Paska mikä paska

Onhan sinulla täysi oikeus valita, ettet anna armoa. Mutta aika katkeralta vihanpidolta se kyllä kuulostaa, mikä taas vahingoittaa lähinnä katkeraa itseään.

Anteeksianto taas vapauttaisi itsesi vapaaksi tästä ex-ystävästä ja kokemuksestasi joka tavalla. Eihän anteeksianto tarkoita teon hyväksymistä, vaan ainoastaan ihmisen hyväksymistä vikoineen kaikkineen ja sen ymmärtämistä, että kaikki me teemme virheitä ja itsekkäitä asioita.

Ja vapaus valita sillä ex-ystävälläsikin oli, joka ystävyytenne jätti.

No eipä tuo sitten mikään ystävä ollutkaan.

Ystävyyssuhde on kahden ihmisen välinen, tunteisiin perustuva suhde. Ystäviin sitoudutaan, heille uskoudutaan, ja ystävyys koetaan yleensä vapaaehtoisena, tasa-arvoisena ja molemminpuolisena. Siihen liittyy vastavuoroisuutta ja toisesta huolehtimista.
Oikea ystävyys säilyy ajasta ja välimatkasta huolimatta. Minulla on sydänystävä johon tutustuin 16-vuotiaana. Alkuun inhosimme toisiamme, mutta jotenkin kuitenkin ajauduimme yhteen ja siitä syntyi murtumaton side ja elinikäinen ystävyys.
Olemme jo yli 60-vuotiaita, molemmat monenlaisia elämänvaiheita kokeneet, mutta ystävyys on säilynyt.
Asumme eri maissa, kumpikaan ei Suomessa. Usein emme tapaa vuosiinkaan, mutta yhteys säilyy ja vahvistuu. Kumpikin eronnut kerran ja uudessa suhteessa. Kummallakin lapsia, minulla kaksi hänellä yksi. Mikään ei ole meitä erottanut eikä ystävyyttä rikkonut.
Totta kai meillä on ollut kriisejä ja riitoja, mutta aina yhteen on palattu. Joskus nuorena ihatumme samaan mieheen ja siinä oli yksi kriisin paikka. Lopulta kumpikaan ei sitten loppujen lopuksi tuota miestä huolinut.
Helposti sanotaan kaverisuhteita ystävyydeksi. Itse erotan nämä kaksi selkeästi. En tunne kavereita kohtaan samaa kuin ystävää, en voi luottaa 150% kavereihin, tstävään voin. Ystävyys on kallisarvoista ja sitä pitää hoitaa ja arvostaa kun sellaisen saa!