Kaikilla kirurgiaan turvautuvilla heikko itsetunto?

On paljon kiinni siitä minkä takia haluaa itseään kirurgilla hoidattaa.
Jos on oikeasti esim. jokin ulkonäköön vaikuttava " ongelma " kasvojen alueella ja siitä haluaa eroon niin se on täysin hyväksyttävää.
Se ei ole millään tavalla liitettävissä itsetuntoon.

Jos taas ei ole mitään varsinaisesti poikkeavaa ulkonäössä niin sitä en ymmärrä miksi täytyy mennä kirurgille leikkauttamaan itseään.
Mun mielestä ei ole hyvä syy se ettei vain ole itseensä ja ulkonäköönsä tyytyväinen.

Joskushan on kyseessä ruumiinkuvahäiriö, mikä nyt sitten olikaan latinaksi.

En ymmärrä myöskään näitä huulitäytteitä ym. botokseja ja silikoneja.
Mutta onkin vain mun näkemys, tehköön ja ajatelkoon muut mitä haluavat.
Aloituksessahan kysyttiin mielipidettä.

Itselläni on juuri näin.
Vanhenevan naisen elämässä on monta asiaa jotka ainakin minun itsetuntoa nakertaa. Vaihdevuodet, vaativa työelämä ja vaikeat ihmissuhteet. Olen menossa faceliftiin koska haluaisin edes nämä lurppapussit pois leukalinjalta rumentamasta.
Kai sitä hyvällä itsetunnolla varustettuna osaisi hyväksyä vanhenemisen mutta jos on tullut hylätyksi ja jätetyksi niin kyllä siinä haluaa jotain kohotusta naamaan ja itsetuntoon.

En minäkään nuorena tajunnut millaista on vanheta ja miten se ottaa itsetunnon päälle.
Eikä minuakaan rypyt haittaa. Se haittaa että koko naama on veltto ja muodotonta kasa lihahyytelöä.

Onko pakko tehdää kauneusleikkaukset jos kuitenkin kaduta jälkikäteen. Ja kuka on syyllinen--tietysti lääkäri , ei se tyhmä muija