Ihastuin mieheen jonka olen jo vuosia tuntenut ja kerroin sen hänelle suoraan. Mies antoi puheillaan ymmärtää olevansa myös kiinnostunut, mutta käyttäytyi kuitenkin välinpitämättömästi. Mä päätin jo yrittää unohtaa, kunnes miehen käytös lämpeni kummasti. Hänen aloitteestaan tanssittiin, halailtiin ja pussailtiin ym. Toivo heräsi, aloin jo uskoa että tästä voisi jotain tullakin ja sitten hän ilmoittikin ettei meistä tule ikinä mitään. Siltikin hän edelleen kovasti hakeutuu seuraan, mustasukkailee, ottaa kädestä kiinni, antaa pieniä pusuja ja muutenkin käytös kertoisi edes jonkin asteisesta kiinnostuksesta. Ja silti eräänä tällaisenakin iltana sanonut kaverilleni etten minä kiinnosta häntä ollenkaan... Olisin kovasti iloinen jos joku miehen logiikalla varustettu osaisi yhtään selittää mistä tämmöinen käytös voisi johtua.
kummastuttaa
susa
51154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Veikkaisinpa että tällä kyseisellä henkilöllä on ajatukset aika sekasin. Voipi katsos olla että hän on kahden vaiheilla sen suhteen haluaako lähteä suhteeseen, jossa olisi tunteet täysillä pelissä, varsinkin jos olette tunteneet toisenne jo pitemmän aikaa vai pysyäkö kaverina/puolituttuna ja olla satuttamatta vahingossakaan sinun tunteita.
Itse lähdin juttuun mukaan ja nyt en tiedä teinkö oikein, kun olen tullutkin toisiin ajatuksiin. Vaikea paikka kenen kohdalle tahansa...
muutama näkökulma. Voi olla, että mies vain yksinkertaisesti viihtyy seurassasi eikä halua muuta. Sinusta puuttuu "se jokin", mutta kanssasi on kiva tappaa aikaa.
Toisaalta tuohon kuvioon pussailu ei mielestäni sovi - ehkä sillä on mielessään viedä tilannetta pidemmälle nautintopuolella, taikka hän purkaa hellyydenkaipuutaan sinuun, kun ei ole parempaakaan kohdetta tarjolla.
Jos yrittäisit vielä puhua hänelle suoraan, eihän sitä tiedä vaikka saisit oikeat tarkoitusperät selville. Täältä saadut vastaukset kun ovat pelkkää hakuammuntaa.
Nuo ajatukset tulivat minunkin mieleeni. Yksin ei välttämättä ole hyvä olla, mutta sinussa on jotain jonka takia ei kuitenkaan seurustelusuhteesta tulisi mitään. Saatat olla hyvääkin seuraa, mut pidemmän päälle miehen mielestä se ei tulis onnistumaan.
Kaipa sinä tuoksut hyvälle sylissä ja tunnut istuvan kainaloon, olet ihanaa tanssiseuraa, mut sit joku juttu voi olla tosi-ikävä. Minä olen kanssa törmännyt tapauksiin jotka on ihan jees kun niitä näkee sillon tällön mut sit jos niiden kaa on tekemisissä enemmän niin alkaa nähdä punaista. Miten joku voi olla niin bimbo... tai äkkipikainen yms.
Se luulee voivansa ottaa sut, jos ei parempaa löydä. Välillä luulee, ettei ehkä löydä. Unohda se ja etsi parempi.
Totuus on kuitenkin se, ettei hänen aivoituksistaan voi tietää kuin hän itse. Turha tuollaista on muilta kysyä. Sinun kannattaisi kuitenkin etsiä ihminen, joka tietää, mitä haluaa (sinut)...
Olenhan mä toki yrittänyt kysyä asianomaiselta, mutta kun ei vastaa mitään, vaihtaa vaan "sulavasti" puheenaihetta. Tämän "ei ikinä mitään" lauseenkin sain melkein pakottaa suusta.
Mä olen ajatellut aina että teot kertovat aina enemmän kun sanat, mutta nyt kun ne kääntyivätkin ympäri niin en todella tiedä enää. Kirpaisi se ikinä kuitenkin sen verran. Järki kyllä käskee unohtamaan ja antamaan olla ja niin yritänkin tehdä, mutta koskas tunteet olisivat käskyjä kuunnelleet... Joten nyt vaan mietin ja pyörittelen asioita mielessäni kun en muutakaan voi.
Ja kysäsen kuitenkin vielä vähän yleisemmin, että miksi sanoa jotain ja tehdä toista, ja tällaisessä tilanteessa, kumpaan uskoa?