En ollut ihan varma, mihin osastolle olisi tullut kirjoittaa mutta päädyin tänne.
Olisin kiinnostunut kuulemaan, miten te muut tulkitsette Nightwishin biisin Kuolema tekee taiteilijan. Mitä sanat mielestänne tarkoittavat? Mikä on sanoma?
Ohjatkaa minut muulle osastolle jos tämä on väärä...
Olisin kiinnostunut kuulemaan, miten te muut tulkitsette Nightwishin biisin Kuolema tekee taiteilijan. Mitä sanat mielestänne tarkoittavat? Mikä on sanoma?
Ohjatkaa minut muulle osastolle jos tämä on väärä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä oliko kysymys oikealla palstalla,enkä tiedä myöskään onko tämä pohdinto oikeassa osoitteessa.
Kappaleessa on mun näkemyksen mukaan ajateltu myyttiä,jonka mukaan taiteilijasta,jota ei eläessään tunneta tulee tunnettu ja suuri taiteilija vasta kuolemansa jälkeen.Otetaan esimerkiksi Eino Leino,häntä alettiin kunnioittamaan vakavasti otettavana taiteilijana vasta -90 luvulla,siis paljon jälkeen kuolemansa.Samoin Aleksis Kivi,häntä pidettiin eläessään mielipuolena ja hänen taiteellisia tuotoksia aliarvioitiin.
Voinkin kai samantien heittää ilmaan muutaman kysymyksen.Miksi taiteilijaa ei osata arvostaa hänen elinaikanaan?Antaako kuolema oikeutuksen arvostaa hänen töitään?Tai miksi me osaamme arvostaa taiteilijaa vasta hänen kuoltuaan?
Minusta kysymys on mielenkiintoinen.
1) Jos joku taiteilija kuolee (varsinkin nuorena), niin teoksista syntyy niukkuutta, koska niitä ei synny lisää. Niukkuus nostaa taas tuotteen arvoa, ja sijoittajat alkavat luoda hypeä taiteilijan ympärille. Toisaalta, jos taide on ollut hyvää, ei ole myöskään pelkoa, että hän alkaisi jostain syystä tehdä huonoja teoksia, jotka ehkä vaikuttaisivat aikaisempienkin arvoon.
2) Voi myös olla, että ihmisillä on jotain outoa syyllisyyttä yhteiskunnan jäseniä kohtaan, jotka kuolevat surkeissa oloissa, ja ikään kuin hyvittääkseen alkavat suosia tämän taidetta.
3) Taiteilijan kuolinpesä voi olla kiinnostunut hyödyntämään saamaansa potentiaalista pääomaa. Taiteilija on voinut elinaikanaan olla välinpitämätön/taitamaton markkinoinnillisissa asioissa, mutta pesässä voi olla ihmisiä jotka ymmärtävät rahan päälle.
4) Hiljattain kuolleen taiteilijan kritisointi voi olla vaikeaa tai tuntua tarpeettomalta. Nekrologit ovat mieluummin ylistäviä kuin mollaavia. Tämäkin tekijä voi tukea teosten arvostuksen nousua.
5) Suuret taiteilijat ovat usein myös aikaansa edellä. Yleisö ei ole useinkaan valmis niihin ilmaisun muotoihin, mitkä taiteilijalle ovat jo nykypäivää.
Nightwish ei ehkä mieti näitä. Kai sanojen kirjoittaja näkee tässä sen draamallisen ja tunnepuolen. Taiteilija voi kuolla täydellisessä epävarmuudessa omasta suuruudestaan, ja se on tietenkin traagista. Äärimilleen tämä myyttinen traagisuus voi korostua silloin, kun taiteilija aiheuttaa jatkuvien vastoinkäymisten lannistamana oman kuolemansa. Tuskin koskaan tosielämässä asia on näin mustavalkoinen. Jokaisella, suurellakin taiteilijalla, on muutakin elämää kuin taiteen tekeminen, ja syyt voivat olla tässä "muussa elämässä".
Kyllä huonon taiteilijan kuolema on minusta silti vielä traagisempaa. Muuten; nuoren ihmisen ei tarvitsisi miettiä liikaa kuolemaa.
Samansuuntaisia ajatuksia herätti tuo kappale myös minussa. Laulu on kaunis, ja suomenkieli sopii yllättävän hyvin myös Nightwishin Tarjalle.
Mutta miksi nuoret ajattelevat kuolemaa niin paljon? Itse huomaan myös yllättävän usein ajatukseni kääntyvän siihen.