Miehen käytös turhauttaa

30v Mies ei mene töihin, eikä saa ns. perusasioita aikaiseksi. Ei ole kouluttautunut mitenkään lukion jälkeen eikä pahemmin työtkään oo maistunu. Saanut lapsen 18v todella vakavasti mt-ongelmaisen ihmisen kanssa ja jäänyt "oma elämä" suunnittelematta täysin. Jopa asuinpaikkakunta päätetty eron jälkeen exän mukaan.
Kysytte varmaan, miksi valitsin tällaisen miehen. En enää tiedä nyt jälkeenpäin itsekkään ja oikeastaan kaduttaa, että kiirehdin perheen perustamisessa juuri tämän ihmisen kans. En ottanut tarpeeksi selvää miehen asioista, vaikka en haluaisi tuomita menneisyyden perusteella. Nyt asiat heijastuvat tähän hetkeen.
Esimerkkejä: Syksyn hakua sanoi katsovansa tosissaan kun haluaisi opiskelemaan, mutta kas kummaa se vain "unohtui"? Monessa muussakin asiassa lykkää niitä, esim. jos pyydän auttamaan vaikkapa korjaamaan lastenvaunuja, kasaamaan lapsen sänkyä tms niin kummasti unohtuu useaksi viikoksi / kuukaudeksi nämä ja hermostuu jos asioista mainitsee. Ollut kotona nyt 2v tekemättä mitään. Rahallinen puolikin suoraan sanottuna vtuttaa ja ajatus "sossusta ja työkkäristä saa enemmän rahaa kun töistä"- on voimakasta. Ei ole hoitanut velkojaankaan luonnollisesti kuntoon. Tuntuu kuin tulevaisuutta olisi hankala suunnitella tämän ihmisen kanssa eteenpäin. Joo, velkoja on minullakin esim opintolaina mutta lyhennän sitäkin minimisumman äp rahasta.
Päihderiippuvuutta miehellä on nuoruudessa ja tämä ilmenee aina jos juo vaikkapa muutaman saunakaljan mikä on täysin ok, mutta seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä tulee himo ostaa kaljaa kaupasta. Joskus suhteemme alussa "katoili" keskellä yötä lähipubiin ja jätti esim 4v viikonloppulapsensa mun vastuulle ilman mitään keskustelua asiasta....
Onneksi ei nyt tee enää tota katoilua ja juominenkin jää niihin saunakaljoihin. Kaikki kaverinsa on lievästi päihdeongelmaisia mut asutaan nyt eri paikkakunnalla. Meillä on tosiaan pieni lapsi, jonka hoidossa kyllä auttaa, mutta esim yöheräilyt hoidan kokonaan itse ja mies kokee oikeudekseen haukkua minua laiskaksi, vaikka itsellään on asioissa mielestäni parantamisen varaa. Haluan olla lapsen kanssa kotona vähintään siihen asti, että hän on 2v ja menen itse samantien töihin, olen tehnyt 16v asti töitä ja käynyt koulussa samaan aikaan, joten tän takia vaikea ymmärtää moista käytöstä. Toisaalta en tiedä voisiko olla masentunut tai jotakin vastaavaa. Asiasta ei tosiaan voi puhua hänen kanssaan tai voi mutta menee riidaks. Ja oikeastaan koen että aikuisen ihmisen kanssa mun ei tarvi kerta toisensa jälkeen käydä keskustelua siitä miks töihin kannattas mennä.... Miks velat pitäs maksaa takasin, miks opiskelu ehkä kannattas jos ei töihin oo inspistä. Ahdistaa ja pahimpina hetkinä oon miettiny jopa eroa kun tuntuu että iteltä menee energiaa kamalasti tän asian miettimiseen..