Rahan halu ystävyyden takana

Tutustuin lähemmin ihmiseen jota aina katsoin ylöspäin. Hän edusti asioita joita arvostin ihmisessä. Syvällisyyttä, toisen arvostamista, rehellisyyttä, luotettavuutta.
Hän tunsi valtavan määrän ihmisiä ollessaan ison organisaation johtaja ja oli, yhä on, kovin arvostettu ja pidetty. Niin ammattitasolla kuin henkilökohtaisena tukijanakin. Organisaation johon itsekin kuuluin.

Ystävyytemme eteni tasolle jossa hän kertoi perheestään, minä omastani. Kummankin kiireisen ammatin takia, tapasimme noin kerran kuussa joko lounaalla tai kahvilla. Odotin aina noita yhteisiä keskustelutuokoita. Hän myöskin sai niistä paljon irti, paransimmehan maailmaa yhteisvoimin.

Yhtenä päivänä posti toi oikean paperisen kirjeen jossa hän pyysi että minä lisäisin hänen organisaationsa testamenttiini.

Se oli täydellisen yllättävää: tuoko olikin ystäyytemme takana hänen puoleltaan!?

Ystävyys minun puoleltani loppui naulan kantaan. Emme ole olleet tekemisissä tuon kirjeen jälkeen.
Uskon että hän huomasi tehneensä virhetikin. Ja tuo kolautti.

Miten te, lukijat, olisitte suhtautuneet?