Parisuhteen arvostus

Välillä mietin sitä itsekkin.

Mutta monet on käyneet jo ne ajat läpi.

Kuitennii.

En ota oikein itsekkiään selvee missä tässä oikein männään.

Vanhana pidän itseäni kuitenkin koska olen melkein alunalkaenkin psykopuatikko.

Se ol helpompana joku vuosikymmensittän mutta oikiästään kauhistuin kuin irrallaan olen elänyt kaikesta.

Se tunne ol pelottava.

Kuulin kuin olin loppuunkulutettu, vanhapiika

No siltä olin tuntunut jo lähes jatkuvasti muutenkin.

Se pisti sitten ärsyttämään koska näkyi,tuntui kuinka samanikäinen oli kuin pojankloppi.

Laihuudessaan

Olin nyt sittän semmoinen itsekkin siihennaikoon jolloin mekään ei tiedetty kuka me ollaan.

Tiedät ketä tarkoitan.

Siis nyt vanhoihin aikoihin.

Nämä on niitä vaikka mitä olis.

On kuulunut monenlaista sanomista.

En tiedä kumpi sekoitti toisen mutta niin vain kävi.

Myöhäistä ennee ajatellä että jokin olisi myötämielistä koska niin ei vain ole.

Ei se ole koskoon ollutkiään.

Ahdistusta vain piäasiassa, suurimmalta osin.

Vanhojen aikojen vaihteluja.

Huh,kuin paino on niskoilla.

Mi.....

Jassaa tästä eteenpäin kun on nuori silti sanonko miten,

En jaksa väkisin viäntee parisuhdekuvioita koska en vain ossoo pitee toisesta huolta.

Kuitennii,riittee että itsestäni.

Sammoo oikiästään toivon myös sinulle.

Forever💔

Löytyy.

Suomessa se vaan lienee vaikeampaa. Jo lasten tekemät väkivaltarikokset kertovat, karua kieltään, kun lapsia ei kasvateta. Välinpitämättömyys ja vain itsestä huolehtiminen, on siitä vain vääjäämätön seuraus. Lapsia ei saa komentaa, koska ne voivat saada traumoja, tulee paha mieli. Eikö koulun pihalla porukalla potkitulle lapselle, tule paha mieli ja traumoja? Nämä jylläävät arvot, heijastuvat myös parisuhteisiin.

Parisuhde on kuin taistelukenttä. Itsekin entisessä elämässä, kysyin exältäni: Näytä mulle joku kohta rakentamastani 200 neliön talosta, jossa en häiritse. Sellaista paikkaa ei löytynyt. Kanssasisaret pettämis reissuillaan, tietenkin tuomitsivat minut, heikkona, kun en halunut tapella. Myönnän itsekin joskus ajatelleeni, minussa olevan joku paha vika.

Nyt kun on terve parisuhde aasialaisen ihanuuden kanssa, elämä on varsin toisenlaista. Jokainen päivä tiedän, tunnen ja kuulen olevani rakastettu. Saan haluamani pyytämättä. Jos en tänään, sitten kun se on mahdollista. Jos jompikumpi keksii uuden tavan osoittaa rakkautta, emme emmi käyttää sitä.

Säännöt erimielisyyksiinkin on erilaiset. Helppoja iskuja vyön alle ei tule, eikä anneta. Niissäkin rakkaus on päällimäisenä, itsekkyyden sijaan. Se tekee helpoksi ratkaisujen löytymisen. Asiasta keskustellaan niin kauan että molemmat tulevat ymmärretyksi.

Hänellä on myös teini-ikäinen poika. Hän on reittäin kohtelias, rento, älykäs, huumorintajuinen, nuorimies. Näkee, hänen kunnioittavan äitiään hyvin paljon. Heidän kiintymyksensä, poikkeaa suomalaisesta merkittävästi. Hänellä kuitenkin on myös selvät rajat. Niistä pidetään kiinni. Äiti on myös esimerkkinä itse. Poika vaikuttaa hyvinkin onnelliselta, eikä suinkaan traumaattiselta. Kotona huokuu hyvä tunnelma. Kaikki huolehtii kaikista ja jokaisesta erikseen.

Tottakai asiaa auttaa se, että he ovat varakkaita. Mut kuten pojan äiti sanoi: Se kaikki ei ole omaa ansiota, joten siitä pitää kantaa myös vastuu. Nytkin rakas on hyväntekeväisyyttä tekemässä ihmisille. Onhan tämä itsellekin melkoinen oppikoulu ihmisen hyvyydestä.