Kumppanini ei ole kiihottanut minua moneen vuoteen, harrastamme kuitenkin paljon seksiä ja tyydytän myös kumppanini. Jos en tätä olisi tehnyt olisi suhteemme ehkä jo päättynyt. Vika ei liity kumppanini ulkonäköön eikä taitoihin sängyssä. Tästä en ole maininnut kumppanilleni, koska se olisi loukkaavaa.
Meillä ei ole koskaan ollut keskusteluyhteyttä. Alussa yritin kysellä asioita ja herätellä keskustelua. Usein jopa juuri tavatun ihmisen kanssa pääsee keskustelemaan syvemmistä asioista kuin olen koskaan keskustellut kumppanini kanssa. Olen sanonut, että asia vaivaa minua mutta hänen mielestä arkisista ja pakollisista keskusteluista puhuminen riittää eikä hän enempää osaa.
Kumppanini ei koskaan ole kehunut minussa mitään piirrettä tai minua ihmisenä, lukuunottamatta ulkonäköä ja että kanssani on kiva viettää aikaa. Kun yritän kysyä miksi hän haluaa olla kanssani on vastaus vain että "olen mukava ja hyväväköinen".
Nykyään käyn keskustelut muiden kanssa ja saan haluamani ihailun muilta ihmisiltä. Ymmärrän toki että toimintani on haitallista parisuhteen kannalta. Olen etääntynyt kumppanistani ja tuntuu, että näyttelen normaalia parisuhdetta, mutta en aidosti nauti tästä. Kumppanini taas vaikuttaa onneliselta kanssani ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta jota tosin yritän jarrutella. Miten tällaista tilannetta parisuhteessa voisi lähteä korjaamaan?
Meillä ei ole koskaan ollut keskusteluyhteyttä. Alussa yritin kysellä asioita ja herätellä keskustelua. Usein jopa juuri tavatun ihmisen kanssa pääsee keskustelemaan syvemmistä asioista kuin olen koskaan keskustellut kumppanini kanssa. Olen sanonut, että asia vaivaa minua mutta hänen mielestä arkisista ja pakollisista keskusteluista puhuminen riittää eikä hän enempää osaa.
Kumppanini ei koskaan ole kehunut minussa mitään piirrettä tai minua ihmisenä, lukuunottamatta ulkonäköä ja että kanssani on kiva viettää aikaa. Kun yritän kysyä miksi hän haluaa olla kanssani on vastaus vain että "olen mukava ja hyväväköinen".
Nykyään käyn keskustelut muiden kanssa ja saan haluamani ihailun muilta ihmisiltä. Ymmärrän toki että toimintani on haitallista parisuhteen kannalta. Olen etääntynyt kumppanistani ja tuntuu, että näyttelen normaalia parisuhdetta, mutta en aidosti nauti tästä. Kumppanini taas vaikuttaa onneliselta kanssani ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta jota tosin yritän jarrutella. Miten tällaista tilannetta parisuhteessa voisi lähteä korjaamaan?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei mitenkiään..
Toinen ei ennee muutu jos on sanonut mikä hänelle on tärkeää tai mistä hän pitee tai tykkee.
Kun ei vuoan ainakaan minulle ole riittänyt että puhutaan vain arkisista asioista ,mutta suan täydennystä elämääni niiltä osin mistä olen jiänyt paitsi ehkä vuosikymmeniä jopa satoja
Niin vain on.
Rakastan näitä asioitani mitä nykyään elämässäni on.
Kaikkea on tarjolla mistä tykkee tai haluaa.
Mun mielipide on se että pelkkä seksi ei ennee riitä ,se ol kompastuskivi jo suhteen alussa.
Haen sitä muualta jossa elämä näyttee täydemmältä ,kiinnostavalta.
Luopunut olen palj8sta mutta tekeehän se ehkä jopa katkeraksi .
Pettyneeksikin jo nykyään.
Mutta annan elämän vain olla.
Elän elämääni mieltymystieni mukoon .
Toki miestä kaipoo mutta en tietäisi miten hänen kanssa olla koska kovin paljon tai se on vanhoo tietoa jo parisuhteesta.
Ja sikäli,olin nuori ja poikakin vasta miehisyyden alussa seurusteltuamme.
Seksiä ol paljon mutta aina siitä tuntui jotain puuttuvan.
En paljon valitellut,sainhan nämä "arkiset asiat " tehtyä ja niin päin pois.
Mitä sitä kaipoo ,niin huumoria ja iloista mieltä mutta päiväni ne on minullakin.
Loukkaavuuttakin olen maininnut mutta olen myös antanut periksi.
Ei sua miteen jos ei itse anna mutta moniko nainen sua parisuhteessa sitä mitä haluaa kun henkiset tarpeet on todella isot.
Miullä.
Ainnai.
Tykkeen,pidän ja rakastankin miehiä yli kaiken mutta normaali perhe-elämä ei minulle sovi.
Ei mitenkään. Teillä on aivan erilainen käsitys parisuhteesta. Silloin lähentyminen on mahdotonta, kun vain toinen sitä haluaa.
Muuttamalla itseäsi, kumppaniasi et voi muuttaa. Haluat puhua "syvällisiä" ja puolisollesi riittää sujuva arki ja asioista rupatelu. KUmpi on siis oikeassa? Ei kumpikaan vaan molempien pitäisi arvostaa toisen mielipidettä ja mielihaluja. Sinä voit keskustella niitä syvällisiäsi tapaamistesi ihmisten kanssa (tosin ihmetyttää asioiden syvällisyys, jos noin vain voit niitä jakaa...) ja hyvä niin. Et voi pakottaa miestäsi puhumaan asioista, joita hän ei koe keskustelemisen arvoiseksi.
Harva mies osaa vastata kysymykseen "miksi olet kanssani" kovin moniulotteisesti ja varsinkaan niin kuin nainen toivoo - mikseihän mukavuus ja hyvännäköisyys riitä syyksi?! Jos haluat, että miehesi tekee niin kuin sinä sanot ja puhuu asioista, joista sinä haluat ja vastaa kysymyksiisi, niin kuin sinä haluat - luulen, ettet sittenkään olisi tyytyväinen!
En itseasiassa tarkoita edes syvällisiä asioita. Kumppanini tykkää olla hiljaa ja jos haluan jotain puhua niin yleensä saan vastauksen yhdellä sanalla. Tämän takia about kenen tahansa muun kanssa päästään enemmän keskustelemaan ja tutustumaan toisiimme. Ymmärrän, että kysymys on kumppanini persoonallisuudesta, koska en ole kuullut hänen puhuvan muillekaan sen enempää. Mutta toisaalta koen keskustelun puutteen tavallaan kiinnostuksen puutteena. Ettei häntä kiinnosta kertoa minulle päivästään eikä kuulla minun päivästä. Saati niin että siitä syntyisi pidempi keskustelu.
Mitä tarkoitat sillä etten olisi tyytyväinen kuitenkaan? Miksi en olisi?
Kumppanisi on liian introvertti tai estynyt/kiinnostuksen puutteinen sinulle. Sinun ei tarvitse muuttaa luonnettasi, ei kumppaninkaan. Ero on paras ratkaisu.
Miksi olet tuossa suhteessa, jossa et tunne seksuaalista vetovoimaa toiseen, eikä teillä ei ole henkistäkään yhteyttä. Miten seksi voi olla tyydyttävää, jos toiseen ei tunne intohimoa? Miksi päädyitte alunperin yhteen, oliko hän kuitenkin aluksi puoleensavetävä? Siis mihin hänessä rakastuit, jos teillä ei oikein keskustelukaan luonnistu? Jos kumppani vaikuttaa onnelliselta, ei varmaan ajattele, että suhteessa olisi mitään vikaa, voi pitää täydellisenä suhteena. Taidatte olla liian erilaisia, ei olisi kannattanut päästää tuota noin pitkälle, olisi ollut reilumpaa toista kohtaan. Toinen on mikä on.
Olen yrittänyt ajatella ettei seksuaalinen vetovoima ole välttämättä itsestäänselvyys tai pysyvä ominaisuus ja että asialle voisi tehdä jotain. Osaan tyydyttää itseni vaikka en kokisi toiseen intohimoa. Ja olen halunnut myös uskoa että voimme sen henkisen yhteyden vielä saada ja että ehkä olen tehnyt jotain väärin ettei sitä ole muodostunut tai että vaadin liikaa ja minun tulisi hyväksyä kumppanini sellaisena ja tottua tilanteeseen. Tutustumisvaiheessa kumppani oli aktiivisempi puhumaan ja tehtiin paljon yhdessä asioita. Ei siinä huomannut että ei juuri osattu keskustella. Toisaalta olin niin nuori etten itsekään osannut, enkä sitä niinkään kaivannut. Ja kyllä tunsin paljonkin vetovoimaa alussa häntä kohtaan, se on pikkuhiljaa kadonnut ja on puuttunut jo pitkän aikaa. En ole suhdetta tarkoituksella päästänyt tähän ja nytkin yritän etsiä tietä miten voisin yrittää lähentyä hänen kanssaan, olen lähtenyt tähän asti hakemaan puuttuvia asioita muista ihmisistä ja tehnyt elämästäni muulla tavoin itseäni miellyttävää. Yhdessä asioiden tekeminen on edelleen todella mukavaa ja meillä on hauskaakin yhdessä. Lisäksi kumppanini on minulle tärkeä ja välitän hänestä. Kyse on kuitenkin vain kaverillisesta välittämisestä, ei enää sellaista rakkautta kuin alussa.
Kyseessä vain läheisyys/panosuhde. Rakkaussuhteesta kaukana.
Tämä. Jotkut miehet eivät muusta välitä kun että niillä on hyvän näkönen gimma johon saa tarpeet tyydytettyä. Usko tai älä, näitä yksinkertaisuuksia on maailma täynnä. Ja jos sulle naiselle riittää boytoy mikä pyyhkii pölyt panemisen välissä niin sittenhän olette löytäneet täydelliset partnerit.
Tällainen etääntyminen ja intohimon haihtuminen on tuiki tavallista varsinkin naisilla. Asiaa ei myöskään pysty korjaamaan, koska ilmiö on tarkoituksenmukainen ja luonnollinen. Avioliitto ilmiönä lienee vain muutamia tuhansia vuosia vanha ja parisuhde on ollut olemassa vain muutamia vuosikymmeniä. Viettimme (eli tunteemme) kumpuavat paljon kauempaa ja ajavat naista löytämään uuden isän joka lapselle.
"Meillä ei ole koskaan ollut keskusteluyhteyttä."
Kerran toisensa jälkeen ihmettelen miksi ihmiset ovat tuollaisessa parisuhteessa?
Onko kyseessä raha vai seksi sinun kohdallasi.
"Kumppanini ei ole kiihottanut minua moneen vuoteen"
No ei ainakaan seksi enää
"Miten tällaista tilannetta parisuhteessa voisi lähteä korjaamaan?"
Eihän teillä koskaan ole edes ollut ehjää parisuhdetta, joten vaikea sitä on korjata.
Löytyy kyllä syitäkin pysyä yhdessä. Kumppanini on lähes ainut läheinen ihminen minulle, esimerkiksi perheen tuki puuttuu minulta kokonaan. Hän on myös erittäin kiltti ja mukava ihminen noin muuten. Auttaa aina ja kuuntelee murheeni, vaikka ei niihin juuri kommentoi mitään. Toki myös hänen kauttaan taloudellinen tilanteeni on parempi, mutta pärjäisin kyllä rahallisesti yksinkin. Lisäksi on helppo olla yhdessä, kun tietää että toinen on myös sitoutunut minuun ja haluaa olla kanssani. Epäilen että ei ole olemassa ihmistä joka täyttäisi kaiken sen mitä koen tarvitsevani.
Jäin miettimään millaista on olla suhteessa, jossa ei ole keskusteluyhteyttä, mutta silti kumppani tuntuisi läheiseltä. Vai mitä tarkoitat läheisellä?
Niin, mutta edelleen mielestäni jos keskusteluyhteyttä ei ole, ei mielestäni ole mitään ja varsinkin se, ettei sitä ole ikinä ollutkaan, en voi kun ihmetellä.
"ja kuuntelee murheeni, vaikka ei niihin juuri kommentoi mitään."
Ainakin monissa oppaissa nimen omann kehotetaan juurikin vain kuuntelemaan, eikä tarjoamaan omia ratkaisuja.
Oli siitä itse asiassa, mutta eri syistä, kun piti jo laihduttaa, mutta se oli ihan toinen juttu.
Kysyt mahdottomia. Ei voi korjata suhdetta, joka ei ole koskaan ollut tuon kummoisempi.
Pallo on sinulla. Take it or leave it, sanoisi englantilainen.