Olen seurustellut jo pari vuotta ja vuoden päästä olisi tarkoitus mennä naimisiin ja saada lapsia jne Haluan sitä tosi paljon mutta haluaisin myös esim. matkustaa ja tehdä jotain muuta vähän aikaa ennen sitä.
Olen valmistumassa yliopistosta ja nyt olis mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin ulkomaille (tosi iso yritys, mahtavat edut, maksetaan lentoliput, hyvä työkokemus). Siellä olisi myös mahdollisuus jatkaa.
Tiedän, että pärjään yksin vaikka en ole ikinä asunut ulkomailla. Harmittaa, etten lähtenyt aikaisemmin. En ole varma haluanko elää Suomessa.
Poikakaveri näyttää surulliselta ja epäilee, että löydän sieltä jonkun toisen (tai rakkaus kuolee jne) koska tarvitsen paljon hellyyttä ja läheisyyttä päivittäin. Hän sanoo kuitenkin, että saan mennä ja hän yrittää tukea mua.
Rakastan häntä tosi paljon ja haluaisin viettää koko elämäni hänen kanssa. Tulisin ensi keväänä takaisin ja suunittelisin häitä. En haluais menettää häntä, en ikinä ottais sitä riskia...
Vaikka kukaan ei esitä mitään ultimatumeja tuntuu siltä että se on joko onnellinen yksityiselämä tai sitten ura. hmm...
Ystävät sanoo, että ihmiset muuttuu, tunteet muuttuu ja on 50/50 ollaanko me vielä yhdessä vuoden päästä.
Jos jotkut täällä asuvat kaukana kotoa, kertokaa pitääkö se paikkansa? Miten hyvin muistaa toisen esim. vuoden päästä?
Hyvää kevättä kaikille! :)
Olen valmistumassa yliopistosta ja nyt olis mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin ulkomaille (tosi iso yritys, mahtavat edut, maksetaan lentoliput, hyvä työkokemus). Siellä olisi myös mahdollisuus jatkaa.
Tiedän, että pärjään yksin vaikka en ole ikinä asunut ulkomailla. Harmittaa, etten lähtenyt aikaisemmin. En ole varma haluanko elää Suomessa.
Poikakaveri näyttää surulliselta ja epäilee, että löydän sieltä jonkun toisen (tai rakkaus kuolee jne) koska tarvitsen paljon hellyyttä ja läheisyyttä päivittäin. Hän sanoo kuitenkin, että saan mennä ja hän yrittää tukea mua.
Rakastan häntä tosi paljon ja haluaisin viettää koko elämäni hänen kanssa. Tulisin ensi keväänä takaisin ja suunittelisin häitä. En haluais menettää häntä, en ikinä ottais sitä riskia...
Vaikka kukaan ei esitä mitään ultimatumeja tuntuu siltä että se on joko onnellinen yksityiselämä tai sitten ura. hmm...
Ystävät sanoo, että ihmiset muuttuu, tunteet muuttuu ja on 50/50 ollaanko me vielä yhdessä vuoden päästä.
Jos jotkut täällä asuvat kaukana kotoa, kertokaa pitääkö se paikkansa? Miten hyvin muistaa toisen esim. vuoden päästä?
Hyvää kevättä kaikille! :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
itselle kävi juuri noin..puoli vuotta muuttui vuodeksi, vuosi kahdeksi..ja viides menossa - edelleen juupas eipäs menossa..tytössä ei mitään muuta vikaa kuin että asenne on että missään tapauksessa en suomesta pois muuta..itsellä taas se tilanne, että yksi maailman parhaita tämänalan koulutuksista, työkokemus ikään nähden ylivoimainen ja isot kansainvälisesti tunnetut työnantajat työhistoriassa - kas siinä pulma..nyt suomeen tulo on vielä hankalampaa...
näin jälkiviisaana neuvoisin, että jos lähdet - laita poikki
se säästää kyyneleitä, rahaa sekä tärkeitä vuosia elämästä...
tietysti on vaihtoehto että jäät...mutta itse en olisi koskaan antanut anteeksi ja asia olisi varmasti käsitelty jokaisen riidan yhteydessä muodossa tai toisessa....
tsemppiä!
>tytössä ei mitään muuta vikaa kuin että asenne on >että missään tapauksessa en suomesta pois muuta..
- meillä on sama tilanne, itse lähtisin vaikka 10 vuodeks ulkomaille! Musta tuntuu, että tämä mies on juuri Se Oikea. Joka tapauksessa se on mun oma päätös enkä missään nimessä syyttäis häntä. Olisin varmaan surullinen etten lähtenyt.
Itse en vielä ymmärrä mitä tarkoittaa vuosi ilman ystäviä/poikaystävää jne eiköhän kohta se selviää ;)
Kyllä suhde tuollaisen eron kestää varsinkin jos yhteiseloa on kestänyt vaikka 5-10 vuotta. Oletan kuitenkin, että parisuhteenne on hyvä. Kyse on siitä millaisia olette luonteeltanne, minun ei ainakaan tarvitsisi alkaa pettämään vaikka toinen olisikin kaukana. Miksei poikaystäväsi lähde kanssasi? Voittehan tavata vaikka kerran kuukaudessa tai kahdessa jos asut halpojen lentoyhtiöiden reiteillä?
Joo voidaan me nähdä välillä mutta ihan eri asia herätä joka aamu toisen vieressä :)
Kyse on ehkä sitä, että ihmiset muuttuu pikkuhiljaa.
Kun asuu yhdessä, sitä ei huomaa. Mutta kun asuu eri
maissa voi tosiaan "kasvaa erilleen" aika paljon. Miten se meidän tapauksessa menee selviää vasta kun lähden, mutta en ole varma, että haluan ottaa riskin...
Tapauksissa missä yhteiseloa on ollut kauemmin ei välttämättä synny tuollaista erilleen kasvamista. Jonkun ihmisen tapaamisesta voi olla vaikka 2 vuotta mutta kohdatessa juttu alkaa juuri siitä mihin jäätiin jos ihmisten välinen side on tarpeeksi vahva.
Eli jos kasvatte erillenne, niin siten on ehkä tarkoitettu käyvän ja jokatapauksessa eroaisitte joskus. Teidän välinen siteenne ei olisi tarpeeksi vahva. Voit ajatella tätä eräänlaisena testinä suhtellenne.
>Eli jos kasvatte erillenne, niin siten on ehkä >tarkoitettu käyvän ja jokatapauksessa eroaisitte >joskus.
Olen taas sitä mieltä, että jos toinen on poissa esim. 5v. on turhaa odottaa, että puoliso on samalainen kuin ennenkin ja odottaa toista innoissaan. Tarkoittaako se, että suhde oli huonolla pohjalla heti alussa? Ei todellakaan. Pitää olla läsnä toisen elämässä (=seurustelu) ja miten kauas saa olla poissa ilman seurauksia on jo ihmisista kiini.
Minusta paljon riippuu omista päätöksistä eikä siitä mitä on "tarkoitettu".
Mutta se on vain minun mielipide ja meillä on selkeästi erilaiset kokemukset asiasta, turhaa siitä on väitellä. ;)
Ekassa meilissä sanoit että olet menossa vuodeksi pois!?!? 5 vuoden erossa ei ole mitään järkeä. Ei hyvää parisuhdetta vuoden ero riko. Mulla taitaa jo iän puolesta olla enemmän kokemusta parisuhteista kuin sinulla :-) Olet vielä niin nuori että seurustelusi saattaa olla enemmänkin nuorison "deittailua"
No se nyt oli ihan vaan esimerkki, kyllä olen eri mieltä.
>Mulla taitaa jo iän puolesta olla enemmän kokemusta >parisuhteista... seurustelusi saattaa olla >enemmänkin nuorison "deittailua"
Kavereillani on jo lapsia, toiset ovat ikisinkkuja, nykyään mummotkin eroaa ja jotkut 40 etsivät seikkailuja netistä eikä halua sitoutua.
Et voi tietää paljonko kokemusta/ parisuhdekokemuksia mulla on. Jos todellakin olet vanha ja viisas, tiedät ettei kannata kirjoittaa "nuorison deittailusta" jos ei tunne asiaa.
*wink wink* Et oikeastaan ole paljon mua vanhempi, *M74*. :)
Jos mä oonkin jo 74 vuotias ;-)
Voi toimia tai ei, riski on noin 50%. Mutta joka tapauksessa elämä jatkuu! On vaikeaa elää ulkoimailla kaivaten koko ajan. Kuitenkin tiedän myös sellaisia tapauksia joissa 1.5 - 2 vuoden ero on toiminut ja häiden suunnittelua on jatkettu kun toinen palaa. Sitten on toiset, jotka eivät pysty elämään kaukosuhteessa vaan haluavat elää joka päivä onnellisena. Itsekin kokenut ulkoille lähdön, kotiin jäävän poikaystävän, ikävän ja sitten lopulta eron. Mutta silti en olisi voinut olla lähtemättä eli jos sinusta tuntuu, että haluat lähteä ja kokea niin lähde ja ota riski. Elämäsi menee niinkuin pitääkin anyway ja oman kokemukseni perusteella onnen löytää parhaiten tekemällä sellaisia asioita joita haluaa!
kiitos vastauksesta! elämä tosiaan jatkuu kunhän keksin mihin suuntaan :P
Kun istut vanhana kiikkutuolissa haluat varmasti ajatella että olinpa sielläkin ja tein senkin....mitä ajattelet jos et toteuta unelmaasi...??? Mene, se on paras elämänkoulu mitä olla voi, jos ero tulee niin oli tarkoitettu mutta älä vaan jätä lähtemättä. Itse olen ollut kolme kertaa pitkän pätkän ulkomailla ja tavannut ihmisiä joiden suhde on välimatkasta huolimatta toiminut....jos suhde toimii se toimii ja piste. Sitten jos sanot tahdon tälle miehelle on hän VARMASTI se oikea:)
Mutta mene!!!!!!!!!!!