä että he tiesivät ettei heidän vanhempansa rakastaneet toisiaan

      • Anonyymi

        Lasta pitää kunnioittaa ja olla hänelle rehellinen ikätasoonsa sopivalla tavalla, kun perheessä on ristiriitoja tai eron tullessa.
        Lapsen ainoa, korvaamattoman tärkeä lapsuus kestää vain muutaman vuoden. Se on lyhyt hetki ihmisen elämässä, mutta lapsen ainoa lapsuus.
        "Aikuset, aikuset, miehet ja naiset..."


      • Anonyymi

        A. Vanhemmat voivat alkaa rakastaa toisiaan myöhemmin (kokemusta on).
        B. Jos vanhemmat eroavat eivätkä hanki uutta kumppania, rakkautta ei niinikään ole, mutta eron haitat tulevat kuitenkin.
        C. Äiti- ja isäpuolet ovat hyvin usein asiattomia lapsia kohtaan (ainakin viidellä kaverillani).


      • Anonyymi

        En usko, että lapset hirveästi pohtivat vanhempiensa suhteen tilaa. Vanhemmat ovat elättäjiä, kasvattajia, auktoriteetteja -- niuhottajia ja tylsiä keski-ikäisiä, joita saa hävetä kaverien silmissä.

        Ja kauhistus, jos lapset vielä saavat tietää vanhempiensa harrastavan seksiä -- ällöööö!

        Vanhempien tehtävä ei ole toimia teiniparisuhteen roolimallina vaan elämän kivijalkana ja turvasatamana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        A. Vanhemmat voivat alkaa rakastaa toisiaan myöhemmin (kokemusta on).
        B. Jos vanhemmat eroavat eivätkä hanki uutta kumppania, rakkautta ei niinikään ole, mutta eron haitat tulevat kuitenkin.
        C. Äiti- ja isäpuolet ovat hyvin usein asiattomia lapsia kohtaan (ainakin viidellä kaverillani).

        A) Vanhemmat voivat myös alkaa vihata toisiaan entistä enemmän myöhemmin (kokemusta on)
        B) Eroavilla vanhemmilla voi olla myöhemmin hyviä ja huonoja suhteita, sitähän ei etukäteen voi tietää. Eron hyödyt ovat monilla isommat kuin haitat.
        C) Vanhempien uudet puolisot ovat usein hyvin mukavia lapsia kohtaan (ainakin kymmenellä kaverillani)

        Huomaatkos, kokemuksia on erilaisia. Ei kannata kuvitella että nuo omat kokemuksesi olisivat se ainoa tapa millä homma rullaa.


    • Anonyymi

      Älkää erotko, tuokaa avioliittoon lämpö takaisin.

    • Anonyymi

      Minä etsin aktiivisesti 15 vuotiaasta puolisoa, löysin sen 29 vuotiaana.

      Heti rakastuttiin ja vaikka vaimo 30v, oli uskovainen, muutti omasta asunnostaan alle 2 kk aikana 70 km päähän minun kotiini.

      Yritän kertoa, etsimme 15 v puolisoa, emme ole eronneet kun luulemme että emme löytäisi sitä seuraavaa ehkä koskaan.

      Toiset löytää nopeasti ja yläkerrassamme asuu perhe jolla jo 5 sukunimeä porraskäytävässä. Aivan fiksu pari, mutta kun työkaverina olen seurannut, ekan eron jälkeen on seuraava miellyttänyt vain 4-8 vuotta.

      Meillä kaikki lapset hyvin koulutettuja ja hyvin iloisia ja rentoja. Halaavat ja suutelevat meidän nähden joka päivä.Meillä ehkä uskonto haittasi sitten 15 vuoden jälkeen. Onneksi oli ja on talous ja terveys kunnossa. 

      Vielä tuli mieleen vanha naapuri, molemmat olivat 3 kertaa aviossa. Totesivat 5 v kuluttua että ei se vaihtamalla parane. Ovat aivan sovinnossa , mutta asuivat , tai nukkuivat eri huoneessa.
      Jos nuoruudessa vaihtaa, siitä vaihtamisesta tulee helpompaa, kuin elämäntapa.

    • Anonyymi

      vielä voisin laitaa vähän.
      jokaisella on oma elämä ja elämäntapa
      sitäkin ajattelen, jos ei ole elämää nähnyt edes viisikymppiseksi on melko pieni näkökanta muiden elämään.
      oon 76v ja lasten lapsillakin on jo lapsia,
      olen ollut lasten ja kaikkien 8 lastenlasten kanssa saunassa ja 15 lapsen pyllyjä olen pessyt ja vaippa vaihdellut. Viimeksi viikko takaperin kolme alta 1,5v.

    • Anonyymi

      Menolippu kiitos!

    • Anonyymi

      Lasten takia ei kannata kiirehtiä eron kanssa.

    • Anonyymi

      Kysy itseltäsi, miksi suunnittelet eroa? Johtuuko se siitä että et mielestäsi saa riittävästi positiivista huomiota puolisoltasi? Tai onko seksi loppunut? Tai onko puoliso aina poissa tai ei osallistu kodin töihin?

      Mieti sitten mitä itse olet tehnyt asioiden eteen ja parisuhteen parantamiseksi? Ja toisen syyttämistä hänen tekemisistään tai tekemättä jättämisistään ei lasketa yrittämiseksi.

    • Anonyymi

      Jokaisella on oma elämänsä ja siihen sopivat omat ratkaisunsa. Silti uskalla sanoa, että kulissiavioliitto ei ole lasten kannalta ole paras mahdollinen ratkaisu. Lapset kokevat, näkevät ja tuntevat kaiken aikuisia herkemmin ja varmasti vähintäänkin vaistoavat, jos vanhempien parisuhteessa kaikki ei ole kunnossa. Tokihan vanhempien ero voi aiheuttaa yhtälailla tuskaa lapsille, mutta se pohjautuu rehellisemmin vanhempien keskinäisille tuntemuksille. Tai sitten vaan avoimesti kortit pöytään, kedkestelette lastenne kanssa ja kerrotte mikä on tilanne. Joskus lapsissa löytyy uskomattoman paljon älyä ja kykyä ratkaista asioita. Vaikeuksista huolimatta tsemppistä ja avointa, lapsekasta mieltä.

    • Anonyymi

      Älä eroa! Uskottelet vain itsellesi, että löydät jonkun mutta syyllistyt itsepetokseen! Ruoho on vihreää sillä puolen aitaa missä sitä kastellaan!

    • Anonyymi

      Tulin surulliseksi lukiessani tätä aloitusta ja siihen liittyvää keskustelua. Kumpien tarpeita kirjoittaja tässä nostaa tärkeämmäksi omia/kylmän vaimonsa vai lastensa tarpeet? Kumpi on tärkeämpää: kaikkien hyvinvointi vai taloudelliset asiat (tässä kirjoittaja tarkoittanee tiettyä taloudellista tasoa?)?

      Lapset vaistoavat vanhempien tunteet, kodin tunneilmaston ja kodin ilmapiirin todella herkästi. Lapset myös ottavat mallia vanhempiensa ihmissuuteesta ja vanhempien tavasta käsitellä/hoitaa ihmissuhteitaan sekä ratkaista ongelmia.

      Ero on aina kamala ja vaikea asia osapuolille (kokemusta on). Mutta niin myös on kamalaa elää jatkuvasti kylmässä suhteessa saamatta asioita, mitkä mielestäni kuuluvat olennaisena asioina parisuhteeseen (läheisyys, kunnioitus, kommunikointi , yhdessä oleminen/tekeminen ja seksi). Laumaeläimenä ihminen luonnollisesti kaipaa muiden ihmisten pariin (kaipaa perhettään/lapsiaan ollessa erossa heistä). Niin minäkin teen ollessani lapsistani erossa. Kamalan eron lisäksi on todella tuskallista olla erossa tästä perheestä (tai ehkä kirjoittajan tapauksessa toivekuvasta perheestä). Kaipaakohan kirjoittaja/kylmä vaimo vain jotain, josta on tietyllä tavalla "riippuvainen" sen sijaan, että kaipaisi oikeasti tätä toista henkilöä.

      Parisuhteen eteen todellakin pitää MOLEMMINPUOLISESTI tehdä töitä. On surullista lukea, että tämä "kylmä vaimo" kyllä haluaa olla suhteessa, mutta ei tehdä mitään sen eteen ottaen tästä ihmissuhteesta irti vain sen, mitä itse tarvitsee (antamatta itse sitä, mitä toinen tarvitsee) Vähän alistavalta asetelmalta tämä kuullostaa. Mikään ihmissuhde (oli sitten parisuhde tai kaverisuhde) ei voi toimia yksipuolisuuden periaatteella. Heti ei pidä luovuttaa, mutta rajat tässäkin tulevat vastaan.

      Haluaako kirjoittaja todellakin näyttää lapsilleen näin alisteisen ja kylmän parisuhteen mallin ja pitää lapsia näin tunnekylmässä sekä ristiriitaisessa ilmapiirissä vain säilyttääkseen tietyn taloudellisen aseman ja saadakseen nähdä lapsensa joka päivä.

      Toivotan kirjoittajalle voimia ja jaksamista tilanteen keskelle . Tilanne ei ole helppo, eivätkä nämä kysymykset yksinkertaisia. Tilanteen ratkaisemattomuus, keskeneräisyys ja toimimattomuus ei kuitenkaan tee hyvää kenellekkään (ei lapsille eikä vanhemmille).

      • Anonyymi

        Oho!
        Nyt tuli oikeesti järkevää tekstiä,
        Eroa ei ole tullut ja yritetään tehdä /yritän tehdä kaikkeni että jos tämä tästä lähtisi.
        Olemme toki keskustelleet asiasta.
        Aika näyttää miten tämä tarina jatkuu.


    • Anonyymi

      Puhukaa!!!!! Aikuiset ihmiset.

    Ketjusta on poistettu 63 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      150
      2531
    2. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      26
      1980
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1968
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      89
      1776
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      67
      1530
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1296
    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      37
      1202
    8. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      36
      1188
    9. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1188
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1167
    Aihe