Vieläkin välillä mietin oisko meistä voinut tulla sittenkin jotain, jos en olis puhunu ääneen asioita, mut ei, turhaa jossittelua. Enpä usko, meitä ei oo ikinä ollutkaan, se oli vaan mun omassa päässä. Pakko se silti on tunnustaa, että aiheutit mulle pahimmat sydänsurut koskaan. Miten ihminen voikin ihastua niin vahvasti, mutta samalla sokeasti. Sitä haluu uskoa hyvään, uskotella itselleen, että johan sitä ansaitsee rakkauden, kun sitä on kauan jo etsinyt, mut elämällä oli toiset suunnitelmat.
Oon väsynyt miehiin, aina tuntuu siltä, että ne jotka kiinnostaa kovastikin eivät ole kiinnostuneet musta ja ne jotka kiinnostuu musta ei voisi vähempää kiinnostaa. Alkaa näyttää siltä, että on parempi olla yksin. Turhaan sitä repii sydäntään auki väkisin, kun ei nappaa, ei nappaa. Leikkimään en halua alkaa. Samalla kuitenkin sitä toista puoliskoa kaipaa niin, että sydämeen sattuu.
Kun sitä miettii missä vika, tiedostaa kyllä ne omat viat, mutta tässä ei ole kuitenkaan kyse siitä. En vain sattunut olemaan sitä mitä toinen etsi. Yksinkertaista, mutta se kirpaisee silti joka kerta .
Oon väsynyt miehiin, aina tuntuu siltä, että ne jotka kiinnostaa kovastikin eivät ole kiinnostuneet musta ja ne jotka kiinnostuu musta ei voisi vähempää kiinnostaa. Alkaa näyttää siltä, että on parempi olla yksin. Turhaan sitä repii sydäntään auki väkisin, kun ei nappaa, ei nappaa. Leikkimään en halua alkaa. Samalla kuitenkin sitä toista puoliskoa kaipaa niin, että sydämeen sattuu.
Kun sitä miettii missä vika, tiedostaa kyllä ne omat viat, mutta tässä ei ole kuitenkaan kyse siitä. En vain sattunut olemaan sitä mitä toinen etsi. Yksinkertaista, mutta se kirpaisee silti joka kerta .
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkä kuitenkin olit ja olet. Jos nyt tiedostat "virheesi", voisiko olla syy niissä? Voisiko ne saada korjattua? Ja pystyisikö se sinun ihastus/rakastus kuvitella sen jälkeen jatkamaan suhdetta? Kannattaa ehkä vielä jutella hänen kanssa aiheesta.
Mies saa tehdä aloitteen
Miksi ottaisi jos hän ei tiedä? Jos hän tietää vain millainen olit, miksi ihmeessä haluaisi palata siihen? Vaikka kuinka suuri rakkaus/ihastus oli. Suosittelen kyllä lämpimästi että yrität itse tehdä asian eteen etkä sysätä sinun onnen vastuuta miehelle.
"Täydellistä palasta" ei ole olemassakaan, Tinderit ym. pitävät yllä tällaista harhaa.. Ihminen kokonainen ihan itsessään, virheineen päivineen. Jos suhde antaa tilaa kasvaa, avata siipiään, ja itseään ei siinä tarvitse pienentää, se on varmasti kokeilemisen arvoinen. Sen voi ottaa avartavana matkana.
Niin se kuitenkin taitaa olla. Ihmiset sopii toisilleen kun suostuvat näkemään virheitä ja syytä muutokseen myös itsessä. Valitettavasti kaikenlaisia stereotypioita on jotka estävät kasvua. Lopetetaan liian aikaisin jne. ja keskitytään vaan hyvään fiilikseen. Tosiasiassa suhteisiin pitää panostaa ja toisesta pitää välittää.