Mieheni jäi kiinni uskottomuudesta!
Hänen mukaansa sellaista ei ole koskaan aiemmin tapahtunut, eikä tule enää koskaan tapahtumaan.
Mieheni pyytää ja rukoilee, etten jättäisi häntä...mutta en todellakaan tiedä mikä ratkaisu tässä on se oikea.
Tällä hetkellä vihaan ja rakastan vuorotellen.
En voi sietää mieheni kosketusta...en pysty edes ajattelemaan, että suutelisin häntä....
Jos jään...pystynkö koskaan enää koskemaan mieheeni? Miten pitkä aika pitää kulua?
Hänen mukaansa sellaista ei ole koskaan aiemmin tapahtunut, eikä tule enää koskaan tapahtumaan.
Mieheni pyytää ja rukoilee, etten jättäisi häntä...mutta en todellakaan tiedä mikä ratkaisu tässä on se oikea.
Tällä hetkellä vihaan ja rakastan vuorotellen.
En voi sietää mieheni kosketusta...en pysty edes ajattelemaan, että suutelisin häntä....
Jos jään...pystynkö koskaan enää koskemaan mieheeni? Miten pitkä aika pitää kulua?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaikka kuinka yritin antaa anteeksi ja unohtaa niin ei se onnistunut. Edellisen keskustelun Onnimanni kirjoitti juuri: " Ihan kivalle" voi antaa anteeksi tai siis sille ympäristölle mitä ei halua menettää. Rakkaus ei pettämistä siedä, eikä sitä tee. Ei taida antaa anteeksi. Muista, että vihakin on sallittua, älä pidä mitään sisälläsi! Jaksamista sinulle!
ollaan, samoin kävi täällä, mutta minulle valkeni että mieheni taitaa olla varsinainen tekijä niissä hommissa. Oikeastaan en tiedä mitä tunnen. Pitäisikö jatkaa tai alkaa pikkuhiljaa elämään enemmän itselleen. Muuten hyvän parisuhteen ja lasten takia tietysti pitäisi yrittää jatkaa. Eniten ajattelen sitä, että uskollinen parisuhde taitaa olla yhtälö epäyhtälö. Jos mieheni haluaa muita naisia, niin pitäisikö minun sallia omat haluni? Miksi naiset ovat uskollisempia vaikka haluja olisi niin paljon että hädin tuskin pystyy itseään estämään? Ja miten minun mieheni selviää petetyksi tulemisesta jos minä jään kiinni?
Vaikka esitin vuotta ajaksi, minä en aikoinaan pystynyt unohtamaan asiaa. Pystyin elämään miehen kanssa, suhde oli ok, mutta rehellistä rakkautta siinä ei enää ollut vaikka lapsiakin teimme.
Nyt sama tilanne uudessa suhteessa. Annan miehelle toisen tilaisuuden, vaikka epäilen että eroamme kuitenkin. En siis ole rehellinen tääsäkään suhteessa itselleni ja miehelle, mutta kun en uskalla vielä erota. Rakastan vielä, ero olisi liian tuskallinen. Tiedän että rakkaus hiipuu ja ero on helpompi
Kuten huomaat saman kokeneen kirjoituksesta,ei se että jättää nykyisen suhteen takaa sitä etteikö nämä ongelmat olisi edessä uudessakin suhteessa.Kannattaa katsoa nykyinen suhde mihin se kantaa ennen kuin lähtee suhteesta uuden onnen toivossa.
Alku on pahin,niin tässäkin asiassa.
Ei kannata hätäillä ja tehdä hätiköityjä päätöksiä.Anna ajan kulua ja anna tunteitesi myllertää..se kuluu asiaan.Aikaa miten kauan siihen menee että asiat on paremmin ei voi sanoa,se on niin yksilöllistä.
Nyt sitä tahtomista tarvitaan,joten älä anna periksi.Voimia sinulle!Ja kuten huomaat et ole ainoa jota on petetty,jos se nyt yhtää lohduttaa...
vähän kipee tyyppi
Minä yritin lasten ja kaiken sen hyvän takia, mitä meillä oli. En pystynyt enää luottamaan ja koskettaessa aina kuvittelin häntä toisen kanssa. Ero tuli kolmen vuoden päästä. Nyt molemmat uusissa suhteissa, uskollisissa kai, mutta onnettomina haikaillen entiseen. Siis: lähes kymmenen vuotta kulunut ja silti rakastan ja vihaan edelleen...Taidan olla mahdottomimmasta päästä mitä tulee ylipääsemiseen kriiseistä.