Näin syksyisin pihat ovat täynnä lehtiä ja viinamieskin on ollut kumppaninsa kanssa tekemässä pihassa pihatöitä. Kun nuorena juo viinaa ja käy yökerhossa, löytää kumppanin jonka kanssa voidaan yhdessä tehdä näitäkin asioita.
Raitis mies ei viinaa juonut eikä yökerhossa käynyt. Kumppania hän ei löytänyt ja nyt hän joutuu haravoimaan lehtensä yksin.
t. viinamies
Raitis mies ei viinaa juonut eikä yökerhossa käynyt. Kumppania hän ei löytänyt ja nyt hän joutuu haravoimaan lehtensä yksin.
t. viinamies
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyvä aihe. Tykkään. Mutta vielä enemmän tykkään koneiden rakentelusta.
Heitin haravan nurkkaan tuossa muutama vuosi sitten ja rakentelin vastaavan kuin linkissä, tosin etuleikkuriin asennettavan ja hieman pienemmän. Ajattelin tänäkin vuonna odottaa että kaikki lehdet tippuu ja hoidan homman sitten kerralla.
https://youtu.be/TNty8QNITpg
Mä taas en ole koskaan ymmärtänyt lehtien keräämistä. Itse olen – silloin olen omakotiasukkina ollut – aina syksyllä lehdet vetänyt vaan silppuavalla ruohonleikkurilla murusiksi. Keväällä ei oo jälkeäkään lehdistä.
Kun keväällä lumi sulaa, lehdet ravinteineen imeytyvät maahan. Turhaahan se on nurtsilta ravinteita pois viedä.
Toimii se noinkin, jos lehtipuuta ei ole kovin paljon, ja jos on vaan koivua, pihlajaa, tuomea, omenapuuta yms. pienilehtistä.
Mutta kun alkaa olla isoa vanhaa vaahteraa, isoja puistolehmuksia ja haapoja, niin ei toimi. Usko pois koetettu on. Varsinkin tuon vaahteran lehti on pirun sitkeä ja iso. Ja kun sitä on isojen vaahteroiden alla sellainen 10-15 sentin kerros, niin ei tule mitään ilman konekalustoa. Tokihan sen voi siihen jättää silputtuna tai ilman, mutta siitä sen keväällä sitten kuorikerroksena löydät, ja nurmikko homeessa alla. Ja se silppuaminenkin on jo homma jollain pienellä perässäkäveltävällä.
Suomen komein puu muuten tuo vaahtera näin syksyllä, ja tässä tontilla niitä on aika paljon. Eihän niitä kukaan töitä pelkäävä yksityisillä pihoilla pidä, jollei ole kalustoa. Naapurit ainakin on hävittäneet melko pitkälti kaikki.
Olen kyllä silpunnut hirveitä vaahteranlehtikasojakin. Tietysti lehtien pitää silloin olla kuivia (kovin sateisena syksynä se ei aina ole mahdollista) ja hienosti ne hävisivät. Ensin oli maa jonkin aikaa ihan keltainen, mutta kummasti ne lehtimurut katosivat lähes täysin jo ennen lumen tuloa. Keväällä niistä ei tosiaan ollut jälkeäkään.
Vaahtera on hieno puu, mutta enää en sellaista omalle tontilleni haluaisi. Kauempaa katseltuna (tai naapurin tontilla;) se on muutenkin kaikkein kauneimmillaan.
Niin muuten: en jaksanut maahan pudonneita omppujakaan kärrätä kompostiin vaan silppusin nekin. Kai se omppumehukin on hyvä lannoite.
Hähää! *näyttää kieltä viinamiehelle*
Minäpä löysin kumppanin palstaamalla.
Joo, pihahommia riittää. Sateella ei tarvitse :)
Nostan hattua muuten maatalousyrittäjille. Sielläkään tuskin bailaamalla tulee hommat tehtyä.
Maatalousyrittäjät ovatkin poikamiehiä ja kun suku ei jatku, loppuu ennenpitkää viljelykin kun ei ole jatkajaa maatilalle.
Entisaikaan ehkä emäntä löytyi latotansseista siellä maalla, mutta nykyään pitää juoda viinaa ja käydä yökerhossa jos kumppanin aikoo löytää.
t. viinamies
Tottahan tuo. Olen kumppanini pihaa rempannut aika paljon. On pitänyt kaivaa salaojia, kaivaa kantoja ylös, reunakiviä laittelin kasvimaan ympärille, puita kaatanut, kasveja kaivoin ylös varmaan 200 ja tehtiin uutta kasvimaata ja nyt sitä helpompi hoitaa kun ei ole kasveja jotka levii koko kasvimaalle.
Kun juo nuorena viinaa ja käy yökerhossa, löytää kumppanin jonka kanssa voi tehdä kaikkea tuota.
Raitis mies joutuu tekemään kaiken yksin koska hän ei kumppania löytänyt.
t. viinamies
Perunat talteen! Kotimaiset! Joutsenmerkki!