Oon reilu parikymppinen tyttö ja kolmannen poikaystäväni kanssa ja kaipaisin mielipiteitä tai apua, miten tehdä loppu näille ajatuksille.
Olin tosi rakastunut ekaan poikaystävääni ensimmäiset puoli vuotta-vuoden, sen jälkeen aloin miettiä millaista olis olla muiden kanssa. Toisen kanssa ei oltu vakavia. Nykyisen kanssa ollaan oltu yhdessä vuoden ja tosissaan mut taas toistuu sama kuvio - puoli vuotta/vuoden oon ihan lääpällään ja sit alan miettiä. Opin pienestä pitäen pärjäämään yksin, ja siks en edelleenkään uskalla täysin tarvita muita, ja inhoon hylätyksi tulemisen tunnetta. Ignooraan silti nää tunteet ja en koskaan näytä muille niin mua pidetään itsenäisenä ja reippaana. Nyt siis turhauttaa, et vaik kaikki on meillä hyvin, mietin tällaista. Musta tuntuu et mun on vaikee lyödä asioita lukkoon lopullisesti tai haluun aina et mulla on mahdollisuus vaihtaa suuntaa tarpeen vaatiessa, koska en pysty luottamaan siihen että jokin on pysyvää. Niinä hetkinä kun oon arpomatta näitä juttuja, oon tosi tyytyväinen tässä suhteessa.
Olin tosi rakastunut ekaan poikaystävääni ensimmäiset puoli vuotta-vuoden, sen jälkeen aloin miettiä millaista olis olla muiden kanssa. Toisen kanssa ei oltu vakavia. Nykyisen kanssa ollaan oltu yhdessä vuoden ja tosissaan mut taas toistuu sama kuvio - puoli vuotta/vuoden oon ihan lääpällään ja sit alan miettiä. Opin pienestä pitäen pärjäämään yksin, ja siks en edelleenkään uskalla täysin tarvita muita, ja inhoon hylätyksi tulemisen tunnetta. Ignooraan silti nää tunteet ja en koskaan näytä muille niin mua pidetään itsenäisenä ja reippaana. Nyt siis turhauttaa, et vaik kaikki on meillä hyvin, mietin tällaista. Musta tuntuu et mun on vaikee lyödä asioita lukkoon lopullisesti tai haluun aina et mulla on mahdollisuus vaihtaa suuntaa tarpeen vaatiessa, koska en pysty luottamaan siihen että jokin on pysyvää. Niinä hetkinä kun oon arpomatta näitä juttuja, oon tosi tyytyväinen tässä suhteessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voithan vaikka välillä olla yksinki vähän aikaa, oppii tunteen itteensä eri tavalla. Noin nuorena vielä kannatakkaan naimisiinmenoo miettii.
Miksi sinun edes pitäisi ajatella lopuelämäksi sitoutumista vielä?
Nuoret (sinun ikäisesi) muualla maailmassa pitävät ystäviensä kanssa yhteyttä, parantavat maailmaa, osallistuvat eri harrastuksiin, siis normaalia yhteistä toimintaa.
Tietenkin he pitävät toisistaan, muutenhan tuo kanssakäynti ei onnistuisi.
Mutta on täydellisen tarpeetonta alkaa liimata itseään kehenkään yhteen ihmiseen.
Kun olet tarpeeksi nähnyt maailmaa, oppinut eri asioita, tulevaisuutesi on hahmottunut mihin suuntaa olet sopivin menemään, sitten voit alkaa vakavasti valitsemaan mahdollista pitkä-aikaista seuralaista, kenties aviopuolisoa.
Joten liima (ja halpojen roskadekkareiden -elokuvien unohtaminen) pois ystävyydestä, tilalle rehellistä kaveruutta ystävien kanssa.
Kiitti kommentista ja hyvä pointti itsensä liimaamisesta muihin, kun tää taitaa kuitenkin eniten olla mun pään sisällä.