Punakaartilaiset olivat huonoja sotilaita. Bolsevikkien lähettämät pätevät venäläiset upseerit johtivat periaatteessa taisteluja, mutta sotatoimet menivät sekaisin, koska epäpätevät ja juopot suomalaiset punaupseerit halusivat johtaa sotatoimia.
Rivisotilaiden sotilaskunnossakaan ei ollut kehumista. Joukkoihin pakotetuilla tai rahalla värvätyillä sotilailla ei ollut kunnollista taistelumotivaatiota. Monia punakaartilaisia motivoi vain tappaminen ja ryöstäminen, sodan päämääristä ei välitetty tai niitä ei edes tunnettu.
Kurinalaisuus joukoissa oli huono, taisteltiin jos huvitti. Lomallekin lähdettiin omin päin, ja sotatoimista päätettiin äänestämällä.
Aseita punaisilla oli ylliin kyllin, koska bolsevikit toimittivat niitä heille Venäjältä ja täällä olleilta venäläisiltä joukoilta. Käsiaseitten lisäksi punaisilla oli muun muassa tykistöä, panssarijunia ja lentokoneita. Aseita siis oli, mutta niiden käyttäjät olivat liian usein kelvottomia sotilaita.
Rivisotilaiden sotilaskunnossakaan ei ollut kehumista. Joukkoihin pakotetuilla tai rahalla värvätyillä sotilailla ei ollut kunnollista taistelumotivaatiota. Monia punakaartilaisia motivoi vain tappaminen ja ryöstäminen, sodan päämääristä ei välitetty tai niitä ei edes tunnettu.
Kurinalaisuus joukoissa oli huono, taisteltiin jos huvitti. Lomallekin lähdettiin omin päin, ja sotatoimista päätettiin äänestämällä.
Aseita punaisilla oli ylliin kyllin, koska bolsevikit toimittivat niitä heille Venäjältä ja täällä olleilta venäläisiltä joukoilta. Käsiaseitten lisäksi punaisilla oli muun muassa tykistöä, panssarijunia ja lentokoneita. Aseita siis oli, mutta niiden käyttäjät olivat liian usein kelvottomia sotilaita.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Punaisilla riitti aluksi intoa ja rohkeuttakin.Lukumääräinen ylivoima oli suuri.
Kun valkoinen puoli järjestäytyi ja vahvistui, ilmenivät punaisten heikkoudet: puuttuva koulutus,kurittomuus, kelvoton ylijohto, sisäiset riidat ja kehno huolto.
Venäläisiin upseereihin ei luotettu.
Sodan mittaan valkoisten suoritustasotaso ja lukumäärä nousi,punaiset heikkenivät.
Valkoisella puolella oli myös koulutettu siviilijohtajisto.Punaisella ei juuri ketään.
Tämä on vanha tieto ja todettu monissa vuotta 1918 käsitelleissä teoksissa. Syy on se, ettei Suomessa ei ollut minkäänlaista asevelvollisuusarmeijaa vuoden 1904 jälkeen, joten suurin osa taistelleista miehistä oli sotilaallisesti kouluttamattomia. Aikanaan palvellut kantahenkilökunta oli vuonna 1918 lähes poikkeuksetta valkoisten puolella mukaan lukien Venäjän armeijassa palvelleet.
Punakaartilaisten osaamattomuus sodassa on kyllä petrinteisesti tiedetty, mutta nuoremmalla polvella ei ole siitä ehkä oikeaa käsitystä, koska nykypunikit ovat harjoittaneet vuosikymmeniä katteetonta propagandaa punaisten taistelutahdosta ja moraalista sekä osaamisesta. Siksi on paikallaan, että punakaartien heikkoudet otetaan aina silloin tällöin esille.
Mainittakoon samaan syssyyn, että eipä sotilaallista osaamista pitkään ollut valkoisellakaan puolella.
Sodan ratkaisi valkoisten eduksi heidän ennättämisensä ensin yleisen asevelvollisuuden pakottajaksi. Punainen puoli vitkutteli tätä liian pitkään, ja yritti pakko-ottoja vasta Viipurin puolustuksen jo ollessa sortumassa. Punaisella puolella oli myös pasifistisia idealisteja, joiden mielestä yleinen asevelvollisuus oli kapitalistista militarismia, ja että vallankumous olisi toteutettavissa vain kourallisilla siihen sitoutuneita aseellisia vapaaehtoisia.
Kun valkoisilla oli kylliksi omaa tykinruokaa Ahvolan ja Tampereen kentille tapettaviksi, voitto kallistui nopeasti heidän puolelleen - toki myös kokeneiden saksalaisten ammattisotilaiden tuella.
Amatöörisotana 1918 konflikti olisi voinut kestää pitempäänkin osapuolten ollessa tasaväkisiä. Sitten se olisi lopahtanut miehistön puuteeseen. Innokkaimmat ja kuumapäisimmät vapaaehtoissotilaat olisivat tehneet toisistaan selvää puolessa vuodessa - lopulta, normaalioloissa, olisi Venäjän armeija tullut paikalle ja palauttanut mieleisensä järjestyksen Suomeen.
Jollei Mannerheim olisi toppuutellut Saksasta palaavia jääkäreitä ja osoittanut heitä rintamantakaisiin koulutustehtäviin, ne tuhatkunta olisi tulleet pian rintamalla loppuun tapetuiksi.
Lykkäät pötyä.
Valkoisella puolella oli alusta alkaen sotilaallisesti hyvin pätevä johto.
Mannerheimilla oli heti käsissään E-Pohjanmaalla noin 30 entistä tsaarin upseeria luutnantista kenraaliin ja parikymmentä jääkäriä.
Molemmat ryhmät täydentyivät koko ajan. Aktiivi toiminta alkoi Karjalassa,Savossa ja Uudellamaalla.
Vapaaehtoisia ilmoittautui nopeasti noin 10 000 ja määrä nousi lopulta noin 20 000:een. Laatu oli selkeästi punikkeja parempi mm.koulutustason vuoksi.
Mannerheimin ajatus perustaa värvätyt joukot epäonnistui. Vain noin 3 000 miestä ilmoittautui niihin.Tavoite oli 8 000.
Siksi oli turvauduttava asevelvollisuuslakiin.
Jääkärien suunnitelma oli muodostaa iskujoukoksi noin 6 000 miehen jääkäriprikaati miehistönä parhaat suojeluskuntalaiset ja ratkaista sota sillä!
Onneksi Mannerheim piti päänsä ja määräsi jääkärien pääosan ( 969) asevelvollisten joukkojen johtajiksi.SK-joukkoihin riitti 178 ja värvättyihin 67. Lisäksi vajaat 30 oli muissa tehtävissä kuin joukoissa.
Onkin paradoksaalista kuinka ns. demokraattinen (enemmistö-, kansanvaltainen) tapa hoitaa asioita, on huonoin mahdollinen tapa silloin, kun pitää tehdä asioita mahdollisimman tehokkaasti. Kuten sodankäynnissä on pakko tehdä, säilyäkseen hengissä.
Ja siltikin, lähes kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja vaivoihin tyrkytetään aina demokratiaa lääkkeeksi.
Niinpä. Mutta yhteiskunnalliset ongelmat evät ratkea tehokkuudella. Sen takia demokrsatia on parasta kakissa yhteiskunnissa.
"..Sen takia demokrsatia on parasta kakissa yhteiskunnissa."
Ei suinkaan ei suinkaan, se on lähinnä myytti. Demokraattinen hallintatapa soveltuu kulttuureihin, joissa kansalaisilla on riittävän koulutus- ja tulotaso, eli ihmiset keskimäärin käsittävät MIKSI kansavaltaisuus on niin tärkeää.
Suuressa osassa maailmaa, jos ei jopa suurimmassa osassa, yritys tyrkyttää tällaista hallintomallia aiheuttaa lähinnä pelkkää epäsopua ja kärsimystä.
Valitettavasti siihen suuntaan ollaan meilläkin menossa. Eli ei enää ymmärretä mistä ns. demokratiassa oikeastaan on kysymys, vaan sokeasti kuvitellaan sen olevan jonkinlainen ongelman ratkaisija, ikäänkuin itsestään kun sitä vaan lisätään.
Tuolla asioista perillä olevan ihmisen juttua em. aiheesta.
https://www.ossitiihonen.com/2020/01/20/kehitysavun-kirous-siita-on-enemman-haittaa-kuin-hyotya/
Jo vain, mutta ilman Saksan Keisarin valloitusjoukkoja olisivat valkolahtarit olleet ai-
kamoesessa liemessä eli melekoisessa pinhuusissa sotatantereilla. Eiks vaan?
Saksa lähetti Itämeren divisioonan valvomaan, että bolsevikit noudattavat Brest-Litosvkin sanelurauhan määräyksiä. Lenin oli vannonut rikkovansa niitä aina kun mahdollista.Nehän velvoittivat mm.lopettamaan punikkien tuen ja poistamaan venäläisjoukot Suomesta.
Valkoisilla oli jo silloin Tampere pihdeissään ja selvä yliote jääkärien kouluttamien iskujoukkojen tullessa vähitellen käyttöön.
Tilannetta helpotti tietysti valtavasti sakujen suorittama Etelä-Suomen ja Helsingin valtaus. Se lyhensi sotaa kuukaudella.
Viipurin operaatio oli sitten piste punikkien kaappausyritykselle.Jäljellä oli vain pako bolsevikkien turviin. Ikävin seurauksin.
” Jo vain, mutta ilman Saksan Keisarin valloitusjoukkoja olisivat valkolahtarit olleet aikamoesessa liemessä eli melekoisessa pinhuusissa sotatantereilla. Eiks vaan?”
Ei eli väärä päätelmä Bupilla! Saksan Itämeren divisioona nousi meihin Hankoniemessä vaiheessa, jolloin Tampere oli jo vallattu valkoisten toimesta ja sota ratkaistu!
Punaiset oli amatöörimäinen sotajoukko vailla koulutusta kun taas valkoinen armeija sai yli tuhannesta jääkäristä mainion avun ryhmän ja joukkueenjohtajina ja komppanian päällikköinä! Punaiset eivät olleet tottuneet kuriin ja saattoivat päivällä vallata nyppylän, jonka menettivät taas yöllä kun mentiin lähikylään nukkumaan! Aamulla aloitettiin sitten sama uudelleen!
Sisällissodassa valkoisten voitto oli jo alusta lähties selviö! -Eiks jeh!
"valkoinen armeija sai yli tuhannesta jääkäristä mainion avun ryhmän ja joukkueenjohtajina ja komppanian päällikköinä!"
Aarne Sihvo toimi lopuksi everstiksi ylennettynä Karjalan rintaman komentajana.
Kolme jääkäriä ylennettiin vielä sodan aikane everstiluutnantiksi.
Kymmenkunta jääkärimajuria toimi rykmentin komentajina ja saman verran pataljoonan komentajina. Kapteeneita ja nuorempia upseereita oli vajaat 400 ja aliupseereita noin 850.
Yli 100 jääkäriä kaatui.
Myös motivaaton merkitys on sotimisessa tärkeää. Esimerkiksi Yhdysvaltojen sisällissodan syttyessä tavallisilta sotilailta molemmin puolin puuttui myös sekä koulutus että kokemus ja komppaniaupseerit valittiin äänestämällä. Siitä huolimatta enemmistö taisteli hyvin niin kauan kuin kykeni, vaikka karkuruutta esiintyikin suhteellisen runsaasti.
Punaisilla ei lopultakaan tainnut olla kovin paljon uskoa aatteensa voimaan, sen verran huonosti sujuivat hyökkäykset. Puolustukseenkin saatiin selkärankaa vasta Tampereen ja Viipurin kaltaisissa piiritystaisteluissa, kun pakomahdollisuus puuttui tai oli olemattoman pieni.